sunnuntai 29. huhtikuuta 2007

670 ja 671

Aviopari Charles ja Ray Eamesin tuotannon ehkä tunnetuin lepotuoli Eames Lounge (670) ja rahi Ottoman (671) ovat edelleen haluttua tavaraa sisustusmarkkinoilla. Vuonna 1957 julkaistu pari on Eamesin ensimmäinen kalliin hintaluokan huonekalu. Valmistusmateriaaleina on muotoontaivutettu vaneri ja nahka. Näiden yhdistelmien hinnat ovat huutokaupoissa nousseet jopa yli 5000 euron. Itselleni kelpaisi kyllä jäljitelmäkin, vaikka niidenkin hinnat ovat usein nelinumeroisia.

Taannoin Design Milkissäkin haikailtiin valkonahkaisen Eames Lounge lepotuolin perään. Tuolien hintoja ja eri materiaalivaihtoehtoja voi käydä katsomassa (kauhistelemassa) Highbrow furnituren sivuilta.

perjantai 27. huhtikuuta 2007

Testissä Uusi Muoto

Kuten alkuviikosta mainostin, tilasin itselleni Uusi Muoto -lehden. Tänäaamuna postiluukusta tipahti kartanon eteiseen tämän lehden ensimmäinen numero, 2/2007. Ensituntuma: Kansi on kiva ja värikäs, lehden logo on melkoisen retro - pidän. Sivujen paperi voisi olla hiukan paksumpaa, mutta sivuja on sentään ahdettu yksiin kansiin hieman yli sata.

Lehti on miellyttävää luettavaa, joskaan ei herätä mitään uskomattomia reaktioita loistavuudellaan, kuten samoilla markkinoilla uiskenteleva Yhtyneiden kuvalehtien Deko. Uusi Muoto on ennenkaikkea naisille suunnattu lehti, joten olen tällaisena vain kevyesti metrona heteromiehenä hieman alakynnessä mitä tulee kohderyhmäajatteluun. Onneksi suurin osa lehdestä käsittelee puhtaasti muotoilua, joka on tietysti tasavertaista niin naisille kuin miehillekin. Oikeastaan koko lehti on muuten varsin tasapainoinen, mutta muotia esittelevä artikkeli on aika selkeästi hameväelle suunnattu. Menköön, onneksi Esquire kertoo minulle kuukausittain mitä pukea päällleni aamuisin.

Uusi Muoto on täynnä lyhyitä kirjoituksia erilaisista designiin liittyvistä aiheista, mukana on juttua niin sormuksista, kirjoista, musiikista, autoista(!) kuin matkailustakin. Kokonaisuutena paketti on varsin kattava eikä käy tylsäksi kiitos laajan aihepiirin käsittelyn. Juttujen kirjoituskieli on maanläheistä, eikä snobismiin sorruta, josta erityispisteet tälle lehdelle. Taitto on Imagemaista, tuttua ja pääosin toimivaa. Ainoastaan muutamat pikkuseikat kuten 99:ltä näyttävät heittomerkit ja paikoin sekavat kuvatekstit häiritsevät välillä lukukokemusta.

Lehdessä esitellyt tuotteet ovat tottakai hinnakkaita, kuinkas muuten. Eihän niitä kuitenkaan ole pakko ostaa itse, vaan lähinnä lehdestä saakin hyviä vinkkejä oman tyylin rakentamiseen ja meille esteetikoille kauniita kuvia täynnä olevat lehdet ovat tietysti aina yhtä jännittäviä kuin paloautokirja 3-vuotiaalle. Jos aiot tilata vain yhden sisustuslehden, tilaa Deko. Jos taas kaipaat yleisemmin muotoilua käsittelevää lehteä, on Uusi Muoto ehdottomasti parasta mitä kotimaankielisenä on saatavilla. Väittäkää vastaan jos olen väärässä.

PS. Kannattaa tutustua myös Markkinointi & Mainonta -lehden Heimo Hatakan arvioon uudistetusta lehdestä.

tiistai 24. huhtikuuta 2007

Vuoden Webbyt jaossa

Internetin Oscarit, eli Webby-palkinnot on jaettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1996 World Wide Web Organizationin toimesta ja nykyään kilpailun järjestämisestä vastaa vuonna 1998 perustettu International Academy of Digital Arts and Sciences (IADAS). Kuka tahansa voi rekisteröityä Webbyawardsin People's Voice -sivustolle ja äänestää omia vuoden webbisivusuosikkejaan useissa eri kategorioissa. Mukana on sellaisia sarjoja kuten vuoden paras blogi, podcasti, terveys-, autoilu- ja uutissivusto, sekä tietysti vuoden paras henkilökohtainen webbisivu.

Itse törmäsin moniin itselleni ennestään tuntemattomiin sivustoihin ehdokkaiden joukossa. Kirjanmerkkeihin menivät välittömästi Design Observer, suunnittelua ja kulttuuria käsittelevä blogi, COLOURlovers, väritrendejä kartoittava sivusto, sekä The Museum of Kitschy Stitches, jossa esitellään melkoisen tyylikkäitä neuletöitä kautta aikojen.

Muita mainitsemisen arvoisia ehdokkaita ovat The Best Stuff in the World, joka muistuttaa hieman erästä itselläni työn alla olevaa projektia ja jossa käyttäjät saavat ilmoittaa omat maailman parhaiksi katsomansa asiat muiden näytille. My Moleskine esittelee Fabio Iaschin erittäin tyylikkäitä piirroksia ja Revver on hieman YouTuben kaltainen videopalvelu, jossa kuitenkin videot ovat hieman parempilaatuisia ja jossa videoiden tekijöille avataan mahdollisuus ansaita rahaa teoksillaan.

Käykääpä tutustumassa lukuisiin ehdokkaisiin ja äänestämässä omia suosikkejanne. Tulokset julkistetaan Kesäkuun alussa.

maanantai 23. huhtikuuta 2007

Lehtitilauksia

Innostuin tänään tilaamaan jälleen uuden aikakauslehden itselleni. Tällä kertaa vuorossa on Image kustannuksen uusi versio aiemmin pelkästään Muotona tunnetusta muotoilua käsittelevästä lehdestä, joka nykyään tunnetaan nimellä Uusi muoto. Odotukset ovat melko korkealla, sillä saman kustantajan Image ja Bisnes ovat olleet erittäin miellyttäviä lukukokemuksia. Olen kuitenkin luonteeltani lehtiseikkailija, eikä minulle ole tullut montaakaan lehteä usean vuoden kestotilauksena. Pitkäikäisimmät tilauslehteni ovat olleet Mikrobitti (~1996 - 2006), sekä Aku Ankka, joka on tullut minulle syntymästä asti.

Muita lyhytkestoisemmin tilattuja lehtiä ovat olleet vaikkapa GTI-Magazine, joka kävi tylsäksi muutaman numeron jälkeen tyylin jämähdettyä poliittisesti korrektille ja lattealle linjalle. Pelit-lehti minulle tuli yläasteella, mutta vaihdoin Mikrobittiin kun tietotekniikka alkoi kiinnostaa laajemmin. Sittemminhän Mikrobitti yhdistyi Hifi-lehden kanssa ja tuloksena on elitistinen ja erittäin pintapuolinen sekasikiö kotiteattereista ja olohuonemikroista. Aiemmin tilasin myös siis Imagea, jonka vaihdoin tarjousjakson päätyttyä Tiede-lehteen. Tiede on sinällään mielenkiintoinen lehti, vaikka onkin selvästi Tieteen kuvalehden varjossa elävä kevytluontoinen pikkuveli. Alkuvuodesta tilasin itselleni jenkeistä Esquiren, joka on paitsi halpa, myös mielenkiintoinen luettava kaikkine artikkeleineen.

Millaisia lehtiä te tilaatte? Ansaitseeko jokin lehti erityisesti kehuja vai sietääkö jonkin lehden toimitus saada postiinsa nipun kärventyneitä risuja?

tiistai 17. huhtikuuta 2007

Microsoft Silverlight julkaistu

Tiedän, että lyhyellä tähtäimellä seuraava asia koskee vain kourallista blogin lukijoita, mutta kyseessä saattaa olla pitkällä tähtäimellä internetiä mullistava julkaisu. Uusi Silverlight on Microsoftin kehittämä RIA kehitystyökalu (RIA = Rich Internet Application) joka kilpailee suoraan Adoben (alunperin Macromedian) de facto standardityökaluksi muodostuneen Flashin kanssa internetin rikkaan sisällön herruudesta.

Flash on yleistynyt internetissä huimasti viime vuosina ja valtaosa videoita esittävistä sivustoista nojaa Flashiin. Tällaisia sivustoja ovat esim. Google video ja YouTube. Silverlightin vahvin valtti onkin juuri kehittynyt WMV (Windows Media Video) videoformaatin streamaus netissä. Lupaukset ovat korkealla, saa nähdä riittääkö Microsoftilla paukkuja haastaa valtaapitävä Flash tulevina vuosina. Microsoftin oma Silverlightia demonstroiva verkkosivu julkaistaan tämän kuun 30. päivänä.

Autojen estetiikasta

Usein auto kertoo omistajastaan enemmän, kuin omistaja tahtoisi edes kertoa. Mielleyhtymät, mainosten luomat mielikuvamaailmat, sekä autonomistajien stereotypiat ovat tuttuja kaikille. Siksipä autoa valitessa kannattaa miettiä tietysti ekologisten ja käytännön seikkojen lisäksi myös, mitä autollaan kertoo itsestään muille.

Tällä kertaa silmiini osui The Cool Hunter blogissa kuva arkkitehtoonisesti tyylikkäästä rakennuksesta ja sen pihassa olevasta Citroen SM:stä. Miten loistavasti nämä kaksi muotoilutulosta sopivatkaan yhteen. Citroen kertoo myös matkan päällä omistajansa pettämättömästä tyylitajusta, sillä onhan SM:llä matkustanut aikoinaan mm. Leonid Brezhnev, Haile Selassie, Idi Amin, sekä Iranin shaahi lukuisten amerikkalaisten näyttelijöiden ohella. Luonnollisesti Ranskan presidentin virka-autona oli myös iso sitikka. Lisätietoa Citroen SM:stä löytyy englanninkielisestä Wikipediasta. Myös Citroënët tarjoaa kuvia autosta.

Valitettavasti uusien autojen muotoilu on pääosin viimeisen 20 vuoden ajan ollut niin mitäänsanomatonta, että tämänkaltaisia designikoneita ei ole juuri päässyt syntymään etenkään isojen sedan-mallisten autojen ryhmässä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa autojen muotoilussakin löydetään jälleen rohkeutta toteuttaa reilusti massasta poikkeavan näköisiä kulkupelejä meille, joille lastenrattaiden mahtumista ja loputonta tehoreserviä tärkeämpää on kompromissiton esteettisyys.

maanantai 16. huhtikuuta 2007

Peeärrää

Sitä se sitten on. PR eli Public Relations tai valitettavasti tässä tapauksessa PutkiRemontti. Näin kun on vanhoihin asuntoihin tykästynyt, soi välillä päässä Kummelin "Kelle nalli napsahtaa" laulu ja vihdoin tänä vuonna löytyy minunkin asuntoni voittajien listalta. Hurraa. Asun siis kerrostalossa (henkisesti kartanossa!), joka on rakennettu siinä 1962 paikkeilla. Rakennus on putkiremontoitavien talojen priimaikää, sillä yleensä putkiremontit tehdään noin 50 -vuotiaisiin taloihin [Edith Ahola, Mainio.net Taloustaito 2/2004].

Omassa taloyhtiössäni on kaksi rappua ja yhteensä hieman yli 50 asuntoa. Putkiremontti on alkanut nyt kellarista, jossa pääputket uusitaan ensin kokonaan, jonka jälkeen B-rappu pääsee remonttiin. Remontti tehdään yleensä nousulinjoittain, eli yhden rapun kaikki päällekkäin sijaitsevat asunnot remontoidaan kerralla, sitten naapuri, ylä- ja alakertoineen. Oma asuntoni on kuulemma vuorossa ehkä ensi keväänä. Tiedotus ei toimi, sillä edes talonmies ei asiasta osannut varmaa tietoa antaa.

Putkiremontissa asukkaan tehtävänä on suojata irtaimisto ja hoitaa riittävästi tilaa rakennustarvikkeille ja työmiehille. Remontin aikana ovi porraskäytävään on auki, pöly lentää ja vesi on poikki, joka näin lemmikkiomistajana kauhistuttaa jo nyt, nuo lemmikkirotat kun ovat todella herkkiä vedolle ja huonolle ilmalle. Lisäksi asuntoni on niin pieni, että käytännössä minulle jää tilanraivauksen jälkeen asumispinta-alaa noin 8 neliömetriä. Vedetön vaihe kestää yleensä 4-8 viikkoa remontin aikana [Kerrostalon putkiremontti, Kaupunginosat.net], joskin koko remontti saattaa kestää asunnossa 3-4 kuukautta [Oma asunto työmaana, Timo Tossavainen, Taloyhtio.net].

Mutta koska tuppaan ajattelemaan asioita positiivisesti, tarkoittaa tämä samalla kylpyhuoneen uusiutumista ja sitä, että keittiöön alkaa vihdoin tulla kylmää vettä muutenkin kuin lorottamalla. Minkähänlaiset kaakelit mahtaa tulla vanhojen tilalle, antaakohan vuokranantaja minulle jotakin sananvaltaa asiassa ja olisikohan mahdollista vaihtaa istuma-amme hienoon suihkuseinään. Tiedän kyllä itse millaisen kylpyhuoneen asuntooni haluaisin, mutta valitettavasti sen toteutuminen ei ole mahdollista niin kauan kun asuntoa en omista.

tiistai 10. huhtikuuta 2007

Somewhere over the..

Jo jonkin aikaa sitten löysin sattumalta netistä vanhaa tavaraa myyvän Sateenkaarentaa -nimisen nettiputiikin. Usein kaikesta retrosta, rustiikista ja vintagesta (eli vanhasta romusta kuten ystäväni asian ilmaisee.) pyydetään hirvittäviä hintoja. Käykääpä huviksenne tutustumassa Lempäälän Ideaparkissakin sijaitsevassa lahja- ja sisustusliike Pussukassa. Tavarat olla kyllä hienoja, mutta hinnat pääasiassa melko suolaiset.

Noh takaisin asiaan. Sateenkaarentaa myy vanhaa ja tunnelmallista tavaraa paikoin erittäin huokeasti, vai miltä kuulostaa, esim ikkunaluukuin varustettu peili hintaan 26,50 euroa. Saa etsiä tovin, että tuohon hintaan muualta löytää. Kaupan sivut ovat myös varsin kodikkaat ulkoasultaan ja kielenkäytöltään. Ei tule oloa, että köyhä on eksynyt design-kauppaan. Suosittelen kaikkia tutustumaan hieman putiikin tarjontaan, mutta varoituksen sanana tavaroiden selailu saattaa venähtää pidemmäksikin toviksi.

Telkkuvinkki

Kaikille yökyöpeleille on tänään luvassa mielenkiintoinen pakkaus YLE:n ykköskanavalla. Kello 23.45 alkaen tulee peräjälkeen jopa seitsemän Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osastolla (TTVO) tehtyä lyhytelokuvaa. Itse olen ko. koulussa ja suuntautunut lähinnä verkko- ja pelimediaan, mutta tokihan täytyy tovereiden töitä mainostaa. Kannattaa siis katsoa seuraavat uuden kinon ohjelmat:

23.45 - Taisto tehtaasta
Jaakko Kankaan lyhytelokuvassa 1800-luvulla voileipätehtaan omistajasuku (Esko ja Panu Raipia) taistelee oikeuksistaan kirkkoa vastaan ja päätyy syömiskilpailuun jumalaa vastaan.

23.50 - Sälekaihtimet
Kaihtimet on 50-luvulle sijoittuva lyhytelokuva Lempistä, joka elää aviomiehensä hallittavana suljettujen verhojen takana. Rooleissa Heikki Silvennoinen, Johanna Kokko, Jukka-Pekka Mikkonen ja Juha Nurmi. Ohjaus Maiju Asikainen.

23.54 - On ihanaa olla ilkeä
Lyhytelokuva tytöstä, joka rakastaa kepposten tekemistä. Mutta mitä tapahtuu, kun tyttö kohtaa vertaisensa pojan? Pääosissa Elena Leeve ja Reino Nordin. Ohjaus Manu Karppelin.

23.59 - Kub
Surrealistinen lyhytelokuva pariskunnasta, joiden kauan odotettu esikoinen syntyy väärään ulottuvuuteen. Tarina on tragikomedia erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Rooleissa: Anu Raipia, Harri Kettumäki, Martti Palo, Tiina Kolari-Vuorio. Ohjaus Anastasia Lobkovski.

00.08 - Leija
Siskosten luisteluretki päättyy yllättävästi, kun matkalla jäälle he kohtaavat pojan, jolla on mukaan leija. Rooleissa Minna Rajamäki, Emmi Salonen, Lauri Kortelainen ja Tuija Vuolle. Ohjaus Iina Taijonlahti.

00.19 - Kaikki ajallaan
Mitä sinä hetkenä tapahtuu, kun kuolema koittaa? Rooleissa Arja Nurminen, Tiina Syrjä ja Matti Nurminen. Ohjaus Jenny Tervakari.

00.23 - Ilja ei voi
Lyhytelokuva 18-vuotiaasta Ilja-pojasta, joka kasvattaa sammakontoukkia takapihallaan. Pääosassa Juha-Matti Koskela. Ohjaus Hannaleena Hauru.

maanantai 9. huhtikuuta 2007

Maisemia etsiessä

Max Longinin Float-sänky on toki hieno sekin, mutta ennen kaikkea heidän sivuillaan huomioni kiinnittyi sängyn sijaintiin ja kuvassa olevaan maisemaan, joka ikkunasta näkyy. Itse katselen päivittäin omasta ikkunastani Tampereen Sorsapuistoa, joka sekin on varsin mukava näky, mutta kyllä mieluusti ottaisin myös kuvanmukaisen näkymän Näsijärven yli kaupungin keskustan valomereen. Tietäen, että olen lähellä keskustaa, mutta kuitenkin turvallisen matkan päässä vilskeestä - siinä olisi jotakin rauhoittavaa. Mikä on se maisema, jonka sinä tahtoisit aamulla nähdä ikkunastasi?

Lähteet:
Max Longin via Modern self

torstai 5. huhtikuuta 2007

Flowertower

Löysin tänään jälleen uuden mielenkiintoisen blogin, modernista designista raportoivan Inhabitatin. Sieltä löytyi heti muutama mielenkiintoinen uutinen. New York Magazinessa on käsitelty taannoin maanviljelyä pilvenpiirtäjissä. Kyseessä on isohko kasvihuone keskelle kaupunkia. Melko hieno idea kunhan tuotteet pysyvät suht luomuna. Tosin voisin olettaa, että pilvenpiirtäjässä kasvatettujen tomaattien torihinta voi alkuun olla melkoisen korkea. Mutta varmaankin isommassa metropolissa tuoreesta vihanneksesta maksetaan mieluusti hiukan ylimääräistä.

Norman Fosterin suunnittelema Gherkin torni Lontoossa saattaa myös saada pintaansa uudenlaiset paneelit, joissa voidaan kasvattaa nurmea ja joitakin muita viherkasveja. Ajatus on jälleen varsin mainio, Eipä nuo lasiseinät niin kovin kauniita silmälle ole enää, mutta ruohikko on aina muodikasta ja miksikäs sitä ei katselisi mieluusti myös talojen seinissä tulevaisuudessa. Tietysti tällainen puistojen vaakatasoon nostaminen ei auta yhtään koiranomistajien elämää eikä tarjoa kävelymahdollisuuttaa nurmi varpaanväleissä, mutta kyllähän se orgaaninen massa tuossakin muodossa varmasti saasteista ilmaa puhdistaa.

Bahrainin World Trade Centerissä taasen on kahden tornitalon välissä jättimäiset tuulivoimalan potkurit, jota myöden rakennus on huomattavasti omavaraisempi ja ekologisempi kuin monet virkasisarensa. Tämäkin on varsin tuettavaa arkkitehtuuria. Suomessa tuskin on poliittista tahtoa, arkkitehtuurista uskallusta saati sitten löysää rahaa laittaa vastaaviin moderneihin ja ekologisiin rakennusratkaisuihin. Sääli.

Lähteet:
Inhabitat via Core77

keskiviikko 4. huhtikuuta 2007

Putkinen puhelimessa

Olin jo hetken aikaa pohtinut kännykänvaihtoa, kun Samsung X460:n harmaa ulkoasu alkoi yli kahden vuoden käytön jälkeen jo kyllästyttää. Puhelinhan oli suorastaan loistava. Niin pieni, että mahtui hyvin farkuntaskuun ja sisälsi hyvän kansinäytön ja akkukin kesti liki viikon kerrallaan omassa käytössäni. Nyt kuitenkin sorruin ostamaan käytettynä "uuden" puhelimen, malliltaan Sony Ericsson K750i. Vau.

Ennen ostopäätöstä puntaroin pitkään eri puhelinmalleja ja sitä, mitä oikeastaan puhelimelta nyt kaipaisin. Digikameraa kun en vielä ole elämässäni omistanut, niin kamera oli yksi peruste. Minulla on varsin hyvä ensimmäisen sukupolven Apple iPod Shuffle MP3-soitin, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä kuljettaa kahta eri laitetta taskussa, joten mediasoitinominaisuudet olivat yksi peruste. Internettiä en juuri puhelimella käytä, mitä nyt joskus hesarin uutisotsikot selaan läpi, joten mitään 3G-laitetta en ajatellut hankkia.

Nyt SonyErkka on ollut käytössä pari päivää ja olen kyllä tyytyväinen 100 euron hankintaani. Puhelimessa on yllättävän hyvälaatuinen 2 megapikselin kamera (Kuvanlaatua voi tutkailla Flickr:n K750 galleriassa). En uskonut, että puhelimellakin saa nykyään noin näppärästi näppäilylaatuisia kuvia. Sitten testasin MP3-soittimen ominaisuudet. Soitin on muuten hyvä ja käyttökelpoinen, mutta äänenlaatu jää valitettavan selvästi iPodista jälkeen. Lähinnä häiritsevää on biisien välissä kuuluva outo kihinä, aivan kuin laitteen sisällä olisi jokin pyörivä laite. No ehkä se on se pieni jukeboksi sitten. Itse biisit soivat kuitenkin sen verran laadukkaasti, että enää ei tarvitse kantaa kuin puhelinta taskussa. Myös muistikortti on Sonyssa varsin näppärä, sillä se on koska tahansa vaihdettavissa laitteen kyljessä. Nokioissahan muistikortti on usein takakannen ja akun alla piilossa. Nyt vain pitäisi ostaa joku 2Gt kortti, jotta on sitten tilaa musiikille ja kuville riittämiin.

Pelotti kyllä ostaa puhelin käytettynä, mutta luotin siihen, että kun ei valitse sitä aivan halvinta, niin ei saa myöskään aivan huonointakaan. Olen erittäin tyytyväinen tähän puhelinmalliin, mutta suosittelen kaikille kyllä silti varovaisuutta käytettyjen puhelinten ostamisessa. Sika säkissä voi olla nykyään särki laatikossa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2007

Pelielokuvissa

Kävin katsastamassa ensi-illassa elokuvan nimeltään 300. Elokuvahan kertoo siis Kreikan ja Persian välisestä Thermopylaen taistelusta vuonna 480 ennen ajanlaskun alkua, jossa Kreikkalaisesta sotilaskaupunki Spartasta lähti 300 miestä puolustamaan maataan Persialaisten mereltä käsin tekemältä hyökkäykseltä. Aihepiiri on jo Hollywoodissa tuttua Troijan sodasta kertoneen Troyn jälkeen. Ja onhan Spartalaisistakin tehty Hollywood-elokuvia jo aikana jolloin värikuva oli hienoin efekti joita elokuvateattereissa saattoi nähdä (The 300 Spartans, 1962).

Elokuvan nähtyäni olen samoilla linjoilla legendaarisen pelisuunnittelija Ron Gilbertin blogipostauksen kanssa (Grumpy Gamer: The Convergence) siitä, että pelit ja elokuvat ovat yhdistyneet ennennäkemättömällä tavalla toisiinsa. Aiemmin oletettiin, että peleistä kehittyy elokuvan kaltaisia juonellisia ja rönsyileviä draamateoksia, mutta nyt käy ilmi, että itse asiassa elokuvat tuntuvat kehittyvän juonettomiksi massamäiskinnöiksi perinteisimpien toimintapelien hengessä. Elokuvana 300 tuotti saman tunteen, kuin olisi katsonut kaksi tuntia jonkun pelaamista Playstationilla. Koko elokuvan juoniosuus tuntui vain lyhyiltä välianimaatioilta itse taistelun seassa ja koko tarinahan oli suoraviivainen, yksinkertainen ja monta kertaa aiemmin nähty. Jos elokuvaa dramatisoidaan muutenkin, eikö historiaa voisi kertoa myös hieman vivahteikkaammin.

Lopulta olen kuitenkin Gilbertin kanssa samaa mieltä siitä, että olihan tuo viihdyttävä elokuva. Näyttävä, täynnä äijämäistä uhoa ja hienoja erikoisefektejä. Jos pidät siitä, että elokuvat jättävät sinulle ajattelemisen aihetta poistuessasi teatterista, älä mene katsomaan tätä rainaa. Suosittelen mieluummin The Departedia, joka tosin on jo poistumassa teatterikierrosta. 1980-luvulla 300:n kaltaisista elokuvista vastasi mm. herra nimeltä Dino De Laurentiis, jonka muskelimiekkailuista musitetuimpia lienevät Conan the Barbarian ja Conan the Destroyer. Tosin jopa itävaltalaisittain murtava Conan luotti enemmän dialogin ja juonen voimaan kuin skotlantilaisittain pärskivä kuningas Leonidas.