keskiviikko 28. helmikuuta 2007

Kevyempiä aiheita

Suomi, vaikka onkin yksi kännyköiden edelläkävijämaista, on myös kännyköiden yksi takapajuloista. Meille myydään eurooppalaiseen makuun julmettuja kännykän kuoriin piilotettuja tietokoneita, multimediatoistimia ja mobiilitelevisioluureja. Aasiassa on toisin. Kiinalainen puhelin Xun Chi 138 painaa vain 55 grammaa, on alle 7cm korkea ja sisältää silti VGA-tasoisen kameran, musikkitoistimen, GPRS-yhteydet ja kosketusnäytön. Puhelimessa ei ole pienestä koosta johtuen lainkaan näppäimistöä, vaan sitä ohjaillaan kosketusnäytön avulla. Mobiilius on viimeaikoina tarkoittanut sitä, että mukana pitää raahata isoa näyttöä, isoa näppäimistöä ja kaikkia palveluita pesukonetta ja hellaa lukuunottamatta. Jossain päin maailmaa mobiilius tarkoittaa vielä sitä, että laite hoitaa hommansa ja se on äärimmäisen helppo ottaa mukaan vaikka housuntaskuun.

Koittakaapa muuten huviksenne sulloa puhelintanne farkuntaskuun. Onnistuuko? Itse ostin jo pari vuotta sitten Samsungin X460 simpukkapuhelimen ihan siitä syystä, että se oli pieni ja kevyt ja muotoilultaan niin pyöreä, että sujahtaa helposti myös farkkujen sivutaskuun. Monta kertaa olen jo haikaillut, että josko hankkisi uuden puhelimen, jossa olisi musiikintoistomahdollisuudet, mutta en ole vieläkään löytänyt joka suuntaan yhtä pienikokoista ja sulavalinjaista puhelinta. Jos etsitte käytettyä puhelinta jostain, niin itse suosittelen kyllä ko. mallia varauksetta.

Lähteet:
Newlaunches

Perintö(vero) pois

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan 70% suomalaisista tahtoisi luopua perintöverosta. Yllättävää ei liene se, että 31-40 -vuotiaista jopa 79% haluaisi ko. veron pois. Johtuisikohan tämä siitä, että he ovat näinä vuosina itse siinä perintöjä saavassa ryhmässä...

Yllättävää ei myöskään ole se, että perintöveron alasajoa toivovat puolueet ovat RKP ja Kokoomus. Sopii kuin nappi silmään näiden puoluiden stereotypiaan "isin rahoilla" rikastuneista pikkuporvareista. Ja kyllä, olen aina välillä kokoomuksen kannattaja itsekin. Tässä asiassa en kuitenkaan yhtään. Yrittäjyyden tukemisen ymmärrän ja sen, että jokaisella on tasavertainen mahdollisuus menestyä tässä yhteiskunnassa riippumatta siitä kuinka varakkaaseen sukuun sattui syntymään. Mikäli perintövero poistetaan, alkaa Suomeenkin ilmestyä pikkuhiljaa vielä selkeämmin rikkaita sukuja. Ja rahahan menee rahan luokse, joten ei se varakkaana pysyminen enää kolmannen polven miljonäärille kovin suuri ongelma ole.

Nyt kun suuret ikäluokat alkavat olla siinä iässä, että he tarvitsevat valtion kustantamaa hoitoa, olisi naurettavaa poistaa perintövero tällaisella hetkellä. Mielestäni perintövero voitaisiin seuraavaksi 30 vuodeksi nostaa tasolle 100%, jolloin saataisiin mukavasti katettua jälkikäteen kaikki hoitokustannukset ja vanhuspalvelut. Kannatan ehdottomasti perikotimaista holhousyhteiskuntaa, joka tasapäistää kaikki jo syntymästään samaan riviin. Ainoastaan tasavertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen menestymiseen ja elämään takaa hyvinvointiyhteiskunnan perustan.

Lähteet:
EVA:n tutkimus (PDF) via Talentum via Kulutusjuhla

maanantai 26. helmikuuta 2007

Kahvilla

Jokaisessa kartanossahan pitää olla piika ja renki. Tässä kartanossa Piika ja Renki esiintyy lähellä sijaitsevan pienen kahvilan muodossa. Kahvila on sisustettu varsin maanläheisesti vanhoilla tavaroilla, puulla ja kasveilla. Tunnelma on seesteinen, taustalla soiva jazz ei häiritse keskusteluja ja pöydässä istuessa olo on kotoisa ja turvallinen. Reilun kaupan kahvia saa reilulla eurolla ison kupillisen ja nälän yllättäessä onnistuu pikkupurtavan tilaaminenkin. Myös A-oikeudet löytyy, mutta mikään remupaikka tämä kahvila ei kuitenkaan ole. Itselleni kahviloissa tärkeintä on tunnelma ja Piika ja Renki on onnistunut luomaan kenties Tampereen parhaan ympäristön kahvikupposen nauttimiselle. Suosittelen kaikille Kalevan lähellä asuville. Piika ja Renki sijaitsee Lähteenlinnassa, osoitteessa Itsenäisyydenkatu 10 (katso kartalta).

torstai 22. helmikuuta 2007

Ehtaa tavaraa

Monessa blogissa olenkin jo törmännyt tähän listaan kirjoittajan omistamista tavaroista. Nyt kun Kulutusjuhlakin tähän erityisesti lukijoitaan kannusti, taidan minäkin listata hieman kaappieni sisältöä:

[ ] akvaario
[ ] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[ ] astianpesukone
[ ] autotalli
[ ] digiboxi
[ ] digikamera
[ ] digitaalivaaka
[ ] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[x] henkilöauto
[x] hiirimatto
[ ] hiusten kuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[ ] ilmakiharrin
[ ] ilmakitara
[x] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[ ] kahvipannu
[ ] kannettava dvd
[ ] kannettava tietokone
[ ] keittiövaaka
[ ] kenkäteline
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[ ] kotiparturi
[ ] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[ ] kuisti (terassi)
[ ] kuivausrumpu
[ ] kultaisia koruja
[x] kuntolaitteita
[ ] kylpytakki
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[ ] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[x] lemmikkieläin
[x] litteä tietokonenäyttö
[ ] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[ ] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[x] mp3-soitin
[ ] musiikkisoitin
[ ] navigaattori
[ ] oma ranta
[ ] omakotitalo
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[x] partakone
[ ] parisänky
[ ] parveke
[x] pelikone (esim. Play Station)
[ ] polkupyörä
[x] polttava cd-asema
[ ] porakone
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[x] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[ ] rullaluistimet
[ ] salarakas
[ ] sauna
[ ] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] skanneri
[ ] suihkulähde
[ ] sukset
[ ] suoristusrauta hiuksille
[ ] sykemittari
[ ] sähköhammasharja
[ ] sähkövatkain
[x] sälekaihtimet
[ ] takka
[ ] taulutelevisio
[ ] tauti
[ ] teepannu
[ ] tekohampaat
[ ] tietokonepöytä
[ ] traktori
[x] tulostin
[ ] uima-allas
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[ ] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[ ] vhs-videonauhuri
[ ] videokamera
[x] viinaa
[ ] villamatto
[ ] vohvelirauta
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva
[x] web-kamera
[x] wokki-pannu
[ ] yleiskone
[ ] yläkerta

Ja kappas kummaa, minähän pääsin varsin vähillä rukseilla. Osaanko muka elää näin vähällä tavaramäärällä vai kysyttiinköhän tässä vain vääriä asioita.

keskiviikko 21. helmikuuta 2007

Mac OS X uudistuu

Applen odotetaan julkaiseva lähipäivinä uuden käyttöjärjestelmänsä Mac OS X:n Leopard -nimellä kulkevan version. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun Microsoft julkaisi uuden Windows Vistansa. Kevytmuotoista vertailua on nyt siis helppo suorittaa. Itse olen viimeiset 10 vuotta käyttänyt Windowsia kotona, lukuunottamatta niitä muutamaa viikkoa joina koitin pärjätä Linuxilla. Olen kuitenkin opiskelun ohessa joutunut käyttämään paljon Macceja, mm. videoeditoinnissa, sekä äänen- ja kuvankäsittelyssä. En laske olevani kummankaan käyttöjärjestelmän erityinen fani, joten en myöksään pode suuria ennakkomielipiteitä kumpaankaan suuntaan.

Siltikin mutu-mielipiteeni on vahva. Jotenkin Windowsin Vista tuntuu kaiken markkinointirummutuksen jälkeen olevan vain ulkonäöllinen päivitys vanhaan XP:hen. Onhan ne savulasilta näyttävät ikkunanreunat hienot, mutta mitä sitten? Työpöytäohjelmat, eli widgetit tulivat Vistaan, mutta mitä sitten? OS X:ssä ne ovat olleet jo pidemmän aikaa mukana. Eipä sillä, että Leopardikaan hirveästi uutta verta Macin käyttöjärjestelmään toisi. Mainostetuista ominaisuuksista itseäni kiinnostavat eniten parannelti iCal -kalenteriohjelma, sekä melko scifi-tyylinen tiedostojen palautusjärjestelmä "Time machine". Lisäksi Leopard tuo tullessaan Linuxista tutut useat yhtäaikaiset ja rinnakkaiset työpöydät. Muut ominaisuudet tuntuvat olevan pääasiassa samaa luokkaa Vistan savulasi-ikkunoiden kanssa, kauniita katsella, mutta harvoin tehokäyttäjälle hyödyllisiä.

Jokatapauksessa, mikäli nyt pitäisi päättää, valitsisin Mac OS X:n kotitietokoneeseeni (mieluiten kannettavan kuoriin piilotettuna) ja työkoneeseen Windows Vistan. Vistan valinta OS X:n yli johtuu täysin siitä, että työn puolesta on tarkoitus kehittää nimenomaan Windows sovelluksia, joita ei tietenkään Macilla pääsisi testaamaan. Kummallakin käyttöjärjestelmällä on varmasti fanaattiset kannattajansa ja sitten on joukko meitä, joille periaatteessa kumpi tahansa käy, ellei työ sanele kehitysympäristön valintaa.

Cutting cakes

Aina välillä joku suunnittelija löytää arkielämästä ihmisten todellisia tarpeita, joihin löytyy lopulta varsin yksinkertaiset vastaukset. Näin on myös Cutting cakes -nimisen pyöreän leivonnais / pizzamittanauhan laita. Kun on vieraita kylässä ja yksi kakku, niin harvalla riittää lukiomatematiikan opinnotkaan laskemaan, että moneenko osaan ja missä kulmassa kakku leikataan, mikäli vieraita on pariton lukumäärä.

Eipä hätää, tämän viivaimen voi asettaa kakun ympärille ja tämän jälkeen kehältä katsotaan vieraiden lukumäärää vastaavat numerot ja leikataan näiden suuntaisesti kakku kappaleiksi. Enää ei tarvitse kenenkään tuntea hiljaista syyllisyyttä siitä, että otti liian ison palan purtavakseen.

Tietysti viivain on vasta suunnittelun tasolla, joten älkää ihan vielä sännätkö lähimpään markettiin etsimään tätä ennennäkemättömän tarpeellista keittiövälinettä.

Lähteet:
Cutting cakes @ Idealist

maanantai 19. helmikuuta 2007

Elämät ovat ikuisia

Ihminen koostuu suureksi osaksi hiilestä. Hiileen kun kohdistuu suuri paine, syntyy timantteja. Timantit ovat kauniita ja myös ikuisia, kuten lauletaan. Tästä yhtälöstä ammentaa liiketoimintansa yhdysvaltalainen LifeGem. He pusertavat edesmenneen rakkaasi hiiltyneet jäännökset kirkkaiksi ja pirteän värisiksi timanteiksi. Ihan halpaa huvia ei lemmikkien ja isovanhempien kerääminen kaulaketjuihin ole, sillä yhden timantin hinnat vaihtelevat 2000 eurosta aina lähes 20.000 euroon asti.

En oikein tiedä miten suhtautua rakkaimpien timantisointiin. Toisaalta muistohan säilyy kyllä hienona kivenä sitten tuleville sukupolville asti, mutta onhan se melko mautonta esitellä ystävilleen ja tuttavilleen sormuksiaan ex-aviopuolisoiden ja lemmikkien nimillä.

Lähteet:
LifeGem via The Next Top Ten Big Things

tiistai 13. helmikuuta 2007

Lelumuotoilua

Aina ei lelujenkaan tarvitse olla muovisia hilavitkuttimia, joista lähtee mitä kammottavimpia sirinöitä ja paukahduksia. Joskus lelutkin voivat olla yksinkertaisia, rauhallisia ja ehkä jopa rauhoittavia. Joskus muinoin näin olikin, silloin käpylehmien aikaan. Ruotsalainen Playsam valmistaa puisia, erittäin yksinkertaisia ja mielestäni esteettisesti kauniita Streamliner -leikkiautoja. Lisäksi yrityksen valikoimista löytyy puisia kyniä, avaimenperiä, keinuhevosia ja erittäin hienoa puinen Saab 92:n muotoja mukaileva päälläistuttava leikkiauto.

Mikäli Kartanossa jälkikasvua olisi, kyllä lelulaatikosta ainakin pari Streamlineria ja Airlineria löytyisi. Muutenkin mielestäni puu on leluissa varsin hyvä materiaali, lämmin ja tukeva. Ja vaikka puiset lelut hajoaisivatkin, eivät ne kuormita kaatopaikkoja samaan tapaan kuin muoviset vastineensa. Ainoastaan tuo Playsamin leluissakin käytetty kiiltävä maali epäilyttää. Tosin tuli sitä itsekin lapsena nakerrettua puuleluista ties mitä lyijymaaleja suu täyteen ja edelleen ainakin sen verran ollaan hengissä, että tästäkin tosiasiasta pystyi maailmalle kertomaan.

maanantai 12. helmikuuta 2007

Kuukausi täynnä

Joko saa puhaltaa ensimmäisen kynttilän kakusta? No ei ehkä ihan vielä, mutta kuukausi kotimaankielistä bloggausta on nyt takana. Blogilistan mukaan Kartanolla on jo kuusi tilaajaa ja viikottaisia lukijoita keskimäärin 15. Se on mielestäni ihan hyvä määrä, ottaen huomioon blogin sisällön ja varsinaisen juttujen välisen jatkumon puuttumisen. Olisihan hienoa kirjoittaa jostakin aiheesta vaikka säännöllisesti, mutta itse en ole vielä keksinyt niin hienoa aihetta, josta riittäisi sanottavaa useamminkin. Onko teillä lukijoilla ehdotuksia tällaisiksi aiheiksi? Vai tarvitseeko blogilla olla edes punaista lankaa?

Kommentteja toivon lisää muutenkin, toistaiseksi niitä on tainnut tulla kaikkiaan kaksi kappaletta koko kuukauden aikana. Olisi mukavaa kuulla vähän teistäkin siellä ruudun toisella puolella, josko bloggailuni ärsyttää, kiinnostaa tai mitä pitäisi kehittää. Kaikki kommentit ovat aina tervetulleita. Suu auki ja sanat ruutuun!

lauantai 10. helmikuuta 2007

Tyylikästä huomenta

Brittiläinen Suck UK valmistaa varsin näyttävää Lupus Sabenen ideoimaa kangaspaneloitua herätyskelloa. Kellon etulevy on siis kokonaan kankainen ja kankaan voi kukin itse vaihtaa haluamakseen, eli kello on myös personoitavissa oman maun mukaiseksi. Kellon muina materiaaleina ovat pähkinäpuu, vaneri ja ruostumaton teräs. Ajan kello näyttää kuitenkin digitaalisesti eteen asetetun kankaan läpi. Tämä onkin se seikka, joka minua ehkä eniten häritsee ko. kellossa. Jotenkin nuo punaiset digitaaliset numerot vaan tuntuvat aina yhtä halvannäköisiltä, eivätkä yllä kellon muuten tyylikkään ulkoasun tasolle. Toisaalta, viisareita lienee hankalampi nähdä kankaan läpi.

Lähteet:
Suck UK via Cribcandy (via SCI FI Tech via The Uber-Review)

perjantai 9. helmikuuta 2007

Google ihanmitävaan

Meneillään olevalla viikolla Google avasi vihdoin Gmail -sähköpostipalvelunsa kaikille käyttöön. Aiemmin Gmail-tunnuksen saaminen vaati kutsun joltain joka jo omisti tunnuksen entuudestaan. Itse sain hankituksi tunnukseni puolisen vuotta sitten. Olen ollut erittäin tyytyväinen Gmailiin ja lukuisiin muihinkin Googlen lisäominaisuuksiin joita palvelusta löytyi kun hetken aikaa etsi. Tässäpä lyhyt listaus siitä mitä kaikkea Googlen palveluita itse käytän nykyään.

Gmail - Gigatavukaupalla vapaata tilaa sähköposteille. Ei ole tarvinnut enää yhtäkään postia poistaa, ainoastaan arkistoida. Roskapostisuodatin toimii erinoimaisesti, eikä laatikkooni ole vielä tullut yhtäkään mainospostia. Kunhan käyttöliittymän sisäistää, viestien kirjoittaminen ja viestiketjujen seuraaminen on varsin helppoa.

Google kalenteri - Erittäin näppärä ja yksinkertainen kalenterisovellus. Luovuin jopa mukana kannettavasta almanakastani tähän siiryttyäni. Kalenterinäkymään on helppo luoda uusia merkintöjä, sekä liittää lisätietoja roppakaupalla. Lisäksi kalenterit voivat olla yhteisiä tuttaviesi kanssa, esim. harrastusporukan yhteinen kalenteri näkyy kaikille ja näin yhteiset menot on helposti tarkistettavissa milloin vain netistä. Lisäksi itselleen voi "tilata" julkisia kalentereita, joista esimerkkinä kalenteri, joka kertoo milloin mitäkin uusia elokuvia julkaistaan. Nämä julkiset kalenterit voi liittää omaansa, jolloin on helppo seurata mitä maailmalla tapahtuu minäkin päivänä.

Blogger - Bloggerkin on siis Googlen palvelu ja täällähän minä olen jo neljättä kuukautta. Helppokäyttöinen ja silti tarvittaessa myös muunneltava bloggauspalvelu. Ei tarvinne enempää esittelyjä.

Google henkilökohtainen etusivu - Etusivulle voi ladata näkyville lukemattomia määriä RSS-syötteitä. Itselläni etusivu koostuu kuudesta välilehdestä, joilla jokaisella on keskimäärin kahdeksan eri uutispalvelua näkyvillä. Koskaan ei ole uutisotsikoiden ja blogien seuraaminen ollut näin näppärää. Henkilökohtaisen etusivun voit tehdä luomalla tunnuksen Googleen (normaalin etusivun ylänurkasta - kirjaudu sisään -kohdasta).

Google kirjanmerkit - Kaikki kirjanmerkkini on nykyään Googleen taltioitu, joten pääsen käsiksi niihin miltä tahansa nettiin kytketyltä tietokoneelta.

Google asiakirjat ja taulukot - Microsoft Worksia vastaava tekstinkäsittelyohjelman ja taulukkolaskennan yhdistelmä joka toimii kokonaan netissä. Lisäksi asiakirjoja voi tietysti jakaa taas muiden käyttäjien kesken tai tehdä niistä täysin julkisia. Erittäin hyvä työkalu pienimuotoisissa etätyöprojekteissa. Kaikki dokumentit ovat jatkuvasti jokaisen ryhmän jäsenen käsillä ja muokattavissa. Myös historiatoiminnot työkalussa ovat erittäin hyvät.

YouTube - Päivittäinen vierailukohde. Mitäpä videoita täältä ei löytyisi. Paljon on tietysti Tubessa roskaakin, mutta sieltä seasta löytyy erittäin hyviä helmiä niin huumorin, dokumentin, uutisten kuin elämäntyylivideoidenkin ystäville.

Lopuksi pieni ajatuspähkinä. Google tietää minusta siis jo seuraavat asiat: Kenen kanssa olen tekemisissä sähköpostitse ja mistä kirjoitan, mikä on viikkoaikatauluni, millaisia videoita katselen, millaisilla nettisivuilla surffaan, mitkä uutiset minua kiinnostavat, millaisia dokumentteja teen, sekä sen, että paljastin tämän suuren salaliiton tässä ja nyt.

Internet knows who you are and what kind of women you like.

torstai 8. helmikuuta 2007

Huonojen ideoiden laari

Päivittäiseltä blogikierrokseltani löysin tänään i.Master nimeä kantavan roskapöntön. Wescon valmistaman pömpelin erikoisuutena on infrapunasäde, joka tunnistaa sen yläpuolella tapahtuvan liikkeen ja avaa automaattisesti kannen. Ideana on varmaankin tehdä roskapöntön käytöstä helpompaa ja hygienisempaakain, mutta muutama ongelma tuli heti mieleeni. Lähdetään liikkeelle vaikka hinnasta. 332 euroa roskapöntöstä on mielestäni hivenen liikaa. Tänä aamuna Suomessa sähkönkulutus, kiitos kovien pakkasten, nousi ennätyslukemiin. Samaan aikaan joillakin on sähkötoimisia roskapönttöjä. En ymmärrä. Kolmas ongelma on yksilöllisempi, mutta kaikki joilla on kissa, varmasti osaavat samaistua tilanteeseen jossa mirri päättää loikata haistelemaan jännittävän näköistä roskapönttöä. Humps vain ja meillä on kissa ansassa. No kissalle tuo luukku on ehkä hivenen pieni, mutta itse omistan lemmikkirottia ja olen aivan varma, että saisin useammin kuin kerran nostella lemmikkini ulos tuommoisesta laitteesta. Aina hyvä designidea ei vain toimi lopputuotteessa yhtä hyvin kuin suunnittelijan papereissa.

Lähteet:
Questo Design via Popgadget

keskiviikko 7. helmikuuta 2007

Sata vuotta sitten nyt

Olen ollut jo jonkin aikaa huomaavinani muotoilussa ja muodissa muutosta joka enteilee jonkinlaista 1900-luvun alkupuolen hengennostatusta. Tapeteissa ja koristemaalauksissa sekä muotoilussa näkyy 1900-luvun taitteessa vallalla ollut art nouveau (alias jugend) tyylisuunta kaikkine luonnosta otettuine kukka-, oksa- ja puukuvioineen. Yleisessä tyyli-ilmapiirissä mielestäni 20-luvun rentous ja iloisuus ennen Wall streetin romahdusta tuntuu jotenkin viehättävän ihmisiä.

Mikäli olen oikeassa ja 1900-1930 tulee enemmänkin vielä trendi-ilmiöksi, ei tämä olisi mikään yllätys sinänsä. 90-luvun lopulla tuli ensin 70-luvun kopiointi trendiksi, 2002-2003 tienoilla nousi esiin 80-luku ja sittemmin pikaisesti käväistiin 90-luvulla. Nyt siis ollaan saavutettu tilanne, jossa lähivuosikymmenet on koluttu pikakelauksella uudestaan läpi ja on joko suunnattava tulevaisuuteen tai sitten mentävä ajassa pidemmän matkaa taaksepäin. Haarukka on vielä minun arvioissani suuri, sillä kuten mainitsin, osa trendeistä tuntuu kumpuavan art nouveausta ja osa 20-luvun sodanjälkeisistä iloisista vuosista.

Ohessa päivän löytö aiheeseen liittyen, Louise Greenin Minnie ja Emily -hatut, joissa lieri, joskin pieni, tulee alas ja huokuu 80 vuoden takaista tyyliä. Katsokaamme mitä muotimaailma meille jatkossa tarjoilee. Nämä hatut ovat viime syksyn katalogista, mutta mikäli selaatte Louise Greenin sivuilta tämän kevään katalogin esiin, näette mihin suuntaan on menty - kyllä, eli lierit ovat kasvaneet.

Lähteet:
Louise Green Millinery via Stylehive

maanantai 5. helmikuuta 2007

Kalliit markkinat

Köyhällä ei ole varaa halpaan sanoo sananlaskukin. Vasta taannoin suomalaisten todettiin olevan Euroopan mittapuulla varsin varatonta kansaa. Tämähän näkyy luonnollisesti sitten siinä, että nyt kansa ostaa kalliimpia tuotteita kuin aiemmin. Vähittäiskaupalla on ollut paras kasvu viiteen vuoteen ilmoittaa Suomen kaupan liitto tämänaamuisessa tiedotteessaan. Tämä 4,5% myynnin kasvu vaikuttaa suotuisasti myös kaupanalan työpaikkoihin, joita tuli viime vuonna lisää kaikkiaan 2600 kappaletta. Tietysti mikäli tämä suhteutetaan alan kokonaistyömäärään, eli yli 300.000 henkilöön on kasvu jokseenkin pientä. Mikäli kasvu korreloisi suoraan prosentti per työpaikka -tyylisesti, olisi työpaikkoja pitänyt tulla yli 13.000 kappaletta lisää. No näinhän asiaa nyt tietenkään ei voi laskea, mutta tästä saa oivan kuvan siitä, kuinka paljon kaupankin alalla kasvua tarvitaan ennenkuin työttömyyttä voidaan alkaa taittamaan.

Itse olen huomanut viimeisen vuoden aikana tämän trendin koskevan myös itseäni. Vaikka tulotasoni ei ole muuttunut, olen ostanut lukumääräisesti vähemmän tuotteita, mutta yleensä panostanut laadukkaampiin ja sitämyöden yleensä kalliimpiin tuotteisiin. Aihetta käsitelleen Talouselämä-lehden RSS-viite aihetta käsittelevään artikkeliinsa hätkähdytti.

Viis ilmastonmuutoksesta, suomalainen ostaa entistä enemmän ja kalliimpaa, sekä ruokaa että muuta tavaraa. Hyvä puoli on ainakin se, että kauppa tarjoaa lisää työpaikkoja.

En itse ihan heti SKL:n tiedotteesta saamieni tietojen perusteella itse uskaltaisi sanoa "Viis ilmastonmuutoksesta", mikäli kulutus kasvaa nimenomaan kalliimpien tuotteiden osalta. Kuten yllä omaa käyttäytymistäni selvitin, tämä käytös saattaa parhaimmillaan johtaa jopa harvempien tuotteiden ostoon, joka taas on erittäinkin ekologista. Lisäksi nykyisellään kaikki erityisen ekologiset, luomut tai muut maailmanpelastustuotteet maksavat huomattavasti enenmmän kuin vastaavat hälläväliä-tuotetut vastineensa, joten näkisin ennenkaikkea tämän kasvutrendin olevan jopa positiivinen muutos ympäristöä ajatellen.

Lähteet:
Suomen kaupan liitto via Talouselämä

lauantai 3. helmikuuta 2007

Yksinkertaisuuden aika

Monet esteettisesti miellyttävät asiat ovat usein loppuviimen varsin yksinkertaisia ja suoralinjaisia. Tällaisesta hyvänä esimerkkinä Crate&Barrelin "Simone" -seinäkello. Kello on funkkishenkinen kaikessa suoraviivaisuudessaan. Mahonkipuinen kehys tuo kuitenkin muotoiluun tarvittavaa pehmeyttä. Mikäli aion tulevaisuudessa mennä sisustuksen osalta taas modernimpaan suuntaan, Simone voisi löytyä seinältäni. Hintakin on mukavasti alta 25 euron.

Lähteet:
Crate&Barrel via Cribcandy

torstai 1. helmikuuta 2007

Taidekauppaa

Kaupallisuus tuhoaa taiteilijan herkän sielun. Näin päättelin istuskeltuani tänään Luova Tampere -hankkeen seminaarissa kuuntelemassa paikallisen kulttuurialan edustajien esityksiä eri aiheista. Yhteiseksi teemaksi muodostui rivien välistä apurahat. Tuntuu, että kulttuurityötä tekevillä ei ole minkäänlaista käsitystä ansaintalogiikasta ja työn markkinoinnissa. Suuri joukko läsnäolijoista tuntui vannovan yksinomaan valtion tukien ja erilaisten taiteilija-apurahojen nimeen. Jos se aika mikä käytetään nykyisellään siihen apurahahakemusten täyttämiseen, käytettäisiin vaikka oikeasti oman taiteen (tuotteen) markkinointiin, ansaintamallin pohdintaan tai jopa tuotekehitykseen, saataisiin vamasti pitkällä tähtäimellä huomattavasti parempia tuloksia ja vakavaraisempia taiteilijoita. En esitä tässä, että taiteen tulisi tuottaa hirveästi rahaa, sillä se ei ole taiteen tarkoitus. Tahtoisin kuitenkin, että tulevaisuuden taiteilijat olisivat omavaraisempia, eivätkä riippuvaisia verorahoista kootuista tuista nykyisen mallin mukaisesti.

Kysymys joka heräsi monesti seminaarin aikana mieleeni, kuuluu "Mikä on kun taiteesi ei myy?". Myyntitulot kertyvät yleensä yrityksillä asiakkailta, ostajilta, eli kuluttajilta. Onko taiteella kuluttajia? Jollei taiteella ole kuluttajia jotka ovat valmiita taiteesta maksamaan, onko taiteella mitään syytä olemassaoloon? Tokihan ilmaistakin taidetta aina tarvitaan yleissivistyksen nimissä. Sen sijaan on naiivia kuvitella, että taide olisi pelkästään jokaisen suomalaisen perusoikeus ja että se jokaisen elämää koskettaisi. Kyllä ne jotka taiteesta nauttivat, minä itse mukaanlukien, olemme valmiita maksamaan näyttelyissä käymisestä tai taiteen kokemisesta muissa muodoissaan, oopperassa, tanssiesityksissä tai muissa muodoissaan. Pyytäkää taiteilijat työstänne korvaus, ette te ole mitään modernin yhteiskunnan jeesuksia, joiden täytyy yksin ja pyyteettömästi tarjota tyhmälle kansalle tietä sivistykseen.

Taiteen ei edes itsessään tarvitse olla myyntiartikkeli. Pohtikaa mitä oheistoimintaa taiteellanne voisi olla, missä taidetta esitetään, mitä välineitä käytätte taiteen esittämiseen. Hyvinä esimerkkinä seminaarissa Image Matchin asiakkuuspäällikkö Anu Karttunen käytti Toyota Scion -automallin mainoskampanjan yhdistämistä taiteeseen, sekä Sonyn Playstation Portablen hyödyntämistä taiteen kokemisessa Kiasman Ars'06 -näyttelyssä. Sittemmin Kiasmassa on ollut myös DARE -näyttely, jossa PSP:tä on hyödynnetty. Taiteelle löytyy kyllä kysyntää kunhan se asetetaan tavalliselle kuluttajalle luonnolliseen ympäristöön ja sopivaan kontekstiin. Taidetta ei pidä enää tehdä vain taiteen takia.