Habitat 67 tarjoaa asumista betonikuutioissa

Suomessakin pitkään vallalla ollutta funktionalistista kerrostaloasumista pidetään usein varsin laatikkomaisena ja tylsänä, mutta betonikuutioistakin voi muodostaa jännittävän asuinympäristön. Tämän todistaa Montrealissa, Kanadassa sijaitseva Habitat 67, joka on alkujaan Israelilaisen sionistin ja sosialistin, Moshe Safdien luoma moderni asuntorypäs vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyä varten.

Asunnot koostuvat 1-8 kuutiosta ja vaihtelevat kooltaan 60 neliöstä aina yli 460 neliön 4-kerroksisiin koteihin asti. Asunnoista on pyritty tekemään avaria useaan ilmansuuntaan avautuvilla suurilla ikkunanäkymillä sekä avoimilla terasseilla. Kompleksin asukkaille löytyy myös harrastusmahdollisuuksia tenniksestä murtomaahiihtoon. Asukkaille on tarjolla myös ilmainen oma linja-autokuljetus Montrealin keskustan ja Habitat 67:n välillä.

Kotimaisen lähiön betonikolossit ovat usein ensimmäinen mielikuva kerrostalosta, mutta kerrostalonkin voi tehdä myös toisella tapaa. Mielenkiintoisella ja inspiroivalla tyylillä. Jo pelkkä rakennuksen ulkonäkö saattaa olla ratkaiseva ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta, eikä harmaa ja itseään toistava arkkitehtuuri kerrostalolähiöissä ruoki juurikaan mielikuvitusta tai herätä ajatuksia asukkaissaan. Ehkä joskus vielä huomataan arkkitehtuurin mahdollisuudet myös yhteisön hyvinvoinnin parantamisessa ja Habitat 67:n kaltaisia rakennuskomplekseja syntyy Suomeenkin.

Remontoi virtuaalista työpöytääsi

Nykyään vapaa-ajanvietto ja työnteko ovat siirtyneet pitkälti näyttöpäätteen ääreen. Näin ollen myös näytöllä näkyvät asiat on hyvä "sisustaa" mieleisikseen. Työpöytänäkymän sisustaminen oman maun mukaiseksi ei ole kovinkaan monimutkaista ja seuraavaksi käydäänkin läpi joitakin asioita joiden ulkoasua käyttäjä voi helposti kohentaa.

Taustakuva
Taustakuva on yleensä ensimmäinen asia jonka näet kun käynnistät tietokoneesi. Taustakuva on hieman kuin olohuoneen tapetti, joten kyllä siihen kannattaa panostaa hieman enemmän kuin mitä käyttöjärjestelmän alkuperäisvaihtoehdot antavat myöden. Graafisesti tyylikkäitä taustakuvia tarjoaa ilmaiseksi Pixelgirl presents, jonka sivuilta löytyy useammankin suunnittelijan hauskoja kuva-aiheita.

Kuvakkeet
Mikäli taustakuva on kuin tapetti, työpöydän kuvakkeet ovat kuin tauluja. Pixelgirl tarjoaa myös taustakuviinsa sopivia kuvakkeita, joissa esiintyy erilaisia eläinhahmoja, mutta myös muunlaisia tyylikkäästi toteutettuja kuvakkeita on tarjolla. Ole tarkkana kuvakkeita ladatessasi, että valitset omaan käyttöjärjestelmääsi sopivan latauspaketin, siniset kasvot kuvastavat Macin pakettia ja monivärinen ikkuna Windowsille sopivaa pakettia.

Valmiit teemat
Teemoilla voi vaihtaa kerralla koko käyttöjärjestelmän ulkoasua väreineen, taustakuvineen ja ikoneineen. Mikäli käytät Windowsia kuten allekirjoittanutkin, on teemojen hankkiminen kuitenkin hieman hankalaa. Käytännössä asentamiseen tarvitaan maksullinen teemojen hallintaohjelmisto, kuten StyleXP (14,60 euroa). Itse teemoja löytyy kuitenkin ilmaiseksi esimerkiksi xptheme.info -sivustolta.

Alkuun suosittelen lähinnä kahden ensimmäisen kohdan läpikäymistä, mutta mikäli tahdot viedä työpöydän personoinnin pidemmälle, on siihenkin mahdollisuudet kaupallisten sovellusten avulla. Lisävinkkinä kannattaa pitää huoli myös tietokoneen virusturvasta, johon soveltuu loistava ja ilmainen Avast! anti-virus. Palomuuriksi suosittelen helppokäyttöistä ZoneAlarmia. Lisää ilmaisia ohjelmia löytyy helposti kotimaiselta Ilmaisohjelmat -sivustolta.

Elektroniikassakin panostetaan estetiikkaan

Vielä kymmenen vuotta sitten tietokone oli synonyymi beigenharmaalle kantikkaalle laatikolle, joka ei esteettisyydellään palkintoja kerännyt. Samaan sarjaan voi laskea samaa ikäluokkaa edustavat puhelimet, muistatteko vielä vaikkapa Nokian 3110:n viime vuosikymmenen puolivälistä? Kehitys on ollut nopeaa ja nykyään elektroniikkaa muotoilevat myös suuren luokan designerit kuten Prada (Prada phone by LG) ja Pininfarina (Spire Pininfarina PC-kotelo).

Myös pienemmän elektroniset laitteet ovat saavuttaneet statussymboliaseman ja laitteista löytyy jokaisen tyyliin sopivia versioita. Rikkaimmat voivat hankkia itselleen vaikka TrekStorin valmistaman 18 karatiin kullalla päällystetyn ja timanttikoristellun i.Beat mp3-soittimen. Kullansävyjä löytyy myös Jens of Swedenin MP-500 mallista.

Mikäli musiikkisoittimesi on hieman tavallista erikoisempi, kannattaa tyylin jatkoksi hankkia myös tyylikkäät kuulokkeet. Tällaisia myy esimerkiksi New Yorkilainen AudioCubes, jonka mallistosta myös kuvan tyylikkäät Denon AH-D5000 kuulokkeet, joiden kaikukopat on valmistettu tummasta mahongista. Pirteämpään menoon sopivat vaikkapa Zumreed Sfitit, joita saa kymmenessä raikkaassa värissä, eikä näiden kuulokkeiden riesana ole myöskään liian korkea hinta.

Myös jo hankittua elektroniikkaa voi koristella, josta mallina erilaiset säilytys- ja suojakotelot, kuten Podstar Diablo kotelo iPod Nanolle tai Gelaskins, joka tarjoaa tyylikkäitä päällystarroja niin musiikkisoittimiin kuin kannettaviin tietokoneisiinkin. Jälleen tässä on mahdollisuus säästää rahaa ja tehdä itse tarransa, mikäli hallitsee kuvankäsittelyn tai piirtämisen jalon taidon ja omistaa väritulostimen, jolla voi tulostaa tarra-arkeille, joita myy esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa.

Farkkumuotia vuodenvaihteeseen

Amsterdamilaisen Scoren katalogista löytyy tyylivinkkejä loppuvuodeksi ja alkutalveksi, miksei pidemmällekin. Scoren mallistosta omaan silmääni miellyttävin farkkumalli tällä hetkellä on Mustangin valmistama Oregon. Farkkumuotia voi seurata myös Denimologyn blogissa. Vähän rajumpaa muotia tarjosi jo taannoin John Galliano omassa vuoden 2008 näytöksessään, josta on poimittavissa toimiviakin elementtejä. Itseäni kiehtoo etenkin lähi-itähenkiset huivipäähineet, joihin kietoutuu paljon ennakkoluuloja, viestintää ja historiaa.

Farkkukangas on muodin vakioelementti, joka ei tunnu olevan koskaan passé. Eikä siinä mitään, mukavia ja kestäviä vaatteita käytössä ja sopii lähes kenelle tahansa. Muistakaa kuitenkin, että farkut eivät sovi jokaiseen tilanteeseen, vaikka siistit tummat farkut yhdistettynä pikkutakkiin ja kauluspaitaan ovatkin äkkiseltään asiallisen näköinen yhdistelmä. Älkää kuitenkaan ikinä sotkeko farkku- ja pukutilaisuuksia keskenään.

Valitettavasti miestenmuoti jää jälleen netissä pieneen rooliin, sillä naisväelle on tarjolla luettavaa enemmänkin, kuten The Denim Blogs. Yleishyödyllistä farkkutietoa löytyy Blue Jeans and Fashion Accessories -sivulta, jossa käsitellään mm. farkkujen eri pesutyypit, tyylit ja leikkausmallit. Lopuksi vielä video Scoren syksy/talvi 2007-2008 malliston näytöksestä.

MTV3 tarjoaa ilmaista ohjelmaa loppukesäksi

Sinänsä kyseessä ei ole mikään uutinen, mutta vinkki kaikille teille, jotka ette keksi tekemistä sateisiksi Heinäkuun päiviksi. MTV3 NettiTV:ssä on nimittäin ilmaiseksi tarjolla lukematon määrä laatuohjelmaa katsottavaksi. Lifestyle -kategorian alta löytyy ilmaiseksi laadukas sisustusohjelma T.i.l.a., remonttiohjelma Joka kodin asuntomarkkinat, sekä meille autoharrastajille bonuksena Suomen kenties paras, tai ainakin miehekkäin auto-ohjelma, Ajoneuvos.

Jollei tämä riitä, löytyy palvelusta maksuttomana myös terveestä elämästä kiinnostuneiden Keventäjät, konsoli- ja tietokonepelaajien klassikko Tilt, sekä viimeisimmät ajankohtaisuutiset, urheilu-uutiset ja asiaohjelma 45 Minuuttia vanhat jaksot.

MTV3:sta mallia saisi ottaa myös Nelonen, joka ei tarjoa ilmaiseksi esimerkiksi sisustusohjelma Innon vanhoja jaksoja. Myös Sillä silmällä -ohjelman kotimaiset jaksot olisivat tervetullut lisä Nelosen nettisivuille. YLE tarjoaa myös paljon katseltavaa omassa Elävä arkisto -palvelussaan, jossa on paljon mielenkiintoisia ohjelmia menneiltä vuosikymmeniltä.

Eilispäivän estetiikkaa myytävänä

San Franciscolainen Lynn Goldfinger-Abram perusti 12 vuotta sitten Paris Hotel Boutique liikkeensä, jossa hän myy vanhaa, pääasiassa juhlavaa tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä. Yrityksen tuotteet ovat osittain harvinaisuuksia tai vähintäänkin erikoisuuksia, joita liikkeeseen on kerätty kirpputoreilta, huutokaupoista ja muista lähteistä. Valikoima onkin laaja ja kattaa esineitä pääasiassa 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin asti.

Liikkeellä on myös oma blogi, Paris Hotel Boutique Journal, joka on hyvinkin henkilökohtainen ja toisaalta kertoo paljon myös liikkeen uusista myyntiartikkeleista. Itse löysin paljon mielenkiintoista tavaraa yrityksen sivuilta, mm. kuvassa näkyvän Guccin istumajärjestystaulun, jonka pohjana on nahalla päällystetty magneettilevy. Tämän levyn päällä on metalliset kehikot nimikorteille, sekä ruokapöytää esittävä osio. Mikäli järjestäisin syystä tai toisesta isommat juhlat suvulleni ja tuttavilleni, tahtoisin istumajärjestyksen esitettävän ehdottomasti tämänkaltaisella ultratyylikkäällä taululla.

Jälleen toisaalta pieni tee-se-itse henki auttaa tähänkin, sillä kyseinen harvinainen taulu on jo myyty jollekin onnelliselle ostajalle reilulla 400 eurolla. Mutta kaupastahan saa kaikki tarvittavat osat, jotka voisivat olla vaneria, magneettimaalia, sekä kangasta tai keinonahkaa. Nimikylttien kehyksiin ratkaisu löytyy todennäköisesti vaikkapa Tiimarista ja keskikoristeen voi löytää lähes mistä tahansa kun pitää mielen avoinna ja tutkii vaikka kirpputorien tarjontaa luovalla katseella.

Lähteet
Paris Hotel Boutique via Stylehive

Vesi hanasta vai pullosta?

Viime lauantain Aamulehdessä oli artikkeli pullotetuista vesistä. Aamulehden teettämän testin mukaan pullotetuissa lähdevesissä on huomattavasti enemmän bakteereja kuin Tamperelaisessa vesijohtovedessä. Artikkelissa kerrotaan myös pulloveden menekin kasvaneen, vaikka veden hinta onkin tällätavoin myytynä jopa tuhatkertainen vesijohtoveteen verrattuna. Lehdessä myös ihmetellään miksi ihmiset ovat valmiita ostamaan vettä tähän hintaan, kun kotona samaa ainetta saa hanasta lähes ilmaiseksi.

Itse löydän vastauksen jo kysymyksestä, sillä se hanavesi on nimenomaan kotona kun taas juomapullo on yleensä ratkaisu jossakin muualla syttyvän janon sammuttamiseen. Ja tällöin vesi on varsin hyvä vaihtoehto hiilihapollisille limuille.

Vielä vuosi sitten kun päiväni kuluivat luennoilla istumiseen, ostin usein pullollisen vettä iltapäiväksi. Syitä oli kolme, joista ensimmäinen on veden hinta. Vesipullo maksaa parhaimmillaan 50 senttiä tai jopa euron vähemmän kuin vastaavankokoinen limupullo. Tällainen säästö on opiskelijabudjetissa jo melkoinen. Toiseksi vedessä ei ole sokeria, hiilihappoa, eikä elintarvikevärejä, jotka tuhoaisivat hampaita tai vähintäänkin muuttaisi niitä kellertäviksi. Kolmantena syynä on veden luonnollinen ominaisuus virkistää aivotoimintaa. Itse en luota energiajuomien lyhytkestoiseen virkistävään vaikutukseen vaan juon tällaisten sijaan paljon vettä, jolloin aivot pysyvät nesteytettyinä ja ajatus kulkee iltapäivän puuduttavimmillakin luennoilla.

Aamulehden artikkelissa kritisoidaan pullovesien bakteeripitoisuuksia ja samalla kehutaan kuinka hanaveden bakteeripitoisuus on täysi nolla. Tosin hanaveteen lisätään klooria, jotta tämä tulos saavutetaan. Itse en suoraan sanottuna tiedä kumpi on parempi. Bakteerithan toisaalta luovat elimistöön myös immuniteettiä monia sairauksia vastaan, mutta seassa saattaa tietysti olla joku vahvempikin bakteeri, joka sitten laukaisee jonkin sairauden. Itse olen valmis tämän riskin ottamaan, sillä selvisin lapsuudestanikin hengissä juotuani kaiket kesät kesämökillä itse kerättyä lähdevettä.

Mielestäni myös pullovesituotannon saastuttavuus on hieman outo kritisointikohde. Onhan toki totta, että jossakin päin maailmaa pullovettä todellakin juodaan mieluummin kuin hanavettä myös kotona. Tällöin vettä ostetaan tavallaan turhaan. Itselleni pulloveden ostaminen on kuitenkin aina ollut valintakysymys sille, ostanko pullollisen limua vai pullollisen vettä. Yhden muovipullon jätemäärä kuluu jokatapauksessa. Lisävinkkinä vesipulloa on hyvä käyttää myös hanaveden kuljetukseen, jolloin säästää rahaa, eikä pullon sisältö ole visuaalisesti ristiriidassa etiketin kanssa.

Mutta miten te lukijat suhtaudutte pullotettuun veteen? Onko kyseessä tyystin turha tuote, joka pakataan jätemäärää lisääviin pulloihin ja jota saisi kotona murto-osalla kaupan hinnasta vai onko pullotettu vesi hyvä vaihtoehto limuille ja mehuille?

Hansa tarjoaa vesihanojen eliittiä

Saksan Stuttgartissa toimiva Hansa valmistaa tämän vuoden ehkä halutuimpaa vesihanamallistoa. Sisustuslehdissä ja blogeissa suosituksi nousseen, veden lämpötilan LED-valoin ilmoittavan Hansacanyonin lisäksi mallistosta löytyy muitakin kehittyneitä ja esteettisiä hanavaihtoehtoja. Kuvassa oleva noin 400 euron arvoinen Hansamurano toimii liikesensorin avulla ja laskee veden lasipintaa pitkin alas kauniin tasaisena virtana.

Myös suihkujärjestelmistä löytyy nykyään väriä vaihtava malli, Hansacolourshower. Itseäni suihkulaitteista kiinnostaa eniten kuitenkin Hansajet, joka on yksinkertaisen tyylikäs ulkonäöltään ja johon saa erittäin isoja suoraan pään ylle ulottuvia suihkupäitä, joista vesi virtaa sateenomaisesti suihkuttelijan päälle. Suomessa Hansan hanoja löytyy ainakin Laattapisteen valikoimasta. Saksan alkeet osaava voi tilata hanoja edulliseen hintaan myös Megabad -verkkokaupasta.

Pikes Peakissa rikottiin ennätysaika

Japanilaiskuljettaja Nobuhiro "Hirviö" Tajima rikkoi eilen Pikes Peak International Hill Climbin 12 vuotta vanhan ennätysajan. Työkaluna Hirviöllä oli Suzuki XL7 hill climb special. Uusi ennätys kirjattiin ajalla 10 minuuttia 1.408 sekuntia. Edellisen ennätyksen haltija oli yhdysvaltalainen Robby Unser, joka suoritti vaativan reitin vuonna 1994 noin 4,4 sekuntia Tajimaa hitaammin.

Pikes Peak International Hill Climb on Yhdysvaltojen Kalliovuorilla vuosittain järjestettävä niinkutsuttu ylämäkikilpailu, jossa ajetaan 20 kilometrin pituinen matka erittäin mutkaista ylämäkeä. Korkeuseroa lähdön ja maaliviivan välillä on huikeat 1,4 kilometriä. Tapahtuma on järjestetty jo vuodesta 1916 alkaen ja kerää vuosittain noin 150 kilpailijaa lukuisiin eri sarjoihin, joissa kilpakalustona toimii niin moottoripyörät, kuorma-autot ja niin avo- kuin umpikorisetkin kilpa-autot.

Myös Suomalaisille Pikes Peak on tuttu 1980-luvun lopulta, kun rallin B-ryhmän loppumisen jälkeen Ari Vatanen voitti kilpailun ennätysajalla Peugeot 405 T16 GR autollaan. Ranskalainen elokuvaohjaaja Jean-Louis Mourey taltioi Vatasen suorituksen lyhytelokuvaansa "Climb Dance", joka voitti palkintoja niin Chamoneuxissa, Chicagossa, Houstonissa kuin Val D'Iseressäkin järjestetyillä filmifestivaaleilla. Meille autourheilun ystäville kylmiä väreitä aiheuttava video löytyy tämän postauksen lopusta.

Tekniikasta kiinnostuneille vielä pienenä tietoiskuna, että voittaja-auto Suzuki ei nimestään huolimatta ole kuin etäisesti ulkonäöltään sarjatuotantomalli Xl7:ää vastaava. Moottorina putkirunkoisessa autossa puhkui GM:n tuplaturboinen 3,6 litrainen V6, joka tarjoaa kuljettajan käyttöön noin 1000 hevosvoimaa tehoa ja muhkean 1000 Nm vääntömomentin. Nobuhiro Tajima uskoo ensi vuonna alittavansa maagisen 10 minuutin rajan ja tämä tuskin jää pelkäksi haaveeksi taitavalle 57-vuotiaalle japanilaiselle.

Lähteet:
Autoblog
Pikes Peak International Hill Climb

Bloggaamalla rikkaaksi?

Lauantain Helsingin Sanomat kirjoittaa bloggaamisen taloudellisesta puolesta otsikolla "Blogikirjoittelu ei elätä Suomessa". Artikkelissa luodaan katsaus suosittujen suomalaisblogien suhtautumiseen blogien ohessa olevaan verkkomainontaan. Yleiskuvaksi jää, että mainosten esittäminen blogien yhteydessä on Suomessa varsin marginaalista ja tähän on helppo yhtyä. Suomen kokoisella kielialueella suomeksi bloggaava tulee aniharvoin tavoittaneeksi sellaista lukijamäärää, joka pelkästään mainoksia napsauttelemalla nostaisi bloggaajaa ryysyistä rikkauksiin ainakaan aivan hetkessä.

Itse olen nyt muutaman kuukauden ajan pitänyt Googlen AdSense -mainosbanneria blogini yhteydessä kokeilun vuoksi. Rahallinen tulos on todella minimaalinen, mutta kertymää on mielenkiintoista seurata. Samalla AdSense pitää kirjaa sivun kävijämääristä, joten erillistä kävijälaskuria ei tarvitse asentaa. Mainosbannerin ulkoasunkin voi varsin vapaasti muokata haluamakseen ja toivonkin, että nykyinen hillitty ulkoasu ei pomppaa tarpeettomasti lukijoiden silmille blogin reunalta.

Mikäli blogillaan aikoo toden teolla rikastua ja päivittäiset kävijämäärät ovat jo 2000 pinnassa, on mainosbannereiden myynti suoraan yrityksille kannattavin vaihtoehto. Erilaiset sisältöön osaksi kirjoitetut mainokset ovat yksi vaihtoehto, mutta tekee blogista äkkiä läpinäkyvää mainospuhetta varsinaisen asiasisällön jäädessä taka-alalle. Ohjenuorana voisi pitää myös, että mikäli blogi käsittelee pääasiassa kuluttamista ja/tai kulutustuotteita, mainostaminen voi olla hyväkin ratkaisu. Yleisille mielipideblogeille, päiväkirjoille ja etenkin poliittisille ja kansalaisaktivisimia suosiville blogeille mainostaminen taas todennäköisesti tekee enemmän hallaa kuin hyötyä. Mieti aina ensin oman blogisi yleistä linjaa ja sitä, sopiiko kaupallinen tiedottaminen asiayhteyteen ennen kuin syöksyt suinpäin mainostajien puheille.

Liian lyhyistä lahkeista

Miksi? Laitatko jalkaasi kaksi kokoa liian pienet kengät? Onko talvella piposi niin pieni, ettei se edes lämmitä? Miksi kuitenkin laitat jalkaasi housut jotka ovat selvästi pesussa kutistuneet? Vai loppuiko housuntekijältä kangas hieman polven jälkeen? Nyt puhun siis naisten (ja miksei miestenkin) capri-housuista.

Mielipide caprien vastenmielisyydestä ei rajoitu omaani, sillä pikaisen lähipiirin miestutkimuksen mukaan muutkaan miehet eivät koe liian lyhyitä housunlahkeita esteettisenä. Housujen mukavuudesta en sano mitään, mutta jos pelkästään mukavuuden ehdoilla pukeuduttaisiin, liikkuisimme varmastikin kaikki kauhtuneissa verkkareissa julkisesti. Lasken täten capri-housut samaan kastiin klassisen tuulipuvun kanssa.

Naisen nilkka on harvoin yksinään niin kaunis, että sitä kannattaisi erikseen housun alta esitellä. Hameen kanssa juttu toimii, mutta ei caprien kanssa. Outo juttu, mutta näin se menee. Tämä naisten pukeutumisen outo ilmiö on minua ihmetyttänyt jo vuosia. En ole kenenkään lähimmäiseni antanut ostaa itselleen moisia "tulvahousuja" vaan olen vakuutellut, ettei täällä sisämaassa vedenpinta nouse niin korkealle, ettäkö nilkat kastuisivat.

Olkoon tämä teksti vetoomuksena kaikille lukijoille: Jättäkää ne puolimittaiset lahkeet kauppaan. Ostakaa joko shortsit tai kunnolliset housut, ei mitään sekoitusmuotoja. Kiitos. Tämän viestin innoittajana toimi uusi blogilöytö "Eniten vituttaa kaikki", jossa vedetään sanallisesti koko maailmaa turpiin.

Vedenkierrätystä

Muutama vuosi sitten suureen ääneen medioissa rummutettiin harmaaveden hyötykäyttöä kotitaulouksissa, mutta syystä tai toisesta kohu loppui yhtä nopeasti kun alkoikin, eikä hienoon ideaan ole viimeaikoina törmännyt enää missään. Apartment Therapy: Chicago toi harmaavesikierrätyksen takaisin pinnalle esitellessään Aqus -nimistä kierrätysratkaisua.

Käytännössä harmaavesikierrätys tarkoittaa Aquksenkin tapauksessa kylpyhuoneen käsienpesualtaan käytetyn veden talteenottamista erilliseen säiliöön, josta sitä jatkokäytetään wc-pöntön vetämisen yhteydessä huuhteluvetenä. Ajatus on kerrassaan nerokas, sillä wc-pöntön huuhteluvedellä ei ole mitään tarvetta olla täysin puhdasta hanavettä. Lisäksi wc-pönttöä ja käsienpesuallasta käytetään usein samassa yhteydessä, jolloin pöntön vetämisen jälkeen tapahtuvan käsienpesun yhteydessä harmaavesisäiliö täyttyy uudestaan seuraavaa huuhtelukertaa varten.

Tällaisen järjestelmän soisi yleistyvän ja tulla jopa standardiksi uusien talojen rakentamisessa. Järjestelmä vähentää vedenkulutusta huomattavasti, jopa 26% kokonaiskulutuksesta. Tämä säästää kahden hengen taloudessa vuoden aikana noin 100 euroa vesilaskussa. Lisäksi tietysti on ajateltava oheisvaikutuksia kuten pienentynyt energiantarve kunnallistekniikan osalta, sekä jätevedenpuhdistamoiden osalta. Vuorokauden aikana vettä säästyy jopa 60-80 litraa kahden hengen taloudessa tämän kierrätysjärjestelmän avulla.

Lähteet
Aqus Toilet System via Apartment Therapy: Chicago
Motiva: Kodin energiankulutus: Vedenkulutus

Vyönsoljen kertomaa

Yhä kutistuvan teknologian ja monimuotoisemmin personoitavien vaatteiden maailma lyövät kunnolla kättä Egokast -nimisessä uudessa vyönsoljessa. Käytännössä kyse on 3,5" näytöllä varustetusta kannettavasta minikokoisesta mediasoittimesta, jonka mukana toimitetaan kiiltoteräksinen kehys, jolloin laite muuttuu, kyllä, vyönsoljeksi!

Täydellä kirkkaudella laite suoltaa SD-kortilta monenmuotoista videota reilut neljä tuntia yhteen mittaan. Näiden neljän tunnin aikana yökerhon tanssilattialla tulet varmasti herättämään uteliaisuutta vastakkaisessa sukupuolessa. Riippuen tietysti hieman siitä, millaista videota vyössäsi esität. Laitteen hinta on noin 210 euroa, mutta maahantuojasta ei ole tietoa. Eipälenkin tämän olevan jälleen kerran niitä tavaroita, joita voi tilata vain internetin ihmemaasta tänne pohjolan perukoille.

Lähteet
Egokast via Stylehive

Ilmaista kuvankäsittelyä Gimpillä

Onko kuvien käsittelyyn käyttämäsi ohjelma vanhentunutta mallia, huonosti tarpeisiisi sopiva tai peräti piraattikopio? Kiinnostaisiko sinua vaihtaa ohjelmasi ilmaiseen ja ammattitasoiseksi kehuttuun malliin?

Testasin syksyn työrupeamaa varten vapaan lähdekoodin kuvankäsittelyohjelma Gimpiä jälleen kerran. Tällä kertaa alustana oli Linuxin sijasta Windows. Linux-puolella Gimpin käyttöni kariutui lähinnä itse käyttöjärjestelmän puutteisiin, sillä millään konstilla en saanut piirtopöytääni toimimaan Ubuntu Linuxissa.

Windows-puolella piirtopöytä toimii automaattisesti, mutta millainen työkalu Gimp todellisuudessa on. Piirtopöydän kera ohjelma on lähes käyttökelpoinen. Jokaisen piirtovedon jälkeen tosin sovellus miettii jotakin ne pari ratkaisevaa millisekuntia kun tekisi mieli jo piirtää seuraavaa viivaa. Tämä ei ole hyväksyttävää, mikäli piirtopöytä on tärkeä ja jokapäiväinen työkalu. Piirtojäljen tulee syntyä katkoitta ja viiveettä. Myöskään piirtojen välissä ei saisi olla katkoa sovelluksen toiminnassa.

Toisena ongelmana koen ohjelman erittäin huonon käyttöliittymän - tai oikeammin koko käyttöliittymän puuttumisen. Sovelluksen työnäkymä koostuu irrallisista ikkunoista, jotka toimivat kuten Windowsin normaalit sovellusikkunat. Tämä tuottaa ongelmia, sillä välillä tärkeät työkalut hukkuvat muiden sovellusten taakse, etenkin jos työn lomassa on vaihdettava näkymää välillä sovelluksesta toiseen. Gimpshop -laajennus korjaa kuitenkin tämän ongelman melko hyvin. Gimpin heikkoudet nousevat esiin Adobe Photoshopiin tottuneelle lähes jokaisessa toiminnossa. Esimerkkinä kuvan tallentamisesta puuttuva esikatselunäkymä ja vaillinaiset tallennusoptiot monen tiedostomuodon kohdalla. Myös kuvien peruskäsittelystä puuttuu monia ammattilaistason ohjelmista tuttuja ominaisuuksia. Esimerkiksi kuvan muuntaminen tietokonenäytölle suunnitellusta kuvasta televisiossa toimivaan 16:9 kuvaformaattiin on todella hankalaa ilman pikselileveyttä muuttavia esiasetuksia.

Gimp soveltuu kuitenkin hyvin valokuvien käsittelyyn ja yksinkertaisen grafiikan tekemiseen. Valokuvanmuokkauksessa tarvittavia säätöjä Gimpistä löytyy runsaasti, joskin osa säädöistä toimii hitaammin kuin kaupallisissa ohjelmistoissa. Mikäli kuvankäsittely on osa päivittäistä työtäsi tai opiskeluasi, suosittelen silti panostamaan laatuun ja kalliista hinnasta huolimatta ostamaan Adobe Photoshopin, joka on ollut jo vähintään viimeisen 10 vuoden ajan alan standardityökalu - eikä syyttä. Ehkä Gimpin kaltaiset ilmaiset vaihtoehdot vielä nousevat kaupallisten esikuviensa tasolle, mutta näillä näkymin siihen tulee kulumaan vielä vuosia.

Tyylillä luontoon

Retkeilyteltat ovat nykymuodossaan usein maastonvihreitä tai muuten hillittyjä ulkoasultaan. Muistan itse kuinka viimeksi telttaillessani vanha 70-luvulta peräisin oleva retkeilyteltta herätti huomiota muissa ihmisissä. Kirkkaan oranssit päädyt yhdistettynä keskisiniseen kaarevaan kattoon huusivat huomiota uudempien telttojen vierellä. Toki teltan persoonallinen tyyli ei korvannut huonosti vettäpitävää kangasmateriaalia tai vaikeaa pystytysmekanismia.

Jos heikko vintagelaatu ei kiinnosta ja kesän retkeilyt on vielä edessäpäin, kannattaa metsästää jostakin käsiinsä Orla Kielyn vahvoilla kuvioilla koristeltua retkeilysarjaa. Valitettavasti sarjaa tehdään vain rajoitettu erä, mutta toivottavasti muut valmistajat heräävät pian huomaamaan, että telttaretkeilynkin voi hoitaa estetiikkaa unohtamatta. Kielyn retkeilysarjaan kuuluu kolmen hengen kupoliteltta, makuupussi, sekä tyylikkäät kumisaappaat. Lisäksi sarjaan kuuluu kolme varsin ekologista, veivillä ladattavaa sähkölaitetta - lyhty, taskulamppu ja radio.

Suomessa telttoja myy tutuimpien tavaratalojen lisäksi ainakin Varuste.net, Vapaa-ajan tarviketalo ja Partioaitta. Mainittujen yritysten telttatarjonta edustaa modernia hillittyä linjaa, joskin joitakin kirkkaanvärisiäkin vaihtoehtoja löytyy. Kirkkaanvärinen teltta lieneekin erityisen hyvä yksin suoritettavilla vaellusmatkoilla, sillä teltalle on pimeässäkin helppo löytää takaisin ja mahdollisen onnettomuuden sattuessa pelastushenkilökunnan on helpompi paikallistaa kirkas teltta maastosta.

Lähteet
Orla Kiely via The Style Files via Siagrafica

Patjat - Jousitetut

Patjakyselyn toinen suosikki olivat joustinpatjat. Mari Koo nosti esiin Kuluttaja-lehdessä julkaistun suuren patjatestin tulokset marraskuulta 2005. Oopa on testienkin kanssa samaa mieltä ja suosittelee Ikean joustinpatjoja, jotka ovatkin hintaansa nähden varsin laadukkaita. Taviokuurna muistuttaa tarkistamaan patjan jousituksen. Avojousitettuun patjaan verrattuna pussijousitettu on tukevampi, kestävämpi ja parempi selälle. Erona aiemmin käsiteltyihin futon-patjoihin on yleensä korkeampi patjakorkeus, pehmeys, sekä patjan päällysmateriaalin irroitettavuus pesua varten. Joustinpatjoissa hengittävyys on usein hyvä patjan sisällä, joten kosteutta patjaan ei kerry, mutta hengitys ei välttämättä toimi iholle asti, välissä olevan patjasuojuksen ja usein tiiviin petauspatjan vuoksi.

Joustinpatja on yleisimpiä Suomalaisten käyttämiä patjamalleja ja patjoja saakin monen kokoisena, paksuisena ja laatuisena useimmista huonekaluliikkeistä. Patjojen hinnoissa on enemmän vaihtelua kuin laadussa, halvimpien patjojen ollessa noin 200 euron hintaluokassa siinä missä kalliimmat patjat maksavat useita tuhansia euroja. Kuten ICRT-testijärjestön mittaukset osoittavat, ovat laadulliset erot eri hintaluokkien välillä häviävän pienet. Kannattaakin siis säästää ja testata patjat objektiivisesti kuuntelematta myyjien tyhjiä mainospuheita.

Netissä toimiva sisustuskauppa ON24 tarjoaa 160*200cm joustinpatjaa halvimmillaan hintaan 216 euroa. Tämä halvin Apollo-patja on 17cm korkea peruspatja, jossa on 110 jousta neliömetriä kohden. ON24:ssä olevista kalliimman hintaluokan patjoista löytyy anti-allergiseksi käsiteltyä päällikangasta, tiuhempaa jousitusta ja irroitettavaa päällikangasta. ON24:n patjat eivät pääsääntöisesti ole pussijousitettuja.

Maanlaajuisesti toimiva huonekaluliike Stemma myy Hilding ja Jensen -merkkisiä joustinpatjoja. Halvemmat Hildingitkin maksavat esimerkkikoossa 80*200cm huimat 266 euroa, kalliimpi Jensen-mallisto liikkuu tuhannen euron tietämissä samaisessa esimerkkikoossa. On hiuksianostattavaa ajatella, mitä itse hakemani 160*200cm patja mahtaisi tässä liikkeessä maksaa.

Huonekaluliike Asko tarjoaa halvinta Pilvi-mallin joustinpatjaansa 160*200cm kokoisena hintaan 510 euroa. Patja on perusmallinen ja sisältää 185 Bonnell-tyyppistä jousta neliömetriä kohden. Iskun Mars-patja on vastaava ja 80*200cm kokoisena on tarjouksessa 120 eurolla. Tuttua laskukaavaa noudattaen 160cm leveyksinen versio maksaisi siis noin 250 euroa, mikäli tarjous koskee myös muita kokoja.

Kalustejätti Ikea myy halvinta Sultan Högbo patjaa 160*200cm kokoisena hintaan 149 euroa, joka on ehdottomasti edullisin netistä löytämäni parivuodekokoinen patja. Patjassa jousia on toki vain 101 kappaletta per neliömetri. Paksuutta patjalla on kuitenkin ruhtinaalliset 20cm. Patjatestissä suhteellisen hyvin menestynyt Sultan Hasselbäck maksaa 160*200cm kokoisena 329 euroa, mutta tarjoaa jo tiheämmän pussijousituksen (151 jousta per neliömetri), sekä ylelliset 28cm paksuutta. Edellämainittujen välimaastosta löytyy vielä Sultan Hustad, jossa on Hasselbäckistä tuttu tiheä pussijousitus yhdistettynä Högbon pintamateriaaleihin ja 20cm korkeuteen. Hintaa tälle, omalle suosikilleni tulee parivuodelevyisenäkin varsin inhimillinen 189 euroa.

Maskun Kalustetalon valikoimista löytyy nuorille ja lapsille, eli ilmeisen kevyille ihmisille suositeltu Masku 1 joustinpatja, joka 80*200cm kokoisena on tarjouksessa 129 eurolla. Tämän jätän itse pois laskuista, sillä kaipaan patjaltani tukevuutta, enkä usko, että nuorisopatja sitä pystyy tarjoamaan. Jyskiltä löytyy yrityksen oma Dreamzone nimeä kantava patjasarja, josta halvimpana esimerkkinä on 2kpl Basic S10, 80*200cm joustinpatjoja yhteishintaan 119 euroa. Patjassa on 116 Bonnell-jousta neliömetriä kohden ja tuote on valmistettu Suomessa. 10 vuoden takuulla varustettu 160*200cm kokoinen Plus S20 joustinpatja maksaa sekin siedettävän 349 euroa. Plus S20:ssä on 258 pussijousta neliömetrille, polyesteri-puuvilla-päällinen ja se sopii myös moottoroidulla pohjalla oleviin sänkyihin. Tämä patja on ehdottomasti varteenotettavin kilpailija Ikean Hasselbäckille.

Sotkalla on laaja valikoima erilaisia patjoja, joista esimerkiksi valitsin Saana -parivuodekokonaisuuden. Kaksi 80*200cm kokoista patjaa sekä yhdenäinen sijauspatja maksavat yhteensä 349 euroa. Hinta ei ole lainkaan paha ottaen huomioon, että sijauspatjaa ei tarvitse ostaa erikseen.

Yhteenvetona joustinpatjoista voisi todeta, että järki kannattaa pitää mukana kun patjaa valitsee, sillä hintahaitari on todellakin yllättävän suuri. Kuitenkin parivuodekokoon sopivia patjoja tai patjasettejä saa 120-350 euron välillä monenlaisia, joista kalliimmissa ominaisuudet yltävät aina lähes 2000 euron patjojen tasolle. Jälleen painotan, että oma selkä on kuitenkin se paras patjatesteri ja aina kannattaa koeistua ja koemaata patja. Sen verran isosta ostoksesta on kuitenkin kyse, että aivan sutta ja sekundaa ei kannata ostaa, mutta pitkäjänteinen ja kriittinen ostaja voi säästää satoja euroja valitsemalla patjansa oikein.

Patjat - Futon

Edellisessä kirjoituksessani kannustin ihmisiä kertomaan kokemuksiaan käyttämistään patjoista ja mielenkiintoisia ja informatiivisia vastauksia tulikin enemmän kuin uskalsin odottaa. Suuri kiitos huomiosta kuuluu myös Kulutusjuhla -blogille, joka vinkkasi patjametsästyksestäni lukijakunnalleen. Koitan hieman purkaa kommentoinnin perusteella kiinnostavaa patja-asiaa seuraaviin kirjoituksiini.

Futon nousi minulle yllättävänä vaihtoehtona esiin, kiitos Mari Koon ja Zepanderin omien kokemusten. Itselleni futon on aiheuttanut aina vaahtomuovisen mielikuvan, enkä ole tutustunut henkilökohtaisesti tällaisiin patjoihin lainkaan. Kommentit yhdistettynä tutkimusmatkaan internetissä kuitenkin nostivat tämän patjatyypin suosikikseni heti joustinpatjan rinnalle.

Futon on japanilainen, paikallisissa mitoissaan yleensä noin 5cm paksu puuvillalla tai keinokuidulla täytetty kangaspäällysteinen patja. Länsimaiset futonit perustuvat vain etäisesti esikuvaansa, ollen huomattavasti paksumpia ja sisältäen useita kerroksia erilaisia pehmustemateriaaleja. Futonin sanotaan olevan jämäkkä ja hyvin hengittävä, usein orgaanisin materiaalein täytetty patjamalli. Ohuet futon-patjat on myös käteviä vieraspatjoja. Alunperin futonit on suunniteltu tatami-lattialle pieniin asuntoihin, joista patja kerätään yön jäljiltä rullalle ja sivuun muun elämisen tieltä. Huomioitavaa on, että futon-patjan päälle suositellaan aina luonnonmateriaaleista valmistettua petauspatjaa ja lakanaa, jotta hyvin hengittävä patja pääsisi todella oikeuksiinsa.

Futon-patjoja myyviä liikkeitä tiedusteltiin kommenteissa ja pikaisen internetmetsästyksen perusteella löytyi Helsinkiläinen Futon-1, josta saa esim. kierrätyspuuvillalla ja vaahtokumikerroksella täytetyn 160*200cm kokoisen patjan hintaan 246 euroa. Paksuutta patjalla on 14cm.

Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva FTN Futon Shop tarjoaa kolmea erilaista patjaa, joiden pehmuus vaihtelee käytetyn täytteen (mm. puuvilla ja luonnonkumi) mukaan. Hintatietoja FTN ei valitettavasti ilmoita kotisivuillaan. Sama puute esintyy niin ikään Helsinkiläisen Futon Bed Shop Oy:n sivustolla, jossa kuitenkin esitellään tarjotut neljä eri patjavaihtoehtoa, joissa materiaaleina mm. hevosenjouhi ja hamppu.

Futon Shop Oulu myy viittä eri patjavaihtoehtoa, erikoistäytteinä kookos ja freoniton vaahtomuovi. Hintaa 15cm paksulle ja 160*200cm kokoiselle kookos-puuvilla-patjalle tulee 358 euroa. Futon Shop Turku tarjoaa Tanskassa valmistettuja patjoja, joista löytyy erittäin hyvät pdf-muotoiset malli- ja hintakatalogit suoraan sivustolta. Esimerkkinä Karup-malliston puuvillavanusta ja kookos/latex-levystä valmistettu 160*200cm patja maksaa 389 euroa.

Tamperelainen Futonia säväyttää yhdessä Turun Futon Shopin kera kauneimmilla kotisivuillaan, mutta jälleen kerran edes viitteelliset hintatiedot ovat asiakkaan ulottumattomissa. Futonia tarjoaa kuitenkin Innovation ja Nippon patjamallistoja, sekä erikoisuuksina kantokassin sisältävää matkapatjaa ja joogafutonia.

Lopuksi voisin todeta futon-patjan olevan hinnaltaan varsin kilpailukykyinen etenkin halvempien runkopatjojen ja joustinpatjojen kanssa. Futonin etuina ovat hyvän hengittävyyden takaavat luonnonmateriaalit, sekä käytännöllisyys tilanteissa, joissa patjaa pitää siirtää usein, esimerkiksi sohvasängyn lisäpatjana tai vieraspatajana.

Futonmallistoja netissä selatessa kannattaa tutustua samalla Thaimaalaiseen Futon-nimiseen elektronista punkahtavaa rockia soittavaan bändiin, jonka musiikkia on helppo kuunnella selailusession taustalla Myspacesta löytyvän bändin promosivun kautta.

Niin makaa kuin patjan ostaa

Blogin lukijoilta kaivataan nyt apua. Kertokaa kokemuksenne patjoistanne. Mistä ostitte, onko joustinpatja, vaahtomuovipatja vai runkopatja? Mitä hyviä ja huonoja puolia patjassanne olette havainneet? Vai onko patja ollut niin hyvä, että sen ominaisuuksia ei yksinkertaisesti ole tullut edes pohdittua?

Itselläni on ollut käytössä halpa vaahtomuovipatja, joka kuitenkin jo parin viikon käytön jälkeen muuttui muhkuraiseksi ja aiheutti selkäkipuja. Tämän jälkeen olen tyytynyt pelkästään sohvasängyn omaan patjaan. Patjan hankinta on edessä ja etenkin Ikean suhteellisen edulliset joustinpatjat kiinnostavat. En kuitenkaan tahtoisi ostaa huonoa patjaa, sillä tahdon panostaa yöunen laatuun sekä kehon terveyteen. 6-8 tuntia päivässä sängyssä viettäen ei ole aivan sama, millä makaa.

Kuvan sänky on Dejana Kabiljon suunnittelema massiivipuinen BonnieClyde.

Moderni nukkekoti

Nukkekodin ei aina tarvitse esittää barokkityyliä kuten Sirchin moderni nukkekoti todistaa. Läpinäkyvästä akryylilasista ja puusta valmistettu noin 73 senttiä leveä nukkekoti toimisi täydellisesti vaikka olohuoneen koristeena. Tällaisen laatikon tosin käsistä kätevä tekijä rakentaa itsekin, jolloin esine muuttuu persoonallisemmaksi ja sopii jopa näin miehiseen makuun pienenä askartelutaidonnäytteenä.

Hintaa modernilla nukkekodilla on 150 euroa ja sitä myy esimerkiksi brittiläinen Little fashion gallery. Jollei muuten, niin tästä vaimolle tai tyttöystävälle lahjaksi. Nyt kun aloittaa askartelun, niin eiköhän tuo viimeistään jouluksi valmistu.

Lähteet:
Sirch via The style files

Goottikodin välttämättömyydet

Ihmisen perusluontoon kuuluu oman pimeän puolensa etsiminen, monelle tämä on tarjonnut mahdollisuuden etsiä sitä erilaisten tarujen ja fantasian kautta. Mikäli vanhat legendat vampyyreistä, ritareista ja lohikäärmeistä kiinnostavat, kannattaa kotia täyttää Helsinkiläisen Bell Artin myymillä Dragon Art -tuotteilla. Lohikäärmeistä, luurangoista ja pimeästä puolesta aiheensa ammentavat esineet ovat näyttäviä ja työnjäljeltään hyviä.

Suurin osa tuotteista kelpaa piristykseksi myös perinteisemmin sisustettuun asuntoon kauneutensa puolesta, mutta jotkin tuotteet hieman alentavat koko tuotesarjan arvostettavuutta. Esimerkkinä toimikoon vaikka lohikäärmeen kuvalla varustettu wc-istuimen kansi, jollaista en soisi näkevän kiihkeimmänkään tulensyöksijäfanin valkoisen valtaistuimen päällisenä.

Itse ottaisin kotiini mieluusti näyttävät viinilasit, sekä vitriinin.

Elän täällä, siis sisustan

Tämänpäiväisessä Aamulehdessä pisti silmään Edith Aholan kolumni, jossa käsitellään kodin sisustamista otsikolla "Sisustan, siis elän". Aholalla sisustaminen ei selvästi kuulu harrastuksiin, sillä tekstinsä mukaan hän on ollut migreenin partaalla valitessaan värejä sadan värilastun kokoelmasta. Suurena murheena on ollut myös värilastujen väriyhdistelmät.

Ennen riitti, että värilastut ovat paitsi pieniä, mutta myös erivärisiä, kuin maalit todellisuudessa ovat. Edellisen lisäksi nykyremontoijaa hermostuttaa uusi vitsaus: maalitehtaiden värisommittelijat ovat valinneet sisustustikkuihin eriskummallisia värejä, jotka missään nimessä eivät soinnu toisiinsa.

Tällaista väriyhdistelmää edustaa hiekanruskea, fuksia ja persikka. Suosittelen myös oman maun käyttämistä kodin värimaailmaa valitessa, sillä mikäli valmiit, yleensä harmonisiin värikarttoihin perustuvat yhdistelmät eivät miellytä, voi värit valita myös sekaisin ja koostamalla omia väriyhdistelmiä. Ketään ei pakoteta orjallisesti tottelemaan näitä valmiita ehdotelmia. Ja kyllä, hiekanruskea, fuksia ja persikka sopivat yhteen, mutta pakko ei näitäkään ole yhdistää jos tulos raastaa sielua.

Siinä missä miehet eivät muista tai erota, onko äijäkaverin olohuone vintagea vai retroa, naiset pistävät merkille ainakin sen, ovatko ystävättären lehtikorin Avotakat tuoreita vai vuodelta 1995. Tupaantuliaisten jälkeen ystävättäret puivat tekstareitse illan emännän makaaberia tapaa yhdistää kylmät ja lämpimät värisävyt toisiinsa. Vastaavassa tilanteessa miehet muistelisivat ainoastaan kylmien ja lämpimien ruokalajien runsasta tarjontaa.

Aholan sukupuolia erotteleva jakaantuminen on peräisin viime vuosisadalta, jolloin miehiä ei kannustettu mukaan "tyttöjen leikkeihin" televisiosarjojen kuten Innon ja Sillä silmällä avulla. Nykyään monet tuntemani 20-30 -vuotiaat miehet panostavat kotinsa sisustukseen, joskus jopa enemmän ja tarkemmin kuin saman ikäluokan naiset. Aihetta löytyy pidempäänkin blogimerkintään siitä, miten kodista on tullut asujalleenkin vain vierailun kohde erilaisten aktiviteettien ja töiden ynnä opiskelun pitäessä asukkaan kodin ulkopuolella. Tällöin kodista tehdään omannäköinen ja korostetusti omaa itseä rauhoittavia tai innostavia elementtejä sisältävä pysähdyspaikka, jokin jossa voi olla omaa esteettistä käsitystä mukailevassa tilassa rauhassa maailman melskeeltä.

Olen pitänyt Edith Aholan kolumneista aiemmin ja pidin tästäkin, vaikka en samaa mieltä olekaan päivän aiheesta. Mielestäni sisustaminen on hieno harrastus jossa yhdistyy niin äärimmäinen henkilökohtaisuus kodin muodossa, kuin laaja sosiaalinen kanssakäynti ja yhteisölliyys erilaisten esteettisten ratkaisujen vertailussa. Kodin sisustus on 2000-luvun kantaaottavaa taidetta.

Ikea uudistaa

Huonekalujen jättimyymälä Ikea on uudistanut verkkosivujaan. Uudistukset ovat alkuun melko huomaamattomia, mutta sivuja selatessa käyttöliittymän parannukset käyvät äkkiä ilmi. Tuoteryhmät on nyt koottu entisen vasemman laidan sijaan ylös yhtenäiseen ja selkeään palkkiin, jossa ne ovat huonetyyppeihin jaoteltuina. Palkin vasemmasta reunasta löytyy kätevästi myös "kaikki tuotteet" painike, jonka alavalikosta pääsee nopeasti haluamalleen sivulle. Järjestelmä on tuttu kaikille The Sims -peliä pelanneille ja toimiikin huomattavasti sujuvammin kuin vanha listanäkymä.

Kategorialistauksissa tuotteet voi lajitella nimen, hinnan tai lisäyspäivämäärän mukaan. Luettelon voi typistää myös kattamaan pelkästään ne tuotteet, jotka on mahdollista ostaa myös netistä. Tämä on erittäin tervetullut uudistus enemmän verkko-ostoksia tekeville. Sivusto on kokonaisuudessaan siirtynyt nyt 10 vuotta uudempaan aikakauteen ja parannukset ovat mielestäni kaikki positiivisia. Myös sivulta löytyvä virtuaalinen myyjänkorvike on jännittävä uutuus. Myyjältä tuotteesta tai kategoriasta kysyttäessä, tämä avaa oikean osaston yrityksen kotisivuilta valmiiksi käyttäjälle. Tässä saattaa olla rohkea esiaste tulevaisuuden verkkopalveluista, kun personoidut ja paremmalla keinoälyllä varustetut virtuaalioppaat kuljettavat käyttäjää tämän tarpeiden mukaisesti ympäri verkkoa.

Itse kaupasta löytyy muuten uutuutena kuvassakin näkyvä yksinkertaisen tyylikäs Henrik Preutzin sunnittelema Karlstad -tuoli, joka tuo mieleen hieman 60-lukua. Värivaihtoehtoina onkin tumman harmaan lisäksi pirteä oranssi. Hintaa tuolilla on Ikean mittakaavassa paljon, eli 349€. Tämän pyörivän tuolin voi kuitenkin kuvitella sopivan moneen erilaiseen kodin sisustukseen, hippiretrosta funkkis-minimalismiin asti.

Keittiön kahdeksan pakollista esinettä

Yhdysvaltalainen Dwell -lehti on listannut Heinä/Elokuun numerossaan kahdeksan esinettä, jotka tulisi löytyä jokaiselta itseäänkunnioittavalta kokilta. Ise en aivan jokaista listan esinettä itselleni hankkisi tai huolisi, mutta lista antaa hyvää suuntaa kyllä jokaiselle, joka tahtoo design-ikoneita keittiöönsä.

• Jean-Frédéric ja Jean-Pierre Peugeotin pippurimylly (~30€, Pähkinä Shop)
  
• Timo Sarpanevan valurautainen pata (163€, Kodin Ykkönen)
  
• Yoshiharu Iwatan automaattinen riisinkeitin (?)
  
• Brabantia designin poljinroskis (ei hintatietoa)
  
• Philippe Starckin "Juicy salif" sitruspuserrin (53€, Cook Symposium)
  
• Richard Sapperin ja Marco Zanuson keittiövaaka (100€, Design and fun)
  
• Richard Sapperin "Minitimer" ajastinkello (13,30€, MoMa Store)
  
• Alfonso Bialettin "Moka express" espressokeitin (~20-60€, Sokos)
  

Tästä nähdään, että design-keittiö ei ole mitenkään ylivoimaisen kallis rakentaa, mutta suosittelen silti kaikkia harkitsemaan, tahtooko hankkia design-tavaransa juuri jonkun tekemän valmiin listan mukaan vai käyttää omaa sisustussilmäänsä. Itselläni listan tavaroista löytyy jo Peugeotin Paris-sarjaa olevat pippuri- ja suolamylly. Pitkällisenä haaveena on saada hankittua myös tuo Sarpanevan pata. Starckin Juicy Salif ei minun keittiööni sopisi, vaikka mies onkin yksi suosikkimuotoilijoistani. Myös muuten hauskat Zanuson keittiövaaka ja Sapperin ajastinkello eivät tule varmaankaan ikinä keittiötäni koristamaan.

Mikäli lukijoilla on jotain tietoa tuosta Iwatan riisinkeittimestä, kertokaa minullekin. En pitkällisen etsinnän jälkeenkään löytänyt mitään tietoa suunnittelijasta sen enempää kuin itse keittimestäkään.

Lähteet:
Apartment Therapy, Atylia Design, Bialetti USA, INeedCoffee, Kodin1, Museum of Modern Art, Pähkinä Shop, Unica home, Wikipedia

Minne menit suklismanna?

Lapsuuteni oli kaakaontäyteinen. O'boyta meni monta kuppia päivässä ja aamupala oli parasta silloin, kun lautasen pohjalla olevan kuvan sai kaapia esiin suklaapuuron alta. Vielä jokunen aika sitten näin kaupassa siinä tutussa paikassa mannapuuron vieressä tämän ruskean suklaamannapuuropaketin. Mutta missä se on nyt? Ilmeisesti valmistus on lopetettu, syytä en löytänyt ainakaan internetistä.

Pahimpaan suklaapuuronhimoon löytyi kuitenkin helpotusta erinäisten reseptien avulla, joista mainita voisi ainakin Marjatan suklaapuuron, Kotikokin suklaapuuron, Apollon suklaapuuron (kalorilaskuri.fi:ssä), Myllyn Paras suklaamannapuuron, sekä suklaapuuron mummun tapaan. Jollei internetistä mitään muuta iloa ole, löytyy täältä ainakin ruokareseptejä lähes loputtomasti.

Uuno varaosakauppiaana

Viimeisen parin viikon ajan työn alla olleeseen '93 mallin Primeraan piti saada varaosia. Suuntana tietysti Pirkkalan Veskan yhteydessä oleva Motonet. Varaosapalvelu on Motonetissa sinänsä hyvin hoidettu, että asiakkaan ei tarvitse osia etsiä, vaan varaosatiskin myyjät etsivät halutut osat hyllyistä ja tuovat ne asiakkaalle. Näin teoriassa, mutta jos myyjä on kuin Uuno Turhapuro elokuvasta Uuno rautakauppiaana, ei asiakkaalle jää kovin hyvää kokemusta palvelusta.

Vuoronumeroni koitettua selvitin myyjälle asiani: Nissan Primera 1.6, etujarrulevyt, jarrupalat, ilmausruuvit Akebono-satulaan, sekä jarrupalojen asennussarjat, kiitos. Päätteennaksuttelun ja huokailun jälkeen myyjä lähtee laahustamaan hyllyrivien sekaan mukanaan lista tuotekoodeista. Ensin tulee jarrupalat. *PAM* laatikko lennähtää metrin matkan tiskille. Myyjä jatkaa seuraavaan hyllyvälikköön. Pian tulee jarrulevyt, jotka nekin pitää tipauttaa tiskille kunnon kolinalla. Loput osat tulivat myös viimeisen metrin matkan tiskille kauniissa kaaressa heitettynä. Myyjän kommentti viimeisten osien laskeuduttua? "Siino."

Kiitos! Nyt toivon, ettei enää koskaan tarvitisi asioida tuon myyjän kanssa, sillä muut varaosamyyjät ovat ko. firmassa huomattavasti motivoituneemman oloisia ja jopa hymyilevät asiakkaalle. Ja luulen, että tämän projektin myötä minulla tulee vielä useasti olemaan asiaa tuolle samalle tiskille.

Camelotia kotiin

Helsinkiläinen Aada Sisustus tarjoaa melko hulppeaan 1400 euron hintaan vahvasti barokkihenkistä Camelot nojatuolia jokaisen koristeellisen kodin perustavaraksi, vaikka tuoli käy sopii loistavaksi myös valko-mustan minimalismin henkeen rakennetun asunnon keskustelukappaleeksi ja mielenkiinnon luojaksi. Tuoli näyttää varsin houkuttelevalta ja on helppo kuvitella olon olevan kuin väsyneellä kuningas Arthurilla kun raskaan päivän päätteeksi rojahtaa Camelotin tyynyille lepuuttamaan jalkojaan ja mieltään.