Maabrändin nostatus

Suomalaisten kansallinen itsetunto on matalalla. Silloin tällöin me puhallamme yhteen hiileen, mutta tämä tapahtuu vain jääkiekon mm-kilpailujen tai vastaavien urheilutapahtumien aikaan. Arjen yhteiset ponnistukset kansakunnan kehittämiseksi ovat kateissa.

Jossain Suomen historian vaiheessa yhteisen parempaan pyrkimisen tilalle nousi oman edun tavoittelu - heikompaa alettiin auttamisen sijaan polkea yhä alemmas. Oman edun tavoittelu ei ole yhteiskunnallisesta asemasta kiinni, solidaarisutta ei ole nähtävissä johtajan sen enempää kuin työntekijänkään arjessa. Jatkuva keskinäinen kilpailu syö kyvyn kehittää yhteistä maatamme tai luoda uusia, koko kansaa hyödyntäviä innovaatioita.

Yhteinen etu on myös meidän jokaisen oma etu - oman asuinympäristön, kotikaupungin ja kotimaan siisteydestä, turvallisuudesta ja viihtyisyydestä tulee vielä joskus uudelleen sydämen asia suomalaisille ikään, koulutukseen ja sukupolveen katsomatta.

Suomen parantamisen voi aloittaa tehokkaasti Finland Promotion Boardin julkaiseman Maabrändiraportin (PDF) sisäistämisellä.

Poljinavusteinen sähköpyörä

Sähköavusteiset polkupyörät ovat olleet markkinoilla jo tovin, mutta FlyKly on ensimmäinen, joka kääntää konseptin kunnolla päälaelleen. FlyKly on ensisijaisesti noin 30 km/h sähkömoottoritoimisesti kulkeva skootteri, joka on tarvittaessa poljinavusteinen.

Neljän tunnin latauksella FlyKlyn luvataan kulkevan täysin omin voimin yli 60 kilometriä. Polkimia käyttämällä toimintasädettä voidaan kasvattaa ja kiihtyvyyttä parantaa.

Yhdysvalloissa 1500 euroa maksavalla laitteella saa ainakin paikallisen lainsäädännön mukaan ajaa siellä missä polkupyörilläkin, eikä erillistä mopokorttia tai ajolupaa vaadita. FlyKlyä on saatavilla kahta mallia; kuvassa näkyvän Vintagen lisäksi tarjolla on lähinnä uutta skootteria muistuttava Modern. Etenkin kesäisin FlyKly olisi aivan mahtava työ- ja kauppamatkakulkine myös Suomessa, mikäli paikallinen lainsäädäntö ei vain tulkitsisi tätä nollapäästöistä kaksipyöräistä mopoksi.

Lähteet: Flykly.com, Cool Material

Sports Trackeriin sykemittari

Jyrkkää alamäkeä syöksyneen Nokian kupeissa alkunsa saanut Sports Tracker -kuntoilusovellus saa pian oman sykemittarin. Uusi sykemittari on USB-ladattava, bluetooth-yhteydellä Android- tai Symbian-puhelimeen ladatun ilmaisen Sports Trackerin kanssa keskusteleva ja mukavaksi kehuttuun hihnaan kiinnitettävä pieni paketti Suomessa kehitettyä ja testattua tekniikkaa.

Sykemittarin avulla Sports Trackerin kuntoiluraportit saavat aivan uutta pontta, kun omasta harjoituksestaan saa keston, nopeuksien ja GPS:n avulla piirretyn reitin lisäksi tietoon myös sen, mikä on ollut harjoituksen huippu- ja keskisyke. Sykettä voi seurata myös reaaliajassa puhelimen näytöltä, jolloin meneillä olevan harjoituksen tahtia voi helposti säädellä sopivan sykkeen ylläpitämiseksi. Rasvanpolttoon tarkoitetussa harjoituksessa syke tulisi pitää noin 80-85 % huippusykkeestä. Kaltaisellani peruskuntoisella kolmekymppisellä hyvä rasvanpolttosyke on siinä 95-110 tienoilla, mutta tämä vaihtelee tietenkin yksilöllisesti.

Sports Trackerin sykemittari on nyt ennakkotilattavissa ohjelman kotisivuilta. Ennakkotilaajat saavat laitteen syyskuun lopulla hintaan 59,90 €, laitteen normaalihinnan ollessa 69,90 €. Ilman sykemittariakin Sports Tracker on erinomainen ohjelma omien kuntoiluharjoitusten kehittämiseen tai vaikka vain harhailevien iltalenkkien reittien seurantaan. Kilpailuviettiset voivat tietenkin vertailla sovitulla reitillä tuloksiaan helposti osoitteessa sports-tracker.com, jossa omat harjoitustietonsa voi jakaa julkiseksi napin painalluksella. Työmatkakävelyyn ja -pyöräilyynkin tulee uutta vauhtia kun voi koittaa joka päivä lyödä oman ennätysaikansa.

Mad Men -muotia Banana Republicilta

Yhdysvaltalainen vaateliike Banana Republic on tuonut markkinoille Mad Men -televisiosarjasta inspiroidun malliston. Mallistoon kuuluu 60-lukulaista ja nykymuotia yhdisteleviä asuja ja asusteita miehille sekä naisille. Naisten mallistossa on korkeavyötäröisiä mekkoja ja miehille päähenkilö Don Draperin vaatekaappiinkin sopivaa liituraitaa ja villatakkia. Myös tyyliin ehdottomasti kuuluvia fedora-hattuja on mallistossa kolme eri väristä.

Rajoitetun ajan saatavilla oleva mallisto on luotu yhteistyössä televisiosarjan puvustussuunnittelija Janie Bryantin kanssa. Hintataso ei ole aivan mahdoton, sillä Banana Republicin verkkokaupasta ostettaessa miesten harmaat, liituraitaiset puvunhousut, liivin ja takin saa alle 430 eurolla. Mekkojen hinnat alkavat noin 110 eurosta ja fedora-lierin saa omakseen alle 40 eurolla.

Kenelle Mad Men vielä on televisiosarjana vieras, voivat hankkia tästä tyylikkäästä sarjasta ensimmäisen tuotantokauden itselleen reilulla 10 eurolla vaikka CDONista. Alla pieni näyte 60-lukulaiseen mainostoimistomaailmaan sijoittuvasta sarjasta.

Lomamusiikkia

Viimeinen viikko lomasta on menossa, mutta vielä on aikaa rentoutua ja nauttia hyvästä musiikista.

Lana Del Rey



Royal Republic



Jacynthe & Alessandro Ristori



Bruno Mars

Saipua on nouseva Suomi-brändi

Kukka-asetelmia ja saippuaa myyvä newyorkilaisyritys vie Suomi-brändiä tällä hetkellä kovaa vauhtia Yhdysvaltoihin. Yrityksen takaa löytyvät mm. suomalaista sukujuurta olevat floristi Sarah, saippuantekijä Susan ja saippuamuottien valmistaja Pentti Ryhänen. Tällä hetkellä tarinat Saipuasta tuntuvat leviävän kansainvälisissä lifestyleblogeissa kulovalkean tavoin. Pieni suomalaisuuden sanaa saattava saippuakauppa kannattaa siis pitää mielessä myös täällä pohjolassa.

Suomi-henkistä saippuaa voi tilata itselleen Yhdysvalloista Saipuan omasta verkkokaupasta. Kansainväliset tilaukset tosin tulee tehdä erikseen sähköpostia lähettämällä.

Se, miksi liikkeen nimi on kirjoitettu suomalaisittain väärin, johtuu tiettävästi eläkkeelle jääneen automekaanikon, nykyisen saippuamuottien valmistajan Pentti Ryhäsen pienestä kirjoitusvirheestä. Sallittakoon tämä hauska vivahde myös siitä syystä, että Saipua on taatusti kansainvälisesti helpompi lausuttava kuin saippua.

Yksi Saipuaa esittelevistä sivuista on Decor8.

Litiumiakuilla ajetaan vuoteen 2100

Nykyisenkaltaisilla litiumiakuilla varustetuilla sähkökäyttöisillä autoilla voidaan ajaa Michiganin yliopiston ja Fordin tekemän tutkimuksen mukaan ainakin vuoteen 2100 asti. 90 vuoden kuluttua maailman litiumivarannot alkavat ehtyä nyt arvioidun tarpeen kasvun myötä. Tutkimus olettaa, että vuoteen 2083 mennessä yhä kasvanut henkilöautoliikenne on kokonaan sähkökäyttöistä, mutta toki tutkimus ottaa huomioon sen, että litiumia käytetään paljon muuallakin kuin akkuteollisuudessa.

Maailman suurimmat tunnetut litiumivarannot löytyvät Chilestä, Boliviasta, Yhdysvalloista ja Kiinasta. Kyseisen alkalimetallin myynnistä kertyvät varat siis ajautuvat jatkossakin varsin tuttuihin, jo öljymyynnillä rikastuneiden valtioiden taskuihin. Chilen ja Bolivian litiumilouhokset eivät juuri jättäne taaloja näiden maiden asukkaiden iloksi. Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan yhteensä noin 39 miljoonaa tonnia litiumia, josta autoteollisuus tulee seuraavan 90 vuoden aikana tarvitsemaan alle puolet, noin 12-20 tonnia.

Nanotekniikka avuksi

Toivoa litiumin riittävyyden parantamiseksi tarjoaa jatkuva akkuteknologian kehitys. Ricen yliopiston ja Lockheed Martinin tutkimuksissa on saatu litiumi-ioniakkuihin potentiaalisesti jopa kymmenkertainen käyttöaika nanotekniikan avulla. Nanotekniikalla akkujen käyttöaikaa pidentäviä suunnitelmia on tehty myös kuulussa Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa.

Tieto litiumivarantojen riittävyydestä on huojentava, sillä oletettavasti 90 vuoden kuluessa ehditään kehittää jo uusi, toivottavasti uusiutuvista luonnonvaroista valmistettava energiansäilytystapa.

Lähteet: Global Lithium Availability: A Constraint for Electric Vehicles?, Gruber, Medina (University of Michigan), Silicon strategy shows promise for batteries (EurekAlert), Inhabitat

Frank Riggio - Lithium

Miniasunto kaupungin sydämessä

Suomessakin on totuttu opiskelijapiirien ulkopuolella elämään leveästi yhä suuremmissa ja suuremmissa asunnoissa. Siinä missä kaksioon mahtui vielä 40-luvulla kokonainen suurperhe asumaan, huomaan itsekin asuttavani vielä toistaiseksi isoa kolmiota täysin yksin. Näin ei tarvitse olla, sillä pienelläkin tilalla tulee toimeen kunhan siihen tottuu ja osaa järjestää elämänsä pieneen mittakaavaan.

Esimerkkinä onnistuneesta miniasunnosta on newyorkilaisen arkkitehdin Luke Clark Tylerin pieni, vain reilun seitsemän neliömetrin suuruinen asuinkomero. Mies on tehnyt huonekalunsa itse ja jakaa käytävässä olevan wc- ja suihkutilan kolmen muun miniasunnon kanssa. Manhattanilla sijaitsevan asunnon vuokra on kohtalaisen korkea, yli 550 euroa kuukaudessa.

Café Europa avasi jälleen ovensa

Yksi Tampereen keskustan ainoista onnistuneista olohuonetyyppisistä ravintoloista, Café Europa, on aloittanut toimintansa jälleen remonttitauon jälkeen. Aleksanterinkadulla palveleva Europa on saanut paljon uutta maalipintaa seinilleen ja sisätilat tuntuvat tuulettuneen remontin aikana. Tila tuntuu tyylikkäämmältä, vähemmän sekaiselta, mutta silti sopivan kotoisalta. Vanhat pehmeät kalusteet, sohvat ja nojatuolit ovat yhä tallella. Istumamukavuus onkin yksi Europan suurimmista valteista.

Ruokalistaa on uudistettu hieman, nyt suolaisennälkään tuntuu olevan aiempaa enemmän vaihtoehtoja. Oluita, kahveja ja muita virvokkeita on valikoimassa reilusti ja hintataso on edelleen varsin kohtuullinen. Ravintolan etuosaan on raivattu tilaa pienelle tanssilattialle tai esiintymislavalle. Pieni miinus uudistuneelle ravintolalle tipahtaa ylenpalttisin Kahlúa-mainoksin varustettu terassin markiisi, joka saa ravintolan näyttämään kyseisen kahviliköörin mukaan nimetyltä ennen huomion kiinnittymistä ikkunan Café Europa -logoihin. Pieni mieltä lämmittävä yksityiskohta olivat ravintolan uudet ruokalistat, joiden ilme on mukavan Art Deco -henkinen.

Tunnelma on mielenkiintoinen miksaus jazz-kapakkaa, klubihuonetta ja tanssiravintolaa. Musiikki kuului olevan jälleen radion soittolistoista poikkeavaa elektronista ja rytmistä, mutta mukavan monimuotoista. Café Europan avajaisia juhlitaan 8.-14.8.2011. Lämminhenkinen ja hieman boheemi paikka on syytä pitää mielessä etenkin pienen piirin illanistujaisia ajatellen.

Ensiasunnon ostaminen

Asunnon ostaminen tuntuu monista vaikealta ja monimutkaiselta haasteelta, mutta yllätys voi olla suuri kun asiat etenevät lähes omalla painollaan alusta loppuun. Pitkään vuokra-asumisen nimeen vannoneena päädyin ensimmäisen kerran laskelmissani siihen tulokseen, että oman asunnon maksaminen tulee kuukausitasolla vuokra-asumista edullisemmaksi. Samalla koin tarvetta muuttaa lähemmäs työpaikkaani, kaupungin keskustaa ja pienempään asuntoon nykyisestä yksinasuttamastani rivitalokolmiosta.

Koko ostamisprosessi sujui seuraavaksi kuvatulla tavalla. Tutkin Etuovi.comin tarjontaa toivomastani kaupunginosasta saaden samalla käsityksen paitsi yleisestä asuntojen tyypistä, myös hintatasosta. Tein alustavia lainalaskelmia lainalaskuri.fi:n avulla ja saatuani kannustavia tuloksia tein verkkopankissa lainahakemuksen pitkään käyttämääni Nordeaan. Pian pankista otettiinkin yhteyttä ja sovimme henkilökohtaisen neuvonta-ajan laina-asian käsittelyyn. Lainahakemukseni tein melko suurelle, mutta lyhennysten osalta realistiselle summalle. Pankki käsitteli tarkennetun, omatakauksella tuetun lainahakemuksen ja ilmoitti pian lainalupauksesta hakemalleni summalle.

Asunnon löytäminen

Seuraavaksi lähdin toden teolla etsimään sopivaa asuntoa. Potentiaalisen kohteen löydettyäni marssin seuraavaan yleiseen näyttöön tutustumaan tarkemmin asuntoon ja kyselemään asuntoon liittyviä asioita, joista tärkein on tietenkin se, mitä remontteja kyseiseen taloyhtiöön on lähivuosina odotettavissa. Asunto oli mieleinen kunnoltaan, sijainniltaan ja etenkin hinnaltaan, joten tein heti näytön jälkeen tarjouksen asunnosta. Seuraavana päivänä välittäjä ilmoitti myyjän hyväksyneen tarjoukseni.

Tämän jälkeen olin jälleen yhteydessä pankkiini, jossa laskettiin uudelle, huomattavasti lainalupauksen summaa pienemmälle rahamäärälle maksusuunnitelma. Pankki ja välittäjä keskustelivat seuraavaksi omalta osaltaan asiat selväksi ja sovimme kaupantekopäivän. Kaupantekopäivänä kirjoitimme myös pankin kanssa lopullisen sopimuksen lainasta takaisinmaksuineen. Välittäjän ja myyjän kanssa kirjoitimme tämän jälkeen kauppakirjaan nimet alle ja sovimme asunnon hallintaoikeuden siirtymispäivän, joka sijoittui jo alle kuukauden päähän.

Näin siis asunnon ostamisen ajattelusta kaupantekopäivään meni aikaa vain noin kolme viikkoa ja asiat sujuivat todella jouheasti kiitos Nordean hyvän asiakaspalvelun, josta matemaattisesti lahjaton maallikkokin ymmärsi mitä on tekemässä ja millaiset erilaisten lainaratkaisujen kustannukset ovat.

Esimerkki asuntolainasta

Koska moni kaipaa esimerkkiä jonkinlaisesta lainataktiikasta, voin tässä jakaa rehellisesti omani. Lainaamani summa 67 000 euroa oli suuruudeltaan asunnon velaton hinta. Koska säästäminen kalliissa vuokra-asunnossa asuessa on vaikeaa, otin hieman lisäkuluja aiheuttavan OmaTakauksen, joka pienensi oman rahan tarvittavan osuuden 5 % asunnon kokonaishinnasta. OmaTakauksen alkukulujen kera tarvitsin siis rahaa ainoastaan 4 500 euroa. Loput asunnon hinnasta hoidettiin lainarahalla. Laina-ajaksi otin melko pitkän 25 vuotta, tietäen kuitenkin, että maksusuunnitelmaa voi muuttaa kerran vuodessa ja sopimuksesta lainaa voi lyhentää silloin tällöin myös suunniteltua enemmän. Pitkä laina-aika tietenkin nostaa korkokuluja, mutta takaa sen, että etenkään aluksi laina ei rasita liiaksi kukkaroa.

Lainan sidoin 3 kk Euriboriin, joka on tutkitusti pitkälläkin aikavälillä 12 kk Euriboria edullisempi vaihtoehto. Ainoastaan todella nopeissa koronnousuissa 3 kk korkoprosentti nousee nopeammin, mutta korkojen laskiessa 3 kk korko myös laskee ensimmäisenä. Korkojen pysyessä tasaisena on 3 kk korko poikkeuksetta 12 kk korkoa alhaisempi. Muuttuvan koron päälle pankki laskee oman marginaalinsa, joka minun tapauksessani oli 0,65 %. Ei markkinoiden edullisin, mutta aivan siedettävä. Varainsiirtovero asunnon ostohinnasta olisi yli 1 000 euroa, mutta alle 40-vuotiaalta ensiasunnon ostajalta varainsiirtoveroa ei peritä.

Varaudu pahimpaan

Asunnon ostaminen ei ole iso mörkö, jota kannattaa pelätä. Lainasumma kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman pienenä ja pyytää lainasta maksusuunnitelma myös korkealla 6,5 % korolla. Mikäli korkotaso äkkiä nousee, on hyvä tietää voivansa selviytyä asuntolainastaan tällaisissakin tilanteissa. Itse laskin lainani kannattavaksi siten, että mikäli asuntoon tulee putkiremontti, joka nostaa rahoitusvastikkeen arviolta noin 160 euroon kuukaudessa ja korkotaso nousee 6,5 %:iin, on kuukausittain maksettava lainalyhennyksen ja yhtiövastikkeen yhteissumma suurin piirtein sama kuin nykyisessä vuokra-asunnossani, jonka vuokran olen pystynyt maksamaan ongelmitta.

Varaudu siis pahimpaan jo asuntolainan ottamista suunnitellessasi, tiedustele asuntosi tulevat remontit tarkasti välittäjältä ja mikäli mahdollista, kysy myyjältä tietoja alueen tunnelmasta, naapureista ja taloyhtiön toiminnasta. Kysele pankkivirkailijalta reilusti tyhmiäkin kysymyksiä, mutta ennen kaikkea ota rohkeasti askel eteenpäin.

Eläväistä tekniikkaa autoon

Kuluttajille suunnattu tekniikka on viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut yhä huomaamattomammaksi ja jatkuvasti läsnäolevammaksi. Laitteista on tullut lähes orgaanisia automatisoituja apuvälineitä. Näin saattaa jatkossa käydä myös  auton koreille. Esimakua mahdollisesta tulevaisuuden kehityssuunnasta antaa Da Feng futuristisella konseptillaan, Project Flakella.



Da Feng ei ole ensimmäinen eikä varmasti tunnetuin orgaanista korirakennetta suunnitelleista, sillä myös mm. BMW on esitellyt ajotilanteen mukaan muovautuvaa koritekniikkaa. Da Fengin konseptissa ei kuitenkaan muunnella laajoja pintoja yhtenäisenä kappaleena, vaan kori koostuu pienistä liikkuvista pinnoista, joilla voidaan hallita auton käytöstä maaston mukaan sekä ilmanvastusta muuttaen.

Levyjen liikkeellä voidaan tehostaa maaefektiä ja saada auto näin vakaammaksi ääritilanteissa. Myös äkkijarrutuksissa liikkuvat koripaneelit voivat auttaa toimimalla ilmajarruna. Koko kori puolestaan toimii myös joustavana elementtinä, tehden epätasaisella pinnalla ajamisesta turvallisempaa.

Ajatus tilanteen mukaan sopeutuvasta korirakenteesta ei ole teknisesti mahdoton toteuttaa, mutta ajatuksella vie varmasti aikansa päätyä tuotantomalleihin asti, mikäli Flaken viitoittamalle tielle ikinä edes päädytään.

Lähde: CarBuzz

Kyyttömaito saapui kaupunkiin

Heinäkuun 20. päivä vietettiin Tampereella Armas Maitokaupan virallisia avajaisia. Intiimin kyläkaupan tunnelmaa huokuva pieni myymälä oli vielä osittain viimeistelyvaiheessa, mutta perinteisiä, käsityönä ja luonnonmukaisesti valmistettuja tuotteita riitti hyllyssä liikkeeseen tulleille uteliaille vierailijoille. Tarjolla oli myös silminnähtävää riemua antavia maistiaisia.

Armas-perheen ja yhteistyökumppaneiden tuotteisiin lukeutui todella vihreitä kasviksia, muhkeita patonkeja, vadelmia, juustoja, lihaa ja tietenkin erilaisia nestemäisiä maitotuotteita kuten jogurttia ja makumaitoja. Testaamani mustikkajogurtti sisältää mustikkaa, pastöroitua kyyttömaitoa, hillosokeria ja hapatetta. Makua voi kuvailla ainoastaan aidoksi; mustikkajogurttia puhtaimmillaan ja aidoimmillaan. Hieman makeaa, viileänä raikastavan kevyttä ja pehmeää. Mielenkiintoisesti maun ollessa erinomainen, koko isoa purkillista ei tullut syötyä kerralla loppuun, vaan herkkua jätti mieluusti seuraavaan aamuunkin.

Hellepäivän janojuomaksikin erinomaisesti sopiva 100 % kyyttömaito puolestaan on tavallista maitoa suussasulavampaa ja hieman makeampaa, ilman hyla-maidon kaltaista ällöttävää makeuspommia. Pastöroimaton, homogenoimaton täysmaito oli myynnissä sellaisenaan sekä maustettuina, pirtelömäisinä versioina 2,5 dl:n lasipulloissa. Yksityiskohtana mainittakoon, että lasipullojen hinnassa on mukana 30 sentin pantti, jonka saa takaisin palautettaessa pullo takaisin Armas Maitokauppaan. Maitoa on tulossa myöhemmin myyntiin myös litran astioissa.

Hintataso on luonnollisesti hieman korkeampi kuin marketien hyllyillä, mutta aidot maut ovat ehdottomasti silloin tällöin pienen lisäsatsauksen arvoisia. Hinnat ovat myös varsin kilpailukykyisiä keskustan kahviloiden kanssa ja liikkeessä olikin myös pieni pöytänurkkaus paikanpäällä herkuttelua varten. Voin lämpimästi suositella maistamiani tuotteita, mustikkajogurttia sekä kyyttömaitoa kaikille palan maalaismakua kotiinsa kaipaaville.

Armas Maitokauppa sijaitsee Tampereen keskustassa osoitteessa Tuomiokirkonkatu 17.

Cirque Dracula, Turku

Turun Mannerheiminpuistoon pystytetyssä peiliteltassa esitettävä, kustavilaisen ArtTeatron käsialaa oleva Cirque Dracula on mannaa sirkuksesta, tanssista ja teatterista pitäville. Trendikkääseen tapaan ihmismielen pimeämmältä puolelta materiaalia ammentavassa varieteessa seurataan kreivi Draculan (Ebon Grayman) rakkaustarinaa upeasti koristellun ja sisustetun teltan keskellä olevalla pyöreällä lavalla. Lavasteita ei sinällään ole ja tunnelma sekä ympäristö luodaan hyvin hallituilla äänitehosteilla, huolellisella valojen käytöllä ja pienellä määrällä rekvisiittaa.

Elokuun puoleen väliin asti pyörivä esitys on huolellisesti suunniteltu ja millintarkasti toteutettu parituntinen jännitysnäytelmä, jossa on kauhua, huumoria ja korkealla ammattitaidolla toteutettua sirkustemppuilua. Miekannielennän, jonglöörauksen ja akrobatiatemppujen ohella hattua on nostettava lyhyille, mutta tunnelmallisille tanssiesityksille, jotka rytmittävät toimintaa ja toimivat lyhyinä välinumeroina. Myös tohtori Van Helsinkiä esittävä ukrainalainen Kotini Jr saa pelkällä elehdinnällään yleisön naurunremakkaan jännittävämpien temppujen ja herkemmän draaman vastapainoksi.

Esitystä suositellaan yli 13-vuotiaille ja tämä onkin hyvä ohjenuora, sillä aivan nuorimmille Cirque Draculassa on aivan liikaa jännitystä. Osa herkimmistä katsojista varmasti pahoittaa mielensä myös burleskihenkisestä asustuksesta, jossa ohjelman naistähdet esiintyvät. Suosittelen vilpittömästi esitystä Suomen Kulttuuripääkaupungissa vieraileville. Lipun hinta on 39 euroa, mutta toisaalta tunnelma on tiiviimpi kuin elokuvissa ja huvipuistossa yhteensä. S-Etukortilla lipun saa hieman edullisemmin, 35 eurolla.

Lisätietoa esityksestä on luettavissa Cirque Draculan sivuilta.

Ikean sälepohjalle uutta käyttöä

Kolmisen vuotta vanha Ikean edullinen sängyn sälepohja Sultan Lade antoi lukuisten korjaustoimenpiteiden jälkeen jälleen periksi ja romahdutti minut Sultan-patjoineni vasten lattiaa. Hain kyseisestä kalustetalosta uudet liimapuiset, joustavat Sultan Luröy -sälepohjat, jotka osoittautuivat todellakin vajaan kolmen euron lisäinvestoinnin arvoisiksi tarjotessaan lisää joustoa patjan alle.

Vanhat Lade-säleet päätyivät kuitenkin talouden sisäiseen kierrätykseen, sillä koostuvathan pohjat sinänsä käyttökelpoisista 80 cm pitkistä suorista laudanpätkistä. Takapihalla on ollut jo jonkin aikaa tarvetta juuri samanmittaisille laudoille puisten 80x80 cm terassilaattojen aluspuiksi. Tarjonta kohtasi tarpeen siis juuri sopivasti.

Ensin sälepohjat purettiin irtolaudoiksi irroittamalla säleistä niitit ja säleitä toisissaan kiinni pitävät nauhat. Tämän jälkeen säleet olisi voinut vielä hioa, mutta sopivan hiomapaperin puuttuessa ja käsittelemättömän puun ollessa kyseessä, siirryttiin nyt suoraan suojaukseen. Säleet siveltiin Tikkurilan ruskealla Valtti Kaluste- ja terassiöljyllä, joka antoi säleille mukavan tumman sävyn. Eivät säleet varmasti vanhojen puulaattojen pohjassa montaa vuotta kestä, mutta ainakin ne siirtyvät lopulta vanhojen tukipuiden tapaan takaisin luonnon kiertokulkuun ja mullaksi.

Terassin huollosta ylijääneitä sälepohjan osia on tarkoitus käyttää myöhemmin vielä muissa asunnon kalusteprojekteissa kuten peilikaapin rungossa.

Laboratorioliha hillitsee päästöjä

Oxfordin ylipistossa on tutkittu mahdollisuutta kasvattaa laboratoriossa eläinlihaa vastaavaa syötävää keinolihaa. Suomalaisen Hanna Tuomiston johtaman tutkimuksen tavoitteena oli löytää keinoja perinteisen maanviljelyn ja lihantuotannon kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Keinolihalla eläinperäisen lihantuotannon korvaaminen vähentäisi ruoaksi tarkoitetun lihan valmistuksen aiheuttamia päästöjä jopa 96 %, kertoo The Guardian. Energiaa laboratoriolihan valmistus kuluttaisi 7-45 % perinteistä tapaa vähemmän, vettä koko prosessissa kuluisi vain 1 % ja maa-alaa 4 % nykyisestä tarpeesta.

Tuomiston mukaan ensimmäiset keinolihatuotteet saataisiin kauppoihin jo viiden vuoden kuluttua, mikäli projektille saadaan kunnollinen rahoitus. Lihankulutuksen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoden 2001 tasosta vuoteen 2050 mennessä, joten tarve taloudellisemmalle ja ympäristöystävällisemmälle lihantuotannolle on ilmiselvä. Nykyisellään karjatalous tuottaa noin 9 % ihmisen toiminnasta johtuvista hiilidioksidipäästöistä. Tämä on suurempi osuus kokonaispäästöistä kuin mikä aiheutuu maailman auto-, juna- ja lentoliikenteestä.

Siihen, pitäisikö teollisesta lihantuotannosta siirtyä laboratoriotuotantoon, Tuomisto ei ota kantaa, vaan esittelee tutkimustuloksensa vain ratkaisumallina maailman ruoantarpeen ja maatalouden päästöjen kasvuun.

Tämän jutun kuvana on Pieter Aertsenin öljyvärimaalaus Lihakoju ja pyhä perhe jakamassa almuja vuodelta 1551. Teos on teemaltaan uskonnollinen, eikä ottanut aikanaan kantaa lihantuotannon trendeihin, vaikka toisinkin voisi kuvitella.

Tuuleta ajatuksiasi

Työpaikkani aulassa on suuri näyttö, josta voi aamuisin sisään tullessaan nähdä paitsi päivämäärän ja nimipäiväsankareiden nimet, myös lainauksen joltain historian henkilöltä. Viime viikolla ruudulla oli mainio toteamus Pulitzerilla ja Nobelin kirjallisuudenpalkinnolla tunnustetulta yhdysvaltalaiskirjailijalta John Steinbeckiltä: 

Kyky ajatella tänään erilailla kuin eilen erottaa viisaan itsepäisestä.

Toivon kaikkien välillä tuulettavan ajatusmaailmaansa toisinajattelijan roolissa. Toisen, eri tavalla ajattelevan ihmisen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kannattaa hetki pohtia sitä mistä tämä toinen mielipide juontaa juurensa. Käsiteltävällä aiheella ei ole juurikaan merkitystä, aina kannattaa miettiä asioita myös toisesta näkökulmasta. Tämä lisää paitsi aitoa suvaitsevaisuutta, myös luovuutta, sillä välillä ratkaisut moniin elämän eteen tuomiin ongelmiin saattaa löytyä juuri ajatusmalleista, jotka eivät luonnostaan pyöri oman pään sisällä.

Ei ole selkärangatonta tai periaatteistaan luopumista myöntää rohkeasti olleensa aiemmin väärässä ja muuttamalla mielipidettään uuteen suuntaan pohdittuaan asiaa uuden tiedon tai tunteiden valossa.

John Steinbeckin sielunmaisemaan voi tutustua mm. teoksissa Hiiriä ja ihmisiä, Eedenistä itään sekä Vihan hedelmät. Nämä löytyvät melko varmaan lähimmästä kirjastostasi.

Kisaeväät testissä

Nyt kun sekä jääkiekon maailmanmestaruusturnaus että Eurovisionin laulukilpailu ovat jo ohi, on aika summata viikonlopun aikana kerättyä kokemusta seuraavien suurten urheilu- ja taidejuhlien evästyksen suunnittelua varten. Edullisen kauppalaskun ystävänä ilahduin suuresti löytäessäni Prismasta S-ryhmän oman merkin, Rainbow'n nauta-sikajauhelihaa ja laktoosi-intolerantin kukkarolle vastaavaa merkkituotetta edullisempaa laktoositonta maitojuomaa.

Nauta-sikajauhelihalla oli hintaa 1,99 € 400 gramman paketista, joten sinänsä tämä ei ole edullisempaa kuin Atrian vastaava. Maku oli hyvinkin kilpailukykyinen ja Kartanossakin reseptiltään paljastettu länkkäripata onnistui Rainbow-jauhelihallakin hyvin. Laktoosittoman maitojuoman hinta oli ilahduttavasti vain 1,39 € litralta ja säästöä Valion ja Ingmanin vastaaviin tuotteisiin tulee parhaillaan jopa 50 senttiä litralta. Tämä on jo huomattava säästö etenkin talouksille, joissa laktoositonta maitoa juodaan sellaisenaan suurempia määriä. Maku vastasi tässäkin täysin kalliimpia verrokkeja. Maito on suomalaista ja yllättäen Rainbow-maidossa on Ingmanin vastaavaa maitojuomaa vähemmän kaloreita ja hiilihydraatteja, mutta yhtä paljon proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia.

Jääkiekko-ottelun eväänä toimi niin ikään Prisman hyllystä löytynyt ruotsalainen Pistonhead-olut. Kymmenen tölkin pakkaus maksaa reilut 13 euroa, joten merkki ei ole todellakaan kalleinta, jos nyt ei aivan halvintakaan mallasjuomaa. Autoharrastajan lupauksellaan koukuttanut "Low Ridin' Lager" valitettavasti petti makutestissä pahasti. Juoma on vetistä, hedelmäistä ja makeahkoa. Toisaalta kotimaiselle perusoluelle tyypillistä kirpakkaa jälkimakua ei nouse suuhun nimeksikään. Tätä tuskin päätyy enää minun ostoskoriini.

Värit määräävät ostoksesi

Moni ei tule kassalla tunnuslukua naputellessaan miettineeksi miten paljon erilaiset markkinointiratkaisut ovat ostopäätökseen vaikuttaneet. Helpoimmillaan ihminen saadaan ostoksille kotiin jaettavilla kuvastoilla tai näyteikkunoiden tarjouskylteillä, mutta lopullinen mielikuva tuotteesta, sen hinnasta ja tarpeellisuudesta saattaa muodostua monen viestin summasta, eikä faktoilla useinkaan ole mitään tekemistä lopullisen hankintapäätöksen kanssa.

Yksi yrityksen ja tuotteen valintaan vaikuttava tekijä on väri. Markkinointimateriaalin, olkoon se kuvasto, juliste, internetsivu tai televisiomainos, värimaailma luo mielikuvia nopeammin kuin muut yksittäiset visuaaliset elementit, esineet tai ihmiset. Kuluttajan taivuttelua värien avulla avataan helppotajuisilla kaavioilla  Daily Infographicissa. Kaaviot ovat toki yksinkertaistettuja ja perustuvat yleistykseen, tietenkin, mutta ne antavat hyvän lähtökohdan oman ympäristön ja näkemiensä mainosten tarkkailuun.

Miten usein keltainen väri herättääkään huomiosi harmaassa katukuvassa? Miten usein juuri punainen on se väri, jolla taianomainen sana ALE kirjoitetaan. Ja miksi pankkien tunnukset ja markkinointi on lähes poikkeuksetta sinistä tai vihreää? Värin havaitseminen on kulttuurisidonnaista ja kaikissa maissa värejä ei koeta kuten Suomessa. Eri värien kulttuurieroihin voi tutustua mm. suomalaisella Coloria.net-sivustolla.

Värien hahmottaminen on myös ikä- ja sukupuolisidonnaista, länsimaisiin miehiin tehoaa parhaiten sininen väri, naisiin sinisen ohella miehille täysin mitäänsanomattomat violetin sävyt. Alle kahdeksantoistavuotiaisiin vetoavat muita ikäryhmiä enemmän vihreän eri vivahteet kun yli 70-vuotiaiden huomio saadaan varmimmin valkoisella ja sinisellä värillä. Tämäkin on yleistys, mutta mm. eri ikäryhmien suosikkiväreihin voi tutustua helposti Six Revisionsin kaaviossa.

Tutki lähiympäristöäsi, erilaisia tuotepakkauksia, kirjojen ja lehtien kansia, televisiota. Tunnista väriniksit, joilla sinuakin koitetaan vedättää ja opi kiertämään kulutusjuhlan sudenkuopat.

Keinoihosta korvaaja eläinkokeille

Lääkeyhtiöiden ja kosmetiikkayritysten suorittamia eläinkokeita on protestoitu pitkään ja vaikka markkinoilla onkin laaja kattaus eläimillä testaamattomia tuotteita, kidutetaan vuosittain aikamoista faunan määrää ihmisten kauneuden ja terveyden kohentamiseksi. Ainakin osa teollisuudesta voinee pian siirtyä eläinkokeista inhimillisempään testaamiseen, sillä Ohion yliopiston professori Bharat Bhushan ja Kiinan kaivos- ja teknologiayliopiston insinööri Wei Tang ovat tutkineet synteettisen ihon soveltuvuutta hoitotuotteiden testaamiseen.

Tulokset ovat olleet toistaiseksi lupaavia, sillä keinotekoinen ihosolukko käyttäytyy auringonvalossa, kosteudessa ja hoitovoiteella käsiteltynä samalla tavalla mikroskooppisen läheltäkin tarkasteltuna. Tutkijoiden kattavat koetulokset julkaistaan kesäkuun alussa Journal of Applied Polymer Sciencessa ja tutkimuksen myötä useammat yritykset voivat jatkossa siirtyä eläinperäisellä kudoksella testaamisesta keinoihon käyttöön.

Vaikka vastustankin ehdottomasti eläinkokeita kaikissa muodoissaan, on arjessa silti vaikea sanoa, mitkä tuotteet on eläimillä testattuja ja mitkä eivät. Body Shop on tunnettu eläimillä testaamattomista tuotteistaan, mutta kallis ja työmatkalleni osumaton liike ei sovellu minun saippuaostoksiini. Marketin tuotteista on huomattavan vaikea todeta eläimillä testaamattomat brändit - vai tulisiko yksinkertaisesti olettaa, että kaikki purkit, joissa ei erikseen mainita eläimillä testaamattomuudesta, ovat satojen pieneläinten synkkiä hautoja.

Aiheesta uutisoi maailmalla mm.Ecouterre.

Kartano vaihtoi vaaleaan

Kartano-blogin ulkoasu on pysynyt lähes samanlaisena aivan sen alkumetreistä lähtien neljä vuotta sitten. Aivan kuin välillä on hyvä vaihtaa sisustuksen värimaailmaa, välillä on hyvä myös nuorentaa blogia ja Kartanon kohdalla tämä tarkoitti siirtymistä huomattavasti vaaleampaan ja raikkaampaan ulkoasuun. Myös toiminnallisuus parani uudistuksen myötä sieltä täältä, sillä Blogger-palvelu hallitsee nyt jo itse monia toimintoja, jotka vanhaan blogipohjaan täytyi rakentaa itse.

Blogin sisältö on nyt hieman aiempaa leveämmin esillä, täyttäen näin paremmin näytön katselupinta-alan. Jokaisen jutun lopussa olevat sosiaalisen median linkit toimivat nyt huomattavasti paremmin ja Kartanon jutut päivittyvät jatkossa automaattisesti suoraan Facebook-sivullemme, josta voit helposti katsoa uusimmat aiheemme.

Tervetuloa viihtymään uuteen Kartanoon!

Puuastioita aidoimmillaan

Olen onnistunut sivuuttamaan jotenkin tämän kotimaisen, varsin luonnonläheisen uuden Elicia-astiasarjan. Kiuruveteläinen Moneral Oy hankkii ekologisten astioiden raaka-aineena käytetyn haavan Metsänhoitoyhdistyksen valvovan silmän alla hoidetusta metsästä, joten turhista hakkuista on turha kantaa huonoa omaatuntoa. Ulkomaillakin huomiota herättänyt Elicia-lautassarja on yksinkertainen ja perisuomalainen, kokopuinen ja vesipesun hyvin kestävä. Moneralin tuotteilla ei vielä ole jälleenmyyjää, mutta sopivan yhteistyökumppanin löytymistä sekä Suomesta että ulkomailta tarvitsee tuskin odotella pitkään.

Lisätietoa Elicia-haapalautasista ja ne kehittäneestä yrityksestä löytyy Moneralin kotisivuilta.

Säästä polttoainetta - siivoa autosi!

Tuntuvatko ajokilometrit sinustakin kalliilta? Oman auton, oli se sitten vanha tai uusi, bensiini-, diesel- tai hybridimalli, polttoainetaloudellisuutta voi parantaa muutamilla kaikkien saatavilla olevilla perusmuutoksilla. Edullinen ja helppo tapa on psykologinen; kevennä kaasujalkaasi. Tunnustan, ettei tämä aina toimi omalla kohdallani, paitsi puhtaalla autolla.

Vahaus suojaa myös ruosteelta.

Puhtaalla autollako vaikutusta ajamiseen? Yksittäisissä testeissä on todettu puhtaan auton kuluttavan jopa 7 % vähemmän polttoainetta pitkillä matkoilla kuin likaisen vastaavan mallin (Hybridmile.com). Tässä on taatusti vaihtelua automallin ja mittaajan mukaan, eikä puolueetonta tutkimusta aiheesta ole tähän hätään saatavilla. Maalipinnalla oleva karhea lika kuitenkin vaikuttaa auton ilmanvastuskertoimeen, joten auto kannattaa jo tästä syystä pestä ja vahata riittävän usein.

Olen huomannut itsessäni lisäksi mielenkiintoisen piirteen - autopesun jälkeen ajan rauhallisemmin, taloudellisemmin ja kohteliaammin liikenteessä. Puhtaalla autolla ajamisessa on tiettyä arvokkuutta. Verrattakoon ilmiötä miehen käyttäytymiseen riippuen siitä kuuluuko tämän vaatetukseen kravatti vai huppari. Ihmismieltä on helppo huijata muuttamalla ulkonäköä muuttamalla. Tämä vaikuttaa varmasti myös autoillessa.

Puhtaat valot ovat turvatekijä.

Auton siivoaminen pelkästään ulkoisesti ei vielä riitä, vaan myös sisätilojen on oltava siistit itsepetoksen täydellistämiseksi. Romut kannattaa kerätä pois lattioilta pyörimästä, pölyt pyyhkiä ja takakontti tyhjentää. Romuvapaa auto on paitsi miellyttävämpi ajaa, myös kevyempi ja polttoainetaloudellisuudessa tämä on valttia. Kevyemmän kuorman liikuttaminen vaatii vähemmän voimaa moottorilta ja näin moottori vaatii vähemmän polttoainetta. Ei siis kannata kuljettaa turhaa painoa tavaratilassa.

Hullujen Päivien saldo

Stockmannilla on jälleen ne päivät. Tampereen tavaratalon kapeat käytävät tuntuvat entistäkin ahtaammilta ja kiitos sateisen suomalaisen kevätsään sekä myymälän kohonneen lämpötilan, tunnelma vastasi lähinnä turkkilaista saunaa. Vaan tarjoustavaraahan nyt haetaan, ei viihtymiselämystä.

Vaate- ja tekstiiliosastojen hullunhalvat hinnat vastasivat pitkälti muiden myymälöiden normaalia hintatasoa, joskin merkkiuskolliset saattavat toki nähdä hinnat edullisinakin. Sen sijaan keittiötarvikeosastolta löytyi oikeastikin edullisia tarjouksia, kuten Casa Stockmannin puiset salaattiottimet, kulhot ja tarjottimet, joiden yksikköhinnat jäivät pitkälti alle 10 euron.

Viihdeosastolla taas myytiin 10 eurolla kolmen Woody Allenin elokuvan pakkausta. Ostin saman paketin pari viikkoa sitten CDON.COMista yhdellä eurolla. Tälläkin hetkellä CDON.COMissa on käynnissä 12-vuotissynttärikampanja ja tarjolla on tuotteita kyseiseen yhden euron hintaan. Euron kampanjaan kuuluu esimerkiksi Al Goren ympäristödokumentti An inconvenient truth. Kannattaa poimia ostoskoriin, mikäli vihreät arvot ovat lähellä sydäntäsi.

Ja mikä siis oli Hullujen Päivien saldoni?

Kukkaroystävällisin vaihtoehto - en ostanut mitään.

Kirjallinen vauhtirautoja Dwayne Vancelta

Autojen muotoilusta innostuneille on tulossa markkinoille vaikuttava kirjan ja DVD-levyn yhdistelmä; The Hot Rod Art Book: Masters of Chicken Scratch Vol. 2. Automallinnusten erikoismies Dwayne Vance on koonnut yksiin kansiin 15 taiteilijan näkemyksiä hot rodeista, customeista, muskeliautoista ja uudemmistakin persoonallisista kulkuneuvoista. 150-sivuisessa kirjassa on lukuisia todella tyylikkäitä piirroksia ihailtavaksi.

Kirjan mukana toimitetaan DVD-levy, jolla on yli kaksituntinen opastus autopiirrosten, mallinnusten ja maalauksen maailmaan, joten kirja sopii loistavasti paitsi kahvipöytälukemiseksi, myös piirtämistä harrastavien tai työkseen piirtävien oppaaksi.

 Dwayne Vance (Masters of Chicken Scratch)

Lisätietoa löydät kirjan kotisivuilta.

Sim-lei kenties tehokkain ruma sähköauto

Sähkö- ja hybridiautojen muotoilijat tuntuvat paria poikkeusta kuten Teslaa ja Fiskeriä lukuun ottamatta luottavan yhä futuristisen muotoilun vetovoimaan. Viimeisin todiste tästä sinänsä ekologisesta puusilmäisyydestä on japanilainen Sim-lei, jonka korin muotoilussa voi nähdä elementtejä Nissan Micrasta, Fiat Puntosta, Toyota Priuksesta ja kansainvälisestä avaruusasemasta. Keio-yliopistossa suunniteltu ajoneuvo pohjautuu kuitenkin Mitsubishi I:n alustaan.

Ällistyttävän kauhealla korilla on meriittinsäkin. Kyseessä on taatusti maailman rumin ajoneuvo, joka kiihtyy paikoiltaan 100 km/h nopeuteen 4,8 sekunnissa - hieman paremmin kuin esimerkiksi uusi Porsche 911 Carrera. Sim-lein suurin saavutus sähköautosarjassa on kuitenkin 333 kilometrin toimintasäde yhdellä akuston latauksella.

Kehitys on sähköautoissa viime aikoina ollut huimaa ja vaikka yli 300 kilometrin toimintasäde kuulostaakin suurelta, tulee muistaa, että vanhemmankin bensiinikäyttöisen perheauton toimintasäde tankillisella fossiilista polttoainetta on helposti 400-500 kilometriä. Tätä etumatkaa sähköautot ovat kuitenkin kuromassa umpeen varsin nopeasti.

Lisätietoa sähköautojen kehitysprojektista löytyy SIM-Drive-sivustolta.

Autolehti Kartanon tapaan

Lähdin viime syksynä mukaan uudistamaan vuodesta 1997 toimineen autokerhon neljä kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä yhdessä tuttavapiiristä löytyvän uuden päätoimittajan kanssa. Ensimmäinen uusi ja mielestäni onnistunut Lada Pravda -autolehti on nyt valmis ja halukkaat itäautoista tai yleensä autotekniikasta kiinnostuneet voivat ostaa uutukaisen kahvipöytäluettavakseen viiden euron hintaan.

Aiheina vuoden ensimmäisessä numerossa mm. puolalaisen,  FSO Polonez Atu Plussan, jollaista ei Suomessa kuunaan uutena myyty, kattava koeajo, ohjeita harrasteauton peltitöihin, opas moottorin anturien maailmaan sekä kertomuksia kerhon kokoontumisista ja niihin liittyvistä ikimuistoisista matkoista.

Irtonumeron voi ostaa ottamalla sähköpostitse yhteyttä päätoimittajaan.

Pihatakka takapihalle

Kevät on taas tulossa ja takapiha kaipaa ehostusta, kunhan metrinen lumikerros haihtuu maan uumeniin. Takapihallani tulevan kevään pakollisiin töihin kuuluu köynnösritilöiden vaihto ja pensasaidan tasoittaminen. Kyönnökset kasvavat aidan tapaiseksi suojaksi sinänsä hienoissa puuritilöissä, mutta menneen talven lumitaakka hajotti nämä vuosien takaiset ritilät lopullisesti korjauskelvottomiksi. Unkarinsyreeniä taas ei ole lainakaan pensasaitoihin tarkoitettu, mutta pian kolmeen metriin yltävät sinänsä hyväkuntoiset oksat tuntuvat hieman turhan pitkiltä ja näyttävät epäsiisteiltä.

Takapiha kaipaa myös jotain aktiviteettipisteitä vierailijoiden viihdykkeeksi, joten grillin hankkiminen, josta on ollut Kartano-blogissa puhetta jo pitkälti yli kolme vuotta sitten, on nyt oikeasti hankintalistalla. Lisäksi ulkoiltoihin kaipaisi toisenlaistakin tulta, nimittäin pihatakkaa. Yllä olevan piharatkaisun näin sattumalta DIY Networkissa ja kuvan takkaratkaisu vaikuttaa mukavalta. Suurelta lyhdyltä näyttävä teräksinen ja lasinen laatikko rajaisi tulen turvallisesti, mutta päästäisi valoa ja varmasti myös lämpöä mukavasti ympärilleen. Mistä tällaisia saa Suomessa?

88 by Fiskars (by Edouard Urcadez)

Aloittelevan arizonalaisen teollisen muotoilijan Edouard Urcadezin suunnittelema kuulokevahvistin 88 on harjoituksena tehty muotoilututkielma, jossa suomalaisen Fiskarsin brändi on yhdistetty viihde-elektroniikkatuotteeseen. 

Vaikka Urcadez on säästellyt vahvistinyksikössään turhan paljon mustaa kumipinnoitetta ja oranssia tehosteväriä, näyttää 88 varsin uskottavalta tuotteelta. Pohjoismaisen minimalistinen muoto on tyylikäs, mutta ergonomisista tuotteistaan kuuluisa Fiskars tuskin päästäisi markkinoille tuotetta, jonka kaksi käyttäsäädintä ovat liian lähellä toisiaan, kuten 88-konseptissa.

Lisää Urcadezin koulutöitä voit nähdä miehen kotisivuilla.

Kirjalöytö: Sortovuodet ja suurlakko, 1909

Viimeisin Pelastusarmeijan kirpputorin kanta-asiakaspäivinä 30 % alennuksella ostamistani kirjoista on paksu teos, joka kertoo vuoden 1905 suurlakon tapahtumista Oulun ympäristössä. Hieman yli 100-vuotias kirja viehätti iällään ja historiallisesti merkittävällä sisällöllään, joka muistuttaa päiväkirjaa. Yllä olevassa kuvassa tuokio Tampereen yleislakosta 1905, joka sai sortoon kyllästyneen väen tungeksimaan keskustorille.

Sortovuodet ja suurlakko v.1905 Oulun kaupungissa ja läänissä, 1909, Sigurd Roos (suom. Einar Wichmann)

"Samoin kuin kuvernööri Bergh'iä Kuopiossa ja Langia Turussa, voipi kuvernööri Otto Savanderia pitää bobrikoffilaisuuden inkarnatsioonina Suomen pohjoisimmassa seudussa."

Yli 360-sivuinen, ajan myötä jo sidonnaltaan heikentynyt teos kertoo tarinanomaisesti myös Suomen sortovuosista oululaisten näkökulmasta. Mahtava ajankuva on täynnä kuvauksia Suomen oloista ennen itsenäisyyttä ja teos muistuttaa miten erilaiseksi maailma onkaan muuttunut reilun ihmisiän aikana.

Kirjalöytöjä: Taidehistoria, 1923

Jatkoa kevyelle kirjalöytöjäni esittelevälle postausten sarjalle.

Taidehistoria, 1923, Axel L. Romdahl (suom. Ilmari Ahma)

"Esitettäväksi on ennen kaikkea otettu se, mikä on merkinnyt jotakin olennaista omalle ajalleen ja mikä samalla on arvokasta kaikille ajoille. Esityksen ala on rajoitettu Euroopan historiallisen ajan taiteeseen, osittain jotta kirja ei paisuisi ylen laajaksi, osittain jotta tekijä voisi paremmin hallita aineitaan ja perustaa kuvauksensa siihen, mitä hän itse on nähnyt ja tuntee."

Ruotsalaisen Romdahlin alkujaan vuonna 1918 kirjoittama opas on varsin hyvä yleisteos eurooppalaiseen taidehistoriaan. Liikkeelle lähdetään kreikkalaisesta temppelistä, sivuilla tutustutaan tarkoin gotiikkaan, italialaiseen maalaustaiteeseen, renesanssiin ja Rubensiin. Kirjan otos päättyy Paul Cézannen öljymaalauksen analysointiin. Etenkin laadukkaat kuvat, joita on 180 mustavalkoista ja kaksi värillistä, tekevät kirjasta aikaa kestävän. Onpa sisäsivulle kirjaa myöhemmin oppiteoksenaan käyttänyt kirjannut ylös teoksen saamisajankohtansa, 16.2.1957, jolloin yhä hyväkuntoinen opus on ollut jo 34 vuoden kunnioitettavassa iässä.

Yllä olevassa öljyvärimaalauksessa on Claude Monet'n näkemys yhdysvaltalaisesta taidemaalarista John Singer Sargentista työskentelemässä luonnossa noin vuonna 1885. Mielenkiintoista kuvassa on se, että Sargent oli tunnettu nimenomaan muotokuvamaalarina, mutta Monet'n teoksessa hän on selvästi maalaamassa maisemaa. Loppuun vielä pähkinä pohdittavaksi; jos impressionisti maalaa ekspressionistin työnsä ääressä, miltä työn alla oleva taulu näyttää teonhetkeä kuvaavassa maalauksessa?

Kirjalöytöjä: Erämaan papin tytär, 1922

Vanhan kertomakirjallisuuden tapahtuma- ja paikkakuvailu on  varsin vierasta ja tarunomaista 2000-luvun lukijalle. Niinpä aikansa realistiset kertomateokset vetävät vertoja nykyaikaiselle fantasialle. Luonnon ja elämän kuvaukset näissä vanhoissa kirjoissa ovat todellisia mielikuvituksen apukäynnistimiä.

Erämaan papin tytär, 1922, Runa (suom. E.V.)
"He kulkivat katuja pitkin ajattelematta minne ja joutuivat Djurgårdeniin. He taivalsivat autioita, talvisia teitä. Lumi kimmelsi kuunvalossa ja kyhmyiset tammet ojentelivat valkoisia oksia heidän päidensä ylle. Korkealla ylhäällä tuikki tähtitaivas. Pitkiä matkoja kulkivat he äänettöminä, mutta aika-ajoin ajatteli Hjalmar ääneen. »Ainoa, minkä vuoksi minä enää voin elää, on kunnianhimo ja rikkaus.»"

Sillanpään muistoissa

Tämä teksti jatkaa aiemmin aloittamaani, kirpputorilta löytämieni vanhojen kirjojen esittelyä. Tällä kertaa vuorossa on sananen suuren suomalaisen, Tampereen nykyisessä lyseon lukiossa oppinsa saaneen Frans Emil Sillanpään tuotannosta.

Kerron ja kuvailen, 1954, F.E. Sillanpää
"Kun on vielä pieni poika, on miehellä lupa päästää railakka vihellys keskellä valtakunnan pääkaupunkiakin, katukäytävää talsiessaan. Poliisia ei ole aivan lähellä ja jos olisikin niin hän tuskin vaivautuisi edes mitään sanomaan, kiinnikäymisestä puhumattakaan. Katsoisi ehkä vain sellaisella poliisimaisella alkukatseella, joka ei ole suopea eikä vihainen, vaan sellainen toteava."

Näin kuvailee Sillanpää nuoruutensa kuria ja järjestystä ajalta, jolloin aikamiehen ei sopinut julkisesti vihellellä, saati sortua tätäkin pahempiin järjestyshäiriöihin. Kirjassaan Sillanpää summaa lyhyiksi novelleiksi muistoja elämänsä varrelta, osan nuorelta ja osan vanhemmalta iältään. Kerron ja kuvailen päästääkin lukijan loikkaamaan hetkeksi Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen suuren suomalaisen pään sisään.

Kirjan hinta Pelastusarmeijan kirpputorilla oli tasan kaksi euroa, josta kanta-asiakaspäivien kunniaksi sain vielä 30 % alennusta. Ei siis lainkaan paha löytö.

Kirjaostoksia kirpputorilta -30 %

Pelastusarmeijan kirpputorit myöntävät kanta-asiakkailleen 30 % alennuksen ostoksesta kuin ostoksesta 11.-15. maaliskuuta välisen ajan. Usein kirjoja Tampereen Puutarhakadun toimipaikasta ostavana hankin reilu vuosi sitten itselleni kanta-asiakaskortin muistaakseni 15 euron hintaan (tarkastin asian, liittymisen hinta oli 5 euroa). Tavallisesti kortilla saa 15 % alennuksen kaikista yli 10 euron ostoksista. Katso netistä lähimmän Pelastusarmeijan kirpputorisi sijainti.

Ehdin käydä perjantaina Puutarhakadun kirpputorilla ja mukaani tarttui jälleen joukko kirjoja. Esittelen hankkimani kirjavanhukset tulevina päivinä pienemmissä nipuissa, jottei postauksesta tule jo sinällään kirjan mittaista tekstiseinää.

Suuri kaskukirja, 1952, Tauno Karilas

"Voltairen luokse saapui kerran kolme mitä ihastuttavinta naista. Vanhus pyysi näitä kohteliaasti istuutumaan ja lausui:

- Tehkää olonne mukavaksi, hyvät naiset. Seisovat kaunottaret ovat sykähdyttäviä, istuvat vielä kauniimpia, mutta makaavista minä pidän eniten."

Kirja on kolmas painos ja aikansa kattavin vitsikirja. Yli 920 sivulle on saatu mahtumaan 3 000 maailmaslta kerättyä kaskua eli anekdoottia eli "lyhyttä tarinantapaista esitystä jonkun elämästä", kuten kirja niin sopivasti asian itse muotoilee. Kaskut on jaettu aiheisiin, joita ovat mm. naiset (yllä), luonteenpiirteet, tiede ja taide, keikarimaisuus, kirkonmenot ja saituus - kirja antaa jokaiselle osansa, joten kaskuihin on helppo suhtautua objektiivisesti hymähdellen, vaikka toki osa huumorista on 60 vuotta painamisen jälkeen jo hieman kuivahtanut.

Perjantai-illan parhaat

On olemassa asioita joihin aina palaa. Ostaa aina samoja irtokarkkeja, kuuntelee aina samoja biisejä, tekee aina samoja ruokia. Luottoreseptit ovatkin yksi parhaista jutuista, jotka pelastavat aina kun ei "keksi mitään syötävää". Yksi parhaista omista luottoresepteistäni on maailman paras tomaattikeitto. Sen makuun voi aina luottaa ja se saa aina paremmalle tuulelle, koska se nyt vaan on niin hyvää. Keittoa tarjoili minulle ensimmäiseksi hyvä ystäväni Liisa, ja sen jälkeen olen tehnyt sitä lukuisia kertoja. Mikään maailman terveellisin resepti se ei ole kaikkine juustoineen ja kermoineen, mutta ah niin hyvää. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, oma versioni noudattelee sitä melko hyvin. Olen vähentänyt nesteen määrää, koska keitto tuntui nyt jo hiukan ohuelta. Tässä se siis tulee:

Maailman paras tomaattikeitto

500 g tomaatteja
500 g tomaattisäilykettä (murskaa, paseerattua, mitä nyt sattuu saamaan)
1 sipuli pilkottuna
1 laakerinlehti
2 rkl raakaruokosokeria (tavallinenkin ajaa kyllä asiansa)
2 valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
basilikaa (kuivattua tai tuoretta)
1 prk (200 g) Philadelphiaa (tai muuta maustamatonta tuorejuustoa)
1 prk (2 dl) kuohukermaa

Kalttaa tomaatit, eli tee ristiviilto kylkeen, laita kuumaan veteen lillumaan ja poista kuori kun se alkaa irrota. Poista tomaateista myös kannat.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Laita kattilan pohjalle voita ja paistele sipuleita sen verran, että niistä tulee kuultavia. Kippaa sekaan tomaattisäilyke ja kaltatut tomaatit. Lisää laakerinlehti, sokeri, suola, pippuri ja basilika. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 20-25 minuuttia, kunnes tomaatit on pehmeitä. Sekoittele välillä jos muistat.

Ota keitto pois levyltä ja anna jäähtyä hiukan. Nouki kyydistä pois laakerinlehti (ei ole hirveän vaarallista vaikket muistaisikaan). Soseuta keitto sauvasekoittimella tai muulla välineellä suhteellisen tasaiseksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja sekoittele kauhalla kunnes se sulahtaa. Laita kattila takaisin kuumalle levylle ja lisää kerma. Kuumenna keitto vielä uudestaan, mutta älä anna kiehua.

Hotki parempiin suihin. (Ehdin jo syödä yhden lautasellisen ennen kuvan ottoa ja sen kyllä huomaa, sori.)




Keiton lisäksi kaipasin jotain makeaa. Toinen puolisko toi viime viikolla Stockmannilta hyvin amerikkalaisia minivaahtokarkkeja. Vaikka ängettiin niitä tietysti heti jo kaakaokupit puolilleen, jäi pussiin silti jäljelle iso kasa. Muistin nähneeni joskus Pirkassa tai jossain muussa lehdessä jonkinlaisen reseptin Rocky Road -brownieista, joissa oli vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja suklaata. Aikani googleteltuani löysin jostain randomkeskustelufoorumilta (hukkasin sen linkinkin jo, olisko ollut suomi24) jonkinlaisen reseptin. Kirjoitin sen ylös, tarkistin kaapeista aineet ja ryhdyin toimeen.

Kuiva-aineita yhdistäessäni tajusin, että reseptiin tulisi neljä desiä suklaata, vaahtokarkkeja sekä melkein 6 desiä sokeria. Tästä makeuden määrästä kauhistuneena vähensin sokeria määrää puolella ja sovelsin vähän muutenkin ja kas, mielestäni lopputulos oli juuri sopiva. Nyt voin myös hyvillä mielin ottaa toisen (ja kolmannen ja...) palan, koska kaloreitakin on melko paljon vähemmän! Laitan nyt sulkuihin sen määrän, jota alkuperäinen resepti tarjoili, jos joku vaikka haluaa kokeilla minkälaista siitä tulee. En ole myöskään ihan varma, että minkälaista tästä ylipäänsä oli tarkoitus tulla, koska ohjeistus oli hiukan epämääräinen, mutta itse olin uunista tupsahtaneeseen torttuun varsin tyytyväinen.




Rocky Road Brownies

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
1,5 dl kaakaojauhetta (2 dl)
1,75 dl sokeria (3,5 dl)
1 dl fariinisokeria (2 dl)
130 g valkosuklaarouhetta (2 dl)
175 g sulatettua voita (2 dl)
4 munaa
1dl kahvijuomaa

Täyte:
130 g tummaa suklaarouhetta (2 dl)
2 dl pähkinärouhetta (itse käytin hasseleita ja saksanpähkinöitä)
2 dl vaahtokarkkeja (minejä tai sitten isompia pilkottuina)

Vatkaa kulhossa kevyesti kananmunat, jäähtynyt sulanut voi sekä jäähtynyt kahvi. Sekoita kuiva-aineet keskenään ja sekoita hyvin nesteiden joukkoon. Kippaa taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille ja tasoittele sopivaksi levyksi. Paista 170 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Sekoita tällä välin täyteainekset keskenään. Ota sitten pelti uunista ja kippaa täyte paistuneen levyn päälle. Laita takaisin uuniin ja anna olla vielä noin 5-7 minuuttia, kunnes vaahtokarkit ovat vähän saaneet väriä.

Hotki parempiin suihin

Maailman paras Porsche 911

Autoharrastajista löytyy monen merkin faneja, mutta harva voi kieltää klassisen Porsche 911:n kuuluvan omalle suosikkilistalle. Helposti tunnistettava kaksipaikkainen, takamoottorinen urheiluauto on ehtinyt pian 50 vuoden ikään ja nähnyt pienin askelin tehtyjä ratkaisevia muutoksia läpi historiansa. Jokaisella Porsche 911:stä pitävällä on myös oma vuosimallisuosikkinsa - toinen pitää uusimmasta huipputeknisestä versiosta, toinen 80-luvun röyhkeästä juppimallista ja kolmas 60-70-lukujen rajusta herrasmies-Porschesta.

Kalifornialainen Singer Vehicle Design yhdistää kaikkien aikojen parhaat Porsche 911:n ominaisuudet yksiin kuoriin. Korin muoto kunnoittaa 70-luvun vahvoja linjoja yksityiskohdin niin 60-luvun kilpamalleista kuin 80-luvun pulleammistakin korimalleista. Kaikkien käsinkoottujen Singer 911 -mallien pohjana on vuosimallia 1994 varhaisempi aito Porsche 911, jonka runko entisöidään huippukuntoon, moottoriksi asennetaan 90-lukulainen 300-425-hevosvoimainen ilmajäähdytteinen kuusisylinterinen boxer-moottori ja auton alusta päivitetään tämän päivän vaatimusten tasolle. Autoissa on myös verhoiluun integroitu turvakaari ja mm. täysin uudet xenon-valot. Melkoinen määrä koripeltejä on korvattu hiilikuituosilla painon pudottamiseksi.

Singer 911singahtaa suoraan oman Porsche 911 -haluttavuuslistani kärkeen, sillä autossa yhdistyvät tehokkaasti vanha ja uusi tekniikka samoihin, kauniisiin ja unohtumattoman tyylikkäisiin kuoriin. Lisää tietoa Singer 911:stä on Singer Vehicle Designin sivuilla.

Muotimerkki JP julkaisi menevän polkupyörän

Sivuutettakoon se seikka, että muotimerkki James Perse saa pienimmän yhteisen nimittäjän mukaisesti suomalaiset ainakin salaa hieman virnistämään ja keskitytään ihastelemaan JP:n julkistamaa upeaa kaupunkipyörää. Mustana, valkoisena, harmaana ja kuvan mukaisena oranssina saatavan polkupyörän nimi on yksinkertaisesti Cruiser. Muotoilullisesti pyörästä on otettu kaikki turha pois, jotta yksinkertaisen rungon mielenkiintoiset taitteet ja yksityiskohdat pääsevät nousemaan  kunnolla esille. Massiivista, maskuliinista ilmettä luo täysin musta renkaiden ja vanteiden yhdistelmä. Vanhaa aikaa henkivä satula tuo pinnalle myös hieman Harley-Davidson-fiiliksiä ja hiljaisen lupauksen siitä, että tällä pyörällä kuljetaan puhtaasti omia polkuja. Hintaa Cruiserilla on hulppeat 1 800 euroa.

Valotetaan vielä, että James Perse, perustajansa mukaan nimetty vaatemerkki on juuri täyttämässä 15 vuotta ja nykyään mallistosta löytyy vaatteiden ja Cruiser-fillarin lisäksi myös lukuisia huonekaluja. Suomessa ei ole Persen omaa liikettä, mutta miehen luomuksia voi verkkokauppojen lisäksi bongata ainakin helsinkiläisestä Gaudetesta.

Kangastaululla eloa ja äänenvaimennusta

Lähes koko syksyn hiljalleen askartelemani kankainen seinätauluni päätyi vihdoin vuoden jo vaihduttua paikalleen sohvan ylle. Sohvan takana oleva tyhjä vaalea seinä kaipasi pitkään jotain elämää pintaansa ja kun totesin olohuoneeni kaikuvan kiitos tyhjien seinien, päätin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ripustaa seinälle jotain, mikä vaimentasi myös kaikua tehokkaasti. Näin päädyin kangastauluun. Ja nyt summaan lyhyesti sen, miten valmistin tämän seinäelementin.

Tarvikkeet
4kpl 100 cm pitkää puulistaa (esim. 5x10 mm)
1 kpl reilun neliömetrin kokoisen kankaan
10 kpl ohuita, n. 10 mm pitkiä puuruuveja
Nastoja
Rautalankaa

Rakenna puulistoista nelikulmainen kehikko ruuvaamalla nämä kulmistaan toisiinsa. Kiinnityksen kanssa tulee olla varovainen, sillä lista halkeaa helposti mikäli väännät ruuvia liian nopeasti ja liian syvään ohueen puuhun. Mikäli haluat tehdä kehikosta tukevamman, hanki pienet ruuvinrei'illä varustetut kulmaraudat, joiden avulla kiinnität puut kulmista toisiinsa.

Levitä kangas lattialle kuvio alaspäin ja aseta puukehikko kankaan päälle. Kohdista kuvio haluamaasi asentoon ja taita kangas yhdeltä sivulta puukehikon reunan ympäri. Kiinnitä kangas nastoilla kehikon sisäreunaan ensin keskeltä listaa ja tästä vuoroin keskinastan vasemmalle ja oikealle puolelle, kohti kulmia edeten.

Kiinnitä kangas mahdollisimman lähelle kehikon kulmia lyödyillä nastoilla. Katso kuitenkin ensin, että kulmaan syntyy siisti taitos kankaasta. Ensimmäisen reunan kiinnitettyäsi, kiinnitä kangas tätä vastapäiseen reunaan. Varmista jatkuvasti, että kangas pysyy kireällä kehikon alla tätä kiinnittäessäsi.

Kun kaikki sivut on kiinnitetty tukevasti, on aika leikata ylimääräinen kangas pois. Kangas kannattaa leikata pois melko läheltä kiinnitysnastoja, jottei kehikon sisään jää roikkuvia kangassuiroja, jotka saattavat sopivassa valossa kuultaa taustalta pintakankaan läpi.

Ruuvaa vielä kehikon kahdelle vastakkaiselle sisäsyrjälle ruuvit siten, että niiden kannat jäävät selvästi ylös puusta. Näihin ruuveihin voit kiinnittää hieman löysäksi jätetyn rautalangan, josta taulu ripustetaan seinällä olevaan ripustuskoukkuun.

Taulu on helppo uusia kyllästymisen koittaessa vain kangasta vaihtamalla. Kuvan taulun kangas on ostettu edullisesti Eurokankaan tilkkuvalikoimasta, josta muutamalla eurolla saa mitä erilaisempia kuvioita ja kangasmateriaaleja seinälleen. Myös listojen kokoa ja paksuutta muuttamalla taulusta saa helposti persoonallisen näköisen ja muotoisen. Voit myös hankkia vaahtomuovia kankaan taakse kehyksen täytteeksi, jolloin taulu toimii entistäkin paremmin ääntä eristävänä seinäelementtinä ja kaikujen poistajana.