keskiviikko 31. tammikuuta 2007

Lantion kruunut

Hieman räväkämpään menoon tarvitaan kunnon vyö, jottei lähde sentään housut jalasta. Ja komean vyön kruunaa komea solki. Texasissa valmistettavat Elsewaresin lasipintaiset vyönsöljet eivät jätä kylmäksi. Löytyy niin retroa kuviota ja pirteää väriä, että heikompia hirvittää. Itse lämpenin kuvan Zipp soljelle totaalisesti, mutta onneksi sille on laitettu tuhti 165 dollarin hinta, jottei tarvitse ihan heti tilata.

Lähteet:
Elsewares via StyleHive

tiistai 30. tammikuuta 2007

Askartelunurkka

Aina ei hienojen koriste-esineiden tarvitse maksaa maltaita. Readymechit ovat tulostettavia veikeitä hahmoja, jotka saa 15 minuutissa taiteltua ja liimailtua kasaan. Tulostukseen kannattaa käyttää paksuinta paperia mitä printteri vain suostuu nielemään. Luonnollisesti väritulostin on myös hyvä olla olemassa, vaikka kukapa estää tekemästä näistä hahmoista tyylikkään mustavalkoisia versioita. Kaikkiaan hahmoja on sivulla 22 erilaista ja jokainen näistä on vapaasti tulostettavissa.

Lähteet:
Readymech

Another World

Another World - Delphine Software - 1991 - Amiga 500. Ranskalainen toiminta-seikkailu, jossa Ferrarilla ajeleva tiedemies Lester paukahtaa salamaniskun ja keskenolevan antimateriakokeen johdosta toiseen ulottuvuuteen, kauas, kauas kotoa. Peli oli aikoinaan ensimmäisiä joita kyseisenä jouluna 1991 saamallani Amigalla pelasin. Peli oli myös yksi tyylikkäimmistä ja kiinnostavimmista, joskin myös vaikeimmista.

Nyt pelin luoja, Eric Chahi on saanut pelin julkaisuoikeudet itselleen Delphine Softwarelta, joka ajautui konkurssiin vuonna 2004. Chahi on nyt julkaissut klassisesta pelistä uuden Windows-version, joka nojautuu alkuperäisen pelin käyttämiin rotoscope -animaatioihin ja polygonigrafiikkaan, mutta jonka grafiikan tarkkuutta on nostettu nykylaitteille ominaisemmaksi. Samalla Chahi on piirtänyt pelin kaikki taustagrafiikat uusiksi ja tuloksena on todella näyttävä, omannäköisensä lopputulos joka toimii lähes taideteoksena ruudulla. Pelin äänimaailma on tuttu Amiga-versiosta alkuperäisiä Jean-François Freitasin musiikeita myöden.

Pelistä voi ladata demoversion Chahin ylläpitämiltä Another Worldin nettisivuilta. Sivuilta voi myös ostaa kokoversion aukaisevan koodiavaimen 7 euron hintaan. Itse ostin koodiavaimen välittömästi jo pelkästään kunnianosoituksena loistavalle pelintekijälle. Kaupan päälle sain vielä monet uudet pelit kyykyttävällä juonella varustetun toimintapläjäyksen.

Voi kun muistakin vanhoista peleistä tehtäisiin näitä uusioversioita. Omalla toivelistallani olisivat lähes koko Delphine Softwaren, sekä Cinemawaren tuotannot. Näiden pioneerien jalanjäljissä harvat nykyaikaiset suuret pelitalot ovat kompastelleet päätyen lopulta puolivillaisiin räiskintäpeleihin ja loputtomaan toisen maailmansodan kuvaamiseen. Me pelaajat kaipaamme myös tarinavetoisia vahvatunnelmaisia seikkailuja emmekä urheilukilpailujen henkistä "Tapoin sut 100 kertaa, sää tapoit mut vaan 83 kertaa!" rymistelyjä.

maanantai 29. tammikuuta 2007

Seminaarityöstöä

Kolmas opiskeluvuoteni TTVO:lla on tuonut eteeni velvollisuuden tuottaa yksi kappale seminaaritöitä. Seminaarityö siis pitää sisällään muutaman kymmenen sivun mittaisen kirjallisen osuuden, sekä suullisen esittelyn aiheesta. Aihevalinta on melko vapaa. Itse yritän kovasti pusertaa kahdessa kuukaudessa kasaan analyyttisen paketin aiheesta "Aktivoivat peliohjaimet", jossa keskityn valtavirrasta poikkeavien tietokone- ja konsolipeliohjainten tarjontaan ja hyödyntämismahdollisuuksiin.

Toimintasuunnitelma seminaarityön tekemistä varten on ollut valmiina jo pitkälti toista kuukautta, mutta toistaiseksi aikani on mennyt mystisesti kaikkeen muuhun kuin tuon suunnitelman toteuttamiseen. Koitan kuitenkin alkaneella viikolla perehtyä lähdemateriaaliin sen minkä työn alla olevalta peliprojektilta ehdin. Ensimmäinen ongelma on tietysti sopivien lähteiden löytäminen. Etenkin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on vieläkin olemattoman vähän saatavilla kirjastoista. Internetistä tietoa löytyy, mutta se on usein ristiriitaista ja suuri osa ajasta menee tiedon todenmukaisuuden tarkistamiseen.

Pyrin kuitenkin painottamaan seminaarityössä omaa analyysiani ja aiheen käsittelemistä omien havaintojen ja kehitysnäkemysten kautta, joten lähteitä tarvitsen pääasiassa aiheen historian kertomisessa, sekä teknisten tietojen etsinnässä. En usko, että pelkästään lähteisiin nojaava seminaarityö olisi kovinkaan mielenkiintoinen sinällään, enemmän uskon juuri omien olettamusten (jotka luonnollisesti perustuvat kyllä lähteistä saatuun faktatietoon) esittäminen realismin lasien läpi tuo parhaan tuloksen. Saan itse käsiteltyä kiinnostavan aiheen syvemmin ja kenties lukijoille ja kuulijoillekin heruu jotakin näkemystä siitä, mitä peliohjainten täysmittainen hyödyntäminen voisi mahdollistaa.

keskiviikko 24. tammikuuta 2007

Raputanssin alkeet

Ihan vain keventääkseni kartanon tunnelmaa kaivoin Rapumiehen melodiset chip-kappaleet taustalle soimaan. Suosittelen tutustumaan etenkin mikäli elektro tai vanhojen tietokonepelien soundi on mieleesi.

Muuten tänään onkin hieman vanhemmat notaatiot vallanneet ääniaallot, lainasin nimittäin paikallisesta kirjastosta hieman lisää jazzia Cab Callowayn (tuttu myös Blues Brothers -elokuvasta), Ted Cursonin (Tuttu Pori Jazzeilta) ja Ella Fitzgeraldin muodossa.

Suosittelen tässä samalla kaikkia iPodin omistajia tai muuten podcasteja kuuntelevia tilaamaan YLE:n loistavasta podcast-kirjastosta hyvää, toimitettua sisältöä soittimeenne. Näinä mainosrahoitteisten radioiden aikana kanavien informaatiosisältö on käynyt varsin köyhäksi. Onneksi löytyy Kansanradion kaltaisia loistavia ohjelmia, jotka ärsyttävät juuri sopivasti ja muistuttavat siitä, että omat asiat ovat sittenkin varsin hyvin kun ei tarvitse radioon soitella ja valittaa turhanpäiväisistä asioista.

tiistai 23. tammikuuta 2007

Päästöveroprotesti

Autovanhuksille langetettiin kuolettava päästövero alkavaksi aikaisintaan vuonna 2009. Kiitos vain kovasti valtiovallalle tästäkin. Päästöjähän en tietenkään suosi, päinvastoin koen olevani varsinkin ekologisesti ajatteleva ihminen. Sen sijaan se, että lainsäädännöllä pakotetaan ihmiset ostamaan uusia autoja on mielestäni väärin. Ensisijaisesti ja ekologisuuden nimissä pitäisi samalla tehdä lakiin tarvittavat muutokset, jotta vanhojen autojen omistajat voisivat muuttaa autonsa vähäpäästöisemmiksi ilman nykyisen lain vaatimaa VTT:n suorittamaa kallista päästömittausta ynnä auton rekisteröintiin liittyviä paperisotia.

Itse laskin jo taannoin, että tuohon kartanon tallissa talveaan viettävään harrasteautoon, vuosimallin 1995 Ladaan saisi alle 1000 eurolla hankittua Venäjältä autoon valmistetun muunnossarjan, jolla auton käyttövoimaksi voitaisiin helposti vaihtaa maakaasu. Tuohon 1000 euroon sisältyy niin laitteisto kuin asennuskin. Lainsäädäntö estää tämän tehokkaasti, sillä ko. laitteistoa ei saa asentaa kuin valtuutettu asentaja. Tällaisia meillä Suomessa ei ole yhtäkään kappaletta. Mikäli kuitenkin olisi, pitäisi auto muutoskatsastaa uudelle tekniikalle, sekä suorittaa tuo aiemmin mainittu VTT:n mittaus, jonka hinnat taitavat alkaa sieltä 1000 eurosta ylöspäin.

Kuitenkin saisin autostani huomattavasti ympäristöystävällisemmän kuin mikään autokaupasta uutena ostettava bensiinikäyttöinen pikkuauto (hinnat alkaen 10.000 euroa), mutta laki pistää vastaan minkä ehtii. Kysyisinkin päättäjiltä, että tietääkö oikea käsi mitä vasen tekee kun tällaisia ristiriitaisia ympäristötavoitteita asetetaan ja ajetaan läpi. Uusi päästöverohan rokottaa eniten nimenomaan niitä, joilla vähiten on varaa ostaa sitä uutta vähäpäästöistä autoa. Opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät maksavat ajamisestaan entistä enemmän. Ei ne uusien autojen hinnat verouudistuksen jälkeen vielä putoa tarpeeksi alas. Opiskelijoiden autohankinnoissakin kun usein puhutaan hintaluokasta 500-5000 euroa.

Kostoksi autoteollisuus syytää markkinoille ns. citymaastureita, jättimäisiä bensaanieleviä nelivetoja, joilla ei kukaan kuitenkaan edes maastossa koskaan aja. Siksipä toivotankin tervetulleeksi myös brittien koston Suomen päättäjille, Melling Hellcatin. Neljällä turboahtimella varustettu V10 repii auton paikaltaan 100km/h vauhtiin alle 3 sekunnissa, huippunopeuden ollessa noin 440km/h. Päätöjä lienee tuosta yli 1100-hevosvoimaisesta irtoavan saman verran kuin tusinasta opiskelijakuljettimia, mutta hei, jos on varaa ostaa tuollainen auto, on varaa maksaa päästöverotkin. Eikä vielä edes tunnu missään.

Totuutta etsimässä

Jälleen internet yllättää uudella innovaatiolla. Tällä kertaa kyseessä ei ole niinkään tekninen idea, kuin sisällöllinen. Ideassa on myös joitakin eettis-moraalisia ongelmia ja joku voisi kutsua palvelua jopa vakoiluksi. Kyseessä on uusi WikiLeaks -palvelu, jonne on mahdollista lisätä arkaluontoisempiakin, normaalisti tavallisten kansalaisten ulottumissa olevia dokumentteja. Vasta aukaisuvaiheessa olevassa saitilla on esimerkkinä sähköposti, joka analysoijan mukaan saattaa kytkeä Somalian öljyoikeudet Kiinan kanssa tehtyyn asekauppaan.

Idea on mielenkiintoinen ja filosofia palvelun taustalla on järkevä. Hallintoelinten läpinäkyvämpi toiminta vähentää korruptiota ja vahvistaa demokratiaa. Melko kauniisti ajateltu. Todellisuudessa saitista tulee varmastikin kokoontumispaikka kaikille x-files faneille, jotka etsivät tuhansista turhanpäiväisistä dokumenteista väkisin jotakin salakavalaa. Jään siis epäilevänä odottamaan missä WikiLeaks on vuoden päästä.

maanantai 22. tammikuuta 2007

Kynttilöistä puheenollen

Törmäsin MostOriginal.com:ssa hienoihin kynttilänjalkoihin. En yleensä pidä näin koristelluista esineistä, mutta jostain syystä nämä valkoiset, puiset kynttilänjalat tuntuivat siltä, että ne sopisivat ikkunalle mukavasti tuomaan huoneeseen vähän koristeellisuutta.

Kuvan kynttilänjalat ovat Ester Shalafin valmistamat, koristelu ja maalaus on käsintehty. Valmistusmaa Israel. Jalat ovat 12cm korkeat.

Kynttilänvalossa kirjoitettua

Sähköyhtiöni muisti minua tänään tasauslaskullaan. Itse energian ostan muualta, mutta sähkönjakelussa Tampereen sähkölaitoksella on monopoli tällä alueella. Vuosikulutukseni ei sinänsä yllättänyt minua, mutta edelleen ihmettelen mikä on se laite asunnossani, joka imee sähköä noin tuplamäärän normiin verrattuna.

E.ON kertoo sivuillaan suuntaa antavia esimerkkejä vuosikulutuksesta. Yksiön kokoisen kartanoni pitäisi heidän listansa mukaan kuluttaa keskimäärin 900 kWh vuoden aikana. Edellisen vuoden aikana asuntoni on kuitenkin salamoinut sähköä hulppean 1920 kWh verran. En ymmärrä.

Tietokone syö sähköä, kyllä. Koneeni ei kuitenkaan ole päällä ympärivuorokautisesti, sammutan myös näytön usein kun en koneella tee mitään hetkeen. Jääkaappini on vasta puolitoista vuotta vanha ja A-energialuokkaa. Minulla ei ole pakastinta. Hellaa käytän ehkä kolme tai neljä kertaa viikossa, uunia harvemmin. Lamppuina minulla on usein päällä kaksi tavallista 40W hehkulamppua. Pesukoneeni on vain muutaman vuoden ikäinen ja myöskin A-energialuokkaa. Jostakin tuota kallisarvoista sähköä kuitenkin nyt valuu harakoille.

Pitänee hankkia jonkinlainen pistorasiaan asennettava kulutusmittari, jolla voisi tarkkailla kunkin laitteen virrankulutusta ja näin paikantaa virtasyöpön. Toisekseen sähkönkulutus lähtee ensisijaisesti omista valinnoista. Syytä olisi ehkä nukkumaanmennessä lukea kirjaa sen 40W lampun valossa ennen kuin katsoa televisiota. Viimeaikoina olen jo tottunut katkaisemaan pelikonsolin virrat pääkytkimestä ja ottamaan puhelimen laturin pois seinästä heti kun akku on latautunut. Vielä pitää nipistää jostakin, kun vain tietäisi mistä.

Vinkkejä hyvään sähkölaskunhillintään otetaan vastaan.

lauantai 20. tammikuuta 2007

Flickr

Vihdoin ja viimein löysin aikaa tutustua Flickr.comiin, palveluun josta olen kuullut monesti aiemminkin, mutta jonka mielsin vain tylsäksi valokuvien romulootaksi. Romuloodaltahan paikka kieltämättä vaikuttaa, mutta on se myös hauska tapa tutkailla maailman menoa jonkun muun silmin.

Luotuani tunnuksen itselleni, tutustuin palveluun sillä perinteisellä menetelmällä, eli kokeilemalla kaikkea. Lisäsin heti alkuun lähemmäs 100 kuvaa, joista osa on tyylikkäämpiä tapahtumakuvia ja osa vain puhtaasti informatiivisia "näppäilykuvia". Ratkaisin myös Flickrin avulla pitkäaikaisen ongelmani siitä, miten esittäisin pienoismalliautojen kokoelmani netissä.

Muiden lähettämiä kuvia voi hakea ainakin hakusanoin, mutta hauskinta oli selata palvelussa olevaa maailmankarttaa ja etsiä mielenkiintoisia kuvia sijainnin perusteella. Valitettavasti Siperiasta oli harvinaisen vähän kuvia, mitä nyt muutama lentokoneesta käsin otettu. Hauskuus on parhaimmillaan joka tapauksessa Google mapsin veroista maailmanmatkailua kotoa käsin.

perjantai 19. tammikuuta 2007

Toisia silmiä ostamassa

Tapahtuipa kartanossa aamuna eräänä niin, että päätin hieman suoristaa silmälasieni sankaa perinteisellä menetelmällä, siis raa'alla voimalla. Räksähdyksen jälkeen huomasin toisesta linssistäni puuttuvan pienen palan. Tästäpä siis tulikin kallis päivä, sillä uudet lasit on hankittava näiden 1½ vuotta palvelleiden kehyksettömieni tilalle. Nämä kyseiset lasit ostin aikoinaan netistä, Favopticilta ja hintaa oli jotakin 50 euron tienoilla sankoineen, linsseineen. Lasit ovat toimineet loistavasti, kevyet pitää ja kestävät. Kestävät siis mikäli ei päätä oikaista syntyneitä vääntymiä voimalla.

Ilmoittaessani tilaavani uudet samanlaiset Favopticilta vanhojen tilalle, ystävättäreni hihkaisi "Uusiudu!" ja niinpä päivästä tuli entistä kalliimpi. Selasin tietysti ensin läpi, mitä tämä nettifirma tarjoaa katalogissaan. Mallit olivat lähes täsmälleen samat kuin silloin, kun nykyiset lasini tilasin. Oli siis syytä lähteä kiertämään silmälaseja myyviä liikkeitä.

Aasinsillasta pääsemmekin päivän aiheeseen. Netistä on todella vaikea löytää kuvaa vasta liikkeessä sovittamistaan kehyksistä! Kokonainen miestyötunti meni, ennen kuin löysin kuvat kahdesta hyväksi sovitetusta mallista. Kolmas malli ei ilmeisesti kuulun netin tietämyksen piiriin. Ja yleensä netti tietää kaiken.

Vinkkinä siis kaikille silmälaseja ostaville, ottakaa se digikamera / kamerapuhelin hyötykäyttöön siellä liikkeessä, että voitte vielä kotona harkita ja puntaroida vaihtoehtoja ennen ratkaisua. Tämä ihan siitäkin syystä, että liikkeestä ostettuna itse kehykset maksavat jo aina 150 eurosta ylöspäin ja tällaisenkin summan käyttöä kannattaa harkita, sillä sitä rahaa tulee kantamaan kasvoillaan taas vähintäänkin seuraavan vuoden ajan.

Mallit joihin itse päädyin löytyivät seuraavien valmistajien valikoimista: Arrow (puun ja metallin tyylikäs yhdistelmä), Oxyde (asialliset, kulmikkaat), sekä Versace (hieman pyöreämmät, vahvoilla sangoilla).

maanantai 15. tammikuuta 2007

Energiaa säästölampusta

Jo edellisestä talvesta asti olen haaveillut piristäväksi luvatusta kirkasvalolampusta. Nyt kun talven pimeinä iltoina väsymys on taas ottanut vallan, eikä kahdeksantuntiset yöunet tunnu millään riittävän, tuli jälleen himo saada tällainen mystinen keinoaurinko kotiin, jotta aamut eivät enää venyisi iltapäivään asti. Hintaluokkaa varsinaisilla, noin 2500 luxin kirkasvalolampuilla on noin 200 euroa. Halvemmallakin saa ja kalliimmallakin voi ostaa, mutta äkkiselauksella ominaisuudet tuntuivat olevan suurinpiirtein samanlaiset eri valmistajien laitteissa.

Tuossa sitten päivänä eräänä päädyin Bauhausin valaisinostastolle ja mukaan tarttui 11W sähköä syövä 600 luxin voimalla luonnonvaloa hehkuva energiansäästöpolttimo. Hintaa polttimolla oli pientä vaille 20 euroa. Kotona laitoin polttimon ensin jalkalampun päähän, jonka jälkeen koko huone loisti sinihehkuisena. Ei hyvä. Tarkistin asunnon muut lampunkannat ja kaikki olivat pienille E14-kantaisille polttimoille. Tämä minun uusi kirkasvaloni oli siis tällä vanhalla, isolla E27-kannalla varustettu. Seuraavana päivänä marssin Sokoksen valaisinosastolle ja pitkällisen etsinnän jälkeen löysinkin suht simppelin lasiputkilovalaisimen, jolle kelpaa isokantainen polttimo. Hintaa 39 euroa. Myyjän ilme oli muuten mielenkiintoinen kun ilmoitin, että polttimo on jo, piti löytää vain sille sopiva lamppu.

Nyt kun valaisin on ollut muutaman päivän käytössä voisin todeta seuraavaa: se toimii. Vaikka valotehoa onkin huomattavasti vähemmän kuin ns. oikeissa kirkasvalolampuissa, tuntuu silti tässä kahden metrin päässä lampusta työskentely paljon mukavammalta, eikä oikeastaan väsymyksen oireita tule niinkauan kun lamppu on päällä. Joko lampulla on vahva psykologinen vaikutus tai sitten jopa tuontehoinen luonnonvalopolttimo auttaa talven väsymykseen. Itse olen ainakin erittäin tyytyväinen tuloksiin, ottaen huomioon lampun hinnan (n. 59e) verrattuna keskihintaiseen kirkasvalolamppuun (n. 200e). Samalla maailma pelastuu, sillä valo todella on kirkas, eikä muita lamppuja tarvitse huoneessa päällä edes pitää yhtäaikaisesti.

Aiemmin saman valotehon aikaansaamiseen tarvittiin yhteensä 120 wattia sähköä ja nyt tuo 11 wattia. Hyvä mieli, virkeämpi olo ja sähkölaskun jälkeen enemmän rahaa jäätelöön. Elämä hymyilee.

lauantai 13. tammikuuta 2007

Kokemuksia Linuxista

Päätin monen vuoden tauon jälkeen antaa vihdoin Linux -käyttöjärjestelmälle mahdollisuuden Joulukuun alussa. Pitkään asiaa ystäviltäni ja Googlelta tiedusteltuani päädyin asentamaan koneelleni Ubuntu -nimeä kantavan jakelupaketin (distro). Ubuntu näytti hienolta, tuntui hyvältä, oli helppo asentaa ja sisälsi mm. Open Office toimistosovelluspaketin jo itsessään.

Ongelmaksi muodostui äkkiä kaupallisten sovellusohjelmien puute. Pari ensimmäistä päivää meni hihkuessa Linuxin käytettävyyttä, mutta sitten iski tunne siitä, että mitä tekee käytettävyydellä jollei ole mitään mitä käyttää. Yritin ahkerasti etsiä Adobe Photoshopille korvaajaa ja ilmeisesti GIMP on edelleen ainoa alan ohjelmisto Linux -maailmassa. Sääli, sillä GIMP itketti ja nauratti edelleen yhtä paljon kuin aikoinaan RedHatin mukanakin. Kahdeksassa vuodessa luulisi tapahtuvan tuotekehitystä, mutta ilmeisesti ei.

3D mallinnusohjelmia löytyy kyllä Linuxille, mutta useat niistä ovat varsin kryptisiä tai "innovatiivisilla" käyttöliittymillä varustettuja. Tämän kynnyksen lisäksi näiden ohjelmien käyttäjä ei paikallisesta kirjastosta löydä mitään kaikenkattavaa opasta. Positiivisena yllätyksenä sen sijaan koin Inkscape -vektoripiirto-ohjelman. Tämä ohjelma istui ennen Macromedia Freehandia käyttäneisiin käsiini varsin mainiosti, joskin parannettavaa löytyy esim. layereiden hallinnassa.

Lopputuloksena päädyin vaihtamaan takaisin Windows XP:hen, sillä kolmen viikon käyttöjakson aikana Ubuntu kaatui yhtä monta kertaa kuin XP viimeisen vuoden aikana. Puheet Linuxin ylivertaisesta nopeudesta ja vakaudesta voidaan mielestäni unohtaa. Linux on hyvä käyttöjärjestelmä, mutta vielä vuonna 2007 se ei sovellu ainakaan graafiseen käyttöön.

Käteen jäi lopulta Inkscape ja Open Office, joista on versiot olemassa myös Windowsille. Kaipaamaan jään hyvää iTunesin korvaajaa, eli mikäli sellaisen tiedät Windowsille, otan ilomielin vinkkejä vastaan.

perjantai 12. tammikuuta 2007

Naamahuoltoa

Parissakin blogissa on ollut viimeaikoina asiaa partakoneista, kiitos uuden ja uskomattoman 5+1 -teräisen Gillette Fusionin. Itse olen käyttänyt ko. firman tuotteita alkaen 2-teräisestä perusmallista. Viime vuodet olen poistanut naamasta karvaa Hitachin simppelillä sähkökoneella ja viimeistellyt Gilletten Mach 3:lla. Gilletten terät maksavat kuitenkin jopa 10 euroa paketti (sis. 5 terää) marketeissa. Päätin ostaa itselleni vanhanaikaisen safety razor -partahöylän, jonka teriä saa 5 eurolla jo 10 kappaletta.

Ostokseni tein Miehenkaupassa, jossa on hyvä valikoima muitakin äijäin naamankorjaustuotteita. Hinnat ovat kohtuulliset ja toimitus oli erittäin nopeaa. Joka välissä kehotetaan ottamaan heti yhteyttä kauppiaaseen, mikäli herää jotakin kysyttävää. Hyvästä virtuaalisesta palvelusta ja toimituksesta suuret kiitokset Miehenkaupalle.

Itse partahöylä jonka tilasin on saksalainen, merkiltään Merkur Futur. Höylässä on säädettävä "syöttö". Säästin reilun vuorokauden sängen ensihaasteeksi Merkurille ja ensimmäinen ajokerta paljasti heti oman kärsimättömyyteni ja harjoituksen puutteen. Terä ei tuntunut purevan paksumpaan sänkeen lainkaan, sen sijaan ihon sain rikki paristakin kohtaa. Ennalta hypetetty erittäin sileä ajotulos jäi vielä haaveeksi. Partavaahdolla tuntuu olevan erittäin tärkeä rooli safety razorin käytössä. Lisäksi kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta parranajossa tarvitaan siis enemmän kuin Gilletten idioottivarmalla kraapalla. Palaan myöhemmin asiaan mikäli kokemus tästä kehittyy johonkin suuntaan.

Stylehive

Stylehive on yhteisöllisyyteen perustuva palvelu, jossa kootaan käyttäjien lisäämiä tuotteita omiin suosikkilistoihin, luoden näin melko näppärän tavan vahtia mikä tällä hetkellä on in. Itse tutustuin Stylehiveen reilu kuukausi sitten. Palvelun käyttö on varsin helppoa ja tuotteita palvelussa on jo tuhansia, joten selaamista riittää meille materiafiileille.

Stylehivellä on myös varsin hyvä oma blogi, jonne lähinnä tuosta design-tuotteiden mehiläiskennosta nostetaan esiin näitä suosituimpia tuotteita. Myös uutuudet ja muuten mielenkiintoiset tuotteet pääsevät välillä blogiin. Viimeisin itseäni erityisesti blogissa viehättänyt tuote oli kuvassakin näkyvä Aliphin valmistama Jawbone nimeä kantava bluetooth -kuuloke. Yksinkertaisesti tyylikäs!

Ensimmäinen kotimainen

Aloitettuani vihdoin blogin ylläpidon viime Marraskuussa, tein sen internetissä suursuosion saavuttaneella kolmannella kotimaisella, eli englannilla. Vuoden 2007 ja oman päivittäisen internetkäyttöni 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tuikkaan lisää klapeja kartanon kellarikamiinaan ja lämmitän näin suomenkielisen blogini käyttökuntoon.

En ole tottunut uudenvuodenlupauksia tekemään, mutta tälle blogille jokusen voisin antaa. Blogilla on syynsä perustamiseen. Tämän blogin tarkoitus on kertoa kuluttajakokemuksia kohtaamistani tuotteista ja palveluista, sekä kommentoida uusia tuotteita jotka itseäni kiinnostavat. Itsekäs syy blogille on kielenkäytön harjoittelu. Tunnustan heti, että suomen ulosantini on äidinkielellisesti paikoin kankeaa. Toivottavasti tänne kirjoittaminen harjaannuttaisi omaa kielisilmääni.

Lupaan myös kiusata maailmaa omaan toimialaani ja opintoihini liittyvillä aiheilla. Nämä käsittävät median sopukoita peleistä ja muusta viihteestä verkkomaailman analysointiin ja markkinoinnin mainioon viidakkoon asti. Toivottavasti viihdytte kartanossa!