torstai 25. syyskuuta 2008

Kouluissa kaivataan filosofiaa

Kauhajoella toistui se mikä nähtiin Tuusulassa jo vuosi sitten. Eikä Kauhajoen tragedia ei tule jäämään viimeiseksi kouluampumatapaukseksi. Julkisuudessa on jälleen kuumeisesti pohdittu nuorten mielenterveysmäärärahojen kasvattamista, aselain tiukentamista ja jopa internetin käytön rajoittamista. Oma mielipiteeni on se, että jokainen näistä asioista tarjoaa toki pohdittavaa, mutta näissä tapauksissa ne eivät tule uusilta ampumatapauksilta koululaisia suojelemaan.

Kouluihin kaivataan yhteiskunnallista ja filosofista keskustelua, ei koulupsykiatria. Nämä epäeksaktit kouluaineet ovat luisuneet pahasti unholaan, sillä niiden oppeja voidaan harvoin valjastaa tuottamaan mitään konkreettista hyödykettä. Käsitykseni mukaan kamaliin tekoihin syyllistyneet Auvinen ja Saari olivat periaatteessa varsin fiksuja nuoria miehiä. He vain sattuivat kiinnostumaan elämän peruskysymyksistä ja filosofiasta. Oppinsa pojat saivat mm. Friedrich Nietzscheltä, joka kirjoitti muistioissaan yleisiä moraalikäsityksiä rikkovasta yli-ihmisestä. Molemmat pojista ihannoivat tätä filosofiaa, jossa väärin tekeminen onkin oikein ja luonnonvalinta hoituu vain pakottautumalla irti yleisestä moraalikäsityksestä. Tätä ei kuitenkaan julkisuudessa syystä tai toisesta käsitellä.

On helpompaa käsitellä asioita, jotka jokainen televisionkatsoja jossakin määrin ymmärtää. Puhutaan koulukiusaamisesta, aseista ja mielenterveysongelmista. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että nuoret miehet ovat innostuneet filosofiasta ja vailla varteenotettavaa vasta-argumentointia näkevät lukemansa ainoana oikeana totuutena. Kouluissa pitäisi siis käsitellä enemmän erilaisia ideologioita ja elämänkatsomusta yleisellä tasolla. Nuoren kanssa tulee käsitellä tämän lukemaa kirjafilosofiaa ja tutkia erilaisia katsantokantoja.

Nykyään koulussa filosofiasta innostuneet nuoret leimataan helposti omituisiksi, vaikka kyse on varsin intellektuellista harrastuksesta. Julkisuudessakin on sentään huomattu, että molemmat tekijät ovat kokeneet syvää pettymystä sekä itseensä että muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan yleensä, samalla tuntien ylemmyyttä muita kohtaan. Kirjaviisaus johtaa helposti siihen, että nuori tuntee olonsa muita fiksummaksi, koska muut eivät kykene tai halua keskustella tämän opiskelemista syvällisistä teemoista. Tästä seuraa pettymys ympäristöön ja maailmaan, jossa ihmiset eivät enää pohdi oman olemassaolonsa tai maailman tarkoitusta. Seurauksena syrjäytyminen ja yhä vahvempi oman yksisilmäisesti valitun filosofisen opin seuraaminen.

Se mitä julkisuudessa tällä hetkellä puidaan, saattaa jopa ruokkia vastaavaa väkivaltaista käytöstä. Ympäröivä yhteisö todistaa jälleen yksinkertaisuutensa keskittymällä asioihin, jotka eivät millään tavoin liity kyseisiin tapahtumiin. Jos nyt kaiken pinnallisen syyttelyn sijasta keskityttäisiin puhumaan todellisista asioista eli tekoihin johtaneesta maailmankuvasta, saatettaisiin vastaavaa käytöstä saada hillittyä. Tällä hetkellä ongelmissa mennään edelleen siitä mistä aita on matalin syyttämällä aseita, koulukiusausta ja mielenterveystyön puutteellisuutta.

torstai 18. syyskuuta 2008

Taiteen äärellä

Joskus vanha kirjallisuus avaa silmät lähihistorian nopealle kehitykselle. Teemat ovat kuitenkin pysyneet varsin samanlaisina jo yli sata vuotta. Ihmisiä mietityttää paitsi yhteisöllisyyden heikentyminen, lähimmäisenrakkauden väheneminen, myös luonnon ymmärtäminen ja sen katoaminen.
Taide elää nyt vain siksi, ettei se ole tehnyt mitään sellaista, joka vaatisi sen hengiltä ottamista. Se saa elää, kunnes se kuolee itsestään: mutta sitä tarvetta, joka synnytti sen maailmaan ja hoivasi sen elämää, ei kohta enää ole olemassa ja siksi sen hautaan onkin vain muutama askel. Meidän aikamme ei ole taiteelle sovelias. Se on luonnontieteen aikaa, ja tämä opettaa meitä katselemaan luontoa aivan toisin silmin kuin taiteilija ja lapsi.
Meidän aikamme ihmisestä luonto on syitten ja seurausten kudos, ja mitä laajimmalle tämä käsitys leviää ja mitä syvemmälle se tunkeutuu tietoisuuteemme, sitä vähemmän päästämme mieleemme sitä sielunsävyä, jonka vallitessa luonnosta saattaa löytää jotakin myötätuntoista ja viehättävää. Jälkeläisemme löytävät siis tietysti yhä vähemmän myötätuntoista tai viehättävää taiteen yrityksissä luontoa jäljitellä.
Näin kirjoittaa Viktor Rydberg vuonna 1920 julkaistussa teoksessaan, Kaunis ja sen lait. Kuulostaa tutulta, eikö? Rydbergin kirjoituksen jälkeen realistinen luonnonkuvaus säilyi vielä kymmeniä vuosia kotimaisessa maalaustaiteessa tärkeänä aiheena, mutta jos nyt katsotaan taiteen ja luonnon suhdetta, se tuntuu katkenneen. 2000-luvun taide käsittelee urbaaneja ongelmia urbaanien yhteisöjen ehdoilla. Taiteen yleisilme on muuttunut toiveikkaasta ja ihanteellisesta, kritisoivaksi ja synkäksi. Onhan taide toki ennenkin toiminut maailman epäkohtien ilmentäjänä, mutta tänä aikana julkisuuteen nousee ainoastaan kriittinen ja vahvasti mielipiteitä herättävä taide. Tämä koskee maalaustaiteen lisäksi myös performanssitaidetta, klassista musiikkia ja muita ennen sivistyksen tärkeinä pilareina pidettyjä taiteen lajeja.
Taiteen ala käy yhä suppeammaksi, kauneudenaistin viljelemistilaisuudet käyvät yhä harvinaisemmiksi sellaisena aikana, jota luonnontiede ja teollisuus hallitsevat. Tunnettu englantilainen filosofi Herbert Spencer vertaa luonnontiedettä ujoon Tuhkimoon, jonka kauan täytyi istua uuninnurkassa, sillaikaa kun hänen ylpeät sisarensa, taide, metafysiikka ja teologia levittelivät korujaan kaikkien nähtäviksi. Mutta nyt on tullut Tuhkimon vuoro, hänet on tunnustettu arvokkaimmaksi ja kohta hän pitelee kaikkivaltiaan kuningattaren valtikkaa. Myöskin Renan (viitaten ranskalaisfilosofi Ernest Renaniin) ennustaa taiteen kuolemaa. Hän sanoo, että tulee aika, jolloin suurta taiteilijaa pidetään melkein hyödyttömänä, menneen aikakauden kummittelijana. Luonnontutkijan merkitys sen sijaan yhä paisuu.
Ferdinand Von Wright - Näköala HaminanlahdeltaRenanin pelkäämä aikakausi on meidän kohdallamme nykyisyyttä. Ne taiteilijat, jotka vielä saavat äänensä viihteen seasta kuuluviin, koetaan usein öykkäreiksi ja julkisuudenkipeiksi individualisteiksi, jotka hakevat huomiota teoksillaan. Tällaisia taiteilijoita Suomessa edustavat eittämättä mm. Teemu Mäki ja viimeisimpänä Ulla Karttunen. Kritisoiva taide huomataan, mutta sitä ei osata enää käsitellä syvällisesti. Ihanteellinen taide on valjastettu työkaluksi kauniisiin mainoksiin, elokuviin ja videopeleihin. Sen tilan, mikä realistiselle luontokuvalle on vielä jäänyt, on täyttänyt valokuva, joka on usein puhdasta naturalismia. Onko taiteelle ja etenkään luonnon ihannoinnille sijaa nykymaailmassa? Ekologia on lähtöisin luonnontieteestä, numeroista ja mittausarvoista, joten ihanteellisuutta voi olla myös luontoa arvostavien keskuudesta vaikea enää löytää.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Ensikertalaisena eBayssa

Olen onnistunut pitkään välttelemään maailman suurimman verkkohuutokaupan, eBayn, käyttöä. Pääsyyksi muodostui PayPal-tilin aktivointi, joka jäi aikoja sitten tekemättä. Pomoni hehkutuksen ja hienojen eBay-ostosten ansiosta päätin kuitenkin vihdoin tutustua huutokaupan saloihin tosissani. Projekti alkoi PayPal-aktivoinnilla. PayPal on välikäsi, jonka kautta lähes kaikki eBay-maksut voidaan hoitaa. Käytännössä eBay toimii suojamuurina myyjän ja ostajan välillä. eBaysta huudetut tuotteet veloitetaan PayPalin välityksellä suoraan ostajan tililtä, joka on äärimmäisen sujuvaa, eikä vaadi käyttäjältä alkutoimenpiteiden jälkeen juurikaan huomiota. PayPal tekee jokaisesta ostoksesta myös varsin hyvän kuitin, joka on hyödyllinen etenkin tullattavia tavaroita ostettaessa.

Itse eBay on puhdas aarreaitta ja heräteostajan painajainen. Eri tuotelistausten selaamiseen saa helposti hukattua useammankin tunnin illasta ja etenkin nyt dollarin heikko kurssi saa leuan loksahtamaan useaan otteeseen erilaisten Suomessa ainutlaatuisten tav
aroiden halpuudesta. Etenkin ilman arvonlisäveroa Suomeen tulevat tavarat ovat huom
attavan halpoja, eikä isommissa ja kalliimmissa hankinnoissakaan edes 22 prosentin verolisä mahdollisine tullauskuluineen vielä nosta hintoja mahdottomiksi.

Parasta eBayssa ovat suoraostotuotteet eli Buy it now -merkityt tavarat. Näiden kanssa ei tarvitse aikaa kuluttaa huutamiseen ja lopullisen hinnan jännittämiseen vaan tavart voidaan ostaa suoraan selkeästi kerrotulla hinnalla. eBay ilmoittaa myös sen, toimittaako myyjä tavaran Suomeen ja mitä toimituskulut tulevat maksamaan. Näin säästytään ikäviltä yllätyksiltä.
 Valitettavasti toimituskuluissa hintahaitari on melkoinen, joten myyjien kesken kannattaa suorittaa pientä hintavertailua tässä suhteessa.

Ensimmäinen ostokseni palvelusta oli GT Legends -autopeli, jonka ostin isälleni lahjaksi. Yhdysvalloista toimitettu peli tuli postikuluineen maksamaan noin puolet Suomen hintatasosta. Lisäksi paketissa oli bonuksena toinen laadukas autopeli. Sittemmin olen uskalta
utunut tilaamaan Aasiasta koiran agility-putken ja akkuparistoja. Kaikki toimitukset ovat tulleet ongelmitta perille pääasiassa kahden viikon kuluessa maksamisesta. eBayssa on hyvä palautejärjestelmä, joka kertoo paljon myyjän luotettavuudesta.

Olen täysin humaltunut eBayn herrasmiestarvikkeiden tarjonnasta. Syystä tai toisesta, mieleni tekisi näyttävää kävelykeppiä ja perinteistä taskukelloa, joiden hinnat eivät nettihuutokaupassa päätä huimaa. Läheskään kaikki tavarat eivät eBayssa ole sen halvempia kuin Suomessa kaupasta ostettuna,
 mutta huimaa eroa löytyy esimerkiksi joissakin merkkikengissä, joita voi käydä Suomessa sovittamassa ja tilata tämän jälkeen eBaysta kun tietää sopivan koon valmiiksi. Conversen tossut voi saada parhaimmillaan puolella siitä hinnasta, mitä kotimainen kenkäkauppa moisista pyytää. eBay aiheuttaa valitettavan paljon heräteostosten tekemistä, joten shoppailuholistien kannattaa pysyä kaukana tästä palvelusta.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Kisailua nollapäästöillä

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksei vaihtoehtoisia energialähteitä käyttäville autoille ole organisoitu minkäänlaista kilpailutoimintaa, vaikka juuri kilpailu paitsi kehittäisi teknologiaa eteenpäin, nostaisi myös näiden ekoautojen arvostusta kansan syvien rivien keskuudessa. Alankomaissa on nyt perustettu lähes vallankumouksellinen uusi Formula-autojen kilpasarja, Formula Zero. Formula 0 -luokassa ajetaan autoilla, jotka eivät rasita ympäristöä. Toistaiseksi kilpurit ovat vain mikroautoja, mutta tavoitteena on muuttaa luokka pikku hiljaa suuremmaksi ja haastaa Formula 1 -luokka jo vuonna 2015 vastaavan kokoisilla autoilla.




Formula nollat liikkuvat polttokennojen voimalla. Liikuttamiseen käytetty sähköenergia saadaan vetyä ja happea yhdistämällä, jolloin päästöinä syntyy pelkkää vesihöyryä. Varikolla tankkaus hoidetaan vetysäiliötä vaihtamalla. Elokuun lopulla ajettuun, maailman ensimmäiseen Formula Zero -kilpailuun otti osaa peräti kuusi tallia viritettyine polttokennoautoineen. Mukana oli tiimejä Alankomaista, Belgiasta, Espanjasta, Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Suomesta ei valitettavasti tiimiä mukana ollut. Tässä olisi nyt oiva tilaisuus lähteä nostamaan suomalaisia maailmankartalle edistyksellisenä, ympäristöasioista välittävänä ja edelleen maailman nopeimpana kansana.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Aurinkoista blogiremonttia

Vihdoin Kartanoon saatiin oma graafinen yläbanneri pelkän tekstin tilalle. Vaikka uudessa kuvassa hieman synkistelläänkin, on Suomen jälkisuvessa vielä onneksi aurinkoa jäljellä. Tässä harmaassa valossa pääsin, kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, testaamaan aurinkoenergialla toimivaa yleislaturia ja MP3-soitinta. Nyt näiden laitteiden herättämät viralliset mietteet voi lukea V2.fi:stä, jossa jaan sekä risuja että ruusuja kiinalaiskojeille. Artikkelista löytyvät myös laitteiden hintatiedot ja linkit maahantuojan verkkokauppaan.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Aurinkoa elektroniikkaan

Aurinkokennoilla varustetut pienlaitteet ovat jossakin määrin vihoin yleistymässä. Kennojen teho on kasvanut ja valmistuskustannukset kutistuneet jatkuvasti ja nyt markkinoille tulee halpatuotantomaissa rakennettua pienelektroniikkaa, jossa näitä uusia ja halpoja kennoja käytetään. Olen työni puolesta päässyt testaamaan erään suomalaisen maahantuojan Itä-Aasiassa valmistettuja tuotteita. Nyt syksyn kynnyksellä pääsin koittamaan myös aurinkokennolla varustettua MP3-soitinta ja aurinkokennoyleislaturia.

Ilokseni huomasin, että aika on todellakin kypsä näille laitteille. Mikäli pitkälti alle 50 euron arvoinen MP3-soitin soittaa 45 minuutin aurinkolatauksella musiikkia lähes neljä tuntia, ollaan tässä jo todellisen murroksen äärellä. Yleislaturina mm. Verkkokauppa.comin myymä Reino toimii myös varsin hyvin. Kahden kennon avulla voi ladata vaikka kännykkäänsä auringon voimalla. Kännykkälaturihan on ihmisillä usein se aparaatti, joka jää seinään kiinni piilosähköä kuluttamaan, joten ainakin aurinkoisemmilla keleillä tältä haitalta voidaan nyt välttyä.

Nyt odotan innolla, milloin suuremmat laitevalmistajat, kuten mediasoittimia valmistavat Creative ja Apple ottavat aurinkokennot omiin laitteisiinsa. Myös kännykkävalmistajat voisivat integroida kennot suoraan puhelinten takakansiin. Selvästikin pienissä kennoissa riittää jo tehoa ja tämä on juuri sellaista kehitystä mitä sähkölaitteissa nyt tarvitaan ja mille kuluttajien keskuudessa on kysyntää. Aurinkokennon käyttöhän on äärimmäisen ykinkertaista. Kennot kohti aurinkoa ja piuha kennojen ja ladattavan laitteen välille. Yllätyksekseni etenkin MP3-soittimen todella pieni, muutaman neliösenttimetrin kokoinen kenno oli varsin herkkä latautumaan, vaikka suoraa auringonpaisteta ei ollutkaan tarjolla. Tämä rikkoo sitä käsitystä, ettei Suomessa aurinkokennoilla tee mitään. Kyllä tekee.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Tunnelmaa radan varrelta

Autourheilua kritisoivilta unohtuu usein se, miksi valmistajat tukevat tällaista sinänsä päätöntä yksitoikkoisen kehän kiertämistä niin suurilla summilla. Ohessa oleva BFGoodrichin nostalginen video paljastaa mitä autourheilu tarjoaa rengasvalmistajille. Äärirajoilla tehdyt kokeet ja kilvanajoiksi puetut testit synnyttävät jatkuvasti arkista liikennettä parantavia keksintöjä. Energiatehokkaampia moottoreita taloudellisempaan ajoon, turvavarusteita ihmishenkien säästämiseksi, uusia aerodynaamisia muotoja niin ikään polttoaineenkulutuksen pienentämiseksi.

Kartano elää pienoisessa horroksessa, mutta ei ole täysin unohdettu. Tänään Kartanossa katsellaan Formula-ykkösten Belgian osakilpailua rentoutumisen merkeissä.