torstai 1. helmikuuta 2007

Taidekauppaa

Kaupallisuus tuhoaa taiteilijan herkän sielun. Näin päättelin istuskeltuani tänään Luova Tampere -hankkeen seminaarissa kuuntelemassa paikallisen kulttuurialan edustajien esityksiä eri aiheista. Yhteiseksi teemaksi muodostui rivien välistä apurahat. Tuntuu, että kulttuurityötä tekevillä ei ole minkäänlaista käsitystä ansaintalogiikasta ja työn markkinoinnissa. Suuri joukko läsnäolijoista tuntui vannovan yksinomaan valtion tukien ja erilaisten taiteilija-apurahojen nimeen. Jos se aika mikä käytetään nykyisellään siihen apurahahakemusten täyttämiseen, käytettäisiin vaikka oikeasti oman taiteen (tuotteen) markkinointiin, ansaintamallin pohdintaan tai jopa tuotekehitykseen, saataisiin vamasti pitkällä tähtäimellä huomattavasti parempia tuloksia ja vakavaraisempia taiteilijoita. En esitä tässä, että taiteen tulisi tuottaa hirveästi rahaa, sillä se ei ole taiteen tarkoitus. Tahtoisin kuitenkin, että tulevaisuuden taiteilijat olisivat omavaraisempia, eivätkä riippuvaisia verorahoista kootuista tuista nykyisen mallin mukaisesti.

Kysymys joka heräsi monesti seminaarin aikana mieleeni, kuuluu "Mikä on kun taiteesi ei myy?". Myyntitulot kertyvät yleensä yrityksillä asiakkailta, ostajilta, eli kuluttajilta. Onko taiteella kuluttajia? Jollei taiteella ole kuluttajia jotka ovat valmiita taiteesta maksamaan, onko taiteella mitään syytä olemassaoloon? Tokihan ilmaistakin taidetta aina tarvitaan yleissivistyksen nimissä. Sen sijaan on naiivia kuvitella, että taide olisi pelkästään jokaisen suomalaisen perusoikeus ja että se jokaisen elämää koskettaisi. Kyllä ne jotka taiteesta nauttivat, minä itse mukaanlukien, olemme valmiita maksamaan näyttelyissä käymisestä tai taiteen kokemisesta muissa muodoissaan, oopperassa, tanssiesityksissä tai muissa muodoissaan. Pyytäkää taiteilijat työstänne korvaus, ette te ole mitään modernin yhteiskunnan jeesuksia, joiden täytyy yksin ja pyyteettömästi tarjota tyhmälle kansalle tietä sivistykseen.

Taiteen ei edes itsessään tarvitse olla myyntiartikkeli. Pohtikaa mitä oheistoimintaa taiteellanne voisi olla, missä taidetta esitetään, mitä välineitä käytätte taiteen esittämiseen. Hyvinä esimerkkinä seminaarissa Image Matchin asiakkuuspäällikkö Anu Karttunen käytti Toyota Scion -automallin mainoskampanjan yhdistämistä taiteeseen, sekä Sonyn Playstation Portablen hyödyntämistä taiteen kokemisessa Kiasman Ars'06 -näyttelyssä. Sittemmin Kiasmassa on ollut myös DARE -näyttely, jossa PSP:tä on hyödynnetty. Taiteelle löytyy kyllä kysyntää kunhan se asetetaan tavalliselle kuluttajalle luonnolliseen ympäristöön ja sopivaan kontekstiin. Taidetta ei pidä enää tehdä vain taiteen takia.