Sports Trackeriin sykemittari

Jyrkkää alamäkeä syöksyneen Nokian kupeissa alkunsa saanut Sports Tracker -kuntoilusovellus saa pian oman sykemittarin. Uusi sykemittari on USB-ladattava, bluetooth-yhteydellä Android- tai Symbian-puhelimeen ladatun ilmaisen Sports Trackerin kanssa keskusteleva ja mukavaksi kehuttuun hihnaan kiinnitettävä pieni paketti Suomessa kehitettyä ja testattua tekniikkaa.

Sykemittarin avulla Sports Trackerin kuntoiluraportit saavat aivan uutta pontta, kun omasta harjoituksestaan saa keston, nopeuksien ja GPS:n avulla piirretyn reitin lisäksi tietoon myös sen, mikä on ollut harjoituksen huippu- ja keskisyke. Sykettä voi seurata myös reaaliajassa puhelimen näytöltä, jolloin meneillä olevan harjoituksen tahtia voi helposti säädellä sopivan sykkeen ylläpitämiseksi. Rasvanpolttoon tarkoitetussa harjoituksessa syke tulisi pitää noin 80-85 % huippusykkeestä. Kaltaisellani peruskuntoisella kolmekymppisellä hyvä rasvanpolttosyke on siinä 95-110 tienoilla, mutta tämä vaihtelee tietenkin yksilöllisesti.

Sports Trackerin sykemittari on nyt ennakkotilattavissa ohjelman kotisivuilta. Ennakkotilaajat saavat laitteen syyskuun lopulla hintaan 59,90 €, laitteen normaalihinnan ollessa 69,90 €. Ilman sykemittariakin Sports Tracker on erinomainen ohjelma omien kuntoiluharjoitusten kehittämiseen tai vaikka vain harhailevien iltalenkkien reittien seurantaan. Kilpailuviettiset voivat tietenkin vertailla sovitulla reitillä tuloksiaan helposti osoitteessa sports-tracker.com, jossa omat harjoitustietonsa voi jakaa julkiseksi napin painalluksella. Työmatkakävelyyn ja -pyöräilyynkin tulee uutta vauhtia kun voi koittaa joka päivä lyödä oman ennätysaikansa.

Aurinkoa elektroniikkaan

Aurinkokennoilla varustetut pienlaitteet ovat jossakin määrin vihoin yleistymässä. Kennojen teho on kasvanut ja valmistuskustannukset kutistuneet jatkuvasti ja nyt markkinoille tulee halpatuotantomaissa rakennettua pienelektroniikkaa, jossa näitä uusia ja halpoja kennoja käytetään. Olen työni puolesta päässyt testaamaan erään suomalaisen maahantuojan Itä-Aasiassa valmistettuja tuotteita. Nyt syksyn kynnyksellä pääsin koittamaan myös aurinkokennolla varustettua MP3-soitinta ja aurinkokennoyleislaturia.

Ilokseni huomasin, että aika on todellakin kypsä näille laitteille. Mikäli pitkälti alle 50 euron arvoinen MP3-soitin soittaa 45 minuutin aurinkolatauksella musiikkia lähes neljä tuntia, ollaan tässä jo todellisen murroksen äärellä. Yleislaturina mm. Verkkokauppa.comin myymä Reino toimii myös varsin hyvin. Kahden kennon avulla voi ladata vaikka kännykkäänsä auringon voimalla. Kännykkälaturihan on ihmisillä usein se aparaatti, joka jää seinään kiinni piilosähköä kuluttamaan, joten ainakin aurinkoisemmilla keleillä tältä haitalta voidaan nyt välttyä.

Nyt odotan innolla, milloin suuremmat laitevalmistajat, kuten mediasoittimia valmistavat Creative ja Apple ottavat aurinkokennot omiin laitteisiinsa. Myös kännykkävalmistajat voisivat integroida kennot suoraan puhelinten takakansiin. Selvästikin pienissä kennoissa riittää jo tehoa ja tämä on juuri sellaista kehitystä mitä sähkölaitteissa nyt tarvitaan ja mille kuluttajien keskuudessa on kysyntää. Aurinkokennon käyttöhän on äärimmäisen ykinkertaista. Kennot kohti aurinkoa ja piuha kennojen ja ladattavan laitteen välille. Yllätyksekseni etenkin MP3-soittimen todella pieni, muutaman neliösenttimetrin kokoinen kenno oli varsin herkkä latautumaan, vaikka suoraa auringonpaisteta ei ollutkaan tarjolla. Tämä rikkoo sitä käsitystä, ettei Suomessa aurinkokennoilla tee mitään. Kyllä tekee.

Nokia Morph ja kännyköiden tulevaisuus

Säästy johtomereltä ja nikkaroi latausasema

Kännykät, musiikkisoittimet, kämmenmikrot ja muut modernit laitteet vaativat kukin oman laturinsa. Johtosotku on lopulta vallaton ja latureita saa etsiä pitkin asuntoa ja kun sopiva laturi löytyy, etsitään seuraavaksi vapaata pistorasiaa. Pidemmän päälle tämä käy hermoille eikä johtosotkut todellakaan kaunista asuntoa.

KangaRoom Storage myy erilaisia latausasemia mobiililaitteille, mukaanlukien kuvan PDA / kännykkäasema. Jälleen kuitenkin herää epäilys siitä, että moisen latausaseman voisi helposti nikkaroida itsekin. Tarvikkeiksi riittää katkaisijalla varustettu jatkojohto jossa esimerkiksi kuusi pistoketta, sekä jonkin verran puutavaraa.

Rakennettavan laatikon tulee olla leveydeltään vähintään jatkojohdon jakorasian mittainen. Korkeutta laatikolla tulisi olla sen verran, että pistorasian päälle mahtuu yleisimmät laturit kiinni. Laatikon takaseinän voi jättää avonaiseksi, sillä tämä osa tulee seinää vasten. Pohjaan kannattaa tehdä jatkojohdolle lovi takareunaan, jotta johto laskeutuu nätisti kaapista ulos. Laatikon päälle kannattanee tehdä kaiteet vaikka kynnyslistasta, jotteivat ladattavat laitteet pääse vahingossa putoamaan. Kattoon tulee porata myös sopivat reiät, joista laturien johtojen päät saa tuotua laatikon kannen päälle.

Kun kaikki laturit on kytketty jakorasiaan, vedetään näiden johdot laatikon katolle, jolle on helppo laskea myös ladattavat laitteet latauksen ajaksi. Johtosotku pysyy laatikon sisällä piilossa, näkyviin jää ainoastaan jatkojohto ja laatikon päällä olevat latauspistokkeet. Kaapin etuseinästä kannattaa tehdä saranoitu tai muulla tavoin avautuva, jolloin jakorasian katkaisijaan on helppo päästä käsiksi ja kytkeä sähkö pois aina kun laatikon päällä ei ole mikään laite latautumassa. Muistattehan nimittäin, että sähköverkkoon kytketty puhelimen laturikin vie yllättävän paljon sähköä vaikkei puhelin olisikaan kytketty lataukseen.

Näin siis säästetään sähköä ja johtosotkua. Laatikonhan voi ripustaa siis seinälle tai mikäli rakentaa laatikkoonsa takaseinän, sitä voi käyttää vaikka pöydän päällä tai hyllyssä. Muistakaa myös varmistaa, että laatikossa pääsee kiertämään ilma, jotteivat laturit lämpiä liikaa ja aiheuta tulipalon vaaraa. Lopuksi laatikkonsa voi myös maalata mieleisekseen tai päällystää vaikka mieleisellään tapetilla tai kankaalla omaa silmää miellyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi.

Elektroniikassakin panostetaan estetiikkaan

Vielä kymmenen vuotta sitten tietokone oli synonyymi beigenharmaalle kantikkaalle laatikolle, joka ei esteettisyydellään palkintoja kerännyt. Samaan sarjaan voi laskea samaa ikäluokkaa edustavat puhelimet, muistatteko vielä vaikkapa Nokian 3110:n viime vuosikymmenen puolivälistä? Kehitys on ollut nopeaa ja nykyään elektroniikkaa muotoilevat myös suuren luokan designerit kuten Prada (Prada phone by LG) ja Pininfarina (Spire Pininfarina PC-kotelo).

Myös pienemmän elektroniset laitteet ovat saavuttaneet statussymboliaseman ja laitteista löytyy jokaisen tyyliin sopivia versioita. Rikkaimmat voivat hankkia itselleen vaikka TrekStorin valmistaman 18 karatiin kullalla päällystetyn ja timanttikoristellun i.Beat mp3-soittimen. Kullansävyjä löytyy myös Jens of Swedenin MP-500 mallista.

Mikäli musiikkisoittimesi on hieman tavallista erikoisempi, kannattaa tyylin jatkoksi hankkia myös tyylikkäät kuulokkeet. Tällaisia myy esimerkiksi New Yorkilainen AudioCubes, jonka mallistosta myös kuvan tyylikkäät Denon AH-D5000 kuulokkeet, joiden kaikukopat on valmistettu tummasta mahongista. Pirteämpään menoon sopivat vaikkapa Zumreed Sfitit, joita saa kymmenessä raikkaassa värissä, eikä näiden kuulokkeiden riesana ole myöskään liian korkea hinta.

Myös jo hankittua elektroniikkaa voi koristella, josta mallina erilaiset säilytys- ja suojakotelot, kuten Podstar Diablo kotelo iPod Nanolle tai Gelaskins, joka tarjoaa tyylikkäitä päällystarroja niin musiikkisoittimiin kuin kannettaviin tietokoneisiinkin. Jälleen tässä on mahdollisuus säästää rahaa ja tehdä itse tarransa, mikäli hallitsee kuvankäsittelyn tai piirtämisen jalon taidon ja omistaa väritulostimen, jolla voi tulostaa tarra-arkeille, joita myy esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa.

Vyönsoljen kertomaa

Yhä kutistuvan teknologian ja monimuotoisemmin personoitavien vaatteiden maailma lyövät kunnolla kättä Egokast -nimisessä uudessa vyönsoljessa. Käytännössä kyse on 3,5" näytöllä varustetusta kannettavasta minikokoisesta mediasoittimesta, jonka mukana toimitetaan kiiltoteräksinen kehys, jolloin laite muuttuu, kyllä, vyönsoljeksi!

Täydellä kirkkaudella laite suoltaa SD-kortilta monenmuotoista videota reilut neljä tuntia yhteen mittaan. Näiden neljän tunnin aikana yökerhon tanssilattialla tulet varmasti herättämään uteliaisuutta vastakkaisessa sukupuolessa. Riippuen tietysti hieman siitä, millaista videota vyössäsi esität. Laitteen hinta on noin 210 euroa, mutta maahantuojasta ei ole tietoa. Eipälenkin tämän olevan jälleen kerran niitä tavaroita, joita voi tilata vain internetin ihmemaasta tänne pohjolan perukoille.

Lähteet
Egokast via Stylehive

Maailmankartasto puhelimessa

Google tarjoaa nykyään karttapalvelunsa Java-sovelluksia pyörittäviin matkapuhelimiin. Systeemi ei aivan korvaa GPS navigointijärjestelmää, mutta esimerkiksi automatkoilla tai muuten vieraassa ympäristössä reissatessa korvaa hankalat karttakirjat todella hyvin. Mikäli tiedät tämänhetkisen sijaintisi ja haluat löytää perille vaikkapa lähistöllä olevalle ystävällesi, voit käyttää kartan suuntapalvelua, joka kertoo sinulle oikean reitin perille määränpäähäsi.

Google maps on ilmainen, joskin jonkin verran datasyöppö. Eli mikäli maksat GPRS-datasta kilotavupohjaista hintaa, kannattaa olla tarkkana ettei lasku kasva liian suureksi. Itselläni olevassa Saunalahden liittymässä GPRS-istunnoista veloiteta vuorokautinen kertamaksu, eli siirretty datamäärä ei vaikuta laskun suuruuteen. Tämä on erittäin näppärää kun tarvitsee datayhteyttä vain silloin tällöin, mutta siirtääkseen enemmän tietoa kerrallaan. Myös Googlen Gmail sähköposti toimii mobiilipäätelaitteissa ja itse olisin jo nykyisellään ainakin aivan hukassa ilman Googlen palveluja. Welcome to the Google lifestyle!

Google mapsin mobiiliversiota voi myös testata ennen asennusta.

Putkinen puhelimessa

Olin jo hetken aikaa pohtinut kännykänvaihtoa, kun Samsung X460:n harmaa ulkoasu alkoi yli kahden vuoden käytön jälkeen jo kyllästyttää. Puhelinhan oli suorastaan loistava. Niin pieni, että mahtui hyvin farkuntaskuun ja sisälsi hyvän kansinäytön ja akkukin kesti liki viikon kerrallaan omassa käytössäni. Nyt kuitenkin sorruin ostamaan käytettynä "uuden" puhelimen, malliltaan Sony Ericsson K750i. Vau.

Ennen ostopäätöstä puntaroin pitkään eri puhelinmalleja ja sitä, mitä oikeastaan puhelimelta nyt kaipaisin. Digikameraa kun en vielä ole elämässäni omistanut, niin kamera oli yksi peruste. Minulla on varsin hyvä ensimmäisen sukupolven Apple iPod Shuffle MP3-soitin, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä kuljettaa kahta eri laitetta taskussa, joten mediasoitinominaisuudet olivat yksi peruste. Internettiä en juuri puhelimella käytä, mitä nyt joskus hesarin uutisotsikot selaan läpi, joten mitään 3G-laitetta en ajatellut hankkia.

Nyt SonyErkka on ollut käytössä pari päivää ja olen kyllä tyytyväinen 100 euron hankintaani. Puhelimessa on yllättävän hyvälaatuinen 2 megapikselin kamera (Kuvanlaatua voi tutkailla Flickr:n K750 galleriassa). En uskonut, että puhelimellakin saa nykyään noin näppärästi näppäilylaatuisia kuvia. Sitten testasin MP3-soittimen ominaisuudet. Soitin on muuten hyvä ja käyttökelpoinen, mutta äänenlaatu jää valitettavan selvästi iPodista jälkeen. Lähinnä häiritsevää on biisien välissä kuuluva outo kihinä, aivan kuin laitteen sisällä olisi jokin pyörivä laite. No ehkä se on se pieni jukeboksi sitten. Itse biisit soivat kuitenkin sen verran laadukkaasti, että enää ei tarvitse kantaa kuin puhelinta taskussa. Myös muistikortti on Sonyssa varsin näppärä, sillä se on koska tahansa vaihdettavissa laitteen kyljessä. Nokioissahan muistikortti on usein takakannen ja akun alla piilossa. Nyt vain pitäisi ostaa joku 2Gt kortti, jotta on sitten tilaa musiikille ja kuville riittämiin.

Pelotti kyllä ostaa puhelin käytettynä, mutta luotin siihen, että kun ei valitse sitä aivan halvinta, niin ei saa myöskään aivan huonointakaan. Olen erittäin tyytyväinen tähän puhelinmalliin, mutta suosittelen kaikille kyllä silti varovaisuutta käytettyjen puhelinten ostamisessa. Sika säkissä voi olla nykyään särki laatikossa.

Kevyempiä aiheita

Suomi, vaikka onkin yksi kännyköiden edelläkävijämaista, on myös kännyköiden yksi takapajuloista. Meille myydään eurooppalaiseen makuun julmettuja kännykän kuoriin piilotettuja tietokoneita, multimediatoistimia ja mobiilitelevisioluureja. Aasiassa on toisin. Kiinalainen puhelin Xun Chi 138 painaa vain 55 grammaa, on alle 7cm korkea ja sisältää silti VGA-tasoisen kameran, musikkitoistimen, GPRS-yhteydet ja kosketusnäytön. Puhelimessa ei ole pienestä koosta johtuen lainkaan näppäimistöä, vaan sitä ohjaillaan kosketusnäytön avulla. Mobiilius on viimeaikoina tarkoittanut sitä, että mukana pitää raahata isoa näyttöä, isoa näppäimistöä ja kaikkia palveluita pesukonetta ja hellaa lukuunottamatta. Jossain päin maailmaa mobiilius tarkoittaa vielä sitä, että laite hoitaa hommansa ja se on äärimmäisen helppo ottaa mukaan vaikka housuntaskuun.

Koittakaapa muuten huviksenne sulloa puhelintanne farkuntaskuun. Onnistuuko? Itse ostin jo pari vuotta sitten Samsungin X460 simpukkapuhelimen ihan siitä syystä, että se oli pieni ja kevyt ja muotoilultaan niin pyöreä, että sujahtaa helposti myös farkkujen sivutaskuun. Monta kertaa olen jo haikaillut, että josko hankkisi uuden puhelimen, jossa olisi musiikintoistomahdollisuudet, mutta en ole vieläkään löytänyt joka suuntaan yhtä pienikokoista ja sulavalinjaista puhelinta. Jos etsitte käytettyä puhelinta jostain, niin itse suosittelen kyllä ko. mallia varauksetta.

Lähteet:
Newlaunches

Stylehive

Stylehive on yhteisöllisyyteen perustuva palvelu, jossa kootaan käyttäjien lisäämiä tuotteita omiin suosikkilistoihin, luoden näin melko näppärän tavan vahtia mikä tällä hetkellä on in. Itse tutustuin Stylehiveen reilu kuukausi sitten. Palvelun käyttö on varsin helppoa ja tuotteita palvelussa on jo tuhansia, joten selaamista riittää meille materiafiileille.

Stylehivellä on myös varsin hyvä oma blogi, jonne lähinnä tuosta design-tuotteiden mehiläiskennosta nostetaan esiin näitä suosituimpia tuotteita. Myös uutuudet ja muuten mielenkiintoiset tuotteet pääsevät välillä blogiin. Viimeisin itseäni erityisesti blogissa viehättänyt tuote oli kuvassakin näkyvä Aliphin valmistama Jawbone nimeä kantava bluetooth -kuuloke. Yksinkertaisesti tyylikäs!