sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Säästä rahaa - ole oma parturisi



Nyt seuraa säästövinkki. Vuoden 2005 jälkeen olen käynyt parturissa vain kerran, päivä ennen häitä. Muutoin olen oppinut opiskeluaikojen pakollisen säästöbudjetin myötä hoitamaan parturoinnin korkeimman omakätisesti kotona. Tulos ei aina ole mallikatalogitasoa, mutta tähän päivään mennessä kukaan ei ole ainakaan kehdannut huomauttaa hiustyylistä mitään.

Paljonko voit säästää?

Lasketaanpa viimeisen 10 vuoden aikana parturointiin käytetyt varat. Ensimmäinen 24,90 € maksanut BaByliss-kotiparturikone kesti viime kesään asti, jolloin hankin nykyisen Philips HC5440 -kotiparturisetin hintaan 35 €. Sähköä akkulaitteet vievät varsin pihisti, joten sitä en laske nyt tähän edes mukaan. Mukaan lukien tuo häiden vuoksi M Roomissa otettu 30 euron hiustenleikkuun, viimeisen 10 vuoden aikana rahaa parturointiin on siis kulunut 89,90 €. Tämä tarkoittaa 0,75 euron kuukausittaista panostusta.

Mikäli olisin käynyt aiempaan tapaani kerran kuukaudessa erittäin edullisessa 20 € hiustenleikkuudessa, olisin käyttänyt päälakeeni rahaa viimeisen 10 vuoden aikana 2400 €. M Roomin Silver-jäsenyydellä rahaa olisi samassa ajassa kulunut 3500 €. Rahallinen säästö on siis aikaa myöden huomattava.

Miten aloittaa?

Tarvitset seuraavat tarvikkeet sujuvaan kotiparturointiin.

  • Kotiparturikone
  • Sakset viimeistelyyn
  • Kiinteä seinäpeili tai peilikaappi
  • Kädessä pidettävä isohko peili niskan viimeistelyyn
  • Imuri hiustenkeruuseen
Parturikoneessa tärkeää on löytää tukevarakenteinen laite, jossa on mielellään yksi säädettävä leikkuupää. Säätövaralla on suuri merkitys sen suhteen, millaisen hiusmallin haluaa. Uudemmassa koneessani pisin leikkuumitta on vain 24 mm, joka on hitusen vähäisesti omaan makuuni. Toki, joka toisella leikkuukerralla on mahdollista siistiä vain sivut, jolloin saa pienellä odottelulla aikaan myös korkeamman hiusmallin.


Miten leikata?

Tapoja leikata omaa kuontaloa on varmasti yhtä monta kuin leikkaajia. On kuitenkin tärkeää, että hiukset ovat puhtaat leikkauksen alkaessa. Muotoilutuotteet tarttuvat hiuksista parturikoneeseen ja tukkivat terät. 

Itse aloitan leikkuun aina päälaelta suurimmalla leikkuumitalla. Kun kaikki yli maksimileikkuumitan olevat hiukset on lyhennetty, jatkan niskasta ja ohimoilta 6-8 mm leikkuumitalla. Tämän jälkeen yksinkertaisesti käytän väliasetuksia tehdäkseni pidemmän päälaella olevan tukan tasaisesti lyheneväksi alaspäin. Väliasetuksina käytän yleensä 10, 13, 15, 18 ja 20 mm asetuksia. Näillä saa yleensä riittävän tasaisen muodon pitkän ja lyhyen osan välille. Niskan alaosasta lyhennän hiukset vielä 5 milliin.

Sivut ja päälaen hiukset saa helposti muotoon seinäpeilin edessä leikkaamalla. Kädessä pidettävän peilin ja seinäpeilin avulla pystyy puolestaan näkemään niskan alueen varsin hyvin. Päätä kannattaa käännellä peilien välissä hitaasti ja katsoa leikkuun ääriviivaa erilaisten kohoumien ja kuoppien löytämiseksi ja tasoittamiseksi.

Viimeistely

Lopuksi korvien ympärystät ja yksittäiset pitkäksi jääneet hiukset voi leikata hiustenleikkuuseen tarkoitetuilla ohuilla saksilla. Tämän jälkeen on hyvä imuroida irtohiukset lattialta ja tasoilta sekä omilta olkapäiltä. Oikein näppärä leikkaaja voi askarrella vaikka jätesäkistä itselleen suojuksen, jottei hiukset jää vaatteisiin. Lopuksi kannattaa käydä suihkussa ja pestä hiukset vielä huolellisesti. Samalla voi tunnustella etenkin päälaen takaosan ja niskan yläosan alueelta hiusten pituutta kaksin käsin, sormilla ikään kuin saksiliikettä tekemällä. Näin saa tuntuman siitä, ovatko hiukset yhtä pitkät vasemmalla ja oikealla sivulla.

Karkeasti näin voit sinäkin säästää vähintään 230 € vuodessa.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Keittiö uusiksi edullisesti


Keittiöremontin valmistumisesta on ehtinyt vierähtää jo reilu vuosi aikaa, mutta nyt on vihdoin aikaa esitellä pintaremontoitu kodin sydämemme. Keittiössä oli aluksi kirsikanväriset kaapinovet, täysteräksinen yhden altaan tiskipöytä, sekä nykyisen astianpesukoneen paikalla korkea kiinteä kaappi. Pitkähkön pohdinnan jälkeen päädyin ovien vaihtamisen sijaan maalaamaan nykyiset, uusimaan vetimet ja työtasot, tiskialtaan sekä hanan. Lisäksi päätin purkaa korkean kaapin keittiön oven ja tiskitason väliltä sekä jatkaa työtasoa pidemmäksi ja sijoittaa kaapin kohdalle astianpesukoneen, jollaista asunnossa ei aiemmin ollut.

Pintojen vaalennus maalilla ja laminaatilla


Projekti lähti liikkeelle kuitenkin katon maalaamisesta valkoiseksi, vanha väri kun oli harmaantunut jo jonkin verran etenkin seinien vierustoilta. Tämän jälkeen korjasin repsottavat yläsokkelit sekä maustekaapin takana kiemurrelleen liesituulettimen poistoilmaletkun. Ovet hiottiin ja maalattiin kiiltävällä valkoisella lateksimaalilla. Lisäksi päälle levitettiin vielä kiiltoa lisäämään kirkas lakka. Jälkeenpäin ajateltuna hiomisvaiheen ja lakkauksen olisi voinut jättää pois ja tyytyä pelkkään maalipesulla ovien käsittelyyn sekä maalin antamaan kiiltoon.

Vanhat kaappirungot pidettiin ennallaan, mutta maalattiin sisältä kiiltävän valkoisiksi. Myös vanhat saranat siltä osin kun ne olivat vielä käyttökelpoisia, puhdistettiin ja kiinnitettiin takaisin huollettuihin runkoihin. Pikanttina yksityiskohtana jääkaapin tausta maalattiin raikkaan turkoosiksi, ikään kuin kylmäkalusteen paikan merkiksi. Yleisilmettä terästettiin vielä hormin kivijäljitelmätapetilla.

Lattiassa olleen muovimaton päälle asensin ensin askelääniä vaimentavan aluskatteen ja vaalean, mäntypuukuvioisen, erittäin kestävän Balterio-laminaatin.


Kunnolla tilaa astianpesulle


Työtasoiksi valikoituivat tummat puukuvioiset laminaattitasot, jotka antavat kontrastillaan ryhtiä muuten vaaleaan kokonaisuuteen. Tiskipöydän koosta ei tingitty, altaita on entisen yhden sijaan kaksi, jonka lisäksi kokonaisuuteen kuuluu isohko valutustaso. Tiskialtaiden yläpuolella oleva astiankuivauskaappi kunnostettiin hiomalla ja maalaamalla sekä uusilla ritilätasoilla.

Keittiöhana on FM Mattsonin 9000E III, jossa on vedensäästötoiminto ja pehmeästi sulkeutuva keraaminen säätökasetti sekä pesukoneliitäntä. Hoover-astianpesukone valikoitui hiljaisen käyntiäänensä perusteella ja totta tosiaan, pesusyklin aikana suurin kuuluva ääni on vain laimea veden loiske koneen sisällä.

Pala sieltä, toinen täältä


Remontti oli melko suuritöinen ilman ulkopuolista apua, mutta toisaalta budjetti pysyi hyvin hallinnassa, koko uudistuksen suurimmat menoerät syntyivät laminaattilattian ja maalien hinnasta. Mieleistemme osasten löytäminen vaati hieman kiertelyä eri liikkeissä. Maalit, laminaatti, allashana ja kuviotapetti ovat Kodin Terrasta. Tiskiallas, ovien vetimet, kattovalaisin ja Morum-matto ovat Ikeasta, pienet kodinkoneet, verhot ja tabletit Prismasta. Hoover-astianpesukone löytyi Gigantista. Keittiön lasipöytä ja tuolit tulivat mutkien kautta Finnlandiasta ja näyttävä lasinen seinäkello Sokoksesta.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Samaralla naimisiin — häät valtamediassa

Päästiin lopulta valtakunnalliseen lehteenkin häiden tiimoilta. Ei toimittaja parka päässyt kuulemaan puoliakaan siitä, miten paljon harrasteautomme Lada Samara häissämme näkyi, mutta sen verran hämmästyttävä hääautovalintamme oli, että isohkoon juttuun asti riitti aihetta.  Mikäs siinä, olo on hieman kuin sillä entisellä mäkikotkalla. Kirjoitellaanhan hänenkin häistään aina iltapäivän bulevardijulkaisuihin.

Reportaasia Iltalehden toimittaja tuli alkujaan kirjoittamaan Lada Kerhon syystapahtumasta Hämeenkyrössä, mutta nappasi meidät sieltä tähtäimeensä. Human interest myy ja kyllähän erikoislaatuinen autokerho tarjoaa monenlaisia ihmiskohtaloita ja elämäntarinoita kerrottavaksi. Sitä ei aina huomaakaan, miten erilaisia hienoja ihmisiä omaan elämänpiiriinkin kuuluu. Voisin tässä lausua julkisen kiitoksen kaikille ystäville ja tuttaville, jotka ovat rikastuttaneet omaa elämänkatsomustani vuosien varrella; kiitos!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Betonibrutalismia ja luonnonrauhaa Ähtärissä


Voivatko hotellin käytävät, etenkään betonia ja kiveä olevat sellaiset olla kauniita? Mielestäni voi, niin paljon vaikutuin Ähtärin hotelli Mesikämmenen sisustasta. Olen aiemmin käynyt kyseisessä hotellissa eläinpuistovierailun yhteydessä syömässä ja pitänyt paikkaa sinällään kauniina 70-luvun lopun arkkitehtuurisia suuntauksia kunnoittavana pikkuhotellina. Yllätykseni oli suuri kun sisäänkäyntikerrosken alta löytyi 3-4 kerrosta kallioon hakattuja käytäviä, joihin suorat betonipinnat ja luonnonkivi loivat maagisen tunnelman.


Kiven elävyydestä ei jäänyt epäselvyyttä. Hikoilevat, paikoin suoranaan vettä valuvat kallioseinät kasvoivat jopa sammalta siellä täällä. Luonto tulee täällä sisään, hyvällä tavalla. 


Tässä kerroksessa sijaitsi hotellin kylpyläosasto, jossa oli uima-altaan lisäksi poreallas ja lämminvesiallas hierovine kohdeporesuuttimineen. Todella mukava kokemus ja aamutuimaan täysin maksuton hotellivieraille.


Bongaa kuvasta tuore vaimo. Todella jyhkeät, raakaa betonia olevat pinnat antoivat käytäville ja sisätiloille sellaista ehdotonta jylhyyttä, jota uusissa rakennuksissa kohtaa vain aniharvoin. Täällä asiat on tehty yhdellä johtoajatuksella alusta loppuun, anteeksipyytelemättä.


Itse huone oli perushintainen, mutta vastasi kooltaan lähes aiemmin vierailemamme hotelli Tammerin sviittiä. Ilmeisesti jokaiseen hotellihuoneeseen kuuluu myös puinen parveke, jolta näkymä tyynelle, täysin hiljaiselle järvelle oli korvaamattoman upea. Olisin voinut viettää päivän vain parvekkeelta järvelle katsellen, lehtien huminaa ja lintujen laulua kuunnellen. Parvekkeella vallitsi sellainen nostalginen rauha, jollaista tällaiselta pienen kaupungin 70-lukulaiselta hotellilta voi parhaimmillaan odottaa. Mesikämmenessä aika on pysähtynyt ja se on kiireisen arjen keskellä pelkästään hyvä asia.

Vaikka olimme hotellissa sesongin ulkopuolella, notkui aamiaispöytä kaikenlaisia herkkuja ja asiakaspalvelu oli erittäin mukavaa. Hotellilta on vain parin sadan metrin matka Ähtärin loistavan eläinpuiston ja uuden Flow Park -kiipeilypuiston sisäänkäynnille. Eläinpuiston liput voi kätevästi varata myös hotellihuoneen yhteydessä. Suosittelen sekä hotellia, että eläinpuistoa etenkin näin syyskauden rentoutumislomakohteeksi. Ei tietoakaan ruuhkasta, upeaa arkkitehtuuria, luonnon rauhaa ja viileämmällä säällä myös eläinpuiston asukkaat ovat aktiivisemmin näkyvillä kuin kesälomien hellejaksoilla.

perjantai 29. elokuuta 2014

Häät Kartanon tapaan

Kartanossa vietettiin viikonloppuna häitä! Tai tarkemmin ottaen vihkiminen suoritettiin Tampereen maistraatissa 21.8. ja siunaaminen Aleksanterin kirkossa 23.8. Kirkossa häämarssina kuultiin Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen ja lämminhenkisen toimituksen päätteeksi vielä Toivo Kuulan Häämarssi. Hääautona toimi meidän yhteinen harrastuskohteemme, Lada Samara, jonka pienoismalli esiintyi myöhemmin illalla myös kakun koristeena. Kävipä vielä niin, että kirkolle saavuttaessa sulhaskuljettimena toiminut hääautomme ohitti morsiamen kyydin. Tyylillemme uskollisesti siis otimme pienen autokilpailun jopa siunaustilaisuuteen.


Hääautonamme ja häiden teemana toimi yhteinen harrastuksemme, Lada Samara. Olihan varsinainen hääpäiväkin tietysti 21/08, mukaillen siis Ladamme mallinumeroa, joka on 2108. Samaramme mainittiin myös papin puheessa ja myöhemmin tarjotun hääkakun koristelu jatkoi tietysti teemaa sekin.


Varsinaista hääjuhlaa vietimme lähimpien ystävien ja sukulaisten kera Juhlaravintola Maisassa, Tampereen Maisansalossa. Jos johonkin juhlassamme panostimme, se oli ehdottomasti ruoka, eikä tämän suhteen jouduttu pettymään. Menuun sisältyi monenlaista alkupalaa, paljon erilaisia kalavaihtoehtoja ja pääruokana mureaksi kypsytetty härkä toi mehevyyttä kokonaisuuteen. Koska ruokailu alkoi jo ennen kolmea iltapäivällä, tarjosimme illan hämärtyessä vielä iltapalaa vieraillemme. Maanläheinen ranskalaisista perunoista ja lihapullista koostunut hiukopala kävikin kaupaksi, vaikka kenelläkään tuskin oli varsinaisesti nälkä vielä tuolloinkaan.

Hääjuhla ei toki mennyt aivan suunnitelman mukaan ja kaikessa tohinassa sellaiset perinteiset ohjelmanumerot kuten morsiamen ryöstö sekä hääkimpun ja morsiamen itse tekemän upean sukkanauhan heitot jäivät toteutumatta. Samoin osa suunnitelluista valokuvista jäi ottamatta, mutta lupasimme jo järjestää ensimmäiseksi hääpäiväksi vielä pukujen kera studiokuvauksen sukulaistemme kera.

On suuri ilo ja helpotus saada kutsua vihdoin Saanaani vaimokseni ja rouva Lintulaksi. Kartanossa on nyt emäntä, kuten kuuluu olla.