torstai 27. joulukuuta 2007

Alennusmyyntien uhrina

Joulunjälkeiset alennusmyynnit alkoivat tänään lähes jokaisessa liikkeessä. Kun päivällä lähdin ystäväni kanssa kahville keskustaan, en uskonut palaavani illalla kotiin uusia vaatteita täynnä olevien muovikassien kanssa. Sopivan ansan minulle viritti Sokos, josta löytyi korkeakauluksinen vetoketjuton neulepaita. Myös Seppälä tiesi mitä etsin ja alennuksesta löytyi pitkähihainen luonnonvalkoinen ruskealla printillä varustettu t-paita, sekä täysihintaisena pääkalloaiheinen ruskea vyö.

Uutena löytönä uskalsin vihdoin astua sisään Aleksanterinkadun Trendy People -myymälään, joka myy käytettyjä merkkivaatteita. Pienen myymälän tarjonta oli riittävä ja, vaatteet lähes käyttämättömän oloisia ja hinnaltaan todella edullisia. Pikasilmäyksellä skaala ylsi viiden euron paidoista 40 euron loistokuntoisiin Tommy Hilfigerin farkkuihin. Hieman Silver-bloginkin innoittamana uskaltauduin ostamaan itselleni tavallisesta poikkeavaa päällepuettavaa. Selectedin musta röyhelörintainen musta paita kiinnitti huomioni tavallista kauluspaitaa mielenkiintoisempana vaihtoehtona. Myös toinen ostamani paita oli Selectedin, violetin sävyisellä kukka-aiheella ja valkoisella päävärillä varustettu rento ja raikas kauluspaita kesäksi.

Kannattaa tutustua siis myös itselle uusiin liikkeisiin. Itse ainakin tulen palaamaan Treny Peopleen vielä monta kertaa, niin hyvä kuva liikkeen valikoimasta jäi. Päivän päätteeksi löysimme vielä Stockmannilta kauniin Pentikin kynttiläkruunun keittiön pöydän ylle ripustettavaksi. Pienenä miinuksena unohdimme ostaa kruunuun sopivat kynttilät.

keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Joulun aikaa

Jouluaatto meni tänäkin vuonna varsin lumettomissa merkeissä. Olkoon syy sitten luonnollisten lämpötilanvaihteluiden tai kasvihuoneilmiön, syö vesikeli joulun uskottavuutta huomattavasti. Toivottavasti ensi vuonna nähtäisiin pitkästä aikaa paksujen hankien valaisema jouluaatto.

Joulu meni Kartanon väellä muuten leppoisasti sukuloidessa, vaikka myös oman kuusen ympärillä availtiin lahjoja myöhään aattoiltana. Kuusi löytyi Bauhausista 12 euron hintaan, johon kaupan päälle sai vielä tammikuun ajan voimassa olevan, saman summan suuruisen lahjakortin myymälään. Tarhattu kuusi oli yllättävän kaunis ja todella tuuhea. Tämän ollessa ensimmäinen joulu uudessa kodissa, piti kuusen lisäksi ostaa myös hieman koristeita. Emme koristelleet kotiamme kuusen lisäksi mitenkään ja kuusen koristeet löytyivät sopuisaan hintaan Jyskin alennushyllyistä pari päivää ennen aattoa. 180 senttisen kuusen koristeet valoineen maksoivat noin 10 euroa. Lisäksi tähti kuusen latvaan löytyi Hong Kong -tavaratalosta parin euron hintaan. Paras aika hankkia ensi vuoden koristeita olisikin nyt, välipäivien alennusmyynneissä.

Makuuhuoneremonttimmekin valmistui jo pari viikkoa sitten, sänkyä emme ole vielä saaneet, mutta perusmalliset joustinpatjat löytyivät Jyskin tarjouksesta houkuttelevaan 80 euron kappalehintaan. Normaalihinnan ollessa yli 160 euroa patjalta, ei tilaisuuteen voinut olla tarttumatta. Keskikovat patjat ovat vielä testaamatta, mutta Loppiaisen jälkeen alkavan kylpyhuoneremontin alkajaisiksi siirrymme vihdoin olohuoneesta makuuhuoneeseen nukkumaan. Koitan saada aikaiseksi napsia myös valokuvia maalatusta makuuhuoneesta lähiaikoina.

torstai 4. lokakuuta 2007

Ei aina tarvitse olla avaraa

Uusi muoto -lehti lopetettiin ja tilausjakson loppu korvattiin minulle Avotakka-lehdellä, josta ensimmäinen numero oli tänään ilmestynyt keittiön pöydälle. Voisin kirjoittaa lehdestä oman pienen arvionsa kunhan ehdin kunnolla ensin uutukaiseen tutustumaan. Loppupään sivuilta löytyi kuitenkin mielenkiintoinen jatkosarja, jossa käsitellään sisustuksia menneiltä vuosilta avotakan vanhojen numeroiden muodossa. Tällä kertaa vuorossa ovat kylpyhuoneet.

Silmääni pisti 1973 vuodelta peräisin oleva pieni kylpyhuone, joka muistuttaa kovasti edellisen asuntoni wc:n ja kylpyhuoneen yhdistelmää. Mietityttämään pisti tekstissä ollut arvio kylpyhuoneen vinyylitapettia koskien. "Voi tosin olla monta mieltä siitä, lisääntyykö ahtaan kylpyhuoneen tilantuntu voimakaskuosisen vinyylitapetin ansiosta." Miksi jokaisen huoneen pitäisi aina muistuttaa virastotalon odotusaulaa? Itse pidän myös pienistä tiloista, sillä koen ne kodikkaiksi. Kaikki tilan tavarat ovat lähekkäin ja tila tuntuu turvalliselta ilman ylimääräistä tyhjää ilmaa. Tietysti rajansa kaikella, mutta itse voisin hyvin kuvitella käyttäväni voimakkaita kuvioita pienenkin tilan seinillä.

Artikkelissa yllätti myös se, miten ajattomia aikoinaan hyvin suunnitellut kylpyhuoneet ovat. Yhtäkään erityisen vastenmielistä kylpyhuonetta ei aukeaman jutussa silmiini osunut, vaikka 90-luvun synteettisistä materiaaleista valmistetut ylipyöristetyt kalusteet kyllä olivat siinä sietokyvyn rajoilla. Jopa 80-luvun alun kiiltävät suuret laatat ja mustaksi maalatut puupinnat tuntuivat tyylikkäiltä kokonaisuudelta. Eri vuosikymmenten elementtejä yhdistelemällä ei kuitenkaan varmasti saisi kuitenkaan kovin viihtyisää huonetta aikaiseksi.

torstai 27. syyskuuta 2007

Remontti tulee sittenkin

Pieni osasyy edellisestä asunnosta pois muuttamiseen oli tulevan putkiremontin odotus. Uusi rivitalokolmiomme on rakennettu 1980-luvun alussa, joten oletimme, että pintaremonttia lukuunottamatta mitään suurta ei pitäisi olla tulossa. Oletus oli väärä.

Talo on rakennettu aikoinaan nopeasti ja halvalla. Nyt ongelmat ovat alkaneet ilmetä. Hämmästyttävää on, että rivitalojen ympärille ei ole tehty lainkaan salaojitusta. Maan painuttua päätyasuntomme nurkalla, on sadevesi valunut suoraan kivijalkaa vasten. Kivijalkaa, jota ei ole eristetty. Lopputuloksena talon pääty kaivetaan auki, salaojitetaan ja eristetään. Toinen makuuhuoneistamme menee remonttiin päätyseinän kosteuden vuoksi.

Kylpyhuoneeseen on joskus vuosia sitten vaihdettu lattiamatto uuteen, mutta mukavana yllätyksenä tekijä on laittanut alkuperäisen maton tilalle tavallista muovimattoa kosteaan tilaan tarkoitetun maton sijaan. Näinpä siis myös kylpyhuone ja sauna joutuvat remontoitaviksi kosteusvaurioiden vuoksi.

Talomme on kuulemma vuokranantaja VVO:n yksi energiasyöpöimmistä koko Etelä-Suomessa. Ikkunat ja ovet vuotavat lämmön ulos, eikä eristys ole kummoinen. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä taloa remontoimaan ja parantamaan taloyhtiön energiatehokkuutta.

Tänään oli sopivasti myös talotoimikunnan kokous, jossa valittiin uusi hallitus asukastoimintaa hoitamaan. Työkiireiden vuoksi en ole blogiakaan ehtinyt kirjoittaa, joten kieltäydyin ystävällisesti puheenjohtajan pestistä, mutta suostuin toimimaan varapuheenjohtajana. Samalla kokouksessa tuli tutustuttua hieman naapureihin. Mukavan tuntuisia ihmisiä kaikki, suuri osa nuorehkoja lapsiperheitä, vaikka mukana oli myös talojen rakentamisesta lähtien alueella asuneita.

Itse asuinseutu on miellyttävä. Luonto on lähellä, linja-autoyhteydet Tampereen keskustaan ovat loistavat ja kauppaankin on vain viiden minuutin kävelymatka. Alue on siisti ja rauhallinen. Ainoastaan parkkitilan vähäisyys on käynyt häiritsemään. Muuten, tulevista remonteistakin huolimatta, uusi asunto alkaa tuntua kodilta. Usko tulevaan on vahva.

tiistai 4. syyskuuta 2007

Muuttorumban keskeltä

Kartanon päivitykset ovat jääneet varsin vähille viime aikoina, kiitos viikonloppuna tapahtuneen muuton ja arkisin aikaa vievän työn. Uudessa kodissa ei myöskään vielä ole toimivaa nettiä, joten päivitysten tekeminen on hieman hankalaa.

Muutto sujui lähes ongelmitta, lukuunottamatta uuden kodin avaimista syntynyttä kalabaliikkia. VVO:lta kerrottiin vuokrasopimusta allekirjoitettaessa, että avaimet saadaan isännöitsijältä muuttopäivänä. Muuttopäivä 1.9. osui kuitenkin Lauantaiksi ja isännöitsijä vastasi puhelimeen mökiltä käsin. Mies kuitenkin oli erittäin avulias ja auttoi asiassa varsin hyvin. Kiitokset tästä VVO:n isännöitsijöiden Tampereen aluepäällikölle! Seuraava porras oli huoltoyhtiö, joka yllättäen sijaitsikin toisella puolen kaupunkia, eikä edes luovuta avaimia viikonloppuisin.

Sopimus kuitenkin syntyi, että huoltomies tulee avaamaan meille asunnon oven vuokrasopimuksen näyttöä ja 22 euroa vastaan. Aion mennä kuitin kanssa VVO:lle, sillä meitä oli ehkä vahingossakin väärin informoitu asiasta. Huoltoyhtiöstä jäi muutenkin varsin epämiellyttävä kuva, sillä heidän mielestään ongelma oli tyystin asiakkaan, eli meidän muuttajien vika ja aiheesta naljailu jatkui vielä maanantaina kun töistä aikaisin karaten ehdin juuri hakemaan avaimet huoltoyhtiön toimistolta. Millainen huoltoyhtiö muuten pitää toimistoaan auki vain arkisin klo. 8-16? Ilmeisesti sellainen, joka huoltaa vain pelkkää vapaa-aikaa omaavien taloja.

Itse uusi asunto on haasteellinen, mutta mukava. Ympäröivä luonto ja oma piha pitävät mielen korkealla vaikka huoneisto vaatiikiin pintaremonttia lähes joka huoneen osalta. Onpahan ainakin tekemistä tiedossa. Kunhan saamme netin uuteen kotiimme, lupaan palata perinteisen Kartano-bloggauksen pariin minkä työkiireiltäni ehdin.

Siihen asti kirjoittamiani viihde- ja peliaiheisia uutisia ja artikkeleita voi lukea osoitteesta V2.fi.

torstai 23. elokuuta 2007

Harmaaveden kierrätystä itsetehtynä

Taannoin kirjoitin blogiini Aqus Toilet System -nimisestä harmaaveden kierrätysjärjestelmästä, jossa wc:n käsienpesualtaan vesi kierrätetään uudestaan wc-pöntön huuhteluvedeksi. Nyt Instructables tarjoaa ohjeet, kuinka tehdään itse pöntön yhteyteen pieni käsienpesuallas.

Yksinkertaisuudessaan ideana on ottaa wc-pöntön vesisäiliön kansi pois ja vaihtaa se pöytätasoon, jossa on pesuallas. Vesi altaalle tulee suoraan vesisäiliön täyttöputkesta, eli vesi juoksee altaaseen aina kun vessan vetää. Altaaseen tuleva vesi on täysin puhdasta, samasta vesijohdosta se tulee kuin vaikkapa keittiön kraanavesi.

Idea on yksinkertainen ja toteutukseen löytyy hyvät ohjeet. Ohjeistusta pitää kuitenkin hieman soveltaa, sillä ne on suunniteltu amerikkalaisille sivukahvasta vedettäville pöntöille. Käytännössä soveltaminen tarkoittaa pöytätasoon reiän tekemistä, josta vetokahva viedään läpi.

Ja kuten ehkä muistatte, tällainen järjestelmä saattaa säästää jopa 26% vedenkulutuksessa. Tyylikkäästi toteutettuna järjestelmä voi myös olla kaunis käytännöllisyyden ja ekologisuuden ohella. Alla vielä video vedenkierrätyksestä käytännössä.



Lähteet:
Instructibles via Core77

keskiviikko 22. elokuuta 2007

Lattiaa lakaisten

Perinteisiä harja ja sihveli yhdistelmiä löytyy kaupoista jos jonkinlaisessa muodossa ja värissä. On vihreää, läpinäkyvää, muovista, metallista, koristeltua ja eläinteemaista. Normannin versio aiheesta on elegantti. Taipuisan sihvelin etureuna on muotoiltu mahdollisimman ohueksi, jotta pienimmätkin roskat saisi puuvartisella harjalla lakaistua kyytiin.

Harja ja sihveli ovat usein sijoitettuna siivouskomeroon, josta niitä ei aina jaksa hakea sinne missä eniten on tarvetta. Normannin siivousvälineet voi kuitenkin ripustaa vaikka kissanhiekkalaatikon viereen seinälle, eikä asennus silti rumenna tilaa. Maahantuojasta ei ole tietoa, Fitzsu Society myy tuotetta hintaan 18,50 euroa.

Lähteet
Fitzsu Society via Apartment Therapy

keskiviikko 15. elokuuta 2007

Televisio-ostoksilla internetissä

En nyt varsinaisesti ole vielä ostamassa uutta televisiota, vanha kun toimii toistaiseksi hyvin. Isompaan olohuoneeseen muuton myötä katseluetäisyys tulee kuitenkin kasvamaan sen verran, että uuden television hankinta tulee talouteen varmastikin ajankohtaiseksi. Puuttumatta vielä tässä tekstissä sen enempää itse televisioihin tai niiden tekniikkaan, ajattelin tarkistaa läpi kodinkoneliikkeiden verkkosivuja.

Gigantti
Gigantin sivut ovat navigoinniltaan selkeät, vasemmasta reunasta löytyy eri tuotekategoriat. Tuotteita mahtuu listaukseen paljon, mutta hakukriteerit ovat hieman kankeat ja sivulla on paljon pieniä elementtejä joka tekee palvelusta sekavan näköisen. Ehdottomasti plussaa Gigantille tulee mahdollisuudesta vertailla useamman tuotteen teknisiä tietoja rinnakkain. Hintataso Gigantissa on kohdallaan, 37" televisiot alkavat 879 eurosta ylöspäin ja alle 1000 eurossa on jo kiitettävästi valinnanvaraa. Gigantin tuotteet voi ostaa myös suoraan verkosta.

Anttila
Sivut ovat selkeämmät kuin Gigantilla. Valikoima on kuitenkin suppeampi ja halvimmatkin 37" mallit maksavat 1099 euroa. Myös varsinainen tuotesivu on Anttilassa selkeä, mutta hintana on todella suppeasti listatut tekniset tiedot. Verkkokauppa toimii kuten olettaa sopii. Anttila lienee hyvä ostopaikka sellaiselle ihmiselle, joka vain tahtoo television ilman teknistä jargonia ja on valmis maksamaan televisiostaan lähtökohtaisesti keskimääräistä enemmän.

Expert
Suurten ketjujen pettymys. Tuotekatalogi on ainoastaan hankalassa Digipaper-muodossa, joka muistuttaa siis tavallista selailtavaa lehteä selainikkunassa. Tavallaan lehden selailu on hirveän mukavaa ja käyttöliittymältään tuttua kaikille, mutta ainakin itselläni Digipaper hidastaa koko selaimen toimintaa hermostuttavasti. Expertillä on myös tuotehaku, mutta 37" LCD-televisioita haku ei suostunut löytämään yhtäkään. Itse tarjouslehdessä malleja on kaksi, hinnat alkaen lähes 1500 eurosta. Kun kyseessä on kuitenkin vuosi 2007, olisi Expertinkin aika panostaa kunnolliseen verkkokauppaan ja lopettaa tämä omien polkujen kulkeminen.

Veikon Kone
Tuotelistaus on selkeä, mutta tuotteiden järjestystä ei voi itse valita esimerkiksi hinnan mukaan järjestettäväksi. Myös tuotteiden nimet listauksessa on huonosti toteutettu. Kun vihdoin löysin oikeasta reunasta teemaryhmän yli 33" televisioille sain listauksen, jossa ei mitenkään ihmisten kielellä ilmoiteta kunkin television kokoa vaan koon joutuu itse päättelemään tuotenumerosta. Halvin 37" malli on 899e hinnaltaan ja valikoima on melko kattava. Tekniset tiedot ovat kerrottu joissakin malleissa, mutta ei kaikissa. Verkkokauppaa Veikon Kone ei tarjoa. Veikon Kone tarjoaa heti Expertin jälkeen huonoimman käyttökokemuksen.

Verkkokauppa.com
Pientä tekstiä ja loputtomia listauksia. Toisaalta Verkkokauppa.com tarjoaa kaiken tarkimman tuotelistauksen (pelkät 37"). Valinnanvaraa on runsaasti ja hintataso alkaa 799 eurosta ylöspäin. Teknisiä tietoja kerrotaan pihistellen, mutta oleellisimmat tiedot kyllä löytyvät. Verkkokauppa toimii loistavasti, myös toimitusajat kerrotaan heti tuotelistauksessa. Tuotteista ei valitettavasti aina ole kuvaa tarjolla, joten sisustajan täytyy lähteä liikkeeseen katsomaan mitä on ostamassa.

Pixmania
Sivusto on suhteellisen kirjava, jättäen itse tuotelistaukselle ahtaan tilan kaiken muun keskellä. Tuotteita voi selata vain valmistajan mukaan, mutta tämä ei erityisemmin haittaa mikäli aikaa selailuun on. Pixmania on testatuista kaupoista selkeästi halvin, tarjoten 37" Acer televisiota hintaan 644 euroa. Verkkokauppa toimii sujuvasti. Kaikesta sekavuudesta huolimatta kaupasta jää positiivinen kuva mieleen.

Musta Pörssi

Juuri kun sitä ajatteli, että Expert olisi pohjanoteeraus niin paikalle ponnistaa Musta Pörssi, jonka jätinkin tarkoituksella tänne loppukevennykseksi. Yrityksellä ei selvästikään ole mitään halua näkyä verkossa, niin onnettomilla sivuilla ovat nimittäin liikenteessä. Teksti on jälleen mikroskooppista ja sivujen ulkoasu ahtaana laatikkokokoelmana tuo mieleen äkkiä vuoden 1997. Tuotteista ei kerrota sivustolla mitään, sentään linkki Digiaika -sivulle, joka on jo huomattavasti tyylikkäämpi kokonaisuus, mutta tarjoaa vain digivastaanottimen sisältämiä televisioita. Näin ollen lähtöhintakin kipuaa hulppeaan 1300 euroon 37" malleissa. Verkkokauppaahan ei tietenkään käydä. Digiaika -sivulla on laskuri, joka näyttää paljonko on aikaa analogisten lähetysten loppumiseen. Joku olisi saanut asentaa Mustan Pörssin toimistolle jo aikaa sitten kellon, joka näyttää näin kankeiden verkkosivujen ajan loppumisen vuoteen 2000 mennessä.

Kannattaa muistaa myös palvelut kuten MBnetin hintaseuranta, jossa on listattuna lukematon määrä televisioita ja muuta elektroniikkaa. Toinen vastaava palvelu on Vertaa.fi, joka toimii kenties vielä hieman paremmin etenkin viihde-elektroniikkaa hankittaessa.

tiistai 14. elokuuta 2007

V2.fi tarjoaa peli- ja viihdeuutisia

Elokuun alussa julkaistu uusi peli- ja viihdesivusto V2.fi tarjoaa printtimediatasoista uutisointia niin peleistä, elokuvista kuin musiikistakin. Lisäksi mukana on paljon yksinoikeudella saatuja haastatteluja ja tasokkaita artikkeleita. Sivustolla on myös laaja ja asiallinen keskustelufoorumi, sekä hauskat -osio, johon kerätään linkkejä netin ihmeellisimpiin kolkkiin.

Kyllä, tämä on hävytön puffaus. Olen nimittäin vuoden loppuun asti kiinteästi tekemisissä kyseisen verkkopalvelun kanssa. En kuitenkaan puffaisi sivua ellen todella uskoisi sen erinomaisuuteen. Ylläpidolla on pitkä kokemus vastaavista sivustoista ja arvostelujen ja uutisten kirjoittajat ovat todella ammattitaitoisia ihmisiä, joiden aivoituksista kuitenkin löytyy huumoria yhden sivuston tarpeiksi.

Tulkaahan käymään sivullamme ja toivon että viihdytte. Keskustelufoorumille saa ja kannattaa kirjoittaa kehitystoiveita. Tulen itse jatkossa kirjoittamaan myös joitakin arvosteluja ja artikkeleita sivustolle, joten tuttua kirjoitustyyliäkin saattaa bongata. Ensimmäinen oma tekstini oli Assembly Summer 2007 raportti. Myös artikkeleita ja uutisia saa kommentoida vapaasti ja keskustelu onkin paikoin jo varsin vilkasta.

sunnuntai 12. elokuuta 2007

Kotimaisuus saa grillinkin kiiltämään

Vajaan kuukauden päässä odottaa oma takapiha, mutta mitä olisi piha ilman grilliä? Satunnaisgrillaajana suljin heti pois kaasugrillit. Sähkögrilli sopisi kenties parvekkeelle, mutta rivitalon pieneen pihaan paras ratkaisu lienee supisuomalainen hiililämmitteinen pallogrilli. Ja nimenomaan kotimaisuus on valttia Finnflamen kohdalla.

Finnflamen pallogrillit ovat ruostumatonta terästä ja jätetty peilikiiltäviksi, joten perinteistä mustaa kuulaa ei takapihalle ilmesty. Koska piha on pieni ja grillin paikka vakio, päädyin malliin A-SSP18 "Pedestal". Grilli seisoo tukevasti yhden jalan varassa, jonka juuressa on irroitettava tuhkaluukku ja keskellä jalkaa ottoilman säätö. Pallon halkaisija on noin 45cm.

Ainoa muutos joka grilliin pitää tehdä on lämpömittarin asentaminen. Ajattelin toteuttaa tämän uuniin soveltuvan lämpömittarin avulla, jollaisia talvella myydään ainakin kinkunpaiston avuksi. Pedestalin suositushinta on 62 euroa, joskin ainakin Talotarvike.com pyytää grillistä alennuksen jälkeen 79 euroa. Finnflame vakuutti minut tyylikkäällä ulkonäöllä, laadukkaalla materiaalilla, toimivalla jalustallaan sekä tietysti kotimaisuudellaan.

lauantai 11. elokuuta 2007

Taidekuviot valloittavat seinäsi

Erilaiset seinille tehtävät pop-taidemaiset kuviot ovat viimeisen vuoden aikana nousseet esille sisustuslehdissä ja verkossa. Löytyy suurta barokkikuviota, abstrakteja kuvioita, kasvokuvia, eikä rajana ole oikeastaan kuin mielikuvitus.

Mitä mieltä te olette näistä seinäkuvioista? Voisitteko harkita omaan kotiinne jotakin abstraktia tai näköiskuvaa? Mihin huoneeseen sijoittaisitte kuvan ja minkäkokoisena? Olisiko kuvassa jokin oma aihe vai kelpaisiko kaupasta löytyvät yleiset aiheet?

Itse voisin kuvitella jotakin todella suurta abstraktia kuviota esimerkiksi olohuoneen yhdelle seinälle. En kuitenkaan käyttäisi välttämättä mustaa kuviota valkoisella kuten kuvassa vaan kenties jotakin jännittävää väriyhdistelmää. Sininen tai beige kuvio ruskealla seinällä voisivat olla silmälle mieluisia vaihtoehtoja. Aiheena voisi olla jokun barokkikuvion tapainen ylellinen ja monimuotoinen, sekä mielenkiintoinen kuvio. Kertokaahan kuitenkin tekin ajatuksenne näistä kuvioista. Joitakin vinkkejä saa Muurwerkin kuvasivulta.

Lähteet
Muurwerk via The Style files

perjantai 10. elokuuta 2007

Säästy johtomereltä ja nikkaroi latausasema

Kännykät, musiikkisoittimet, kämmenmikrot ja muut modernit laitteet vaativat kukin oman laturinsa. Johtosotku on lopulta vallaton ja latureita saa etsiä pitkin asuntoa ja kun sopiva laturi löytyy, etsitään seuraavaksi vapaata pistorasiaa. Pidemmän päälle tämä käy hermoille eikä johtosotkut todellakaan kaunista asuntoa.

KangaRoom Storage myy erilaisia latausasemia mobiililaitteille, mukaanlukien kuvan PDA / kännykkäasema. Jälleen kuitenkin herää epäilys siitä, että moisen latausaseman voisi helposti nikkaroida itsekin. Tarvikkeiksi riittää katkaisijalla varustettu jatkojohto jossa esimerkiksi kuusi pistoketta, sekä jonkin verran puutavaraa.

Rakennettavan laatikon tulee olla leveydeltään vähintään jatkojohdon jakorasian mittainen. Korkeutta laatikolla tulisi olla sen verran, että pistorasian päälle mahtuu yleisimmät laturit kiinni. Laatikon takaseinän voi jättää avonaiseksi, sillä tämä osa tulee seinää vasten. Pohjaan kannattaa tehdä jatkojohdolle lovi takareunaan, jotta johto laskeutuu nätisti kaapista ulos. Laatikon päälle kannattanee tehdä kaiteet vaikka kynnyslistasta, jotteivat ladattavat laitteet pääse vahingossa putoamaan. Kattoon tulee porata myös sopivat reiät, joista laturien johtojen päät saa tuotua laatikon kannen päälle.

Kun kaikki laturit on kytketty jakorasiaan, vedetään näiden johdot laatikon katolle, jolle on helppo laskea myös ladattavat laitteet latauksen ajaksi. Johtosotku pysyy laatikon sisällä piilossa, näkyviin jää ainoastaan jatkojohto ja laatikon päällä olevat latauspistokkeet. Kaapin etuseinästä kannattaa tehdä saranoitu tai muulla tavoin avautuva, jolloin jakorasian katkaisijaan on helppo päästä käsiksi ja kytkeä sähkö pois aina kun laatikon päällä ei ole mikään laite latautumassa. Muistattehan nimittäin, että sähköverkkoon kytketty puhelimen laturikin vie yllättävän paljon sähköä vaikkei puhelin olisikaan kytketty lataukseen.

Näin siis säästetään sähköä ja johtosotkua. Laatikonhan voi ripustaa siis seinälle tai mikäli rakentaa laatikkoonsa takaseinän, sitä voi käyttää vaikka pöydän päällä tai hyllyssä. Muistakaa myös varmistaa, että laatikossa pääsee kiertämään ilma, jotteivat laturit lämpiä liikaa ja aiheuta tulipalon vaaraa. Lopuksi laatikkonsa voi myös maalata mieleisekseen tai päällystää vaikka mieleisellään tapetilla tai kankaalla omaa silmää miellyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi.

torstai 9. elokuuta 2007

Kanna evääsi tyylillä

Nyt kun koulut ovat alkamassa ja työpaikkojen kesälomat ovat historiaa, on aika suunnata takaisin kellojen kera elämiseen. Onneksi kello osoittaa välillä myös ruokatuntia, jonka aikana pääsee virkistämään kehoaan toivottavasti tuhdilla aterialla. Mutta mieltä koulujen ja työpaikkojen ruokailuvälineet eivät yleensä virkistä. Siihen voi nyt tehdä muutoksen Lalalandin tarjoamilla persoonallisilla eväslaatikoilla jotka ovat samalla myös numeroituja keräilykappaleita.

Hintaa eväslaatikolle kertyy hieman alle 33 euroa plus toimituskulut. Kutakin seitsemästä eväslaatikkomallista on tarjolla vain rajoitetut 100 kappaletta joten on aivan varmaa, että opiskelu- tai työkaverillasi ei samanlaista ole heti seuraavana päivänä.

Lalaland via Notcot

tiistai 7. elokuuta 2007

Floor planner auttaa pohjapiirustuksissa

Nyt harmittaa, ettei minulla ole mitään mittoja tulevan asunnon huoneista saatika valmista pohjapiirustusta. Floor planner on selaimessa toimiva ohjelma, jolla on helppo suunnitella huonekaluille uutta järjestystä ilman turhaa hikoilua. Sivustolle pitää rekisteröityä, mutta prosessi vie vain hetken aikaa eikä kysy muuta kuin sähköpostiosoitteesi ja haluamasi salasanan. Tämän jälkeen pääseekin jo piirtämään huoneistoaan näppärästi toimivalle mittapohjalle.

Ohjelman esinekirjastosta löytyy kaikki yleisimmät kodin huonekalut ja muutama vähän erikoisempikin tavara, joita voi vapaasti sijoitella luomaansa pohjapiirustukseen. Eri huonekalujen mittoja on helppo muuttaa vastaamaan todellisia versioitaan. Ohjelman parissa saakin helposti vierähtämään aikaa useamman tunnin mikäli innostuu todenteolla etsimään optimaalista uutta järjestystä asuntoonsa.

Lähteet
Floor planner via Core77 via Lifehacker via Cybernotes

sunnuntai 5. elokuuta 2007

Muutoksen tuulia

Kartanon isännän elämässä on alkamassa uusi jännittävä aiakausi. Muutto oman pihan omaavaan rivitaloasuntoon on edessä vajaan kuukauden päästä ja jo tässä kuussa opintojen loppumetrit häämöttävät työharjoittelun alkaessa paikallisessa monimediayrityksessä.

Jatkossa blogista saattaa siis löytyä myös pihanhoitoon liittyvää asiaa kun aihe käy henkilökohtaisemmaksi. Muutto kerrostalosta rivitaloon ja pois Tampereen ydinkeskustasta on jo nyt herättänyt paljon mietteitä. Muutto on kuin seikkailu ja tunne on kutkuttava. Uudessa asunnossa on omat hyvät ja huonot puolensa. 80 neliötä on jaettu melko sekavasti, tehden asunnosta mielenkiintoisen ja haasteellisen sisustettavan. Seinillä olevat edellisen omistajan asentamat tapetit eivät miellytä, wc ja kylpyhuonetilojen muovimatot ovat huonossa kunnossa ja vaativat vaihtoa, piha on melko hoitamattoman oloinen ja sauna erikoisenmuotoinen. Paljon on siis tekemistä asunnon viihtyvyyden parantamiseksi.

Myös muutto pois keskustasta tuo uudenlaisia haasteita arkipäivään, kun matka tulevalle työpaikallekin kasvaa kilometristä yli kymmeneen kilometriin. Edessä on vähintäänkin polkupyörän osto ja joukkoliikenteen matkakortin hankinta. Uusi asuinalue on kuitenkin onneksi todella viihtyisä ja sijaitsee luonnon keskellä joten ulkoilumahdollisuudet paranevat kilpaa hengitysilman laadun kanssa. Jo siinä vaiheessa kun kävin katsomassa asuntoa oli metsäisen raittiin ilman työntyminen keuhkoihin yksi suuri plussa muuttopäätöstä mietittäessä.

Kartano blogikin on jo ylittänyt 100 postauksen rajansa jonkun aikaa sitten ja lukijamäärä on ollut mukavassa nosteessa etenkin kesän loppupuolella. Päivittäisiä sivulatauksia kertyy jo yli 40, joka on mielestäni varsin mukavasti. Toivottavasti viihdytte blogin parissa jatkossakin ja toivon myös, että edes murto-osa tästä muuton ja elämäntilanteen muutoksen tuomasta jännittävästä tunteesta välittyisi teillekin asti.

tiistai 31. heinäkuuta 2007

Habitat 67 tarjoaa asumista betonikuutioissa

Suomessakin pitkään vallalla ollutta funktionalistista kerrostaloasumista pidetään usein varsin laatikkomaisena ja tylsänä, mutta betonikuutioistakin voi muodostaa jännittävän asuinympäristön. Tämän todistaa Montrealissa, Kanadassa sijaitseva Habitat 67, joka on alkujaan Israelilaisen sionistin ja sosialistin, Moshe Safdien luoma moderni asuntorypäs vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyä varten.

Asunnot koostuvat 1-8 kuutiosta ja vaihtelevat kooltaan 60 neliöstä aina yli 460 neliön 4-kerroksisiin koteihin asti. Asunnoista on pyritty tekemään avaria useaan ilmansuuntaan avautuvilla suurilla ikkunanäkymillä sekä avoimilla terasseilla. Kompleksin asukkaille löytyy myös harrastusmahdollisuuksia tenniksestä murtomaahiihtoon. Asukkaille on tarjolla myös ilmainen oma linja-autokuljetus Montrealin keskustan ja Habitat 67:n välillä.

Kotimaisen lähiön betonikolossit ovat usein ensimmäinen mielikuva kerrostalosta, mutta kerrostalonkin voi tehdä myös toisella tapaa. Mielenkiintoisella ja inspiroivalla tyylillä. Jo pelkkä rakennuksen ulkonäkö saattaa olla ratkaiseva ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta, eikä harmaa ja itseään toistava arkkitehtuuri kerrostalolähiöissä ruoki juurikaan mielikuvitusta tai herätä ajatuksia asukkaissaan. Ehkä joskus vielä huomataan arkkitehtuurin mahdollisuudet myös yhteisön hyvinvoinnin parantamisessa ja Habitat 67:n kaltaisia rakennuskomplekseja syntyy Suomeenkin.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

Remontoi virtuaalista työpöytääsi

Nykyään vapaa-ajanvietto ja työnteko ovat siirtyneet pitkälti näyttöpäätteen ääreen. Näin ollen myös näytöllä näkyvät asiat on hyvä "sisustaa" mieleisikseen. Työpöytänäkymän sisustaminen oman maun mukaiseksi ei ole kovinkaan monimutkaista ja seuraavaksi käydäänkin läpi joitakin asioita joiden ulkoasua käyttäjä voi helposti kohentaa.

Taustakuva
Taustakuva on yleensä ensimmäinen asia jonka näet kun käynnistät tietokoneesi. Taustakuva on hieman kuin olohuoneen tapetti, joten kyllä siihen kannattaa panostaa hieman enemmän kuin mitä käyttöjärjestelmän alkuperäisvaihtoehdot antavat myöden. Graafisesti tyylikkäitä taustakuvia tarjoaa ilmaiseksi Pixelgirl presents, jonka sivuilta löytyy useammankin suunnittelijan hauskoja kuva-aiheita.

Kuvakkeet
Mikäli taustakuva on kuin tapetti, työpöydän kuvakkeet ovat kuin tauluja. Pixelgirl tarjoaa myös taustakuviinsa sopivia kuvakkeita, joissa esiintyy erilaisia eläinhahmoja, mutta myös muunlaisia tyylikkäästi toteutettuja kuvakkeita on tarjolla. Ole tarkkana kuvakkeita ladatessasi, että valitset omaan käyttöjärjestelmääsi sopivan latauspaketin, siniset kasvot kuvastavat Macin pakettia ja monivärinen ikkuna Windowsille sopivaa pakettia.

Valmiit teemat
Teemoilla voi vaihtaa kerralla koko käyttöjärjestelmän ulkoasua väreineen, taustakuvineen ja ikoneineen. Mikäli käytät Windowsia kuten allekirjoittanutkin, on teemojen hankkiminen kuitenkin hieman hankalaa. Käytännössä asentamiseen tarvitaan maksullinen teemojen hallintaohjelmisto, kuten StyleXP (14,60 euroa). Itse teemoja löytyy kuitenkin ilmaiseksi esimerkiksi xptheme.info -sivustolta.

Alkuun suosittelen lähinnä kahden ensimmäisen kohdan läpikäymistä, mutta mikäli tahdot viedä työpöydän personoinnin pidemmälle, on siihenkin mahdollisuudet kaupallisten sovellusten avulla. Lisävinkkinä kannattaa pitää huoli myös tietokoneen virusturvasta, johon soveltuu loistava ja ilmainen Avast! anti-virus. Palomuuriksi suosittelen helppokäyttöistä ZoneAlarmia. Lisää ilmaisia ohjelmia löytyy helposti kotimaiselta Ilmaisohjelmat -sivustolta.

perjantai 27. heinäkuuta 2007

Elektroniikassakin panostetaan estetiikkaan

Vielä kymmenen vuotta sitten tietokone oli synonyymi beigenharmaalle kantikkaalle laatikolle, joka ei esteettisyydellään palkintoja kerännyt. Samaan sarjaan voi laskea samaa ikäluokkaa edustavat puhelimet, muistatteko vielä vaikkapa Nokian 3110:n viime vuosikymmenen puolivälistä? Kehitys on ollut nopeaa ja nykyään elektroniikkaa muotoilevat myös suuren luokan designerit kuten Prada (Prada phone by LG) ja Pininfarina (Spire Pininfarina PC-kotelo).

Myös pienemmän elektroniset laitteet ovat saavuttaneet statussymboliaseman ja laitteista löytyy jokaisen tyyliin sopivia versioita. Rikkaimmat voivat hankkia itselleen vaikka TrekStorin valmistaman 18 karatiin kullalla päällystetyn ja timanttikoristellun i.Beat mp3-soittimen. Kullansävyjä löytyy myös Jens of Swedenin MP-500 mallista.

Mikäli musiikkisoittimesi on hieman tavallista erikoisempi, kannattaa tyylin jatkoksi hankkia myös tyylikkäät kuulokkeet. Tällaisia myy esimerkiksi New Yorkilainen AudioCubes, jonka mallistosta myös kuvan tyylikkäät Denon AH-D5000 kuulokkeet, joiden kaikukopat on valmistettu tummasta mahongista. Pirteämpään menoon sopivat vaikkapa Zumreed Sfitit, joita saa kymmenessä raikkaassa värissä, eikä näiden kuulokkeiden riesana ole myöskään liian korkea hinta.

Myös jo hankittua elektroniikkaa voi koristella, josta mallina erilaiset säilytys- ja suojakotelot, kuten Podstar Diablo kotelo iPod Nanolle tai Gelaskins, joka tarjoaa tyylikkäitä päällystarroja niin musiikkisoittimiin kuin kannettaviin tietokoneisiinkin. Jälleen tässä on mahdollisuus säästää rahaa ja tehdä itse tarransa, mikäli hallitsee kuvankäsittelyn tai piirtämisen jalon taidon ja omistaa väritulostimen, jolla voi tulostaa tarra-arkeille, joita myy esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa.

torstai 26. heinäkuuta 2007

Farkkumuotia vuodenvaihteeseen

Amsterdamilaisen Scoren katalogista löytyy tyylivinkkejä loppuvuodeksi ja alkutalveksi, miksei pidemmällekin. Scoren mallistosta omaan silmääni miellyttävin farkkumalli tällä hetkellä on Mustangin valmistama Oregon. Farkkumuotia voi seurata myös Denimologyn blogissa. Vähän rajumpaa muotia tarjosi jo taannoin John Galliano omassa vuoden 2008 näytöksessään, josta on poimittavissa toimiviakin elementtejä. Itseäni kiehtoo etenkin lähi-itähenkiset huivipäähineet, joihin kietoutuu paljon ennakkoluuloja, viestintää ja historiaa.

Farkkukangas on muodin vakioelementti, joka ei tunnu olevan koskaan passé. Eikä siinä mitään, mukavia ja kestäviä vaatteita käytössä ja sopii lähes kenelle tahansa. Muistakaa kuitenkin, että farkut eivät sovi jokaiseen tilanteeseen, vaikka siistit tummat farkut yhdistettynä pikkutakkiin ja kauluspaitaan ovatkin äkkiseltään asiallisen näköinen yhdistelmä. Älkää kuitenkaan ikinä sotkeko farkku- ja pukutilaisuuksia keskenään.

Valitettavasti miestenmuoti jää jälleen netissä pieneen rooliin, sillä naisväelle on tarjolla luettavaa enemmänkin, kuten The Denim Blogs. Yleishyödyllistä farkkutietoa löytyy Blue Jeans and Fashion Accessories -sivulta, jossa käsitellään mm. farkkujen eri pesutyypit, tyylit ja leikkausmallit. Lopuksi vielä video Scoren syksy/talvi 2007-2008 malliston näytöksestä.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

MTV3 tarjoaa ilmaista ohjelmaa loppukesäksi

Sinänsä kyseessä ei ole mikään uutinen, mutta vinkki kaikille teille, jotka ette keksi tekemistä sateisiksi Heinäkuun päiviksi. MTV3 NettiTV:ssä on nimittäin ilmaiseksi tarjolla lukematon määrä laatuohjelmaa katsottavaksi. Lifestyle -kategorian alta löytyy ilmaiseksi laadukas sisustusohjelma T.i.l.a., remonttiohjelma Joka kodin asuntomarkkinat, sekä meille autoharrastajille bonuksena Suomen kenties paras, tai ainakin miehekkäin auto-ohjelma, Ajoneuvos.

Jollei tämä riitä, löytyy palvelusta maksuttomana myös terveestä elämästä kiinnostuneiden Keventäjät, konsoli- ja tietokonepelaajien klassikko Tilt, sekä viimeisimmät ajankohtaisuutiset, urheilu-uutiset ja asiaohjelma 45 Minuuttia vanhat jaksot.

MTV3:sta mallia saisi ottaa myös Nelonen, joka ei tarjoa ilmaiseksi esimerkiksi sisustusohjelma Innon vanhoja jaksoja. Myös Sillä silmällä -ohjelman kotimaiset jaksot olisivat tervetullut lisä Nelosen nettisivuille. YLE tarjoaa myös paljon katseltavaa omassa Elävä arkisto -palvelussaan, jossa on paljon mielenkiintoisia ohjelmia menneiltä vuosikymmeniltä.

Eilispäivän estetiikkaa myytävänä

San Franciscolainen Lynn Goldfinger-Abram perusti 12 vuotta sitten Paris Hotel Boutique liikkeensä, jossa hän myy vanhaa, pääasiassa juhlavaa tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä. Yrityksen tuotteet ovat osittain harvinaisuuksia tai vähintäänkin erikoisuuksia, joita liikkeeseen on kerätty kirpputoreilta, huutokaupoista ja muista lähteistä. Valikoima onkin laaja ja kattaa esineitä pääasiassa 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin asti.

Liikkeellä on myös oma blogi, Paris Hotel Boutique Journal, joka on hyvinkin henkilökohtainen ja toisaalta kertoo paljon myös liikkeen uusista myyntiartikkeleista. Itse löysin paljon mielenkiintoista tavaraa yrityksen sivuilta, mm. kuvassa näkyvän Guccin istumajärjestystaulun, jonka pohjana on nahalla päällystetty magneettilevy. Tämän levyn päällä on metalliset kehikot nimikorteille, sekä ruokapöytää esittävä osio. Mikäli järjestäisin syystä tai toisesta isommat juhlat suvulleni ja tuttavilleni, tahtoisin istumajärjestyksen esitettävän ehdottomasti tämänkaltaisella ultratyylikkäällä taululla.

Jälleen toisaalta pieni tee-se-itse henki auttaa tähänkin, sillä kyseinen harvinainen taulu on jo myyty jollekin onnelliselle ostajalle reilulla 400 eurolla. Mutta kaupastahan saa kaikki tarvittavat osat, jotka voisivat olla vaneria, magneettimaalia, sekä kangasta tai keinonahkaa. Nimikylttien kehyksiin ratkaisu löytyy todennäköisesti vaikkapa Tiimarista ja keskikoristeen voi löytää lähes mistä tahansa kun pitää mielen avoinna ja tutkii vaikka kirpputorien tarjontaa luovalla katseella.

Lähteet
Paris Hotel Boutique via Stylehive

tiistai 24. heinäkuuta 2007

Vesi hanasta vai pullosta?

Viime lauantain Aamulehdessä oli artikkeli pullotetuista vesistä. Aamulehden teettämän testin mukaan pullotetuissa lähdevesissä on huomattavasti enemmän bakteereja kuin Tamperelaisessa vesijohtovedessä. Artikkelissa kerrotaan myös pulloveden menekin kasvaneen, vaikka veden hinta onkin tällätavoin myytynä jopa tuhatkertainen vesijohtoveteen verrattuna. Lehdessä myös ihmetellään miksi ihmiset ovat valmiita ostamaan vettä tähän hintaan, kun kotona samaa ainetta saa hanasta lähes ilmaiseksi.

Itse löydän vastauksen jo kysymyksestä, sillä se hanavesi on nimenomaan kotona kun taas juomapullo on yleensä ratkaisu jossakin muualla syttyvän janon sammuttamiseen. Ja tällöin vesi on varsin hyvä vaihtoehto hiilihapollisille limuille.

Vielä vuosi sitten kun päiväni kuluivat luennoilla istumiseen, ostin usein pullollisen vettä iltapäiväksi. Syitä oli kolme, joista ensimmäinen on veden hinta. Vesipullo maksaa parhaimmillaan 50 senttiä tai jopa euron vähemmän kuin vastaavankokoinen limupullo. Tällainen säästö on opiskelijabudjetissa jo melkoinen. Toiseksi vedessä ei ole sokeria, hiilihappoa, eikä elintarvikevärejä, jotka tuhoaisivat hampaita tai vähintäänkin muuttaisi niitä kellertäviksi. Kolmantena syynä on veden luonnollinen ominaisuus virkistää aivotoimintaa. Itse en luota energiajuomien lyhytkestoiseen virkistävään vaikutukseen vaan juon tällaisten sijaan paljon vettä, jolloin aivot pysyvät nesteytettyinä ja ajatus kulkee iltapäivän puuduttavimmillakin luennoilla.

Aamulehden artikkelissa kritisoidaan pullovesien bakteeripitoisuuksia ja samalla kehutaan kuinka hanaveden bakteeripitoisuus on täysi nolla. Tosin hanaveteen lisätään klooria, jotta tämä tulos saavutetaan. Itse en suoraan sanottuna tiedä kumpi on parempi. Bakteerithan toisaalta luovat elimistöön myös immuniteettiä monia sairauksia vastaan, mutta seassa saattaa tietysti olla joku vahvempikin bakteeri, joka sitten laukaisee jonkin sairauden. Itse olen valmis tämän riskin ottamaan, sillä selvisin lapsuudestanikin hengissä juotuani kaiket kesät kesämökillä itse kerättyä lähdevettä.

Mielestäni myös pullovesituotannon saastuttavuus on hieman outo kritisointikohde. Onhan toki totta, että jossakin päin maailmaa pullovettä todellakin juodaan mieluummin kuin hanavettä myös kotona. Tällöin vettä ostetaan tavallaan turhaan. Itselleni pulloveden ostaminen on kuitenkin aina ollut valintakysymys sille, ostanko pullollisen limua vai pullollisen vettä. Yhden muovipullon jätemäärä kuluu jokatapauksessa. Lisävinkkinä vesipulloa on hyvä käyttää myös hanaveden kuljetukseen, jolloin säästää rahaa, eikä pullon sisältö ole visuaalisesti ristiriidassa etiketin kanssa.

Mutta miten te lukijat suhtaudutte pullotettuun veteen? Onko kyseessä tyystin turha tuote, joka pakataan jätemäärää lisääviin pulloihin ja jota saisi kotona murto-osalla kaupan hinnasta vai onko pullotettu vesi hyvä vaihtoehto limuille ja mehuille?

maanantai 23. heinäkuuta 2007

Hansa tarjoaa vesihanojen eliittiä

Saksan Stuttgartissa toimiva Hansa valmistaa tämän vuoden ehkä halutuimpaa vesihanamallistoa. Sisustuslehdissä ja blogeissa suosituksi nousseen, veden lämpötilan LED-valoin ilmoittavan Hansacanyonin lisäksi mallistosta löytyy muitakin kehittyneitä ja esteettisiä hanavaihtoehtoja. Kuvassa oleva noin 400 euron arvoinen Hansamurano toimii liikesensorin avulla ja laskee veden lasipintaa pitkin alas kauniin tasaisena virtana.

Myös suihkujärjestelmistä löytyy nykyään väriä vaihtava malli, Hansacolourshower. Itseäni suihkulaitteista kiinnostaa eniten kuitenkin Hansajet, joka on yksinkertaisen tyylikäs ulkonäöltään ja johon saa erittäin isoja suoraan pään ylle ulottuvia suihkupäitä, joista vesi virtaa sateenomaisesti suihkuttelijan päälle. Suomessa Hansan hanoja löytyy ainakin Laattapisteen valikoimasta. Saksan alkeet osaava voi tilata hanoja edulliseen hintaan myös Megabad -verkkokaupasta.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2007

Pikes Peakissa rikottiin ennätysaika

Japanilaiskuljettaja Nobuhiro "Hirviö" Tajima rikkoi eilen Pikes Peak International Hill Climbin 12 vuotta vanhan ennätysajan. Työkaluna Hirviöllä oli Suzuki XL7 hill climb special. Uusi ennätys kirjattiin ajalla 10 minuuttia 1.408 sekuntia. Edellisen ennätyksen haltija oli yhdysvaltalainen Robby Unser, joka suoritti vaativan reitin vuonna 1994 noin 4,4 sekuntia Tajimaa hitaammin.

Pikes Peak International Hill Climb on Yhdysvaltojen Kalliovuorilla vuosittain järjestettävä niinkutsuttu ylämäkikilpailu, jossa ajetaan 20 kilometrin pituinen matka erittäin mutkaista ylämäkeä. Korkeuseroa lähdön ja maaliviivan välillä on huikeat 1,4 kilometriä. Tapahtuma on järjestetty jo vuodesta 1916 alkaen ja kerää vuosittain noin 150 kilpailijaa lukuisiin eri sarjoihin, joissa kilpakalustona toimii niin moottoripyörät, kuorma-autot ja niin avo- kuin umpikorisetkin kilpa-autot.

Myös Suomalaisille Pikes Peak on tuttu 1980-luvun lopulta, kun rallin B-ryhmän loppumisen jälkeen Ari Vatanen voitti kilpailun ennätysajalla Peugeot 405 T16 GR autollaan. Ranskalainen elokuvaohjaaja Jean-Louis Mourey taltioi Vatasen suorituksen lyhytelokuvaansa "Climb Dance", joka voitti palkintoja niin Chamoneuxissa, Chicagossa, Houstonissa kuin Val D'Iseressäkin järjestetyillä filmifestivaaleilla. Meille autourheilun ystäville kylmiä väreitä aiheuttava video löytyy tämän postauksen lopusta.

Tekniikasta kiinnostuneille vielä pienenä tietoiskuna, että voittaja-auto Suzuki ei nimestään huolimatta ole kuin etäisesti ulkonäöltään sarjatuotantomalli Xl7:ää vastaava. Moottorina putkirunkoisessa autossa puhkui GM:n tuplaturboinen 3,6 litrainen V6, joka tarjoaa kuljettajan käyttöön noin 1000 hevosvoimaa tehoa ja muhkean 1000 Nm vääntömomentin. Nobuhiro Tajima uskoo ensi vuonna alittavansa maagisen 10 minuutin rajan ja tämä tuskin jää pelkäksi haaveeksi taitavalle 57-vuotiaalle japanilaiselle.


Lähteet:
Autoblog
Pikes Peak International Hill Climb

lauantai 21. heinäkuuta 2007

Bloggaamalla rikkaaksi?

Lauantain Helsingin Sanomat kirjoittaa bloggaamisen taloudellisesta puolesta otsikolla "Blogikirjoittelu ei elätä Suomessa". Artikkelissa luodaan katsaus suosittujen suomalaisblogien suhtautumiseen blogien ohessa olevaan verkkomainontaan. Yleiskuvaksi jää, että mainosten esittäminen blogien yhteydessä on Suomessa varsin marginaalista ja tähän on helppo yhtyä. Suomen kokoisella kielialueella suomeksi bloggaava tulee aniharvoin tavoittaneeksi sellaista lukijamäärää, joka pelkästään mainoksia napsauttelemalla nostaisi bloggaajaa ryysyistä rikkauksiin ainakaan aivan hetkessä.

Itse olen nyt muutaman kuukauden ajan pitänyt Googlen AdSense -mainosbanneria blogini yhteydessä kokeilun vuoksi. Rahallinen tulos on todella minimaalinen, mutta kertymää on mielenkiintoista seurata. Samalla AdSense pitää kirjaa sivun kävijämääristä, joten erillistä kävijälaskuria ei tarvitse asentaa. Mainosbannerin ulkoasunkin voi varsin vapaasti muokata haluamakseen ja toivonkin, että nykyinen hillitty ulkoasu ei pomppaa tarpeettomasti lukijoiden silmille blogin reunalta.

Mikäli blogillaan aikoo toden teolla rikastua ja päivittäiset kävijämäärät ovat jo 2000 pinnassa, on mainosbannereiden myynti suoraan yrityksille kannattavin vaihtoehto. Erilaiset sisältöön osaksi kirjoitetut mainokset ovat yksi vaihtoehto, mutta tekee blogista äkkiä läpinäkyvää mainospuhetta varsinaisen asiasisällön jäädessä taka-alalle. Ohjenuorana voisi pitää myös, että mikäli blogi käsittelee pääasiassa kuluttamista ja/tai kulutustuotteita, mainostaminen voi olla hyväkin ratkaisu. Yleisille mielipideblogeille, päiväkirjoille ja etenkin poliittisille ja kansalaisaktivisimia suosiville blogeille mainostaminen taas todennäköisesti tekee enemmän hallaa kuin hyötyä. Mieti aina ensin oman blogisi yleistä linjaa ja sitä, sopiiko kaupallinen tiedottaminen asiayhteyteen ennen kuin syöksyt suinpäin mainostajien puheille.

perjantai 20. heinäkuuta 2007

Liian lyhyistä lahkeista

Miksi? Laitatko jalkaasi kaksi kokoa liian pienet kengät? Onko talvella piposi niin pieni, ettei se edes lämmitä? Miksi kuitenkin laitat jalkaasi housut jotka ovat selvästi pesussa kutistuneet? Vai loppuiko housuntekijältä kangas hieman polven jälkeen? Nyt puhun siis naisten (ja miksei miestenkin) capri-housuista.

Mielipide caprien vastenmielisyydestä ei rajoitu omaani, sillä pikaisen lähipiirin miestutkimuksen mukaan muutkaan miehet eivät koe liian lyhyitä housunlahkeita esteettisenä. Housujen mukavuudesta en sano mitään, mutta jos pelkästään mukavuuden ehdoilla pukeuduttaisiin, liikkuisimme varmastikin kaikki kauhtuneissa verkkareissa julkisesti. Lasken täten capri-housut samaan kastiin klassisen tuulipuvun kanssa.

Naisen nilkka on harvoin yksinään niin kaunis, että sitä kannattaisi erikseen housun alta esitellä. Hameen kanssa juttu toimii, mutta ei caprien kanssa. Outo juttu, mutta näin se menee. Tämä naisten pukeutumisen outo ilmiö on minua ihmetyttänyt jo vuosia. En ole kenenkään lähimmäiseni antanut ostaa itselleen moisia "tulvahousuja" vaan olen vakuutellut, ettei täällä sisämaassa vedenpinta nouse niin korkealle, ettäkö nilkat kastuisivat.

Olkoon tämä teksti vetoomuksena kaikille lukijoille: Jättäkää ne puolimittaiset lahkeet kauppaan. Ostakaa joko shortsit tai kunnolliset housut, ei mitään sekoitusmuotoja. Kiitos. Tämän viestin innoittajana toimi uusi blogilöytö "Eniten vituttaa kaikki", jossa vedetään sanallisesti koko maailmaa turpiin.

torstai 19. heinäkuuta 2007

Vedenkierrätystä

Muutama vuosi sitten suureen ääneen medioissa rummutettiin harmaaveden hyötykäyttöä kotitaulouksissa, mutta syystä tai toisesta kohu loppui yhtä nopeasti kun alkoikin, eikä hienoon ideaan ole viimeaikoina törmännyt enää missään. Apartment Therapy: Chicago toi harmaavesikierrätyksen takaisin pinnalle esitellessään Aqus -nimistä kierrätysratkaisua.

Käytännössä harmaavesikierrätys tarkoittaa Aquksenkin tapauksessa kylpyhuoneen käsienpesualtaan käytetyn veden talteenottamista erilliseen säiliöön, josta sitä jatkokäytetään wc-pöntön vetämisen yhteydessä huuhteluvetenä. Ajatus on kerrassaan nerokas, sillä wc-pöntön huuhteluvedellä ei ole mitään tarvetta olla täysin puhdasta hanavettä. Lisäksi wc-pönttöä ja käsienpesuallasta käytetään usein samassa yhteydessä, jolloin pöntön vetämisen jälkeen tapahtuvan käsienpesun yhteydessä harmaavesisäiliö täyttyy uudestaan seuraavaa huuhtelukertaa varten.

Tällaisen järjestelmän soisi yleistyvän ja tulla jopa standardiksi uusien talojen rakentamisessa. Järjestelmä vähentää vedenkulutusta huomattavasti, jopa 26% kokonaiskulutuksesta. Tämä säästää kahden hengen taloudessa vuoden aikana noin 100 euroa vesilaskussa. Lisäksi tietysti on ajateltava oheisvaikutuksia kuten pienentynyt energiantarve kunnallistekniikan osalta, sekä jätevedenpuhdistamoiden osalta. Vuorokauden aikana vettä säästyy jopa 60-80 litraa kahden hengen taloudessa tämän kierrätysjärjestelmän avulla.

Lähteet
Aqus Toilet System via Apartment Therapy: Chicago
Motiva: Kodin energiankulutus: Vedenkulutus

sunnuntai 15. heinäkuuta 2007

Vyönsoljen kertomaa

Yhä kutistuvan teknologian ja monimuotoisemmin personoitavien vaatteiden maailma lyövät kunnolla kättä Egokast -nimisessä uudessa vyönsoljessa. Käytännössä kyse on 3,5" näytöllä varustetusta kannettavasta minikokoisesta mediasoittimesta, jonka mukana toimitetaan kiiltoteräksinen kehys, jolloin laite muuttuu, kyllä, vyönsoljeksi!

Täydellä kirkkaudella laite suoltaa SD-kortilta monenmuotoista videota reilut neljä tuntia yhteen mittaan. Näiden neljän tunnin aikana yökerhon tanssilattialla tulet varmasti herättämään uteliaisuutta vastakkaisessa sukupuolessa. Riippuen tietysti hieman siitä, millaista videota vyössäsi esität. Laitteen hinta on noin 210 euroa, mutta maahantuojasta ei ole tietoa. Eipälenkin tämän olevan jälleen kerran niitä tavaroita, joita voi tilata vain internetin ihmemaasta tänne pohjolan perukoille.

Lähteet
Egokast via Stylehive

lauantai 14. heinäkuuta 2007

Ilmaista kuvankäsittelyä Gimpillä

Onko kuvien käsittelyyn käyttämäsi ohjelma vanhentunutta mallia, huonosti tarpeisiisi sopiva tai peräti piraattikopio? Kiinnostaisiko sinua vaihtaa ohjelmasi ilmaiseen ja ammattitasoiseksi kehuttuun malliin?

Testasin syksyn työrupeamaa varten vapaan lähdekoodin kuvankäsittelyohjelma Gimpiä jälleen kerran. Tällä kertaa alustana oli Linuxin sijasta Windows. Linux-puolella Gimpin käyttöni kariutui lähinnä itse käyttöjärjestelmän puutteisiin, sillä millään konstilla en saanut piirtopöytääni toimimaan Ubuntu Linuxissa.

Windows-puolella piirtopöytä toimii automaattisesti, mutta millainen työkalu Gimp todellisuudessa on. Piirtopöydän kera ohjelma on lähes käyttökelpoinen. Jokaisen piirtovedon jälkeen tosin sovellus miettii jotakin ne pari ratkaisevaa millisekuntia kun tekisi mieli jo piirtää seuraavaa viivaa. Tämä ei ole hyväksyttävää, mikäli piirtopöytä on tärkeä ja jokapäiväinen työkalu. Piirtojäljen tulee syntyä katkoitta ja viiveettä. Myöskään piirtojen välissä ei saisi olla katkoa sovelluksen toiminnassa.

Toisena ongelmana koen ohjelman erittäin huonon käyttöliittymän - tai oikeammin koko käyttöliittymän puuttumisen. Sovelluksen työnäkymä koostuu irrallisista ikkunoista, jotka toimivat kuten Windowsin normaalit sovellusikkunat. Tämä tuottaa ongelmia, sillä välillä tärkeät työkalut hukkuvat muiden sovellusten taakse, etenkin jos työn lomassa on vaihdettava näkymää välillä sovelluksesta toiseen. Gimpshop -laajennus korjaa kuitenkin tämän ongelman melko hyvin. Gimpin heikkoudet nousevat esiin Adobe Photoshopiin tottuneelle lähes jokaisessa toiminnossa. Esimerkkinä kuvan tallentamisesta puuttuva esikatselunäkymä ja vaillinaiset tallennusoptiot monen tiedostomuodon kohdalla. Myös kuvien peruskäsittelystä puuttuu monia ammattilaistason ohjelmista tuttuja ominaisuuksia. Esimerkiksi kuvan muuntaminen tietokonenäytölle suunnitellusta kuvasta televisiossa toimivaan 16:9 kuvaformaattiin on todella hankalaa ilman pikselileveyttä muuttavia esiasetuksia.

Gimp soveltuu kuitenkin hyvin valokuvien käsittelyyn ja yksinkertaisen grafiikan tekemiseen. Valokuvanmuokkauksessa tarvittavia säätöjä Gimpistä löytyy runsaasti, joskin osa säädöistä toimii hitaammin kuin kaupallisissa ohjelmistoissa. Mikäli kuvankäsittely on osa päivittäistä työtäsi tai opiskeluasi, suosittelen silti panostamaan laatuun ja kalliista hinnasta huolimatta ostamaan Adobe Photoshopin, joka on ollut jo vähintään viimeisen 10 vuoden ajan alan standardityökalu - eikä syyttä. Ehkä Gimpin kaltaiset ilmaiset vaihtoehdot vielä nousevat kaupallisten esikuviensa tasolle, mutta näillä näkymin siihen tulee kulumaan vielä vuosia.

perjantai 13. heinäkuuta 2007

Tyylillä luontoon

Retkeilyteltat ovat nykymuodossaan usein maastonvihreitä tai muuten hillittyjä ulkoasultaan. Muistan itse kuinka viimeksi telttaillessani vanha 70-luvulta peräisin oleva retkeilyteltta herätti huomiota muissa ihmisissä. Kirkkaan oranssit päädyt yhdistettynä keskisiniseen kaarevaan kattoon huusivat huomiota uudempien telttojen vierellä. Toki teltan persoonallinen tyyli ei korvannut huonosti vettäpitävää kangasmateriaalia tai vaikeaa pystytysmekanismia.

Jos heikko vintagelaatu ei kiinnosta ja kesän retkeilyt on vielä edessäpäin, kannattaa metsästää jostakin käsiinsä Orla Kielyn vahvoilla kuvioilla koristeltua retkeilysarjaa. Valitettavasti sarjaa tehdään vain rajoitettu erä, mutta toivottavasti muut valmistajat heräävät pian huomaamaan, että telttaretkeilynkin voi hoitaa estetiikkaa unohtamatta. Kielyn retkeilysarjaan kuuluu kolmen hengen kupoliteltta, makuupussi, sekä tyylikkäät kumisaappaat. Lisäksi sarjaan kuuluu kolme varsin ekologista, veivillä ladattavaa sähkölaitetta - lyhty, taskulamppu ja radio.

Suomessa telttoja myy tutuimpien tavaratalojen lisäksi ainakin Varuste.net, Vapaa-ajan tarviketalo ja Partioaitta. Mainittujen yritysten telttatarjonta edustaa modernia hillittyä linjaa, joskin joitakin kirkkaanvärisiäkin vaihtoehtoja löytyy. Kirkkaanvärinen teltta lieneekin erityisen hyvä yksin suoritettavilla vaellusmatkoilla, sillä teltalle on pimeässäkin helppo löytää takaisin ja mahdollisen onnettomuuden sattuessa pelastushenkilökunnan on helpompi paikallistaa kirkas teltta maastosta.

Lähteet
Orla Kiely via The Style Files via Siagrafica

Patjat - Jousitetut

Patjakyselyn toinen suosikki olivat joustinpatjat. Mari Koo nosti esiin Kuluttaja-lehdessä julkaistun suuren patjatestin tulokset marraskuulta 2005. Oopa on testienkin kanssa samaa mieltä ja suosittelee Ikean joustinpatjoja, jotka ovatkin hintaansa nähden varsin laadukkaita. Taviokuurna muistuttaa tarkistamaan patjan jousituksen. Avojousitettuun patjaan verrattuna pussijousitettu on tukevampi, kestävämpi ja parempi selälle. Erona aiemmin käsiteltyihin futon-patjoihin on yleensä korkeampi patjakorkeus, pehmeys, sekä patjan päällysmateriaalin irroitettavuus pesua varten. Joustinpatjoissa hengittävyys on usein hyvä patjan sisällä, joten kosteutta patjaan ei kerry, mutta hengitys ei välttämättä toimi iholle asti, välissä olevan patjasuojuksen ja usein tiiviin petauspatjan vuoksi.

Joustinpatja on yleisimpiä Suomalaisten käyttämiä patjamalleja ja patjoja saakin monen kokoisena, paksuisena ja laatuisena useimmista huonekaluliikkeistä. Patjojen hinnoissa on enemmän vaihtelua kuin laadussa, halvimpien patjojen ollessa noin 200 euron hintaluokassa siinä missä kalliimmat patjat maksavat useita tuhansia euroja. Kuten ICRT-testijärjestön mittaukset osoittavat, ovat laadulliset erot eri hintaluokkien välillä häviävän pienet. Kannattaakin siis säästää ja testata patjat objektiivisesti kuuntelematta myyjien tyhjiä mainospuheita.

Netissä toimiva sisustuskauppa ON24 tarjoaa 160*200cm joustinpatjaa halvimmillaan hintaan 216 euroa. Tämä halvin Apollo-patja on 17cm korkea peruspatja, jossa on 110 jousta neliömetriä kohden. ON24:ssä olevista kalliimman hintaluokan patjoista löytyy anti-allergiseksi käsiteltyä päällikangasta, tiuhempaa jousitusta ja irroitettavaa päällikangasta. ON24:n patjat eivät pääsääntöisesti ole pussijousitettuja.

Maanlaajuisesti toimiva huonekaluliike Stemma myy Hilding ja Jensen -merkkisiä joustinpatjoja. Halvemmat Hildingitkin maksavat esimerkkikoossa 80*200cm huimat 266 euroa, kalliimpi Jensen-mallisto liikkuu tuhannen euron tietämissä samaisessa esimerkkikoossa. On hiuksianostattavaa ajatella, mitä itse hakemani 160*200cm patja mahtaisi tässä liikkeessä maksaa.

Huonekaluliike Asko tarjoaa halvinta Pilvi-mallin joustinpatjaansa 160*200cm kokoisena hintaan 510 euroa. Patja on perusmallinen ja sisältää 185 Bonnell-tyyppistä jousta neliömetriä kohden. Iskun Mars-patja on vastaava ja 80*200cm kokoisena on tarjouksessa 120 eurolla. Tuttua laskukaavaa noudattaen 160cm leveyksinen versio maksaisi siis noin 250 euroa, mikäli tarjous koskee myös muita kokoja.

Kalustejätti Ikea myy halvinta Sultan Högbo patjaa 160*200cm kokoisena hintaan 149 euroa, joka on ehdottomasti edullisin netistä löytämäni parivuodekokoinen patja. Patjassa jousia on toki vain 101 kappaletta per neliömetri. Paksuutta patjalla on kuitenkin ruhtinaalliset 20cm. Patjatestissä suhteellisen hyvin menestynyt Sultan Hasselbäck maksaa 160*200cm kokoisena 329 euroa, mutta tarjoaa jo tiheämmän pussijousituksen (151 jousta per neliömetri), sekä ylelliset 28cm paksuutta. Edellämainittujen välimaastosta löytyy vielä Sultan Hustad, jossa on Hasselbäckistä tuttu tiheä pussijousitus yhdistettynä Högbon pintamateriaaleihin ja 20cm korkeuteen. Hintaa tälle, omalle suosikilleni tulee parivuodelevyisenäkin varsin inhimillinen 189 euroa.

Maskun Kalustetalon valikoimista löytyy nuorille ja lapsille, eli ilmeisen kevyille ihmisille suositeltu Masku 1 joustinpatja, joka 80*200cm kokoisena on tarjouksessa 129 eurolla. Tämän jätän itse pois laskuista, sillä kaipaan patjaltani tukevuutta, enkä usko, että nuorisopatja sitä pystyy tarjoamaan. Jyskiltä löytyy yrityksen oma Dreamzone nimeä kantava patjasarja, josta halvimpana esimerkkinä on 2kpl Basic S10, 80*200cm joustinpatjoja yhteishintaan 119 euroa. Patjassa on 116 Bonnell-jousta neliömetriä kohden ja tuote on valmistettu Suomessa. 10 vuoden takuulla varustettu 160*200cm kokoinen Plus S20 joustinpatja maksaa sekin siedettävän 349 euroa. Plus S20:ssä on 258 pussijousta neliömetrille, polyesteri-puuvilla-päällinen ja se sopii myös moottoroidulla pohjalla oleviin sänkyihin. Tämä patja on ehdottomasti varteenotettavin kilpailija Ikean Hasselbäckille.

Sotkalla on laaja valikoima erilaisia patjoja, joista esimerkiksi valitsin Saana -parivuodekokonaisuuden. Kaksi 80*200cm kokoista patjaa sekä yhdenäinen sijauspatja maksavat yhteensä 349 euroa. Hinta ei ole lainkaan paha ottaen huomioon, että sijauspatjaa ei tarvitse ostaa erikseen.

Yhteenvetona joustinpatjoista voisi todeta, että järki kannattaa pitää mukana kun patjaa valitsee, sillä hintahaitari on todellakin yllättävän suuri. Kuitenkin parivuodekokoon sopivia patjoja tai patjasettejä saa 120-350 euron välillä monenlaisia, joista kalliimmissa ominaisuudet yltävät aina lähes 2000 euron patjojen tasolle. Jälleen painotan, että oma selkä on kuitenkin se paras patjatesteri ja aina kannattaa koeistua ja koemaata patja. Sen verran isosta ostoksesta on kuitenkin kyse, että aivan sutta ja sekundaa ei kannata ostaa, mutta pitkäjänteinen ja kriittinen ostaja voi säästää satoja euroja valitsemalla patjansa oikein.

torstai 12. heinäkuuta 2007

Patjat - Futon

Edellisessä kirjoituksessani kannustin ihmisiä kertomaan kokemuksiaan käyttämistään patjoista ja mielenkiintoisia ja informatiivisia vastauksia tulikin enemmän kuin uskalsin odottaa. Suuri kiitos huomiosta kuuluu myös Kulutusjuhla -blogille, joka vinkkasi patjametsästyksestäni lukijakunnalleen. Koitan hieman purkaa kommentoinnin perusteella kiinnostavaa patja-asiaa seuraaviin kirjoituksiini.

Futon nousi minulle yllättävänä vaihtoehtona esiin, kiitos Mari Koon ja Zepanderin omien kokemusten. Itselleni futon on aiheuttanut aina vaahtomuovisen mielikuvan, enkä ole tutustunut henkilökohtaisesti tällaisiin patjoihin lainkaan. Kommentit yhdistettynä tutkimusmatkaan internetissä kuitenkin nostivat tämän patjatyypin suosikikseni heti joustinpatjan rinnalle.

Futon on japanilainen, paikallisissa mitoissaan yleensä noin 5cm paksu puuvillalla tai keinokuidulla täytetty kangaspäällysteinen patja. Länsimaiset futonit perustuvat vain etäisesti esikuvaansa, ollen huomattavasti paksumpia ja sisältäen useita kerroksia erilaisia pehmustemateriaaleja. Futonin sanotaan olevan jämäkkä ja hyvin hengittävä, usein orgaanisin materiaalein täytetty patjamalli. Ohuet futon-patjat on myös käteviä vieraspatjoja. Alunperin futonit on suunniteltu tatami-lattialle pieniin asuntoihin, joista patja kerätään yön jäljiltä rullalle ja sivuun muun elämisen tieltä. Huomioitavaa on, että futon-patjan päälle suositellaan aina luonnonmateriaaleista valmistettua petauspatjaa ja lakanaa, jotta hyvin hengittävä patja pääsisi todella oikeuksiinsa.

Futon-patjoja myyviä liikkeitä tiedusteltiin kommenteissa ja pikaisen internetmetsästyksen perusteella löytyi Helsinkiläinen Futon-1, josta saa esim. kierrätyspuuvillalla ja vaahtokumikerroksella täytetyn 160*200cm kokoisen patjan hintaan 246 euroa. Paksuutta patjalla on 14cm.

Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva FTN Futon Shop tarjoaa kolmea erilaista patjaa, joiden pehmuus vaihtelee käytetyn täytteen (mm. puuvilla ja luonnonkumi) mukaan. Hintatietoja FTN ei valitettavasti ilmoita kotisivuillaan. Sama puute esintyy niin ikään Helsinkiläisen Futon Bed Shop Oy:n sivustolla, jossa kuitenkin esitellään tarjotut neljä eri patjavaihtoehtoa, joissa materiaaleina mm. hevosenjouhi ja hamppu.

Futon Shop Oulu myy viittä eri patjavaihtoehtoa, erikoistäytteinä kookos ja freoniton vaahtomuovi. Hintaa 15cm paksulle ja 160*200cm kokoiselle kookos-puuvilla-patjalle tulee 358 euroa. Futon Shop Turku tarjoaa Tanskassa valmistettuja patjoja, joista löytyy erittäin hyvät pdf-muotoiset malli- ja hintakatalogit suoraan sivustolta. Esimerkkinä Karup-malliston puuvillavanusta ja kookos/latex-levystä valmistettu 160*200cm patja maksaa 389 euroa.

Tamperelainen Futonia säväyttää yhdessä Turun Futon Shopin kera kauneimmilla kotisivuillaan, mutta jälleen kerran edes viitteelliset hintatiedot ovat asiakkaan ulottumattomissa. Futonia tarjoaa kuitenkin Innovation ja Nippon patjamallistoja, sekä erikoisuuksina kantokassin sisältävää matkapatjaa ja joogafutonia.

Lopuksi voisin todeta futon-patjan olevan hinnaltaan varsin kilpailukykyinen etenkin halvempien runkopatjojen ja joustinpatjojen kanssa. Futonin etuina ovat hyvän hengittävyyden takaavat luonnonmateriaalit, sekä käytännöllisyys tilanteissa, joissa patjaa pitää siirtää usein, esimerkiksi sohvasängyn lisäpatjana tai vieraspatajana.

Futonmallistoja netissä selatessa kannattaa tutustua samalla Thaimaalaiseen Futon-nimiseen elektronista punkahtavaa rockia soittavaan bändiin, jonka musiikkia on helppo kuunnella selailusession taustalla Myspacesta löytyvän bändin promosivun kautta.

maanantai 9. heinäkuuta 2007

Niin makaa kuin patjan ostaa

Blogin lukijoilta kaivataan nyt apua. Kertokaa kokemuksenne patjoistanne. Mistä ostitte, onko joustinpatja, vaahtomuovipatja vai runkopatja? Mitä hyviä ja huonoja puolia patjassanne olette havainneet? Vai onko patja ollut niin hyvä, että sen ominaisuuksia ei yksinkertaisesti ole tullut edes pohdittua?

Itselläni on ollut käytössä halpa vaahtomuovipatja, joka kuitenkin jo parin viikon käytön jälkeen muuttui muhkuraiseksi ja aiheutti selkäkipuja. Tämän jälkeen olen tyytynyt pelkästään sohvasängyn omaan patjaan. Patjan hankinta on edessä ja etenkin Ikean suhteellisen edulliset joustinpatjat kiinnostavat. En kuitenkaan tahtoisi ostaa huonoa patjaa, sillä tahdon panostaa yöunen laatuun sekä kehon terveyteen. 6-8 tuntia päivässä sängyssä viettäen ei ole aivan sama, millä makaa.

Kuvan sänky on Dejana Kabiljon suunnittelema massiivipuinen BonnieClyde.

lauantai 7. heinäkuuta 2007

Moderni nukkekoti

Nukkekodin ei aina tarvitse esittää barokkityyliä kuten Sirchin moderni nukkekoti todistaa. Läpinäkyvästä akryylilasista ja puusta valmistettu noin 73 senttiä leveä nukkekoti toimisi täydellisesti vaikka olohuoneen koristeena. Tällaisen laatikon tosin käsistä kätevä tekijä rakentaa itsekin, jolloin esine muuttuu persoonallisemmaksi ja sopii jopa näin miehiseen makuun pienenä askartelutaidonnäytteenä.

Hintaa modernilla nukkekodilla on 150 euroa ja sitä myy esimerkiksi brittiläinen Little fashion gallery. Jollei muuten, niin tästä vaimolle tai tyttöystävälle lahjaksi. Nyt kun aloittaa askartelun, niin eiköhän tuo viimeistään jouluksi valmistu.

Lähteet:
Sirch via The style files

perjantai 6. heinäkuuta 2007

Goottikodin välttämättömyydet

Ihmisen perusluontoon kuuluu oman pimeän puolensa etsiminen, monelle tämä on tarjonnut mahdollisuuden etsiä sitä erilaisten tarujen ja fantasian kautta. Mikäli vanhat legendat vampyyreistä, ritareista ja lohikäärmeistä kiinnostavat, kannattaa kotia täyttää Helsinkiläisen Bell Artin myymillä Dragon Art -tuotteilla. Lohikäärmeistä, luurangoista ja pimeästä puolesta aiheensa ammentavat esineet ovat näyttäviä ja työnjäljeltään hyviä.

Suurin osa tuotteista kelpaa piristykseksi myös perinteisemmin sisustettuun asuntoon kauneutensa puolesta, mutta jotkin tuotteet hieman alentavat koko tuotesarjan arvostettavuutta. Esimerkkinä toimikoon vaikka lohikäärmeen kuvalla varustettu wc-istuimen kansi, jollaista en soisi näkevän kiihkeimmänkään tulensyöksijäfanin valkoisen valtaistuimen päällisenä.

Itse ottaisin kotiini mieluusti näyttävät viinilasit, sekä vitriinin.

torstai 5. heinäkuuta 2007

Elän täällä, siis sisustan

Tämänpäiväisessä Aamulehdessä pisti silmään Edith Aholan kolumni, jossa käsitellään kodin sisustamista otsikolla "Sisustan, siis elän". Aholalla sisustaminen ei selvästi kuulu harrastuksiin, sillä tekstinsä mukaan hän on ollut migreenin partaalla valitessaan värejä sadan värilastun kokoelmasta. Suurena murheena on ollut myös värilastujen väriyhdistelmät.
Ennen riitti, että värilastut ovat paitsi pieniä, mutta myös erivärisiä, kuin maalit todellisuudessa ovat. Edellisen lisäksi nykyremontoijaa hermostuttaa uusi vitsaus: maalitehtaiden värisommittelijat ovat valinneet sisustustikkuihin eriskummallisia värejä, jotka missään nimessä eivät soinnu toisiinsa.
Tällaista väriyhdistelmää edustaa hiekanruskea, fuksia ja persikka. Suosittelen myös oman maun käyttämistä kodin värimaailmaa valitessa, sillä mikäli valmiit, yleensä harmonisiin värikarttoihin perustuvat yhdistelmät eivät miellytä, voi värit valita myös sekaisin ja koostamalla omia väriyhdistelmiä. Ketään ei pakoteta orjallisesti tottelemaan näitä valmiita ehdotelmia. Ja kyllä, hiekanruskea, fuksia ja persikka sopivat yhteen, mutta pakko ei näitäkään ole yhdistää jos tulos raastaa sielua.
Siinä missä miehet eivät muista tai erota, onko äijäkaverin olohuone vintagea vai retroa, naiset pistävät merkille ainakin sen, ovatko ystävättären lehtikorin Avotakat tuoreita vai vuodelta 1995. Tupaantuliaisten jälkeen ystävättäret puivat tekstareitse illan emännän makaaberia tapaa yhdistää kylmät ja lämpimät värisävyt toisiinsa. Vastaavassa tilanteessa miehet muistelisivat ainoastaan kylmien ja lämpimien ruokalajien runsasta tarjontaa.
Aholan sukupuolia erotteleva jakaantuminen on peräisin viime vuosisadalta, jolloin miehiä ei kannustettu mukaan "tyttöjen leikkeihin" televisiosarjojen kuten Innon ja Sillä silmällä avulla. Nykyään monet tuntemani 20-30 -vuotiaat miehet panostavat kotinsa sisustukseen, joskus jopa enemmän ja tarkemmin kuin saman ikäluokan naiset. Aihetta löytyy pidempäänkin blogimerkintään siitä, miten kodista on tullut asujalleenkin vain vierailun kohde erilaisten aktiviteettien ja töiden ynnä opiskelun pitäessä asukkaan kodin ulkopuolella. Tällöin kodista tehdään omannäköinen ja korostetusti omaa itseä rauhoittavia tai innostavia elementtejä sisältävä pysähdyspaikka, jokin jossa voi olla omaa esteettistä käsitystä mukailevassa tilassa rauhassa maailman melskeeltä.

Olen pitänyt Edith Aholan kolumneista aiemmin ja pidin tästäkin, vaikka en samaa mieltä olekaan päivän aiheesta. Mielestäni sisustaminen on hieno harrastus jossa yhdistyy niin äärimmäinen henkilökohtaisuus kodin muodossa, kuin laaja sosiaalinen kanssakäynti ja yhteisölliyys erilaisten esteettisten ratkaisujen vertailussa. Kodin sisustus on 2000-luvun kantaaottavaa taidetta.