torstai 21. kesäkuuta 2007

Älä usko mitä tahansa

Alkukesästä Tampereen keskustassa kävelylenkillä ollessani tulin mukavantuntuisen Krishna-liikkeen jäsenen pysäyttämäksi. Mies kauppasi kahden sorttisia kirjoja kävelykadulla ja mielenkiintoisen keskustelutuokion päätteeksi päätin ostaa pienemmän kirjoista, "Kuningatar Kuntin opetukset", kirjoittanut Sri Srimad A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada. Olen aiemmin jo tutustunut hindulaisuuteen Bhagavad Gitaa lukemalla, joka olikin varsin mielenkiintoinen teos. Selvennykseksi lukijoille, että olen itse ateisti, mutta jossain määrin kiinnostunut eri uskonnoista ja niiden opetuksista. On ihan hyvä pitää mieli avoinna ajatuksille ja koen itse ymmärtäneeni paljon enemmän maailman nykytilanteesta tutustuttani hieman eri uskonnollisten ryhmien historiaan ja pyhiin kirjoituksiin.

Kuningatar Kuntin opetukset on kuitenkin kirjana paikoin käsittämätön. Röyhkeä ja törkeä jopa. Aiheesta kiinnostuneita, jotka eivät ole elämäänsä vielä Krishnalle esitetään kirjassa moukiksi ja ties miksi. Välillä tulee suorastaan olo, että minua loukataan henkilökohtaisesti koska ajattelen eri tavalla. Seuraavassa yksi melko pöyristyttävä ote kirjasta:
Epätoivoisen ja hädissään olevan ihmisen on helppo lausua Herran pyhä nimi vilpittömästi, mutta aineellisen hyvinvoinnin keskellä on vaikeata olla yhtä vakavissaan. Aineellisen menestyksen ylpistämä ihminen saattaa lausua Herran pyhän nimen silloin tällöin, mutta hän ei kykene siihen aidosti. Seuraavat neljä aineellisen kehityksen periaatetta haittaavat henkistä edistystä: (1) ylhäinen syntyperä (2) rikkaus (3) korkea koulutus (4) ja viehättävä kauneus.
Miten ihmeessä korkea koulutus on aineellisen kehityksen periaate? Ymmärrän kyllä, että korkea koulutus on yksi suuri saatana minkä tahansa uskonnon kiihkeille edustajille, sillä yleensä koulutuksen myötä ihmisen maailmankuva aukeaa ja yksilö osaa tarkastella myös uskonnollisia tekstejä kriittisesti. Tämähän tietysti johtaa siihen, että enää eivät ihmiset usko mitä tahansa puppua aivan sinisilmäisinä. Ylhäinen syntyperä vaikuttaa myös hieman Stalinistiselta katsantokannalta, sillä lopulta, moniko meistä voi vaikuttaa itse siihen, millaiseen sukuun syntyy? Rikkauden vaikutuksenkin kyseenalaistan, sillä rikkaus ei ole pelkästään konkreettista vaurautta ja vaikka asia näin ajateltaisiin, eikö ole myös oleellista se, miten rikkaudellaan voi auttaa muuta maailmaa. Ekologinen kuluttaminen ja hyväntekeväisyys ovat siis lähtökohtaisesti huonoja asioita, sillä niiden alkuunpanemiseksi tarvitaan rikkautta (ainakin jossain määrin).

Viehättävä kauneus on jo oma lukunsa. Jos nyt syntyperänsä voikin vielä kieltää, miten voi vaikuttaa geeneihinsä vai pitääkö kauniiden ihmisten rumentaa itsensä, jotta olisivat uskonnon arvoisia? Todella häiritseviä ajatuksia sotkettu muuten kohtalaisen hyvähenkiseen ja idealtaan terveeseen alkuperäisuskontoon.

Suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista näihin erilaisiin Krishna-liikkeen kirjoihinkin, mutta älkää nielkö purematta kaikkea mitä niissä sanotaan. Sama pätee niin koraaniin, raamattuun kuin muihinkin niinsanotusti pyhiin teksteihin. Usein nämä tekstit ovat kirjoittajansa tulkitsemia, eivät objektiivisia totuuksia. Lisäksi erilaiset säännöt ja uskon sanelemat määräykset ovat viitteellisiä, eikä niitä koskaan tulisi mielestäni seurata kritiikittömästi ilman maalaisjärjen vahvaa läsnäoloa.