Artesaanihistoriaa Loimaalta

Loimaan ammatti- ja aikuisopiston käsi- ja taideteollisuusalan historiikkinäytöksessä 7.-13.5. esiteltiin keramiikkaa, huonekaluja, vaatteita ja tekstiilejä linjan 100-vuotisen historian ajalta. Entisen nahkatehtaan tiloissa järjestetyssä näyttelyssä oli esillä upeaa kotimaista käsityötä ja tarttuihan näyttelystä myös omalle seinälle mukaan mielenkiintoinen, 40-luvun henkeen kuvioitu pöllöaiheinen ja hopeasävyinen tekstiilitaulu.

Huonekaluista rohkeimmin oli modernisoitu tämä empirelepotuoli. Pirteä värinkäyttö sai vanhan huonekalun näyttämään tuoreelta ja suorastaan karamellimaisen raikkaalta. Puuosien väritys jatkui myös verhoilussa, tehden leikkisästä kokonaisuudesta tasapainoisen.

Opiskelijat olivat tehneet näyttelyyn myös reilusti eri vuosikymmenten tyylejä mukailevia sisustustyynyjä. Muhkeista tyynyistä löytyi pari, jotka teki kovasti mieli ottaa mukaan olohuoneen tai pation sohvia piristämään. Kuvassa oleva 60-luvun henkeen kuositettu tyyny maksoi 85 euroa, mikä ei ole alkuunkaan paha hinta kotimaisesta käsityöstä. Eikä etenkään mukavan muhkeasta tyynystä.

Maailman paras Porsche 911

Autoharrastajista löytyy monen merkin faneja, mutta harva voi kieltää klassisen Porsche 911:n kuuluvan omalle suosikkilistalle. Helposti tunnistettava kaksipaikkainen, takamoottorinen urheiluauto on ehtinyt pian 50 vuoden ikään ja nähnyt pienin askelin tehtyjä ratkaisevia muutoksia läpi historiansa. Jokaisella Porsche 911:stä pitävällä on myös oma vuosimallisuosikkinsa - toinen pitää uusimmasta huipputeknisestä versiosta, toinen 80-luvun röyhkeästä juppimallista ja kolmas 60-70-lukujen rajusta herrasmies-Porschesta.

Kalifornialainen Singer Vehicle Design yhdistää kaikkien aikojen parhaat Porsche 911:n ominaisuudet yksiin kuoriin. Korin muoto kunnoittaa 70-luvun vahvoja linjoja yksityiskohdin niin 60-luvun kilpamalleista kuin 80-luvun pulleammistakin korimalleista. Kaikkien käsinkoottujen Singer 911 -mallien pohjana on vuosimallia 1994 varhaisempi aito Porsche 911, jonka runko entisöidään huippukuntoon, moottoriksi asennetaan 90-lukulainen 300-425-hevosvoimainen ilmajäähdytteinen kuusisylinterinen boxer-moottori ja auton alusta päivitetään tämän päivän vaatimusten tasolle. Autoissa on myös verhoiluun integroitu turvakaari ja mm. täysin uudet xenon-valot. Melkoinen määrä koripeltejä on korvattu hiilikuituosilla painon pudottamiseksi.

Singer 911singahtaa suoraan oman Porsche 911 -haluttavuuslistani kärkeen, sillä autossa yhdistyvät tehokkaasti vanha ja uusi tekniikka samoihin, kauniisiin ja unohtumattoman tyylikkäisiin kuoriin. Lisää tietoa Singer 911:stä on Singer Vehicle Designin sivuilla.

Pohjoismaista muotoilua 1961

Kevään korvalla kirjahylly on saanut erityisen paljon täydennystä huokeista kirpputorilöydöistä. Myös Tampereen kaupunginkirjasto Metson poistomyynnistä tarttui matkaan muutama jo kohtalaiseen ikään ehtinyt teos. Yksi löydöistä on Ulf Hård af Segerstadin vuonna 1961 valmistunut Scandinavian Design, joka käsittelee nimensä mukaisesti pohjoismaista muotoilua ja heijastelee myöhemmin läpilyöneitä 1960-luvun trendejä. Ohessa muutama poiminto kirjan annista.

Lisa Johansson-Papen valaisintehdas Ornolle suunnittelemat valaisimet tarjoavat ajalle tyypillisiä selkeitä muotoja ja värjättyä lasia. Kupujen sisälle eloa tuovat futuristiset niin ikään lasista valmistetut valonhajottimet.

Tanskalaisen Borge Morgensenin tammesta ja nahasta koostuva tuoli juuri oikeanlaisessa ympäristössä Le Klintin valaisimen loisteessa. Hyllystä kätevästi esiin kääntyvälle työtasolle sijoitetut paksukehyksiset ruskeat silmälasit tekevät aikakausikuvauksesta täydellisen.

Moderni keittiökuva vuodelta 1961 tarjoaa lukemattoman määrän skandinaavisia yksityiskohtia. Borge Morgensenin pöydältä löytyy Timo Sarpanevan musta pata ja pöydän yltä Yki Nummen Ornolle suunnittelema muovinen valaisin. Ja mitä olisi 60-luku ilman oranssia? -etualalla väripilkkuna olevat mausteannostimet ovat Saara Hopean suunnittelemat ja Wärtsilän valmistamat.

Ennen ja nyt

Otiskoksi sopisi kenties paremmin "ennen ja vielä sitäkin aiemmin". Vuoden 1938 Almanaque Bertrandissa julkaistun piirroksen idea on kuitenkin hauska ja näinä Esko Kiesin ja Kaarina Hazardin avaaman Pandoran lippaan aikoina myös monella tapaa ajankohtainen.

He-Man palaa hyllyille

Meidän 80-luvulla varttuneiden, nyt jo noin 30-vuotiaiden poikalasten ei liene vaikeaa nimetä Mattelin lelusta ja Masters of the Universe -televisiosarjasta tuttua He-Mania yhdeksi lapsuusajan suosikkihahmoista. Yhdysvalloissa vuonna 1980 Conan the Barbarianin lapsiystävällisempänä versiona päivänvalon nähnyt He-Man seikkaili Suomen televisiossa kolmoskanavalla 80-luvun loppupuolella. Sarjan faneille myytiin Suomessakin toimintanukkeja, lehtiä, keräilytarroja ja jopa satukasettia. Vuonna 2002 uudelleenlämmitelty televisiosarja sai odotettua kylmemmän vastaanoton.

Nyt Mattel tuo markkinoille uusitut versiot 80-luvun toimintanukeista. Uudet keräilijäpainokset sijoittuvat ulkonäöllisesti alkuperäisen sarjan ja uuden japanilaishenkisemmän animaation välimaastoon. Itse nuket ovat alkuperäisiä yksityiskohtaisempia ja tuimailmeisempiä. Ensimmäisenä ostettavaksi saapui Grayskull-linnan ruhtinas, joka on pitkähiuksisempi versio He-Manista. Piakkoin kauppoihin saapuvat perusmallinen He-Man ja pahan Skeletorin joukoissa taistellut Beast Man. Mattelin verkkokaupassa myytävät hahmot maksavat noin 15 euroa kappaleelta ja niitä luvataan tuoda markkinoille yhden uuden hahmon kuukausivauhdilla.

Leikkeihin nämä hahmot enää tuskin kelpaavat, mutta lapsuuttaan kaiholla muistelevat voivat saada näistä hienon kokoelman olohuoneen vitriiniin. Itse en aivan näin suuri fani koe olevani, vaikka lapsena televisiosarjasta tuttuja toimintanukkeja löytyikin laatikosta toista kymmentä. Myös tarrakirjaa täyteltiin ahkerasti ja tarroja vaihdeltiin kavereiden kesken. He-Man jäi oman lapsuuteni viimeiseksi leluvillitykseksi, sillä 90-luvulla televisioon tulleet Mutanttininjakilpikonnat eivät enää yhtä suuresti innostaneet, vaikka tämänkin ilmiön jäljiltä varastoon on jäänyt mm. näytellyn elokuvan soundtrack-lp ja vanha Commodore 64:lle tehty Turtles-toimintapeli. Turtlesin jälkeen tv-viihde alkoi suosia huutavaa dialogia Marsista tulleiden prätkähiirten ohella ja tämä tappoi lopullisesti oman kiinnostukseni lasten piirrettyihin.

Millaisia muistoja lapsuuden piirrossarjoista löytyy Kartanon lukijoilta? Myös nyt mainittuja vanhemmat sarjat kelpaavat. Barbababat, Kössi Kengurut ja hyvää käytöstä opettaneet Hinku ja Vinku ovat vähintään yhtä viihdyttäviä teoksia toimintasankarisarjojen rinnalla.

Tunnelmaa radan varrelta

Autourheilua kritisoivilta unohtuu usein se, miksi valmistajat tukevat tällaista sinänsä päätöntä yksitoikkoisen kehän kiertämistä niin suurilla summilla. Ohessa oleva BFGoodrichin nostalginen video paljastaa mitä autourheilu tarjoaa rengasvalmistajille. Äärirajoilla tehdyt kokeet ja kilvanajoiksi puetut testit synnyttävät jatkuvasti arkista liikennettä parantavia keksintöjä. Energiatehokkaampia moottoreita taloudellisempaan ajoon, turvavarusteita ihmishenkien säästämiseksi, uusia aerodynaamisia muotoja niin ikään polttoaineenkulutuksen pienentämiseksi.

Kartano elää pienoisessa horroksessa, mutta ei ole täysin unohdettu. Tänään Kartanossa katsellaan Formula-ykkösten Belgian osakilpailua rentoutumisen merkeissä.

Miestenlehtien estetiikkaa

Suomessa viime vuosikymmeninä lyttyyn poljetun miesten kulttuurin elävä keulakuva on jo 55 vuoden ajan ollut yhdysvaltalainen Hugh Hefner, kuuluisan Playboy-lehden perustaja. Vastaavia, hyvällä maulla toteutettuja miestenlehtiä ei Suomessa olla nähty aikoihin jos koskaan. Slitzin kaltaiset yritykset ovat olleet säälittävää pop-kalastelua ilman kunnollista sisältöä tai tarkoitusta.

Amazon-verkkokauppa myy nyt Playboy-lehdistä sitä osaa, jota ei lueta artikkeleiden vuoksi. 720-sivuinen Playboy: The Complete Centerfolds kokoaa yksiin kansiin kaikkien Playboy-lehtien keskiaukeamatytöt, eli niin sanotut Playmate of the Monthit. Sarja alkaa itseoikeutetusti ensimmäisen lehden keskiaukeamatytöllä, joka sattui olemaan Marilyn Monroe.

Tyylikkääseen salkkuun kootun kokoelman hinta on laskenut alkuperäisestä 340 eurosta huomattavasti mukavampaan 166 euroon. Tällä rahalla saa itselleen 55 vuoden ajalta naiseutta ylistäviä, hyvällä maulla toteutettuja valokuvia. Uusi haastaja Playboy-estetiikalle on vuonna 2004 Kööpenhaminassa alkunsa saanut S Magazine, joka kerää eri valokuvaajien otoksia kansiin kahdesti vuodessa. Kuvitukseen voi tutustua myös S Magazinen kotisivuilla.

Itse en ole Playboyta tai S Magazinea tilannut, vaan näiden sijasta luen Esquirea ja vastikään tilaamaani Detailsia, jotka toki ovat tyyliltään huomattavasti konservatiivisempia. Kotimaisia lehtiäkin olen testannut, mutta kuten sanottua, niistä ei ole vastinetta ulkomaisille vastineilleen. Suurimpana puutteena koen vakavan sisällön, poliittisten artikkeleiden ja oikeasti merkityksellisten henkilökuvien puuttumisen.

Itse toivoisin 70-luvulla parhaimmillaan olleen miestenlehtibuumin paluuta. On ilo lukea tuon aikakauden Vip tai Tekniikan maailma -lehtiä, joissa huolellisten artikkeleiden seassa saattoi nähdä myös tyylikkäästi valokuvattua naiskauneutta. Nykyisistä, kotimaisista "miestenlehdistä" puuttuu täysin estetiikka ja naiskauneuden ylistäminen. Tilalle on jossakin vaiheessa tullut halventava, halpa ja huonolaatuinen porno. Ei ihme, että nykyään seksuaalisuuden neutraaliakin esittämistä pyritään rajoittamaan kaikissa mahdollisissa julkaisuissa.

Eilispäivän estetiikkaa myytävänä

San Franciscolainen Lynn Goldfinger-Abram perusti 12 vuotta sitten Paris Hotel Boutique liikkeensä, jossa hän myy vanhaa, pääasiassa juhlavaa tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä. Yrityksen tuotteet ovat osittain harvinaisuuksia tai vähintäänkin erikoisuuksia, joita liikkeeseen on kerätty kirpputoreilta, huutokaupoista ja muista lähteistä. Valikoima onkin laaja ja kattaa esineitä pääasiassa 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin asti.

Liikkeellä on myös oma blogi, Paris Hotel Boutique Journal, joka on hyvinkin henkilökohtainen ja toisaalta kertoo paljon myös liikkeen uusista myyntiartikkeleista. Itse löysin paljon mielenkiintoista tavaraa yrityksen sivuilta, mm. kuvassa näkyvän Guccin istumajärjestystaulun, jonka pohjana on nahalla päällystetty magneettilevy. Tämän levyn päällä on metalliset kehikot nimikorteille, sekä ruokapöytää esittävä osio. Mikäli järjestäisin syystä tai toisesta isommat juhlat suvulleni ja tuttavilleni, tahtoisin istumajärjestyksen esitettävän ehdottomasti tämänkaltaisella ultratyylikkäällä taululla.

Jälleen toisaalta pieni tee-se-itse henki auttaa tähänkin, sillä kyseinen harvinainen taulu on jo myyty jollekin onnelliselle ostajalle reilulla 400 eurolla. Mutta kaupastahan saa kaikki tarvittavat osat, jotka voisivat olla vaneria, magneettimaalia, sekä kangasta tai keinonahkaa. Nimikylttien kehyksiin ratkaisu löytyy todennäköisesti vaikkapa Tiimarista ja keskikoristeen voi löytää lähes mistä tahansa kun pitää mielen avoinna ja tutkii vaikka kirpputorien tarjontaa luovalla katseella.

Lähteet
Paris Hotel Boutique via Stylehive

Tyylillä luontoon

Retkeilyteltat ovat nykymuodossaan usein maastonvihreitä tai muuten hillittyjä ulkoasultaan. Muistan itse kuinka viimeksi telttaillessani vanha 70-luvulta peräisin oleva retkeilyteltta herätti huomiota muissa ihmisissä. Kirkkaan oranssit päädyt yhdistettynä keskisiniseen kaarevaan kattoon huusivat huomiota uudempien telttojen vierellä. Toki teltan persoonallinen tyyli ei korvannut huonosti vettäpitävää kangasmateriaalia tai vaikeaa pystytysmekanismia.

Jos heikko vintagelaatu ei kiinnosta ja kesän retkeilyt on vielä edessäpäin, kannattaa metsästää jostakin käsiinsä Orla Kielyn vahvoilla kuvioilla koristeltua retkeilysarjaa. Valitettavasti sarjaa tehdään vain rajoitettu erä, mutta toivottavasti muut valmistajat heräävät pian huomaamaan, että telttaretkeilynkin voi hoitaa estetiikkaa unohtamatta. Kielyn retkeilysarjaan kuuluu kolmen hengen kupoliteltta, makuupussi, sekä tyylikkäät kumisaappaat. Lisäksi sarjaan kuuluu kolme varsin ekologista, veivillä ladattavaa sähkölaitetta - lyhty, taskulamppu ja radio.

Suomessa telttoja myy tutuimpien tavaratalojen lisäksi ainakin Varuste.net, Vapaa-ajan tarviketalo ja Partioaitta. Mainittujen yritysten telttatarjonta edustaa modernia hillittyä linjaa, joskin joitakin kirkkaanvärisiäkin vaihtoehtoja löytyy. Kirkkaanvärinen teltta lieneekin erityisen hyvä yksin suoritettavilla vaellusmatkoilla, sillä teltalle on pimeässäkin helppo löytää takaisin ja mahdollisen onnettomuuden sattuessa pelastushenkilökunnan on helpompi paikallistaa kirkas teltta maastosta.

Lähteet
Orla Kiely via The Style Files via Siagrafica

Kahvilla

Jokaisessa kartanossahan pitää olla piika ja renki. Tässä kartanossa Piika ja Renki esiintyy lähellä sijaitsevan pienen kahvilan muodossa. Kahvila on sisustettu varsin maanläheisesti vanhoilla tavaroilla, puulla ja kasveilla. Tunnelma on seesteinen, taustalla soiva jazz ei häiritse keskusteluja ja pöydässä istuessa olo on kotoisa ja turvallinen. Reilun kaupan kahvia saa reilulla eurolla ison kupillisen ja nälän yllättäessä onnistuu pikkupurtavan tilaaminenkin. Myös A-oikeudet löytyy, mutta mikään remupaikka tämä kahvila ei kuitenkaan ole. Itselleni kahviloissa tärkeintä on tunnelma ja Piika ja Renki on onnistunut luomaan kenties Tampereen parhaan ympäristön kahvikupposen nauttimiselle. Suosittelen kaikille Kalevan lähellä asuville. Piika ja Renki sijaitsee Lähteenlinnassa, osoitteessa Itsenäisyydenkatu 10 (katso kartalta).

Lelumuotoilua

Aina ei lelujenkaan tarvitse olla muovisia hilavitkuttimia, joista lähtee mitä kammottavimpia sirinöitä ja paukahduksia. Joskus lelutkin voivat olla yksinkertaisia, rauhallisia ja ehkä jopa rauhoittavia. Joskus muinoin näin olikin, silloin käpylehmien aikaan. Ruotsalainen Playsam valmistaa puisia, erittäin yksinkertaisia ja mielestäni esteettisesti kauniita Streamliner -leikkiautoja. Lisäksi yrityksen valikoimista löytyy puisia kyniä, avaimenperiä, keinuhevosia ja erittäin hienoa puinen Saab 92:n muotoja mukaileva päälläistuttava leikkiauto.

Mikäli Kartanossa jälkikasvua olisi, kyllä lelulaatikosta ainakin pari Streamlineria ja Airlineria löytyisi. Muutenkin mielestäni puu on leluissa varsin hyvä materiaali, lämmin ja tukeva. Ja vaikka puiset lelut hajoaisivatkin, eivät ne kuormita kaatopaikkoja samaan tapaan kuin muoviset vastineensa. Ainoastaan tuo Playsamin leluissakin käytetty kiiltävä maali epäilyttää. Tosin tuli sitä itsekin lapsena nakerrettua puuleluista ties mitä lyijymaaleja suu täyteen ja edelleen ainakin sen verran ollaan hengissä, että tästäkin tosiasiasta pystyi maailmalle kertomaan.

Another World

Another World - Delphine Software - 1991 - Amiga 500. Ranskalainen toiminta-seikkailu, jossa Ferrarilla ajeleva tiedemies Lester paukahtaa salamaniskun ja keskenolevan antimateriakokeen johdosta toiseen ulottuvuuteen, kauas, kauas kotoa. Peli oli aikoinaan ensimmäisiä joita kyseisenä jouluna 1991 saamallani Amigalla pelasin. Peli oli myös yksi tyylikkäimmistä ja kiinnostavimmista, joskin myös vaikeimmista.

Nyt pelin luoja, Eric Chahi on saanut pelin julkaisuoikeudet itselleen Delphine Softwarelta, joka ajautui konkurssiin vuonna 2004. Chahi on nyt julkaissut klassisesta pelistä uuden Windows-version, joka nojautuu alkuperäisen pelin käyttämiin rotoscope -animaatioihin ja polygonigrafiikkaan, mutta jonka grafiikan tarkkuutta on nostettu nykylaitteille ominaisemmaksi. Samalla Chahi on piirtänyt pelin kaikki taustagrafiikat uusiksi ja tuloksena on todella näyttävä, omannäköisensä lopputulos joka toimii lähes taideteoksena ruudulla. Pelin äänimaailma on tuttu Amiga-versiosta alkuperäisiä Jean-François Freitasin musiikeita myöden.

Pelistä voi ladata demoversion Chahin ylläpitämiltä Another Worldin nettisivuilta. Sivuilta voi myös ostaa kokoversion aukaisevan koodiavaimen 7 euron hintaan. Itse ostin koodiavaimen välittömästi jo pelkästään kunnianosoituksena loistavalle pelintekijälle. Kaupan päälle sain vielä monet uudet pelit kyykyttävällä juonella varustetun toimintapläjäyksen.

Voi kun muistakin vanhoista peleistä tehtäisiin näitä uusioversioita. Omalla toivelistallani olisivat lähes koko Delphine Softwaren, sekä Cinemawaren tuotannot. Näiden pioneerien jalanjäljissä harvat nykyaikaiset suuret pelitalot ovat kompastelleet päätyen lopulta puolivillaisiin räiskintäpeleihin ja loputtomaan toisen maailmansodan kuvaamiseen. Me pelaajat kaipaamme myös tarinavetoisia vahvatunnelmaisia seikkailuja emmekä urheilukilpailujen henkistä "Tapoin sut 100 kertaa, sää tapoit mut vaan 83 kertaa!" rymistelyjä.