torstai 5. heinäkuuta 2007

Elän täällä, siis sisustan

Tämänpäiväisessä Aamulehdessä pisti silmään Edith Aholan kolumni, jossa käsitellään kodin sisustamista otsikolla "Sisustan, siis elän". Aholalla sisustaminen ei selvästi kuulu harrastuksiin, sillä tekstinsä mukaan hän on ollut migreenin partaalla valitessaan värejä sadan värilastun kokoelmasta. Suurena murheena on ollut myös värilastujen väriyhdistelmät.
Ennen riitti, että värilastut ovat paitsi pieniä, mutta myös erivärisiä, kuin maalit todellisuudessa ovat. Edellisen lisäksi nykyremontoijaa hermostuttaa uusi vitsaus: maalitehtaiden värisommittelijat ovat valinneet sisustustikkuihin eriskummallisia värejä, jotka missään nimessä eivät soinnu toisiinsa.
Tällaista väriyhdistelmää edustaa hiekanruskea, fuksia ja persikka. Suosittelen myös oman maun käyttämistä kodin värimaailmaa valitessa, sillä mikäli valmiit, yleensä harmonisiin värikarttoihin perustuvat yhdistelmät eivät miellytä, voi värit valita myös sekaisin ja koostamalla omia väriyhdistelmiä. Ketään ei pakoteta orjallisesti tottelemaan näitä valmiita ehdotelmia. Ja kyllä, hiekanruskea, fuksia ja persikka sopivat yhteen, mutta pakko ei näitäkään ole yhdistää jos tulos raastaa sielua.
Siinä missä miehet eivät muista tai erota, onko äijäkaverin olohuone vintagea vai retroa, naiset pistävät merkille ainakin sen, ovatko ystävättären lehtikorin Avotakat tuoreita vai vuodelta 1995. Tupaantuliaisten jälkeen ystävättäret puivat tekstareitse illan emännän makaaberia tapaa yhdistää kylmät ja lämpimät värisävyt toisiinsa. Vastaavassa tilanteessa miehet muistelisivat ainoastaan kylmien ja lämpimien ruokalajien runsasta tarjontaa.
Aholan sukupuolia erotteleva jakaantuminen on peräisin viime vuosisadalta, jolloin miehiä ei kannustettu mukaan "tyttöjen leikkeihin" televisiosarjojen kuten Innon ja Sillä silmällä avulla. Nykyään monet tuntemani 20-30 -vuotiaat miehet panostavat kotinsa sisustukseen, joskus jopa enemmän ja tarkemmin kuin saman ikäluokan naiset. Aihetta löytyy pidempäänkin blogimerkintään siitä, miten kodista on tullut asujalleenkin vain vierailun kohde erilaisten aktiviteettien ja töiden ynnä opiskelun pitäessä asukkaan kodin ulkopuolella. Tällöin kodista tehdään omannäköinen ja korostetusti omaa itseä rauhoittavia tai innostavia elementtejä sisältävä pysähdyspaikka, jokin jossa voi olla omaa esteettistä käsitystä mukailevassa tilassa rauhassa maailman melskeeltä.

Olen pitänyt Edith Aholan kolumneista aiemmin ja pidin tästäkin, vaikka en samaa mieltä olekaan päivän aiheesta. Mielestäni sisustaminen on hieno harrastus jossa yhdistyy niin äärimmäinen henkilökohtaisuus kodin muodossa, kuin laaja sosiaalinen kanssakäynti ja yhteisölliyys erilaisten esteettisten ratkaisujen vertailussa. Kodin sisustus on 2000-luvun kantaaottavaa taidetta.