keskiviikko 9. tammikuuta 2008

Vanhaa viisautta vajaalla vitosella

Tein viikko sitten loistavan kirpputorilöydön - tai oikeastaan kaksikin löytöä. Koska uusi televisiovapaa makuuhuoneemme on valmis, päätin alkaa lukemaan ihan oikeita kirjoja. Koska pidän kaikesta vanhasta, päätin myös haalia kirjahyllyyni koristeeksi vanhoja kirjoja. Tampereen Radiokirppis tarjosikin hyvän valikoiman vanhaa kirjallisuutta huokeaan hintaan.

Neljän euron hintaan mukaani lähti Isien ääni -niminen ohut kirjanen, johon on koottu suomalaisia mietelmiä kansasta ja sen itsenäisyydestä. Mielenkiintoiseksi ajatukset tekee se, että kirja on painettu vuonna 1891, eli 26 vuotta ennen Suomen itsenäistymistä. Kirjaan on koottu ajatuksia niin lehdistä kuin kirjoistakin alkaen H.G. Porthanin isänmaallisesta runoilusta vuodelta 1771. Kirjassa esiintyy kansallishenkisiä ajatuksia niin Snellmanilta, Topeliukselta, Runebergiltä kuin monilta muiltakin tunnetuilta historian henkilöiltä. Kieli on paikoin huvittavaa, mutta suurimmaksi osaksi ymmärrettävää. Hämmentävänä yhteistekijänä Venäjän keisari Aleksanteri I saa suurta kiitosta Suomen kansan tunnustamisesta. Sen sijaan ruotsalaishallintoa moititaan kokonaisen kansakunnan syrjimisestä.

Leo Tolstoin jälkeenjääneet teokset puolestaan tarttui hyllystä mukaan jo pelkästään koomisen nimensä vuoksi. Ilmeisesti kaksiosaisen sarjan ensimmäinen kirja on kuitenkin myös varsin iäkäs ja painovuodeksi mainitaan 1911. Kohta satavuotias kirja siis tämäkin. Tolstoin jälkeenjääneisyyteen en ole vielä ehtinyt perehtyä, mutta innolla odotan mitä kauniit ja maanläheiset kannet väliinsä kätkevät.

Erityisesti kirjoissa kiehtoivat myös niiden alkuperäisomistajien nimikirjoitukset. Tolstoin omistajasta ei ole aivan selvyyttä, mutta Iida Hirvonen on saanut luvan olla Isien ääni -kirjan ensiomistaja, josta muistona selkeä signeeraus painovuodelta. Tolstoin teoksen omistajan signeeraus on mahtipontisempi ja lennokkaampi. Mihin ovat tämänkaltaiset allekirjoitukset kadonneet?