4. marraskuuta 2009

Talvi tulee - malta pukeutua

Suomen talvi on ilmastomuutoksesta huolimatta, tai siitä johtuen, edelleen varsin kylmä vuodenaika. Pistävät pakkaset pakottavat ihmiset pukeutumaan paksusti, vaikka suurin osa päivästä kuluukin sisätiloissa töissä tai koulun penkillä. Perinteinen puuvillapukeutuminen saattaa tuntua lämpimältä, mutta pidemmän päälle päivän mittaan kostuva kerrasto käy yllättäen todella kylmäksi. Ratkaisuksi tukalaan oloon käyvät tekniset asusteet, jotka siirtävät kosteutta iholta kohti ulompia vaatekerroksia, pitäen olon kuivana ja hengittävän materiaalin ansiosta kehon lämpötilan tasaisena.


Tällaisista asuista ei tarvitse maksaa maltaita, sillä Yhdysvaltojen armeijankin suosimia Rothcon valmistamia alusvaatteita saa Varusteleka.net-verkkokaupasta varsin sopuisaan 39 euron hintaan. Hintaan kuuluvat joko mustat tai hiekanväriset pitkät alushousut ja t-paita. Isänpäivän ja joulun kolkuttaessa ovella voisivat tällaiset kerrastot toimia myös oikeasti hyödyllisinä lahjoina.

Viime talvena päivitin talvivaatteideni uloimman kerroksen ostamalla Tokmannista muutamalla kympillä oivan toppatakin ja paksut toppahousut, joissa kiinteät henkselit ja korkea selkäosa, joka pitää alaselän lämpimänä ja tuulelta suojattuna. Ostos oli loistava ja täksi talveksi ajattelin päivittää alimman kerroksen, eikä Varustelekan löydyttyä ole epäilystäkään siitä, mistä hankinnat tulee tehtyä. Uusia ja käytettyjä eri maista lähtöisin olevia armeijavarusteita myyvästä liikkeestä löytyy myös paljon muita edullisia hyötyasuja monenlaiseen retkeilyyn ja arkikäyttöön.

27. lokakuuta 2009

Logitech-laitetesti

Pääsin työn merkeissä testaamaan sveitsiläisen Logitechin valmistamaa langatonta hiirtä, kotiteatterikaukosäädintä ja kannettavan mikron sylitukea. Testiin pääsi näin myös V2.fi:n uusi share-toiminto, jolla uutisia ja artikkeleita voi jakaa eteenpäin erilaisiin sosiaalisiin verkostoihin. Kaukosäädintä, hiirtä tai ergonomista sylipöytää etsivien kannattaa seurata alla olevaa linkkiä ja lukea mistä alalla tällä hetkellä tuulee.

V2.fi | Logitech-tripla

Toimittajana minua kiinnostaisi kuulla samalla, millainen vaikutus laitetesteillä on sinun kulutuspäätöksissäsi kodinelektroniikan suhteen. Nyt kanava on auki, joten kertokaa millaista tietoa ja missä muodossa te kaipaatte tällaisia testejä. Onko pehmeämpi käyttökertomus kylmiä teknisiä tosiasioita miellyttävämpi ja vaikuttavampi vai onko elektroniikka yhä niin miesvaltainen harrastus, ettei laitteiden estetiikasta, ergonomiasta ja tunnelmasta ole syytä kirjoittaa? Heränneitä ajatuksia voi jättää minulle tänne Kartano-blogiin tai V2.fi:n laiteartikkelin kommentteihin.

14. syyskuuta 2009

Jäähyväiset suorapuheisuudelle

Vuosi 2009 on synkkä suomalaiselle miehelle. Paitsi, että televisiosta ei tule enää muuta miesten urheilua kuin moottoripyöräilyä maksuttomilta kanavilta, vaateliike Seppälä on unohtanut aikuisten miesten vaatteet valikoimistaan, autojen saasteverotus puskettiin puolivillaisena läpi, emaskuloitiin suomalainen mies vielä tohvelisankariksi tapauksessa Esko Kiesi ja suorapuheisuus.

Viimeisin mainituista asioista on traaginen, tai oikeastaan asiassa mentiin jo pitkälle tragikomiikan puolelle ja puhtaaksi farssiksi. Esko Kiesi, jolla oli jotakin tekemistä Audi-merkkisten autojen myynnin kanssa haalittiin Anna-lehden haastatteluun ja tästä alkoi miesparan julkinen kuohitseminen ja ristiinnaulinta. Mikä oli Kiesin synti? Suorapuheisuus. Kiesi sanoi sen, joskin värikkäin sanankääntein, jota moni mies hiljaa itsekseen ajattelee naisesta. Mies on sika ja nainen on kuin auto. Tasapeli - vaan ei sittenkään.

Joillekin naisryhmille Kiesin lennokas, täysin haastattelun teemaan sopiva vertaus naisen ja auton välillä oli liikaa ja pian Kiesi oli lööpeissä sovinisti ja vainottu "Audi-mies". Luettuani alkuperäisen Kiesin haastattelun koin kerrankin, että hei, nyt mies uskaltaa puhua rehellisesti suunsa puhtaaksi. Yhtäkkiä pääasiaksi nousi kuitenkin miehen myymä automerkki, Audi. Tilanteeseen sopeutuen pidin hetken aikaa Audia vihdoin suorasukaisena, särmikkäänä autona, kunnes kulkusensa feministien pähkinänsärkijään jättänyt Audin edustaja lähti puolustelemaan, etteivät Kiesin kommentit ole mitenkään linjassa Audi-konsernin ajatusmaailman kanssa ja, että mieshän on suorastaan hirviö kun menee tuollaisia tuhmuuksia naisista lehdessä kertomaan. Selvä, Audin pääkohdeyleisöä ovat siis katkerat naiset, en minä.

Ja palataanpa siihen Kiesin alkuperäiseen sanomaan. Siis siihen mitä tavallinen mies luki haastattelusta, ei siihen, mitä pirun raamatunluvun tavoin lehteä tihrustavat pikkusielut kuvittelevat. Kiesi ei missään tapauksessa pilkannut naista, päinvastoin. Mieshän kertoi arvostavansa naista. Naista, joka tukee puolisoaan ja auttaa kotiaskareissa. Missään kohtaa ei sanottu, että kotityöt olisivat vain naisen vastuulla. Tämä on kuitenkin liikaa, sillä eihän nainen voi kotitöitä tehdä näinä tasa-arvon aikoina, nehän ovat lukuisten sortovuosien jälkeen täysin miehen harteilla, ilmeisen oikeutetusti. Nainen on naisellinen ja tällaisena naista tulee arvostaa, ei vain fyysisesti hieman erinäköisenä miehenä, sillä erot sukupuolten välillä ulottuvat pintaa syvemmälle.

Hyvästi siis suorapuheisuudelle. Jopa Kiesin esiin nostama fakta siitä, ettei nainen toimi johtajana yhtä hyvin kuin mies, sai katkeran vastaanoton. Kysehän on tilastotiedosta ja yksilöllisistä eroista. Kyllä nainenkin voi olla hyvä johtaja, olen tällaisia tavannut useitakin. Pääasiassa nainen on kuitenkin hyvä johtaja silloin, kun alaiset ovat suurimmaksi osaksi miehiä. Naisille naisjohtajalla ei ole useinkaan auktoriteettia, vaan naisryhmissä yhteistyön tekeminen muodostuu usein ongelmalliseksi huonon suoran kommunikoinnin ja selän takana puhumisen vuoksi. Tätäkin esiintyy tietenkin myös miesryhmissä, mutta ei samassa määrin. Tästä syystä keskimääräisesti miehet toimivat tehokkaammin johtajina puhtaan auktoriteetin voimin sekä mies- että naisyhteisöissä kun naiset toimivat vastaavalla teholla ainoastaan miesvaltaisissa yhteisöissä.

Tasa-arvo on mielestäni sitä, että osataan arvostaa sekä naisen että miehen erityispiirteitä ja kannustaa näiden sekä henkilökohtaisten, yksilöllisten vahvuuksien esilletuomista. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki olisivat samanlaisia, tasa-arvoa on se, että kaikki ovat lähtökohtaisesti arvostettuja niin kotona kuin työympäristössäkin, omissa askareissaan.

Ja viikon säälittävin tempaus oli tietenkin YLE Lapin kohulla ratsastanut "Audimies iski Rovanimiellä" -uutinen, jossa on paitsi silmiinpistävä kielioppivirhe jo otsikossa, myös täysin järjetön sisältö. Tästäkö kansallisesti tärkeästä informaatiosisällöstä meidän tulisi maksaa ehdotettua mediamaksua?

27. elokuuta 2009

Uutta verta Muodin huipulle

Erilaisten reality-sarjojen vallattua tyystin Suomen mainostelevisiokanavat, alkaa laadukkaasti tuotettujen ohjelmien löytyminen olla yhä vaikeampaa kaiken ala-arvoisen tauhkan seasta. Itse olen reality-sarjoista satunnaista vilkuilua useammin seurannut eräitä sisutussarjoja, Muodin huipulle ja Huippumalli haussa -sarjoja Diiliä sekä tietenkin joitakin autoaiheisia ohjelmia. Erityisesti sarjat, jotka esittelevät ihmisten konkreettisia taitoja pelkän humalaisen sekoilun tai nuotinvierestälaulannan sijaan kiinnostavat.

Onkin mukavaa kuulla, että Staran nettisivuilla omaa Silver-muotiblogiaan pitävä opiskeluajoilta tutuksi tullut Vesa Silver on mukana lokakuussa alkavan uuden kotimaisen Muodin huipulle -sarjan tuotantotiimissä. Moniosaaja Silver on mukana paitsi muotisuunnittelijoiksi halajavien kilpailijoiden tehtävien suunnittelussa, myös kulissien takana hoitamassa sarjaan vierailevia tuomareita sekä pitämään yhteistyökumppanit tyytyväisinä. Odotan mielenkiinnolla millaisia tehtäviä ja tuomareita sarjassa nähdään tulevana syksynä.

Onnittelut Vesalle työn ja harrastuksen hienosti yhdistävästä uraliikkeestä!

14. elokuuta 2009

Autojen varaosissa katteet kohdillaan

Postaukseni käsittelee jälleen autoaiheista asiaa, sillä tällä hetkellä autoliikkeissä vierailu on minulle varsin ajankohtaista ostettuani harrasteautoni rinnalle modernimman käyttöauton. Nyt on hyvä aika tutkailla autoiluun liittyviä palveluja ja kuluttamista. Tällä kertaa pureudun mielivaltaiseen varaosahinnoitteluun. Uusi, joskin käytetty, autoni on siis yhdysvaltalaisvalmisteinen Chrysler Stratus ja kun kyse ei ole kuitenkaan aivan uudesta autosta, on tiedossa hieman huoltotöitä ennen huoletonta käyttöä. Katsatuskonttorilta tuli kehotus vaihtaa vasemmalle puolelle eteen alempi pallonivel. Kyseinen pyöräntuentaan liittyvä nivel on kiinni alatukivarressa, joka on melkoisen painava kasa rautaa. Mistään monimutkaisesta laitteesta ei kuitenkaan ole kyse.

Ensimmäisenä vierailin AD VaraosaMaailma -liikkeessä Tampereella, josta kyseisen osan hinnaksi arvottiin huikeat 302 euroa. Tyrmistyneenä siirryin tiedustelemaan osan hintaa Pirkkalassa sijaitsevasta South West Tradesta, joka on keskittynyt vain amerikkalaisvalmisteisten autojen osamyyntiin. Hinta putosi jo noin 200 euroon, mutta en vieläkään ollut aivan vakuuttunut hintatason oikeellisuudesta. Erityiskiitos kuuluu kuitenkin South Westin loistavalle myyjälle, joka ei ylenkatsonut tarvettani ja kerrottuani mihin hintaan olin nähnyt kyseisen osan osana isompaa varaosapakettia eBayssa, myyjä jopa kannusti ostamaan tarvitsemani osan verkosta. Sainpa neuvoja vielä tulli- ja arvonlisäveroasioihin tilaamisen suhteen. Vaikka South West ei tällä kertaa minusta ostajaa saanutkaan, olen takuuvarmasti palaamassa tulevien osatarpeiden kanssa näin hyvää palvelua tarjoavaan liikkeeseen. Muidenkin yritysten tulisi muistaa, että tyhjin käsin, mutta tyytyväisenä poistunut kävijä palaa tylyä kohtelua saanutta helpommin myöhemmin takaisin varmemmissa ostoaikeissa.

Mitä sitten lopulta maksoin tästä tarvitsemastani osasta? Yhdysvaltalaiselta Best Suspensionilta tilaamani osa maksoi rahteineen, tullauksineen ja veroineen noin 350 euroa. Mukana paketissa tosin oli alatukivarren ja pallonivelen lisäksi yläpallonivel, raidetangon sisempi ja ulompi pää sekä kallistuksenvakaajan tukitanko. Eikä tässäkään vielä kaikki, sillä paketti sisälsi nämä osat molemmille puolille autoa. Hintaeroa AD:n tarjoamaan yhteen ainoaan osaan kertyi siis vain noin 50 euroa, mutta nyt minulla on varaosia vuosiksi eteenpäin. Kannattaa siis autojen varaosissa kuten missä tahansa hankinnoissa aina vertailla hintoja ja katsoa etenkin, saisiko tarvitsemansa tuotteen tilattua suoraan ulkomailta kotimaista jälleenmyyjää halvemmalla. Vaivaa tilauksesta ei juurikaan koitunut, sillä kaikki PayPal-maksusta tullaukseen sujui varsin jouheasti.

13. elokuuta 2009

Vakuutusten myyjä ei vakuuta

Ostin auringonpistoksen ja jo useamman vuoden ajan kasvaneen autokuumeen seurauksena itselleni uuden käyttöauton ilman aiettakaan myydä edellistä harrasteajoneuvoani pois. Edellisen autoni liikennevakuutus ja osakasko olivat A-Vakuutuksessa, mutta mainosten uhrina päätin keskittää jatkossa vakuutukseni Ifiin. Tarkoituksena oli siis siirtää vanhan auton vakuutus bonuksineen uuteen ja ottaa uusi liikennevakuutus ilman kaskosuojaa vanhaan, nyt tallissa makoilevaan harrastekulkineeseen. Kävelin näillä mielin Ifin konttoriin, jossa ei helteisenä iltapäivänä ollut jonoa lainkaan, vaan pääsin suoraan henkilökunnan puheille.

Valitettavasti vakuutusmyyjä, tai mikä tämän asiakaspalvelijan virallinen titteli onkaan, ei ollut työssään lainkaan vakuuttava. Keski-ikäinen rouvashenkilö hihitteli paitsi mielestäni asiallisille kysymyksilleni Ifin tarjoamista eduista, myös omalle osaamattomuudelleen antaa suoria vastauksia kysymyksiin. Minulle ei kyetty myymään mitään, mitä en olisi jo etukäteen päättänyt ostaa, päin vastoin, päätin luopua osasta niistä lisäeduista, joita olin internetissä eri vakuutuksia vertaillessani jo päättänyt ottaa. Myyjän onni oli tällä kertaa oma päättäväisyyteni asiakkuuden siirrosta Ifille. Mikäli olisin ollut vielä harkitsevalla kannalla, olisin vienyt rahani varsin vilkkaasti toiseen yhtiöön.

Paitsi huono vakuutusten ominaisuuksien esittely, myös hämmentävän henkilökohtaiset huomautukset mm. avopuolisoni iästä ja suhteemme vakavuudesta jättivät melko erikoisen mielikuvan jälkeensä. Lisäksi huomasin yhtiön vakuutusten laskemiseen käyttämän tietokonesovelluksen olevan melkoista vuosikertatavaraa. Karun näköistä lomaketta täytettyään myyjäkin yllättyi ohjelman rajallisuudesta ymmärtää asiakasta, joka tahtoisi autolleen vain liikennevakuutuksen ilman kaskoa. Lomakkeen valmistumisen jälkeen ruudulle ilmestyi välillä jonkinlainen terminaali-ikkuna, jossa näkyivät erik. lyh. ilm. vakuutuksen ominaisuudet kuin 80-luvulla ikään.

Kaikesta erikoisesta palvelusta ja huolestuttavan antiikkisen näköisestä tietojärjestelmästä huolimatta olen tyytyväinen vaihdokseeni. Koska otin myös kotivakuutuksen Ifistä, sain välittömästi 8% keskittäjäbonuksen kaikkiin vakuutuksiini. Ifin sivuilla peloteltiin, etteivät toisen vakuutusyhtiön antamat liikennevakuutuksen bonukset välttämättä siirry sellaisenaan Ifiin, joka ei ainakaan omalta osaltani onneksi pitänyt paikkaansa, vaan sain kaikki 45 prosenttiani pidettyä visusti tallessa.

12. heinäkuuta 2009

Autoharrastajan oma maalikauppa

Käyttöauto muuttuu harrastusajoneuvoksi käytännössä siinä vaiheessa kun jälleenmyyjän takuu raukeaa. Me pahat saastuttajat vanhoilla autoillamme törmäämme usein myös metallin luonnolliseen, hitaaseen palamiseen eli ruostumiseen. Tätä ilmiötä vastaan taisteleminen on tullut oman harrasteautoni kohdalla jälleen ajankohtaiseksi, joten ei muuta kuin kulmahiomakone kauniiseen käteen ja kukkivan maalipinnan kimppuun. Kun ruoste on saatu hiottua pois ja suoja-aineet levitettyä tulee aika maalata paljas pelti uudelleen. Sopivaa spray-maalia hankkiessaan harrastaja tekee kuitenkin usein kohtalokkaan virheen ja sortuu markettitasoisiin yleismaaleihin, jotka vaikka kantavatkin kyljessään oman auton värikoodia, ovat yleensä parhaimmillaankin hieman erisävyistä muun auton kanssa.


Suosittelen lämpimästi Pintaväri-myymälöitä, joista itse käytin menneellä viikolla Tampereen toimipistettä maalien hankkimiseen. Asiantunteva ja asiallinen myyjä kaivoi arkistostaan oman autoni värikoodin mukaisen sävykartan ja käveli reippaasti ulos vertailemaan liuskan eri sävyjä autoni maalipintaan. Sävyerot olivatkin valtavat, sillä valkoinen autoni olisi vuosimallista ja tehtaan värisekoituksista riippuen saattanut olla hieman beige, sinertävä tai vihertävä. Oikean sävyn löydyttyä myyjä sekoitti juuri tätä versiota minulle spray-pulloon ja antoi vielä hyviä vinkkejä paikkamaalauksen onnistumisen takaamiseksi. Hintaa purkille tuli 23 euroa eli noin 10 euroa enemmän Mastonin valmistamiin yleisväreihin verrattuna. Oiva palvelu ja oikea sävy ovat kuitenkin helposti lisähinnan väärtejä.