maanantai 25. tammikuuta 2010

TVkaista lopetusuhan alla

Yksi 2000-luvun parhaista kotimaisia verkkopalveluista, TVkaista, on joutunut tekijänoikeusjärjestöjen teräviin kynsiin. Maksuttomilta televisiokanavilta ohjelmia tallentava TVkaista sai ÄKT:n ja Kopioston lisäksi kimppuunsa Suomen suurimmat televsioyhtiöt YLE:n, MTV Median, Nelosen ja Sanoma Televisionin. Jostakin kumman syystä nämä yhtiöt kokevat kuluttajia oivasti palvelevan tallennuspalvelun uhaksi toiminalleen. TVkaista toimii ikään kuin verkkoon rakennettuna tallentavana digiboksina, joka säilyttää kaikkien ilmaiskanavien kaikki ohjelmat kahden viikon ajan näiden esitysajankohdasta eteenpäin. Noin 100 euroa vuodessa maksavassa palvelussa jopa neuvotaan, että palvelun käyttäjällä tulisi olla TV-lupamaksu maksettuna, joten lähtökohdat ovat tasan samat kuin tallentavan, joskin suurella kiintolevyllä varustetun digiboksin kanssa. Näin siis kuluttajan näkökulmasta.

Poliisiratsian TVkaistan tiloihin aiheuttaneet mediajätit puolestaan väittävät TVkaistan rikkovan tekijänoikeuksia jakamalla käyttäjilleen katseluoikeuksia keskitetysti tallennettuun mediasisältöön. Uljaasti nämä kotimaan marionetit vielä väittävät TVkaistan olevan uhka jopa kansainvälisten elokuvayhtiöiden taloudellisille intresseille, kertoo Iltalehti verkkosivuillaan. Jopa media-alan koulutuksen saaneen kuluttajan on kovin vaikea nähdä TVkaistassa uhkaa. Kuluttajalle lopputulos on sama tallentaako ohjelman ylikalliille tallentavalle digiboksille vai tuleeko tallennettu ohjelma verkosta valmiiksi MPEG-tiedostona, jota voi katsella kätevästi myös kannettavasta mediasoittimesta. Televisiokanavat tai kehitykseltään seisahtuneet digiboksivalmistajat eivät juurikaan tarjoa vastaavaa palvelun tasoa.

Mikä tekee asian todella mielenkiintoiseksi on se, että tietoliikenneyhtiö Elisa tarjoaa vastaavaa tallennuspalvelua, mutta kyseistä yritystä vastaan ei ole aloitettu oikeustoimia. Elisan osakkeista lähes 20 prosenttia on valtion omistuksessa. Millainen valtion irvikuva teettää YLE:n johdolla poliisijohtoisen takavarikointeihin tähtäävän ratsian pienyritykseen, joka tarjoaa samaa palvelua kuin valtio itse? Kyse ei ole edes selvästi laittomasta toiminnasta, sillä TVkaistasta on tarkoitus tehdä vasta ennakkotapaus tallennuspalveluntarjoajien kukistamiseksi. TVkaistan asiakkaana toivon, ettei tämä farssi johda syyteharkintaan ja Suomen ainoan mediamaksun todella ansaitsevan mediapalvelun sulkemiseen.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Art Deco grafiikassa

Kaikille 1920- ja 1930-luvuilla vaikuttaneesta art deco -tyylisuunnasta kiinnostuneet löytävät varmasti iloa aikakauden grafiikkaa ja lehtileikkeitä esittelevästä Art Deco -blogista. Ohessa muutama tyylikäs otos blogin viimeaikaisesta tarjonnasta.






maanantai 18. tammikuuta 2010

Kirjalöytöjä ja kanta-asiakkuuksia

Tampereen kirpputoreista olen valikoinut suosikeikseni lähinnä Puutarhakadulla sijaitsevan Pelastusarmeijan kirpputorin ja Näsilinnankadun Fida lähetystorin. Näillä kahdella kirpputorilla tavaran vaihtuvuus on suurta ja hinnat todella edulliset. Fidassa parasta on laaja huonekaluosasto, josta vuoden mittaan tehdyillä ostamatta jääneillä löydöillä sisustaisi useammankin kodin lattiasta kattoon vain muutamalla sadalla eurolla. Pelastusarmeijan kirpputorilla minua viehättää puolestaan loistava kirjanurkkaus.

En osta uusia kirjoja, vaan olen sytyttänyt itsessäni melkoisen aktiivilukijan vanhoilla ja käytetyillä kirpputorilöydöillä. Teen kirjavalintani lähinnä kirjan painovuoden mukaan. Mitä vanhempi, sen parempi. Hyllystäni onkin saanut turvapaikan jo parisenkymmentä vuosien 1850 ja 1950 välisenä aikana painettua teosta. Olen saanut lukea kaikkea taidehistoriasta Etelä-Amerikan tutkimusmatkoihin ja suomalaisten siirtolaisten Yhdysvaltojen asuttamiseen. Myös suomalaisesta arjesta kertovat kirjat ovat olleet mieluisia. Pidän vanhasta kielestä ja sen usein nykyään etäiseltä tuntuvista hauskoista lauserakenteista - jokainen kirja on kuin aikamatka historiaan.

Tänään mukaani tarttui Pelastusarmeijan kirpputorilta kirjojen lisäksi viiden euron kanta-asiakaskortti, jolla saa 15% alennuksen kaikista yli 10 euron ostoksista. Laskin kortin maksavan itsensä takaisin pelkkiä kirjoja osteltaessa noin vuoden kuluessa. Mikäli joskus tulee ostettua yksikin muutaman kympin huonekalu, on kortti sillä maksettu.

Ja ne tämän päivän kirjalöydöt. Ranskan viimeinen keisari, Napoleon III:n elämä, historiallinen romaani. Kirjoittanut Heinrich Vollrat Schumacher, suomennettu versio painettu Helsingissä 1919. Hinta 4 euroa. Nöddebon pappilassa on ulkomailla kiertäneen tanskalaisen Henrik Scharlingin vuonna 1862 kirjoittama muistelmateos kotimaassaan viettämästä nuoruuden uudenvuodenaatosta. Suomennettu versio painettu Porvoossa 1916. Esikko Koitereen kirjoittama Kaksi todellisuutta on puolestaan kotimainen fiktioteos, joka kertoo renesanssinajan Italiasta. Vuonna 1927 Tampereella painettu kirja maksoi kaksi euroa ja mielenkiintoa lisää sisäkannesta löytyvä vanhoin kirjaimin painettu kirjaston lainausohje; "Joka pitää kirjaa yli määräajan, suorittakoon sakkoa viikossa 4 penniä". Neljäs löytö on Alvilde Prydzin Gunvot Thorintytär Heröstä, joka on sisäsivun mukaan painettu Helsingissä Yrjö Veilinin kustannuksella vuonna 1903. Tämän aikakoneen hinta oli kaksi euroa, joten uskonette kun sanon, että tänään tuntuu kuin olisin aarrekätkön löytänyt.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Kolme vuotta Kartanoa

Kartano-blogi täyttää tänään tasan kolme vuotta. Tammikuusta 2007 alkaen blogi on täyttynyt välillä tiheämmin ja välillä seesteisemmin varsin laidasta laitaan elämää käsittelevillä aiheilla. Yhteensä postauksia on tullut pian 200 kappaletta. Eniten huomiota ovat saaneet ekologiset tuotteet ja ratkaisut, vaikka välillä on käsitelty ahkerasti myös liikennettä, tietotekniikkaa ja kodin remontointia. Suosituimmaksi aiheeksi ovat muodostuneet patjavalintaan liittyvät kirjoitukset: Niin makaa kuin patjan ostaa sekä futon- ja joustinpatjoja käsittelevät kirjoitukset. Nämä aloitusvuoden kesällä kirjoitetut aiheet tuovat hakukoneiden kautta yhä vieläkin uusia lukijoita Kartanoon.

Suurin uudistus sitten blogin alun tapahtui tänä talvena kun Trrhi saapui Kartanon vierashuoneeseen. Trrhin askartelu- ja ruokatekstit ovatkin selvästi kysyttyä tavaraa, sillä lukijamäärät ovat lähes tuplaantuneet naisnäkökulman saavuttua Kartanoa piristämään. Toisen kirjoittajan kunniaksi blogin ulkoasuakin on rukattu uuteen suuntaan talven mittaan, tärkeimpinä uudistuksina aiempaa leveämpi sisältöpalsta ja entistä koreampi ja suurikokoisempi sivun tunnelmakuva. Uusi kuva on myös eläväinen ja vakiolukijamme voivatkin silloin tällöin bongata kuvasta uusia yksityiskohtia ja tapahtumia aina Kartanoon palatessaan.

Kiitän omasta ja Trrhin puolesta kaikkia lukijoitamme kolmesta ensimmäisestä vuodesta ja toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi Kartanoon myös vuonna 2010. Muistakaa kommentoida ahkerasti, sillä mikään ei ole niin mukavaa kuin lukea kirjoitustemme teissä herättäneitä ajatuksia.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Elämää kananmunassa

Minulla, kuten varmasti monella muullakin suomalaisella on jonkinasteinen kaipuu takaisin maaseudulle ja luonnon rauhaan. Toisaalta olemme tottuneet kliiniseen kaupunkielämään ja kaupunkiasuntojen mukavuuksiin kuten jäätymättömiin vesiputkiin, vaivattomaan lämmitykseen ja sisävessaan. Maalle uhmakkaina muuttaville saattaa tulla pienenä shokkina se, että luonto puskee tupaan muurahaisten ja hämähäkkien muodossa, vesi ei kuljekaan, suihkua ei ole, sähkö ei riitä edes imurin käyttämiseen ja ruoka laitetaan puulämmitteisessä uunissa. Rohkeille maallemuuttajille on kuitenkin tarjolla pieni kotelo modernia asumista kun asuntoaan ei lähde miettimään perinteisen rintamamiestalon ja muiden harjakattoratkaisujen suunnalta.

Yksin- tai kaksinasujille sopii oivasti belgialaisen dmvA-arkkitehtitoimiston suunnittelema ja toteuttama lujitemuovinen Blob VB3 -kupla-asunto. Kananmunaa muistuttavassa rakennelmassa on integroitu suihku, wc ja keittiö. Nukkumapaikka löytyy koko sisätilaa kiertäviltä hyllyiltä, jotka tarjoavat samalla reilusti säilytystilaa. Kuplan kapeampi pää on avattavissa, jolloin pääty toimii terassina ja kesäisin koko asunto avautuu osaksi ympäröivää luontoa. Blobissa on myös kattoluukku tuuletusta varten ja pienempi sivuovi kulkemista varten. Miinuksena sanottakoon, ettei belgialaisten kananmunamökissä ole lainkaan ikkunoita. Blobiin sopisi loistavasti suuri kattoikkuna, joka toisi päivällä valoa sisään ja antaisi kirkkaina öinä taatusti upean tähtitaivasnäkymän syrjäseuduilla, joilla taivaan loistoa ei ole sumennettu ylenpalttisella valosaasteella.

Blob VB3:sta löytyy paljon lisää kuvia The Design Inspiration -sivustolta.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Annan kanssa keittiössä: gnocchit pekoni-tomaatti-kastikkeessa.

Seuraan jonkin verran erilaisia ruoanlaitto-ohjelmia teeveestä, ja kun LIV-kanava joskus n. vuosi sitten aloitti toimintansa, löytyi heidän ohjelmistostaan nopeasti uusi suosikki. Anna Olson on kanadalainen kokki, jonka reseptit vaikuttivat hyviltä ja mielenkiintoisilta. Esitin joskus toiveen siitä, että saisin jonkin hänen kirjoittamistaan keittokirjoista lahjaksi, ja kuukausi takaperin olleilla synttäreilläni sellainen sitten paketista kuoriutui. New ways with the classics- kirja sisältää Annan omia tulkintoja useammista klassikkoresepteistä. Kirjan monista ohjeista ensimmäiseksi kokeiluun päätyi kuitenkin italialaishenkinen ateria, johon kuuluu gnoccheja pekoni-tomaatti-kastikkeessa.

Gnocchit ovat siis alkuperältään (ilmeisesti) italialaisia perunasta tehtyjä palluroita, jotka tuorepastan tapaan keitetään vedessä muutaman minuutin ajan. Niiden tekeminen oli yllättävän helppoa ja hauskaa: onnistunee varmasti vaikkei mikään varsinainen mestarikokki itse olisikaan. Gnoccheissa on hauska rakenne ja ne ovat mukavaa vaihtelua ainaiselle pastan ja riisin puputtamiselle. Tämän ohjeen kastike oli melko tujakan makuista, mutta jos ei karsasta punaviinin makua, niin kuitenkin varsin kokeilemisen arvoista.

Resepti on oma käännökseni alunperin englanninkielisestä ohjeesta. Kirja antaa mitat amerikkalaisten mittayksiköiden lisäksi myös grammoina ja millilitroina, joten käytän siis niitä koska ne on helpompi ymmärtää. Joitakin ainesosia jouduin hiukan soveltamaan, mutta luulisin että maut ovat ainakin hyvin lähellä alkuperäisiä.


Gnocchit


500 g jauhoisia perunoita
155 ml vehnäjauhoa
1 suuri muna
1 1/2 tl oliiviöljyä
1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua mustapippuria
ripaus jauhettua muskottia

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pistele perunoita useammasta kohdasta haarukalla. Laita perunat uunipellille ja paista kunnes ne ovat pehmeitä, eli suunnilleen tunnin ajan. Anna perunoiden jäähtyä sen verran, että niitä pystyy kuorimaan.


Kuori perunat, laita kulhoon ja muussaa ne haarukalla pieniksi. Lisää perunoiden sekaan jauhot, muna, oliiviöljy, sitruunan kuori ja mausteet ja sekoita vain sen verran että ainekset menevät sekaisin. Kippaan taikina kevyesti jauhotetulle pinnalle ja jaa se kahdeksaan osaan.


Ota yksi paloista ja rullaa sitä käsiesi välissä ja pöydän pintaa vasten, kunnes siitä tulee n. 30 cm pitkä nauha. Leikkaa nauha noin sentin paloiksi ja aseta leikatut gnocchit kevyesti jauhoitetun leivinpaperin päälle. Toista lopuilla taikinan paloilla. (Gnocchit voi tehdä valmiiksi jopa 8 tuntia ennen tarjoilua ja jäähdyttää, tässä vaiheessa niitä voi myös pakastaa.)


Keittämistä varten kiehuta kattilassa vettä, jonka sekaan on lisätty suolaa. Lisää gnocchit veteen ja keitä kunnes ne nousevat pintaan. Tähän ei mene kuin pari minuuttia, joten mahdollinen kastike kannattaa valmistaa ennen gnocchien keittämistä.

Kastike

3 paksua pekoniviipaletta kuutioituna (käytin paketillisen amerikan pekonia)
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
125 ml punaviiniä
1 tölkki kuutioituja tomaatteja (laitoin tomaattimurskaa)
2 laakerin lehteä
suolaa ja pippuria
(parmesaania)

Paista pekoni pannulla kohtuullisella lämmöllä kunnes se on rapeaa. Ota pekoni pannulta sivuun ja paista valkosipulia hetki pekonista jääneessä rasvassa. Lisää viini varovasti (voi roiskua) ja sitten tomaatit ja laakerin lehdet. Anna hautua noin kymmenen minuuttia ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita pekonit takaisin kastikkeen sekaan ja lisää myös keitetyt gnocchit. Lisää annosten päälle halutessasi parmesaanijuustoa. Tarjoile.

(Resepti: In the kitchen with Anna: New ways with the classics - Anna Olson)


tiistai 5. tammikuuta 2010

Ilmamopo toimisi kaupungin ekokulkineena

Liikenteen bensasyöppöyttä on viimeisten 40 vuoden ajan koitettu pienentää, mutta liikennemäärien kasvu on tehokkaasti syönyt sen hyödyn, joka kehittyneen tekniikan myötä on polttoaineenkulutuksessa ja saasteettomuudessa saavutettu. Vasta viime vuosina on toden teolla jatkettu 1800-luvun lopulla alkanutta sähkökäyttöisten, tyystin öljypohjaiset polttoaineet ohittavien autojen kehitystyötä. Vaikka jonkin verran on nähty myös prototyyppejä vaihtoehtoisilla energiamuodoilla toimivista moottoripyöristä, on kehityksen pääpaino pysynyt nelipyöräisissä kulkineissa.

Royal Melbourne Institute of Technologyssa on opiskelijatyönä kehitetty nyt varsin mielenkiintoinen visio tulevaisuuden moottoripyörästä, joka ei käytä sen enempää bensiiniä kuin sähköäkään voimanlähteenään. Nopeusennätyksiä rikkomaan rakennettu Green Speed -kilpamoottoripyörä käyttää nimittäin autoihin auttamattomattomasti liian tehotonta paineilmaa liikkeellepanevana voimanaan. Pyörän runkoa kehittänyt Edwin Yi Yuan tunnustaa moottoripyöränkin kulkevan paineilmalla liian lyhyen matkan tankkausten välillä, jotta laite olisi kuluttajille soveltuva. Paineilmakäyttöisen Green Speedin odotetaan rikkovan aavikkotestissä helposti 160 kilometrin tuntinopeus. Voit tutustua tarkemmin Green Speediin Motorcycle USA:n artikkelissa.

Suomessakin on kuitenkin yksi kuluttajaryhmä, jolle paineilma saattaa olla hyvä ratkaisu "polttoaineeksi", nimittäin mopoilijat. Kevytrakenteisen mopon huippunopeus jää huomattavasti moottoripyörää alhaisemmaksi, jolloin samalla paineilmamäärällä voidaan kulkea pidempikin matka. Paineilmaa tankataan pyörään suuremmista paineilmasäiliöistä, jollaisia voisi olla etenkin kaupunkien keskustojen huoltoasemilla. Halpa energianlähde kannustaisi samalla autopainotteisten keskustojen mopoistumista aasialaiseen ja etelä-eurooppalaiseen tapaan.


Ongelmana on tietenkin jälleen se, ettei ilma pakkaannu itsestään sinne tankkiin, vaan paineen aikaansaamiseksi tarvitaan jotakin muuta energiaa. Tätä energiaa saadaan parhaillaan itse tankkauspisteellä osittain myös uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävillä paikallisilla tuuli-, vesi- ja aurinkovoimaloilla. Paineilmakäyttöisiä mopoja ei vielä ole kaupallisesti saatavilla, mutta mekaniikasta ymmärtävät voivat rakentaa sellaisen itsekin. Suomessa tällaiset itse valmistetut ekokulkineet ovat tietenkin täysin lainvastaisia, sillä meillä aivan jokainen liikkuja on lakipykälillä pakotettu käyttämään öljypohjaisia energianlähteitä autoissaan ja mopoissaan. Isossa-Britanniassa keksijä Jem Stansfield on kuitenkin luonut kaupasta saatavilla osilla itselleen paineilmakäyttöisen mopedin.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Valoa vain tarpeen mukaan

Kodissa käytetyt valaisinpolttimot ovat kehittyneet huikeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ensin valontuotannossa hyötysuhteeltaan huonot hehkulamput saivat rinnalleen hieman loisteputkia muistuttavat energiansäästölamput, joista huomattavasti parannettuna painoksena kaupoissa ovat alkaneet yleistyä nyt vielä vähemmän sähköä kuluttavat ja vähemmän ongelmajätettä tuottavat LED-polttimot. Yanko Designissa esitelty Seokjae Rheen suunnittelema EcoBulb lisää polttimon elinikää ja pienentää sähkönkulutusta vielä varsin yksinkertaisella muunnoksella. Mikäli huoneessa vietetään aikaa lähinnä työpisteellä ahkeroiden tai nojatuolissa kirjaa lukien, on pyöreän polttimon ympäriinsäsäteilevä valo silkkaa haaskausta.

EcoBulbin ideana on, että polttimosta voidaan sytyttää vain osa ja ohjata valo sinne missä sitä todella tarvitaan. Kuuteen segmenttiin jaetusta polttimosta voidaan sytyttää kerralla yksi tai useampi osio valontarpeen mukaan.