tiistai 6. huhtikuuta 2010

Kaupunki ja internet

Olen monesti ihmetellyt miten harvakseltaan Tampereen kaupungilta löytyy vapaita langattomia verkkoja eli alan jargonia käyttäen Wi-Fi hotspoteja. Saman on huomannut myös ainakin Ei oo totta -blogin Katleena, joka hämmästelee terävin sanoin sitä, miksei Stockmannin kaltaisesta yläluokan tavaratalosta löydy langatonta verkkoa edes kahvilasta. Omalla kohdallani ilmaisen Wi-Fi-yhteyden tarjoaminen nostaa kyllä kahvilan suosiota. En ehkä asiakkaana ostaisi sen enempää kahvilan tuotteita kerralla, mutta olisin taatusti palaava asiakas, mikäli minulle tarjottaisiin vaikka puolen tunnin tai tunnin mittaista pääsyä ilmaiseen verkkoon.

Aina parempi tietysti mikäli verkon käyttöaikaa ei olisi rajoitettu mitenkään, sillä näin myös asentaminen olisi helpompaa. Verkkoa pystyttäessä kahvilan tai muun liikkeen tulisi ainoastaan ottaa huomioon se, ettei verkon kantomatka yllä lähistön asuintaloihin, sillä muuten ilmainen verkko on pian tukossa vapaamatkustajista. Tämä lieneekin se suurin syy sille, miksi keskustasta ilmaisia verkkoja ei löydy, sillä asiakkaille tarkoitettu netti on yhtä hyvin kenen tahansa kantomatkalla asuvan jatkuvasti käytettävissä. Kantomatkan rajoittamisen ohella ainoa toimiva ratkaisu on jonkinlainen vaihtuva salasanajärjestelmä. Voisihan kahvila painattaa kertakäyttöisiä salasanoja vaikka servetteihin. Toisaalta tämä tekisi ilmaisverkon ylläpidosta jälleen sietämättömän taakan kahvilalle ja itse olen sitä mieltä, että kaksi euroa kahvikupista on jo nyt aivan liikaa.

Ja toisaalta, tästä syystä operaattorit myyvät 3G-mokkuloita ja mobiililaajakaistaliittymiä matkapuhelimiin, jotta se netti olisi käytettävissä oikeasti missä tahansa, milloin tahansa.