Zombihuonekalu nousee maasta

Kauhuelokuvafanien olohuoneisiin erinomaisesti sopiva conversation piece on elävältä kuolleelta näyttävä sohva tai nojatuoli. Benjamin Rollins Caldwellin suunnitteleman Risen in 30 Days -huonekalusarjan valmistustapa on sekin zombityylinen. Suunnittelija tiimeineen kaivaa maahan sohvan tai nojatuolin muotoisen kuopan, muovittaa pohjan ja valaa päälle betonia. Kolmekymmentä vuorokautta betoni saa hautua kuopassa, kunnes lopputulos nostetaan ylös ja maalataan groteskiksi ihon ja veren yhdistelmäksi.
Lopputulos sopinee erinomaisesti minimalistiseen, vaaleaan sisustukseen tai tuomaan kesämökille sopivaa Evil Dead -leffan kauhutunnelmaa. On helppo kuvitella George A. Romeron istuskelevan vanhoilla päivillään Caldwellin Risen in 30 Days -sarjan tuolissa.

Lähde: Core77

Artesaanihistoriaa Loimaalta

Loimaan ammatti- ja aikuisopiston käsi- ja taideteollisuusalan historiikkinäytöksessä 7.-13.5. esiteltiin keramiikkaa, huonekaluja, vaatteita ja tekstiilejä linjan 100-vuotisen historian ajalta. Entisen nahkatehtaan tiloissa järjestetyssä näyttelyssä oli esillä upeaa kotimaista käsityötä ja tarttuihan näyttelystä myös omalle seinälle mukaan mielenkiintoinen, 40-luvun henkeen kuvioitu pöllöaiheinen ja hopeasävyinen tekstiilitaulu.

Huonekaluista rohkeimmin oli modernisoitu tämä empirelepotuoli. Pirteä värinkäyttö sai vanhan huonekalun näyttämään tuoreelta ja suorastaan karamellimaisen raikkaalta. Puuosien väritys jatkui myös verhoilussa, tehden leikkisästä kokonaisuudesta tasapainoisen.

Opiskelijat olivat tehneet näyttelyyn myös reilusti eri vuosikymmenten tyylejä mukailevia sisustustyynyjä. Muhkeista tyynyistä löytyi pari, jotka teki kovasti mieli ottaa mukaan olohuoneen tai pation sohvia piristämään. Kuvassa oleva 60-luvun henkeen kuositettu tyyny maksoi 85 euroa, mikä ei ole alkuunkaan paha hinta kotimaisesta käsityöstä. Eikä etenkään mukavan muhkeasta tyynystä.

Ikealta kodin viihdekeskus

Ikea alkaa pian myydä huonekaluun integroitua viihdekeskusta. Uppleva-sarjan viihdekeskus on skandinaaviseen makuun muotoiltu televisiotaso, jossa on kiinteä LCD-televisio sekä Blu-ray-soitin ja stereokaiuttimet. Bassokaiutin on langaton ja sijoitettavissa vapaasti huoneeseen. Yhteistyössä kiinalaisen, mm. Samsungin edullisempia televisiomalleja valmistavan elektroniikkayhtiö TCL:n kanssa toteutettu viihdekeskus poistaa olohuoneesta johtosotkuja ja tekee televisiosta jälleen sympaattisemman, helposti lähestyttävämmän laitteen.

Jostain syystä uutuus tuo mieleeni 50-70-lukujen innovatiiviset televisiot, kuten JVC Videospheren sekä Philco Predictan, jotka perustuivat pelkän teknologisen edelläkävijyyden sijaan ennen muuta ystävälliseen olemukseen.

Aikaisintaan kesäkuussa myyntiin tulevaan Uppleva-viihdekeskukseen on valittavissa useita erikokoisia televisioita sekä eri värejä niin television reunuksiin kuin itse huonekalun runkoonkin. Viihdekeskuksen hinnat alkavat noin 750 eurosta ylöspäin.

Lähde: idg.se

Värit määräävät ostoksesi

Moni ei tule kassalla tunnuslukua naputellessaan miettineeksi miten paljon erilaiset markkinointiratkaisut ovat ostopäätökseen vaikuttaneet. Helpoimmillaan ihminen saadaan ostoksille kotiin jaettavilla kuvastoilla tai näyteikkunoiden tarjouskylteillä, mutta lopullinen mielikuva tuotteesta, sen hinnasta ja tarpeellisuudesta saattaa muodostua monen viestin summasta, eikä faktoilla useinkaan ole mitään tekemistä lopullisen hankintapäätöksen kanssa.

Yksi yrityksen ja tuotteen valintaan vaikuttava tekijä on väri. Markkinointimateriaalin, olkoon se kuvasto, juliste, internetsivu tai televisiomainos, värimaailma luo mielikuvia nopeammin kuin muut yksittäiset visuaaliset elementit, esineet tai ihmiset. Kuluttajan taivuttelua värien avulla avataan helppotajuisilla kaavioilla  Daily Infographicissa. Kaaviot ovat toki yksinkertaistettuja ja perustuvat yleistykseen, tietenkin, mutta ne antavat hyvän lähtökohdan oman ympäristön ja näkemiensä mainosten tarkkailuun.

Miten usein keltainen väri herättääkään huomiosi harmaassa katukuvassa? Miten usein juuri punainen on se väri, jolla taianomainen sana ALE kirjoitetaan. Ja miksi pankkien tunnukset ja markkinointi on lähes poikkeuksetta sinistä tai vihreää? Värin havaitseminen on kulttuurisidonnaista ja kaikissa maissa värejä ei koeta kuten Suomessa. Eri värien kulttuurieroihin voi tutustua mm. suomalaisella Coloria.net-sivustolla.

Värien hahmottaminen on myös ikä- ja sukupuolisidonnaista, länsimaisiin miehiin tehoaa parhaiten sininen väri, naisiin sinisen ohella miehille täysin mitäänsanomattomat violetin sävyt. Alle kahdeksantoistavuotiaisiin vetoavat muita ikäryhmiä enemmän vihreän eri vivahteet kun yli 70-vuotiaiden huomio saadaan varmimmin valkoisella ja sinisellä värillä. Tämäkin on yleistys, mutta mm. eri ikäryhmien suosikkiväreihin voi tutustua helposti Six Revisionsin kaaviossa.

Tutki lähiympäristöäsi, erilaisia tuotepakkauksia, kirjojen ja lehtien kansia, televisiota. Tunnista väriniksit, joilla sinuakin koitetaan vedättää ja opi kiertämään kulutusjuhlan sudenkuopat.

Puuastioita aidoimmillaan

Olen onnistunut sivuuttamaan jotenkin tämän kotimaisen, varsin luonnonläheisen uuden Elicia-astiasarjan. Kiuruveteläinen Moneral Oy hankkii ekologisten astioiden raaka-aineena käytetyn haavan Metsänhoitoyhdistyksen valvovan silmän alla hoidetusta metsästä, joten turhista hakkuista on turha kantaa huonoa omaatuntoa. Ulkomaillakin huomiota herättänyt Elicia-lautassarja on yksinkertainen ja perisuomalainen, kokopuinen ja vesipesun hyvin kestävä. Moneralin tuotteilla ei vielä ole jälleenmyyjää, mutta sopivan yhteistyökumppanin löytymistä sekä Suomesta että ulkomailta tarvitsee tuskin odotella pitkään.

Lisätietoa Elicia-haapalautasista ja ne kehittäneestä yrityksestä löytyy Moneralin kotisivuilta.

Kirjallinen vauhtirautoja Dwayne Vancelta

Autojen muotoilusta innostuneille on tulossa markkinoille vaikuttava kirjan ja DVD-levyn yhdistelmä; The Hot Rod Art Book: Masters of Chicken Scratch Vol. 2. Automallinnusten erikoismies Dwayne Vance on koonnut yksiin kansiin 15 taiteilijan näkemyksiä hot rodeista, customeista, muskeliautoista ja uudemmistakin persoonallisista kulkuneuvoista. 150-sivuisessa kirjassa on lukuisia todella tyylikkäitä piirroksia ihailtavaksi.

Kirjan mukana toimitetaan DVD-levy, jolla on yli kaksituntinen opastus autopiirrosten, mallinnusten ja maalauksen maailmaan, joten kirja sopii loistavasti paitsi kahvipöytälukemiseksi, myös piirtämistä harrastavien tai työkseen piirtävien oppaaksi.

 Dwayne Vance (Masters of Chicken Scratch)

Lisätietoa löydät kirjan kotisivuilta.

Sim-lei kenties tehokkain ruma sähköauto

Sähkö- ja hybridiautojen muotoilijat tuntuvat paria poikkeusta kuten Teslaa ja Fiskeriä lukuun ottamatta luottavan yhä futuristisen muotoilun vetovoimaan. Viimeisin todiste tästä sinänsä ekologisesta puusilmäisyydestä on japanilainen Sim-lei, jonka korin muotoilussa voi nähdä elementtejä Nissan Micrasta, Fiat Puntosta, Toyota Priuksesta ja kansainvälisestä avaruusasemasta. Keio-yliopistossa suunniteltu ajoneuvo pohjautuu kuitenkin Mitsubishi I:n alustaan.

Ällistyttävän kauhealla korilla on meriittinsäkin. Kyseessä on taatusti maailman rumin ajoneuvo, joka kiihtyy paikoiltaan 100 km/h nopeuteen 4,8 sekunnissa - hieman paremmin kuin esimerkiksi uusi Porsche 911 Carrera. Sim-lein suurin saavutus sähköautosarjassa on kuitenkin 333 kilometrin toimintasäde yhdellä akuston latauksella.

Kehitys on sähköautoissa viime aikoina ollut huimaa ja vaikka yli 300 kilometrin toimintasäde kuulostaakin suurelta, tulee muistaa, että vanhemmankin bensiinikäyttöisen perheauton toimintasäde tankillisella fossiilista polttoainetta on helposti 400-500 kilometriä. Tätä etumatkaa sähköautot ovat kuitenkin kuromassa umpeen varsin nopeasti.

Lisätietoa sähköautojen kehitysprojektista löytyy SIM-Drive-sivustolta.

88 by Fiskars (by Edouard Urcadez)

Aloittelevan arizonalaisen teollisen muotoilijan Edouard Urcadezin suunnittelema kuulokevahvistin 88 on harjoituksena tehty muotoilututkielma, jossa suomalaisen Fiskarsin brändi on yhdistetty viihde-elektroniikkatuotteeseen. 

Vaikka Urcadez on säästellyt vahvistinyksikössään turhan paljon mustaa kumipinnoitetta ja oranssia tehosteväriä, näyttää 88 varsin uskottavalta tuotteelta. Pohjoismaisen minimalistinen muoto on tyylikäs, mutta ergonomisista tuotteistaan kuuluisa Fiskars tuskin päästäisi markkinoille tuotetta, jonka kaksi käyttäsäädintä ovat liian lähellä toisiaan, kuten 88-konseptissa.

Lisää Urcadezin koulutöitä voit nähdä miehen kotisivuilla.

Muotimerkki JP julkaisi menevän polkupyörän

Sivuutettakoon se seikka, että muotimerkki James Perse saa pienimmän yhteisen nimittäjän mukaisesti suomalaiset ainakin salaa hieman virnistämään ja keskitytään ihastelemaan JP:n julkistamaa upeaa kaupunkipyörää. Mustana, valkoisena, harmaana ja kuvan mukaisena oranssina saatavan polkupyörän nimi on yksinkertaisesti Cruiser. Muotoilullisesti pyörästä on otettu kaikki turha pois, jotta yksinkertaisen rungon mielenkiintoiset taitteet ja yksityiskohdat pääsevät nousemaan  kunnolla esille. Massiivista, maskuliinista ilmettä luo täysin musta renkaiden ja vanteiden yhdistelmä. Vanhaa aikaa henkivä satula tuo pinnalle myös hieman Harley-Davidson-fiiliksiä ja hiljaisen lupauksen siitä, että tällä pyörällä kuljetaan puhtaasti omia polkuja. Hintaa Cruiserilla on hulppeat 1 800 euroa.

Valotetaan vielä, että James Perse, perustajansa mukaan nimetty vaatemerkki on juuri täyttämässä 15 vuotta ja nykyään mallistosta löytyy vaatteiden ja Cruiser-fillarin lisäksi myös lukuisia huonekaluja. Suomessa ei ole Persen omaa liikettä, mutta miehen luomuksia voi verkkokauppojen lisäksi bongata ainakin helsinkiläisestä Gaudetesta.

Darjeeling Limited

Koska Matti loistavan joululahjani innoittamana oli tehnyt pienen kahvipostauksen, ajattelin itse osoittaa pitkästä aikaa joitakin elonmerkkejä ja kirjoittaa hiukan teestä. (Ne jotka takarivissä pyörtyivät hämmästyksestä, saavat herättyään lohdutukseksi virtuaalisen kupin teetä.) Miksikään teehifistelijäksi en tunnustaudu, mutta joitakin kupillisia olen tässä vuosien varrella ehtinyt keitellä. Innostus teen keittelyyn on tässä parin viikon aikana kuitenkin taas erinäisistä syistä noussut.

Kaikenlaista on tässä vuoden aikana ehtinyt tapahtua, mutta yksi merkittävimmistä asioista lienee muuttaminen uuteen, omaan kotiin. Ja koska muuttamiseen ja uusiin koteihin liittyy aina kaikenlaista lahjontaa, toteutti hyvä haltijatarkummi toiveeni ja toimitti tupaantuliaislahjaksi teekannun. Kannu on Sami Ruotsalaisen Marimekolle suunnittelema Räsymatto-teekannu ja se on jo lyhyen käytön jälkeen osoittautunut erittäin hyväksi. Kannun sisältä löytyy siivilä, johon teelehdet voi annostella suoraan. Erillistä teepalloa ei siis tarvita. Ainut miinuspuoli lienee se, että kannun vetoisuus on vain 7 desiä, joten kovin montaa vadillista siitä ei kerralla tule. Muuten olen kyllä ollut lahjaan erityisen tyytyväinen.




En ole aiemmin juurikaan pitänyt maustamattomasta mustasta teestä, koska se on mielestäni maistunut kitkerältä ja tylsältä. En myöskään pysty sulattamaan maidon ja sokerin kanssa läträämistä, joten olen tähän mennessä enimmäkseen juonut vain erilaisilla hedelmillä maustettuja teelaatuja. Maustamattoman teen salaisuus piileekin ilmeisesti tarpeeksi pitkässä haudutusajassa, sillä valmistettuani sellaista kannussa, oli se suureksi yllätyksekseni hyvää ja pehmeän makuista. Ilmeisesti ne teepakettien haudutusaikaohjeet eivät olleetkaan pelkkiä arvauksia...



No kuitenkin, nyt kun teenkeittelyn makuun on päästy, olisi hirveä hinku hankkia uusia jänniä teelaatuja. Tämän hetken suosikkeja ovat Twiningsin Lady Grey, ystäviltä Intian tuliaisina saatu Darjeeling, sekä teekauppa Chayasta tilattu Long Island Strawberry eli siis mansikan makuinen vihreä tee. Teekauppa Chayaa voinkin lämpimästi suositella kaikille. Asiointi oli vaivatonta, paketti saapui kotiin nopeasti ja valikoimatkin ovat hyvät. Myös Mokkamestareilta löytyy hyvä valikoima erilaisia teelaatuja.


Myös joulupukki oli ilmeisesti kuullut, että pidän teenjuontin liittyvistä asioista, ja oli myös hankkinut pakettiin pari Räsymatto-sarjan teekuppia. Pari lisää ja olen täydellisesti valmistautunut teekutsujen pitämiseen! Taidanpa tästä lähteä leikkamaan kurkkuvoileipiä kolmioiksi, palataan taas! Muistakaa myös rentoutua, tässä mallia näyttää oman perheeni tuorein jäsen.

Habitare 2010, 4ROOM

Helsingin messukeskuksessa järjestetyt Habitare-sisustusmessut tarjosivat kolmen suuren hallin verran sistustustavaraa, taidetta ja tilpehööriä kiinnostuneiden ihasteltavaksi ja tilattavaksi. Jotain ideoita ja tuotteita tarttui omaan huippukriittiseen haaviinikin. Pian kolme vuotta olen pähkäillyt eteiseen sopivaa naulakkoa. Kapeassa käytävässä oli asuntoon muutettaessa seinälle kiinnitetty rumahko hattuhylly henkaritankoineen ja koukkuineen. Heitettyäni nahkatakkini ensi kertaa koukkuun, koko roska putosi lattialle. Kipsilevyseinään isketyt proput eivät olleet oikein asianmukaiset, totesin. Sittemmin eteisessä on majaillut eriparia oleva valkoinen kenkäteline ja musta vaatepuu, joista nyt on jäljellä enää pelkkä kenkäteline. Takit ovat siirtyneet vaatehuoneeseen. Ei erityisen käytännöllistä etenkään vieraita ajatellen.

Heti Habitare-kierroksen alussa törmäsin Virossa toimivan 4Room-nimisen yrityksen osastolle. Monen muun hienon design-tuotteen lomasta löytyi omilla jaloillaan seisova hattuhyllyn ja kenkätelineen yhdistelmä, Gazebo. Tummaa, karheaa rautaa olevassa naulakossa on luonnetta ja omalaatuista ilmettä, mutta kokonaisuus pysyy juuri sopivan kevyenä, etten usko naulakon valloittavan kaikkea tilantuntua kapeasta eteiskäytävästä. Mieltä huojentavaa oli kuulla myyjättäreltä, ettei naulakon hinta ole kuin 215 euroa Tallinnassa sijaitsevasta liikkeestä ostettaessa. Ei siis lainkaan paha näinkin mielenkiintoisen näköisestä tuotteesta. Kotimaiset, muka design-huonekaluja myyvät ja valmistavat yritykset voisivat ottaa mallia etelänaapurin hintapolitiikasta. Gazebo-sarjan hattuhyllyn ja kenkätelineen saa myös erillisinä tuotteina hintaan 67 ja 92 euroa.

Vielä en 4Roomilta naulakkoa tilannut, sillä eteiseni kaipaa pientä pintakäsittelyä muutenkin, mutta katsotaan jos vaikka jouluna olisi takeilla jo oma paikkansa eteisessä. Lisää 4Roomin tuotteita löytyy yrityksen kotisivuilta osoitteesta www.4room.ee.

Pohjoismaista muotoilua 1961

Kevään korvalla kirjahylly on saanut erityisen paljon täydennystä huokeista kirpputorilöydöistä. Myös Tampereen kaupunginkirjasto Metson poistomyynnistä tarttui matkaan muutama jo kohtalaiseen ikään ehtinyt teos. Yksi löydöistä on Ulf Hård af Segerstadin vuonna 1961 valmistunut Scandinavian Design, joka käsittelee nimensä mukaisesti pohjoismaista muotoilua ja heijastelee myöhemmin läpilyöneitä 1960-luvun trendejä. Ohessa muutama poiminto kirjan annista.

Lisa Johansson-Papen valaisintehdas Ornolle suunnittelemat valaisimet tarjoavat ajalle tyypillisiä selkeitä muotoja ja värjättyä lasia. Kupujen sisälle eloa tuovat futuristiset niin ikään lasista valmistetut valonhajottimet.

Tanskalaisen Borge Morgensenin tammesta ja nahasta koostuva tuoli juuri oikeanlaisessa ympäristössä Le Klintin valaisimen loisteessa. Hyllystä kätevästi esiin kääntyvälle työtasolle sijoitetut paksukehyksiset ruskeat silmälasit tekevät aikakausikuvauksesta täydellisen.

Moderni keittiökuva vuodelta 1961 tarjoaa lukemattoman määrän skandinaavisia yksityiskohtia. Borge Morgensenin pöydältä löytyy Timo Sarpanevan musta pata ja pöydän yltä Yki Nummen Ornolle suunnittelema muovinen valaisin. Ja mitä olisi 60-luku ilman oranssia? -etualalla väripilkkuna olevat mausteannostimet ovat Saara Hopean suunnittelemat ja Wärtsilän valmistamat.

Uutta suomalaista automuotoilua

Pääkaupunkiseudun Metropolia-ammattikorkeakoulussa kehitetty RaceAbout-urheiluauto on hyvä osoitus kotimaisesta tuotekehitystaidosta. Vuonna 1998 alkunsa saaneen autosuunnitteluprojektin tulokset saatiin julkisuuteen vuonna 2000 ensimmäisen RaceAboutin muodossa. Vuonna 2002 valmistui toisen sukupolven RaceAbout-kilpuri, joka jalostui vielä vuonna 2005 kolmannen sukupolven myötä varsin kauniiksi kaksipaikkaiseksi pieneksi roadsteriksi. Auton muodot olivat toki melkoisen lähellä Luc Donckerwolken italialaiselle Lamborghinille piirtämiä Gallardoa ja Murcielagoa. Yhdennäköisyydestä huolimatta RaceAboy 05 oli kaunis ja riittävän persoonallinen erottuakseen kilpailijoistaan.

Sitten tuli sähkömoottori. On ilmeisesti jonkinlainen luonnonvakio, ettei ekologisesta autosta saa kuin aivan sattumalta tyylikkään. Onnistujiin lukeutuu mm. yhdysvaltalainen Tesla. RaceAboutin pian X-Prize-kilpailuun osallistuva nelivetoinen vuoden 2010 sähkömoottoriversio puolestaan on muotoilultaan epäonnistunut. Auton keula tuntuu kopioivan Nissanin urheilumallin GT-R:n ja Z-sarjan muotoja, mikä tekee nokasta turhankin tutun tuntuisen. RaceAboutin ainoa todella onnistunut muotoilullinen uudistus on perä, joka on ajattoman tyylikäs pyöreine takavaloineen.

Sivuprofiilissa muotoilijalle on iskenyt volttikuume. Auton ohjaamo on täysin epäsuhtainen muuten kauniiseen muotoon nähden, muistuttaen lähinnä Jetsonit-televisiosarjan avaruusaluksia. Pienessä autossa täytyy toki olla tilaa kuljettajalle, mutta auton muu kylkilinja saa ohjaamon näyttämään sarjakuvamaisen suurelta kuvulta. Kylkilinjan turha monimutkaisuus ja erilaisten toistensa risteävien pokkauslinjojen tarpeellisuus on pakko kyseenalaistaa. Kyljen alaosassa oleva tumma syvennys saa suuren sivuikkunan näyttämään entistä massiivisemmalta vasten ohueksi jäävää kylkiprofiilia. Auton muotoilu olisi toiminut taatusti paremmin edeltäjiensä tapaan avomallisena.

Jostain syystä sähkömoottorin mukaantulo saa kuitenkin autot näyttämään lähes aina edeltäjiään tyylittömämmiltä. Hyvinä perheautoesimerkkeinä tästä toimivat kammottava Toyota Prius ja suorastaan hirvittävän ruma ensimmäisen sukupolven Honda Insight. Honda on saanut Insightissa muodot vihdoin tänä vuonna lähemmäs tavallista perheautomuotoilua, mutta Suomessakin menestystä saavuttanut Prius rämpii edelleen pieleen menneen retroilevan futurismin kourissa.

Art Deco grafiikassa

Kaikille 1920- ja 1930-luvuilla vaikuttaneesta art deco -tyylisuunnasta kiinnostuneet löytävät varmasti iloa aikakauden grafiikkaa ja lehtileikkeitä esittelevästä Art Deco -blogista. Ohessa muutama tyylikäs otos blogin viimeaikaisesta tarjonnasta.

Valoa vain tarpeen mukaan

Kodissa käytetyt valaisinpolttimot ovat kehittyneet huikeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ensin valontuotannossa hyötysuhteeltaan huonot hehkulamput saivat rinnalleen hieman loisteputkia muistuttavat energiansäästölamput, joista huomattavasti parannettuna painoksena kaupoissa ovat alkaneet yleistyä nyt vielä vähemmän sähköä kuluttavat ja vähemmän ongelmajätettä tuottavat LED-polttimot. Yanko Designissa esitelty Seokjae Rheen suunnittelema EcoBulb lisää polttimon elinikää ja pienentää sähkönkulutusta vielä varsin yksinkertaisella muunnoksella. Mikäli huoneessa vietetään aikaa lähinnä työpisteellä ahkeroiden tai nojatuolissa kirjaa lukien, on pyöreän polttimon ympäriinsäsäteilevä valo silkkaa haaskausta.

EcoBulbin ideana on, että polttimosta voidaan sytyttää vain osa ja ohjata valo sinne missä sitä todella tarvitaan. Kuuteen segmenttiin jaetusta polttimosta voidaan sytyttää kerralla yksi tai useampi osio valontarpeen mukaan.

Design for Life

Ranskalaismuotoilija Philippe Starck isännöi tänä syksynä BBC 2 -televisiokanavalla alkanutta uutta reality-sarjaa Design for Lifeä, jossa etsitään kahdentoista muotoilua opiskelevan tai muotoilusta kiinnostuneen kilpailijan joukosta apulaista Starckin Pariisin studiolle. Voittajan pesti Starckin studiolla kestää alustavasti kuusi kuukautta, mutta sarjan kautta on varmasti helpompaa saada nimeään julkisuuteen uutena muotoilijana.

Sarjaa ei vielä esitetä Suomessa, mutta jaksot löytyvät Vimeo-videopalvelusta. Alla sarjan ensimmäinen jakso.

Ihmiset pitävät vihaisista autoista

Sopivasti edelliseen autoharrastusta käsittelevään postaukseeni liittyen, tänään osui silmiini MSNBC:n uutinen, jonka mukaan ihmiset ostavat mieluummin vihaisennäköisiä autoja. EFS Vienna Consultingin pääjohtaja Truls Thorstensen työryhmineen teki tutkimuksen, jossa 20 miehelle ja 20 naiselle esiteltiin 38 uudehkoa automallia. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten mieltymyksiä autojen herättämien tunnemielleyhtymien suhteen. Autojen keuloista tunnistettiin ikään, sukupuoleen, tunteisiin ja luonteeseen liittyviä asioita, joita tutkimukseen osallistuneet saivat arvioida liukuvin arvosanoin. Ihmisiltä kysyttiin myös, pitivätkö he näytetystä autosta vai eivät.

Tutkimuksessa menestyivät autot, joiden luonteenpiirteet liittyivät vahvasti voimaan. Yksi menestyjistä oli 5-sarjan BMW, jonka häijysti muotoillut valot ja leveä ilmanottoaukko vetosivat tutkimukseen osallistuneiden esteettiseen tajuun. Tutkimukseen osallistui myös hybridiauto Toyota Prius, joka menestyi kuitenkin kehnosti johtuen lapsekkaammista ja kiltimmistä muodoistaan. On huojentavaa huomata, että muutkin kaipaavat autoonsa särmikkyyttä vauvamaisen pyöreyden sijaan.

Urheilullisuus kadoksissa

Ensiksi pyydän anteeksi arvon lukijoilta, sillä jälleen aiheina ovat autot. Suosikkeihini kuuluva Supercars.net esittelee suurin valokuvin ja kattavin arvioin uusia ja vanhoja superautoja. Autoja, joiden olemassaolo ei ole järkisyin perusteltavissa, mutta jotka herättävät suuria tunteita. Uutena lisäyksenä sivuille on ilmestynyt espanjalaisen Seatin konseptimalli Bocanegra SportCoupé. Urheilulliseksi tarkoitettu auto aiheuttaa autojen ulkonäköä ikänsä tutkailleessa ainoastaan pahaa mieltä.

Miksi nykyään niin kutsutut urheilulliset autot ovat yksi toisensa jälkeen vain kolmiovisia tila-autoja? Bocanegra on hyvä esimerkki nykyajan coupé-mallista. Auto näyttää kapealta ja korkealta, suorastaan kiikkerältä. Kattolinja lupaa nopeutta ja myös ikkunalinja on kieltämättä tyylikkään yksinkertainen. Auton kyljessä on kuitenkin muotoilija tuntunut roiskivan viivoja sinne tänne ja tämä suttu on sitten siirtynyt varsinaiseen konseptimalliin. Ikkunalinjan alapuolella on kolme pokkauslinjaa, jotka eivät yhdisty toisiinsa mitenkään. Etummainen linja on yhteydessä kyllä ajovalojen aloittamaan kaareen ja takimmainen linja puolestaan johdattaa alleviivatusti katseen takavaloihin. Helmapokkaus ei kuitenkaan ole sidoksissa mihinkään muuhun muotoon, se ei johdata katsetta etu- tai takahelmaan.

Auton keulassa on käytetty nykyään kovin suosittua muotoilukieltä, johon kuuluvat tarpeettoman suuret ilmanottoaukot ja niiden peittona toimiva halvannäköinen muovinen ritilä. Auton etuosa on todella levoton maskin leijuessa irrallaan sekavannäköisten ajovalojen välissä. Helman nurkissa on myös suuret ilmanottoaukot, jotka tuntuvat kuitenkin irrallisilta kokonaiskuvaa katsottaessa. Aukon aloittamat linjat eivät jatku enää kyljessä millään tasolla.

Vastavuoroisesti Supercars.netiin on lisätty vuoden 1965 Iso Rivolta Daytona, joka on kaikkea sitä mihin Seat ei yllä. Auto on matala, vaikkakaan ei erityisen aggressiivisen oloinen. Auton kylkilinjassa taiteellisuuden sijasta näky yhtenäisyys ja pelkistetty, mutta muhkea muotoilu, joka tekee autosta omannäköisensä. Auto näyttää lähes orgaaniselta ja seesteiseltä, kuin vuolaassa virrassa sileäksi hioutunut kivi. Toki johtuen aikansa valmistusteknillisistä rajoituksista, mm. tuulilasin ja sivuikkunan reunalinjat eivät kohtaa niin hyvin kuin nykyautoissa. Iso Rivolta on myös rakennettu suoraan kilpakäyttöön, eikä katuautoksi kuten Seat, mutta mielestäni Euroopan johtavilla automuotoilijoilla on tällä hetkellä huonot eväät luoda legendaarisia ja muistettavia linjoja urheilu- tai perheautoihin. Usein linjat ovat hakemalla haetun oloisia, rikkonaisia tai tekotaiteellisuudessaan mauttomia. Peruskoriin piirretyt pari muka rohkeaa kylkilinjaa eivät riitä legendojen synnyttämiseen.

Digi digi

Kaapelitalouden analogiset televisiolähetykset loppuvat tämän päivän jälkeen. Itse viivästin digiboksin hankintaa viimeiseen asti, mutta nöyrryin lopulta ja asensin eilen jälleen uuden sähkösyöpön televisiotasolle. Uutta boksia en periaate- ja budjettisyistä lähtenyt ostamaan. Päädyin myös lopulta niin kutsuttuun perusboksiin pähkäiltyäni tovin halpojen tallentavien boksien huonoutta.

Netissä selasin itseni AfterDawnin digiboksivalitsimeen, jossa laitteiden tiedot on kerrottu yksiselitteisesti ja bonuksena saa vielä käyttäjäarvioita omaa ostopäätöstään tukemaan. Samalta sivustolta löytyy myös YLE:n kuuluisa digiboksien musta lista, josta tarkistin, ettei ostoaikeiden kohteena oleva boksi ala heti temppuilemaan tekstityksen kanssa.

Huuto.netistä huusin itselleni vahingossa antenniverkon Siemens Gigasetin, jossa monien muiden boksien tapaan antenni- ja kaapeliverkkoversiot eroavat mallinimessä vain yhden kirjaimen erolla (T/C). Päätin kuitenkin yrittää uudelleen, sillä kehutun boksin kaapeliversiota ei ollut huutokaupattavana yhtäkään.

Toinen kerta toden sanoo ja pari päivää ensimmäisen boksin saapumisen jälkeen noudin postista DiVision-merkkisen kaapelivastaanottimen. Musta DiVision ei valitettavasti pärjää Siemensin kauniille valko-hopeaiselle ulkomuodolle millään mittarilla, mutta positiiviset käyttäjäarviot kannustivat kyseisen laitteen hankintaan.

Laite toimiikin vallan mainiosti. Asennus oli varsin helppoa, sillä valintoja on oikeastaan vain kaksi. Kieli ja maa. Tämän jälkeen laite löysi automaattisesti kaikkiaan yli 120 kanavaa, joista toki yli puolet salattuja. Nyt boksi oli käyttövalmis. Tekstitys tuntuu toimivan sujuvasti, kanavien vaihtoviive on vajaan sekunnin luokkaa ja kuvanlaatu yllätti iloisesti. Ainoa miinuspuoli löytyi videoiden liittämiseen tarkoitetusta SCART-liittimestä, jonka kautta tulevaa kuvaa en saanut millään konstilla näkymään televisiossa. Koska televisiossa on vain yksi SCART-liitin, joudun nyt vaihtelemaan kaapelia digiboksin ja pelikonsolin välillä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen uuteen digiboksiini, sillä huuto.netin kautta hankkimani boksi oli ilmeisesti täysin käyttämätön ja hinnaltaan yli 20 euroa kaupasta ostettua halvempi. Nyt on laatikossaan vielä kertaalleen käytetty harhaostokseni. Jos tahdot ostaa 45 eurolla (+pk) Siemens Gigaset -digiboksin antenniverkkoon, niin jätä yhteystietosi kommentteihin.

Nokia Morph ja kännyköiden tulevaisuus