Proteiinia etsimässä: Rainbow'n rahka ja hedelmäsalaatti

Viikonloppuna vierailulla olleen ystäväni kanssa käydyn ravintokeskustelun myötä päädyin vihdoin tutustumaan proteiinirahkojen saloihin. Lähtökohta on, että 30 min sisällä heräämisestä tulisi nauttia aamupala, joka sisältää 30 g proteiinia kehon polttoaineeksi.

Ajattelin tutustua erilaisiin rahkoihin ja etsiä parhaanmakuiset ja proteiinipitoisimmat yhdistelmät.

Ensimmäisenä vuorossa on S-marketissa 0,79 € maksanut Rainbow'n vähälaktoosinen ja rasvaton 250 g perusrahka yhdistettynä hedelmäsalaattiin. Lopputulos yllätti herkullisuudellaan. Makea hedelmäsalaatti toimii hyvin kirpeähkön rahkan tasapainottajana.

Kyseessä on myös pikaisen maitohyllykatselmuksen perusteella proteiinipitoisimpia ja hinnaltaan edullisimpia rahkoja. Pienempien Valion ProFeel-rahkojen hinta oli yli 1,60 €. Proteiinia Rainbow'n rahkassa ja ProFeelissa on yhtä paljon, 11 g/100 g. ProFeelissä hintaan kuitenkin sisältyy tiettävästi maku.

Aamupalan 30 g proteiinitavoitteeseen pääsisi reilulla purkillisella Rainbow'n rahkaa. Lisukkeesta riippuen hinta jää n. 1,5 euroon per aamu. Suosittelen.

La Fermière: jogurttia saviastioissa

Ranskalaiset La Fermière -jogurtit erottuvat helposti kilpailijoistaan savisten pakkaustensa ansiosta. Maustamattoman perusjogurtin lisäksi vaihtoehtoina Les Authentiques -sarjassa ovat hunaja, sitruuna, vanilja, mansikka ja mustikka. Sokoksessa jogurtit maksavat normaalisti 1,65 €, joka on tietysti kova hinta verrattuna 50 sentin perusjogurtteihin, mutta tämä tuote sopiikin paremmin vain satunnaiseen herkutteluun.

Jogurtin koostumus oli varsin kiinteä, eikä sisältö kuppia kallistamalla heilahtanutkaan. Pinta lohkeaa kuohkeasti. Mustikkajogurtin rakenne on hieno; päällä on maustamatonta jogurttia ja syvemmälle kaivettaessa väri alkaa sinertää, kunnes pohjalta löytyy puhdasta mustikkakeittoa. Jogurtin maku siis muuttuu mukavasti syömisen edessä. Hunajajogurtissa vastaavaa kerrosrakennetta ei kuitenkaan ollut.

Savikupin voi kierrättää vaikka kynttilälyhdyksi, kukkaruukuksi tai vaikka hammasmukiksi. Toki jos jogurtin makuun tykästyy tosissaan, saattaa kuppeja pian kerääntyä vino pino nurkkiin. En usko kenenkään sisustuksen kestävän kovin montaa jogurttikuppia koristeena, mutta onneksi kupit voi hävittää huoletta sekajätteen mukana.

Valmistajan kotisivu löytyy osoitteesta www.lafermiere.com

Kyyttömaito saapui kaupunkiin

Heinäkuun 20. päivä vietettiin Tampereella Armas Maitokaupan virallisia avajaisia. Intiimin kyläkaupan tunnelmaa huokuva pieni myymälä oli vielä osittain viimeistelyvaiheessa, mutta perinteisiä, käsityönä ja luonnonmukaisesti valmistettuja tuotteita riitti hyllyssä liikkeeseen tulleille uteliaille vierailijoille. Tarjolla oli myös silminnähtävää riemua antavia maistiaisia.

Armas-perheen ja yhteistyökumppaneiden tuotteisiin lukeutui todella vihreitä kasviksia, muhkeita patonkeja, vadelmia, juustoja, lihaa ja tietenkin erilaisia nestemäisiä maitotuotteita kuten jogurttia ja makumaitoja. Testaamani mustikkajogurtti sisältää mustikkaa, pastöroitua kyyttömaitoa, hillosokeria ja hapatetta. Makua voi kuvailla ainoastaan aidoksi; mustikkajogurttia puhtaimmillaan ja aidoimmillaan. Hieman makeaa, viileänä raikastavan kevyttä ja pehmeää. Mielenkiintoisesti maun ollessa erinomainen, koko isoa purkillista ei tullut syötyä kerralla loppuun, vaan herkkua jätti mieluusti seuraavaan aamuunkin.

Hellepäivän janojuomaksikin erinomaisesti sopiva 100 % kyyttömaito puolestaan on tavallista maitoa suussasulavampaa ja hieman makeampaa, ilman hyla-maidon kaltaista ällöttävää makeuspommia. Pastöroimaton, homogenoimaton täysmaito oli myynnissä sellaisenaan sekä maustettuina, pirtelömäisinä versioina 2,5 dl:n lasipulloissa. Yksityiskohtana mainittakoon, että lasipullojen hinnassa on mukana 30 sentin pantti, jonka saa takaisin palautettaessa pullo takaisin Armas Maitokauppaan. Maitoa on tulossa myöhemmin myyntiin myös litran astioissa.

Hintataso on luonnollisesti hieman korkeampi kuin marketien hyllyillä, mutta aidot maut ovat ehdottomasti silloin tällöin pienen lisäsatsauksen arvoisia. Hinnat ovat myös varsin kilpailukykyisiä keskustan kahviloiden kanssa ja liikkeessä olikin myös pieni pöytänurkkaus paikanpäällä herkuttelua varten. Voin lämpimästi suositella maistamiani tuotteita, mustikkajogurttia sekä kyyttömaitoa kaikille palan maalaismakua kotiinsa kaipaaville.

Armas Maitokauppa sijaitsee Tampereen keskustassa osoitteessa Tuomiokirkonkatu 17.

Laboratorioliha hillitsee päästöjä

Oxfordin ylipistossa on tutkittu mahdollisuutta kasvattaa laboratoriossa eläinlihaa vastaavaa syötävää keinolihaa. Suomalaisen Hanna Tuomiston johtaman tutkimuksen tavoitteena oli löytää keinoja perinteisen maanviljelyn ja lihantuotannon kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Keinolihalla eläinperäisen lihantuotannon korvaaminen vähentäisi ruoaksi tarkoitetun lihan valmistuksen aiheuttamia päästöjä jopa 96 %, kertoo The Guardian. Energiaa laboratoriolihan valmistus kuluttaisi 7-45 % perinteistä tapaa vähemmän, vettä koko prosessissa kuluisi vain 1 % ja maa-alaa 4 % nykyisestä tarpeesta.

Tuomiston mukaan ensimmäiset keinolihatuotteet saataisiin kauppoihin jo viiden vuoden kuluttua, mikäli projektille saadaan kunnollinen rahoitus. Lihankulutuksen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoden 2001 tasosta vuoteen 2050 mennessä, joten tarve taloudellisemmalle ja ympäristöystävällisemmälle lihantuotannolle on ilmiselvä. Nykyisellään karjatalous tuottaa noin 9 % ihmisen toiminnasta johtuvista hiilidioksidipäästöistä. Tämä on suurempi osuus kokonaispäästöistä kuin mikä aiheutuu maailman auto-, juna- ja lentoliikenteestä.

Siihen, pitäisikö teollisesta lihantuotannosta siirtyä laboratoriotuotantoon, Tuomisto ei ota kantaa, vaan esittelee tutkimustuloksensa vain ratkaisumallina maailman ruoantarpeen ja maatalouden päästöjen kasvuun.

Tämän jutun kuvana on Pieter Aertsenin öljyvärimaalaus Lihakoju ja pyhä perhe jakamassa almuja vuodelta 1551. Teos on teemaltaan uskonnollinen, eikä ottanut aikanaan kantaa lihantuotannon trendeihin, vaikka toisinkin voisi kuvitella.

Kisaeväät testissä

Nyt kun sekä jääkiekon maailmanmestaruusturnaus että Eurovisionin laulukilpailu ovat jo ohi, on aika summata viikonlopun aikana kerättyä kokemusta seuraavien suurten urheilu- ja taidejuhlien evästyksen suunnittelua varten. Edullisen kauppalaskun ystävänä ilahduin suuresti löytäessäni Prismasta S-ryhmän oman merkin, Rainbow'n nauta-sikajauhelihaa ja laktoosi-intolerantin kukkarolle vastaavaa merkkituotetta edullisempaa laktoositonta maitojuomaa.

Nauta-sikajauhelihalla oli hintaa 1,99 € 400 gramman paketista, joten sinänsä tämä ei ole edullisempaa kuin Atrian vastaava. Maku oli hyvinkin kilpailukykyinen ja Kartanossakin reseptiltään paljastettu länkkäripata onnistui Rainbow-jauhelihallakin hyvin. Laktoosittoman maitojuoman hinta oli ilahduttavasti vain 1,39 € litralta ja säästöä Valion ja Ingmanin vastaaviin tuotteisiin tulee parhaillaan jopa 50 senttiä litralta. Tämä on jo huomattava säästö etenkin talouksille, joissa laktoositonta maitoa juodaan sellaisenaan suurempia määriä. Maku vastasi tässäkin täysin kalliimpia verrokkeja. Maito on suomalaista ja yllättäen Rainbow-maidossa on Ingmanin vastaavaa maitojuomaa vähemmän kaloreita ja hiilihydraatteja, mutta yhtä paljon proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia.

Jääkiekko-ottelun eväänä toimi niin ikään Prisman hyllystä löytynyt ruotsalainen Pistonhead-olut. Kymmenen tölkin pakkaus maksaa reilut 13 euroa, joten merkki ei ole todellakaan kalleinta, jos nyt ei aivan halvintakaan mallasjuomaa. Autoharrastajan lupauksellaan koukuttanut "Low Ridin' Lager" valitettavasti petti makutestissä pahasti. Juoma on vetistä, hedelmäistä ja makeahkoa. Toisaalta kotimaiselle perusoluelle tyypillistä kirpakkaa jälkimakua ei nouse suuhun nimeksikään. Tätä tuskin päätyy enää minun ostoskoriini.

Perjantai-illan parhaat

On olemassa asioita joihin aina palaa. Ostaa aina samoja irtokarkkeja, kuuntelee aina samoja biisejä, tekee aina samoja ruokia. Luottoreseptit ovatkin yksi parhaista jutuista, jotka pelastavat aina kun ei "keksi mitään syötävää". Yksi parhaista omista luottoresepteistäni on maailman paras tomaattikeitto. Sen makuun voi aina luottaa ja se saa aina paremmalle tuulelle, koska se nyt vaan on niin hyvää. Keittoa tarjoili minulle ensimmäiseksi hyvä ystäväni Liisa, ja sen jälkeen olen tehnyt sitä lukuisia kertoja. Mikään maailman terveellisin resepti se ei ole kaikkine juustoineen ja kermoineen, mutta ah niin hyvää. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, oma versioni noudattelee sitä melko hyvin. Olen vähentänyt nesteen määrää, koska keitto tuntui nyt jo hiukan ohuelta. Tässä se siis tulee:

Maailman paras tomaattikeitto

500 g tomaatteja
500 g tomaattisäilykettä (murskaa, paseerattua, mitä nyt sattuu saamaan)
1 sipuli pilkottuna
1 laakerinlehti
2 rkl raakaruokosokeria (tavallinenkin ajaa kyllä asiansa)
2 valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
basilikaa (kuivattua tai tuoretta)
1 prk (200 g) Philadelphiaa (tai muuta maustamatonta tuorejuustoa)
1 prk (2 dl) kuohukermaa

Kalttaa tomaatit, eli tee ristiviilto kylkeen, laita kuumaan veteen lillumaan ja poista kuori kun se alkaa irrota. Poista tomaateista myös kannat.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Laita kattilan pohjalle voita ja paistele sipuleita sen verran, että niistä tulee kuultavia. Kippaa sekaan tomaattisäilyke ja kaltatut tomaatit. Lisää laakerinlehti, sokeri, suola, pippuri ja basilika. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 20-25 minuuttia, kunnes tomaatit on pehmeitä. Sekoittele välillä jos muistat.

Ota keitto pois levyltä ja anna jäähtyä hiukan. Nouki kyydistä pois laakerinlehti (ei ole hirveän vaarallista vaikket muistaisikaan). Soseuta keitto sauvasekoittimella tai muulla välineellä suhteellisen tasaiseksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja sekoittele kauhalla kunnes se sulahtaa. Laita kattila takaisin kuumalle levylle ja lisää kerma. Kuumenna keitto vielä uudestaan, mutta älä anna kiehua.

Hotki parempiin suihin. (Ehdin jo syödä yhden lautasellisen ennen kuvan ottoa ja sen kyllä huomaa, sori.)




Keiton lisäksi kaipasin jotain makeaa. Toinen puolisko toi viime viikolla Stockmannilta hyvin amerikkalaisia minivaahtokarkkeja. Vaikka ängettiin niitä tietysti heti jo kaakaokupit puolilleen, jäi pussiin silti jäljelle iso kasa. Muistin nähneeni joskus Pirkassa tai jossain muussa lehdessä jonkinlaisen reseptin Rocky Road -brownieista, joissa oli vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja suklaata. Aikani googleteltuani löysin jostain randomkeskustelufoorumilta (hukkasin sen linkinkin jo, olisko ollut suomi24) jonkinlaisen reseptin. Kirjoitin sen ylös, tarkistin kaapeista aineet ja ryhdyin toimeen.

Kuiva-aineita yhdistäessäni tajusin, että reseptiin tulisi neljä desiä suklaata, vaahtokarkkeja sekä melkein 6 desiä sokeria. Tästä makeuden määrästä kauhistuneena vähensin sokeria määrää puolella ja sovelsin vähän muutenkin ja kas, mielestäni lopputulos oli juuri sopiva. Nyt voin myös hyvillä mielin ottaa toisen (ja kolmannen ja...) palan, koska kaloreitakin on melko paljon vähemmän! Laitan nyt sulkuihin sen määrän, jota alkuperäinen resepti tarjoili, jos joku vaikka haluaa kokeilla minkälaista siitä tulee. En ole myöskään ihan varma, että minkälaista tästä ylipäänsä oli tarkoitus tulla, koska ohjeistus oli hiukan epämääräinen, mutta itse olin uunista tupsahtaneeseen torttuun varsin tyytyväinen.




Rocky Road Brownies

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
1,5 dl kaakaojauhetta (2 dl)
1,75 dl sokeria (3,5 dl)
1 dl fariinisokeria (2 dl)
130 g valkosuklaarouhetta (2 dl)
175 g sulatettua voita (2 dl)
4 munaa
1dl kahvijuomaa

Täyte:
130 g tummaa suklaarouhetta (2 dl)
2 dl pähkinärouhetta (itse käytin hasseleita ja saksanpähkinöitä)
2 dl vaahtokarkkeja (minejä tai sitten isompia pilkottuina)

Vatkaa kulhossa kevyesti kananmunat, jäähtynyt sulanut voi sekä jäähtynyt kahvi. Sekoita kuiva-aineet keskenään ja sekoita hyvin nesteiden joukkoon. Kippaa taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille ja tasoittele sopivaksi levyksi. Paista 170 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Sekoita tällä välin täyteainekset keskenään. Ota sitten pelti uunista ja kippaa täyte paistuneen levyn päälle. Laita takaisin uuniin ja anna olla vielä noin 5-7 minuuttia, kunnes vaahtokarkit ovat vähän saaneet väriä.

Hotki parempiin suihin

Länkkäripata

Kartanon keittiössä tehdään tällä kertaa miehiseen makuun niin luonteeltaan kuin valmistustavaltaankin hioutunutta pataruokaa. Olen kummastellut, miksi kokkaamisen pitäisi olla niin vaikeaa, että ruoan valmistamiseen tarvitaan vähintään tusina raaka-ainetta ja kolme tai useampikin pataa ja kattilaa, kasa mittakippoja sekä muita astioita, kun hyvää ruokaa saa valmistettua myös alla olevalla ohjeella ilman ylenpalttista tiskiä, rahan- ja ajankäyttöä.

Länkkäripata
400 g Jauhelihaa (sika-nauta 1,99 €)
400 g Papuja (vaaleita tomaattikastikkeessa 0,75 €)
400 g Tomaattimurskaa (ei pakollinen, n. 0,69 €)
1 kpl Paistinpannu (mielellään korkeareunainen)
1 kpl Paistolasta
Tilkka oliiviöljyä

Lorauta oliiviöljy paistinpannulle ja pilko jauheliha öljyn päälle. Ruskista jauheliha reilulla keskilämmöllä (esim. 4/6) välillä sekoittaen. Makutottumuksista riippuen voit vain ruskistaa lihan tai käristää sen hieman tummanruskeaksi, jolloin maku on hieman voimakkaampi ja liha kuivakampi.

Kaada seuraavaksi tölkillinen papuja kastikkeineen lihan sekaan. Sekoita muutaman minuutin välein.

Lämmitä liha-papuseosta kunnes suurin osa nesteestä on höyrystynyt pois ja ruoka alkaa näyttää kohtuullisen kiinteältä.

Lisää kiinteäksi paistuneeseen liha-papuseokseen tölkillinen tomaattimurskaa. Tomaattimurskaa käytettäessä tomaattikastikkeessa olevat pavut voi korvata ruskeilla suolaliuoksessa olevilla pavuilla.

Paista liha-papu-tomaattiseos kiinteäksi.

Huomaa, että tomaattimurskalla on paha tapa roiskua paistettaessa. Helppo tapa välttää sotkut on hankkia roiskesuojus, jollaista myy mm. Ikea hintaan 2,95 €. Tiheä ritilä päästää läpi höyryn, mutta ei rasva- tai muita roiskeita. Pesu onnistuu astianpesukoneessa tai kokkauksen jälkeen nopeasti harjalla.


Valmis Länkkäripata tarjoillaan mielellään matalalta lautaselta sellaisenaan tai lisukkeiden, kuten pepperonin tai tomaatin kera. Ruokajuomaksi sopii parhaiten maito tai mieto olut. Aterimiksi riittää kätevästi pelkkä haarukka tiskimäärän minimoimiseksi. Huomaathan, että kyseessä on erittäin proteiinipitoinen ruoka, joka antaa kropalle hyvät ainekset vaikka seuraavan aamun kuntotreeniä varten.

Länkkäripataa voi myös piristää, kuten yllä olevassa ohjeessakin paljastetaan, erilaisilla papuvaihtoehdoilla ja jättämällä tomaattimurska pois. Ruokaa voi maustaa oman maun mukaan esimerkiksi jauhelihan paistovaiheessa jauhelihamausteella, sekä myöhemmin suolalla ja tomaattimurskaa tai tomaattikastikkeen sisältäviä papuja käytettäessä tomaattimausteella.

Meksikolaisempaa henkeä ruokaan saa vaikka chilillä, jolloin ruokajuomaksi kannattaa valita korkearasvaista maitoa mahdollista poltetta liennyttämään. Länkkäripadan luonteeseen kuuluu, että aterian voi valmistaa tarvittaessa kätevästi myös leirinuotiolla aitoon cowboy-tyyliin.

Darjeeling Limited

Koska Matti loistavan joululahjani innoittamana oli tehnyt pienen kahvipostauksen, ajattelin itse osoittaa pitkästä aikaa joitakin elonmerkkejä ja kirjoittaa hiukan teestä. (Ne jotka takarivissä pyörtyivät hämmästyksestä, saavat herättyään lohdutukseksi virtuaalisen kupin teetä.) Miksikään teehifistelijäksi en tunnustaudu, mutta joitakin kupillisia olen tässä vuosien varrella ehtinyt keitellä. Innostus teen keittelyyn on tässä parin viikon aikana kuitenkin taas erinäisistä syistä noussut.

Kaikenlaista on tässä vuoden aikana ehtinyt tapahtua, mutta yksi merkittävimmistä asioista lienee muuttaminen uuteen, omaan kotiin. Ja koska muuttamiseen ja uusiin koteihin liittyy aina kaikenlaista lahjontaa, toteutti hyvä haltijatarkummi toiveeni ja toimitti tupaantuliaislahjaksi teekannun. Kannu on Sami Ruotsalaisen Marimekolle suunnittelema Räsymatto-teekannu ja se on jo lyhyen käytön jälkeen osoittautunut erittäin hyväksi. Kannun sisältä löytyy siivilä, johon teelehdet voi annostella suoraan. Erillistä teepalloa ei siis tarvita. Ainut miinuspuoli lienee se, että kannun vetoisuus on vain 7 desiä, joten kovin montaa vadillista siitä ei kerralla tule. Muuten olen kyllä ollut lahjaan erityisen tyytyväinen.




En ole aiemmin juurikaan pitänyt maustamattomasta mustasta teestä, koska se on mielestäni maistunut kitkerältä ja tylsältä. En myöskään pysty sulattamaan maidon ja sokerin kanssa läträämistä, joten olen tähän mennessä enimmäkseen juonut vain erilaisilla hedelmillä maustettuja teelaatuja. Maustamattoman teen salaisuus piileekin ilmeisesti tarpeeksi pitkässä haudutusajassa, sillä valmistettuani sellaista kannussa, oli se suureksi yllätyksekseni hyvää ja pehmeän makuista. Ilmeisesti ne teepakettien haudutusaikaohjeet eivät olleetkaan pelkkiä arvauksia...



No kuitenkin, nyt kun teenkeittelyn makuun on päästy, olisi hirveä hinku hankkia uusia jänniä teelaatuja. Tämän hetken suosikkeja ovat Twiningsin Lady Grey, ystäviltä Intian tuliaisina saatu Darjeeling, sekä teekauppa Chayasta tilattu Long Island Strawberry eli siis mansikan makuinen vihreä tee. Teekauppa Chayaa voinkin lämpimästi suositella kaikille. Asiointi oli vaivatonta, paketti saapui kotiin nopeasti ja valikoimatkin ovat hyvät. Myös Mokkamestareilta löytyy hyvä valikoima erilaisia teelaatuja.


Myös joulupukki oli ilmeisesti kuullut, että pidän teenjuontin liittyvistä asioista, ja oli myös hankkinut pakettiin pari Räsymatto-sarjan teekuppia. Pari lisää ja olen täydellisesti valmistautunut teekutsujen pitämiseen! Taidanpa tästä lähteä leikkamaan kurkkuvoileipiä kolmioiksi, palataan taas! Muistakaa myös rentoutua, tässä mallia näyttää oman perheeni tuorein jäsen.

Ensikertalaisen caffè latte

Caffè latte á la Kartano - siinä tapaninpäivän aamun koitos. Kartanon suositun Perinteisen joulukakun ohjeenkin kehitelleen Trrhin antama isännän joulun suurin paketti paljasti sisuksistaan nimittäin täydellisen caffè latte -valmistussetin. Aloittelijan paketti sisältää espressokeittimen, metallisen maidon kiehauttamiseen soveltuvan kaatonokallisen kannun, sähköisen maidonvaahdottimen, espressokahvia sekä korkeat lasit.

Kuunaan espressokeitintä käyttämättömälle operaatioon tarvittiin hieman ohjeita, mutta lopulta ymmärsin keitinveden kuuluvan keittimen alaosan säiliöön ja kahvipurut säiliön päällä olevaan metalliseen siivilään. Tämän jälkeen keittimen yläosa ruuvataan tiukasti kiinni alaosaan ja paketti laitetaan hellalle kiehumaan. Itse varmistin kahvin riittävyyden keittämällä samantien täyden pannullisen. Hellan levyn säädin lämmitystasolle neljä, joka saikin keitinveden hetken odottelun jälkeen porisemaan ja kannun yläosan täyttymään tuoreesta espressosta.

Maidon vaahdotus kävi sähkövaahdottajalla todella nopeasti. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että maitoa kannattaa kaataa kiehautusastiaan korkeintaan puolilleen tämän tilavuudesta ja vatkain kannattaa upottaa maitoon ennen kuin kytkee vispilään virran päälle. Näin varmistetaan, että syntyvälle vaahdolle on riittävästi tilaa astiassa sekä se ettei maito roisku pitkin seiniä vatkainpään osuessa pintaan.

Kahvin kiehuttua ja kiehahtaneen maidon vaahdottamisen jälkeen korkeaan lasiin kaadetaan ensin maitokannun pohjalta juokseva maito. Itse lisäsin lasiin tässä vaiheessa myös vaahdon ja kaadoin espressoa noin 1/4 lasin tilavuudesta vaahdon läpi maidon sekaan. Kahvi jää helposti kellumaan maidon ja vaahdon väliin, joten pitkä lusikka tai pilli auttaa caffè latten sekoituksessa. Sekaan voi lisätä halutessaan myös ripauksen sokeria makeutukseksi. Tämän jälkeen juoma onkin valmis nautittavaksi. Ensikertalaiseltakin onnistuu helposti ihan hyvän caffè latten valmistaminen kunhan maidon ja kahvin sekoittusuhde löytyy sopivaksi.

Annan kanssa keittiössä: gnocchit pekoni-tomaatti-kastikkeessa.

Seuraan jonkin verran erilaisia ruoanlaitto-ohjelmia teeveestä, ja kun LIV-kanava joskus n. vuosi sitten aloitti toimintansa, löytyi heidän ohjelmistostaan nopeasti uusi suosikki. Anna Olson on kanadalainen kokki, jonka reseptit vaikuttivat hyviltä ja mielenkiintoisilta. Esitin joskus toiveen siitä, että saisin jonkin hänen kirjoittamistaan keittokirjoista lahjaksi, ja kuukausi takaperin olleilla synttäreilläni sellainen sitten paketista kuoriutui. New ways with the classics- kirja sisältää Annan omia tulkintoja useammista klassikkoresepteistä. Kirjan monista ohjeista ensimmäiseksi kokeiluun päätyi kuitenkin italialaishenkinen ateria, johon kuuluu gnoccheja pekoni-tomaatti-kastikkeessa.

Gnocchit ovat siis alkuperältään (ilmeisesti) italialaisia perunasta tehtyjä palluroita, jotka tuorepastan tapaan keitetään vedessä muutaman minuutin ajan. Niiden tekeminen oli yllättävän helppoa ja hauskaa: onnistunee varmasti vaikkei mikään varsinainen mestarikokki itse olisikaan. Gnoccheissa on hauska rakenne ja ne ovat mukavaa vaihtelua ainaiselle pastan ja riisin puputtamiselle. Tämän ohjeen kastike oli melko tujakan makuista, mutta jos ei karsasta punaviinin makua, niin kuitenkin varsin kokeilemisen arvoista.

Resepti on oma käännökseni alunperin englanninkielisestä ohjeesta. Kirja antaa mitat amerikkalaisten mittayksiköiden lisäksi myös grammoina ja millilitroina, joten käytän siis niitä koska ne on helpompi ymmärtää. Joitakin ainesosia jouduin hiukan soveltamaan, mutta luulisin että maut ovat ainakin hyvin lähellä alkuperäisiä.


Gnocchit

500 g jauhoisia perunoita
155 ml vehnäjauhoa
1 suuri muna
1 1/2 tl oliiviöljyä
1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua mustapippuria
ripaus jauhettua muskottia

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pistele perunoita useammasta kohdasta haarukalla. Laita perunat uunipellille ja paista kunnes ne ovat pehmeitä, eli suunnilleen tunnin ajan. Anna perunoiden jäähtyä sen verran, että niitä pystyy kuorimaan.


Kuori perunat, laita kulhoon ja muussaa ne haarukalla pieniksi. Lisää perunoiden sekaan jauhot, muna, oliiviöljy, sitruunan kuori ja mausteet ja sekoita vain sen verran että ainekset menevät sekaisin. Kippaan taikina kevyesti jauhotetulle pinnalle ja jaa se kahdeksaan osaan.


Ota yksi paloista ja rullaa sitä käsiesi välissä ja pöydän pintaa vasten, kunnes siitä tulee n. 30 cm pitkä nauha. Leikkaa nauha noin sentin paloiksi ja aseta leikatut gnocchit kevyesti jauhoitetun leivinpaperin päälle. Toista lopuilla taikinan paloilla. (Gnocchit voi tehdä valmiiksi jopa 8 tuntia ennen tarjoilua ja jäähdyttää, tässä vaiheessa niitä voi myös pakastaa.)


Keittämistä varten kiehuta kattilassa vettä, jonka sekaan on lisätty suolaa. Lisää gnocchit veteen ja keitä kunnes ne nousevat pintaan. Tähän ei mene kuin pari minuuttia, joten mahdollinen kastike kannattaa valmistaa ennen gnocchien keittämistä.

Kastike

3 paksua pekoniviipaletta kuutioituna (käytin paketillisen amerikan pekonia)
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
125 ml punaviiniä
1 tölkki kuutioituja tomaatteja (laitoin tomaattimurskaa)
2 laakerin lehteä
suolaa ja pippuria
(parmesaania)

Paista pekoni pannulla kohtuullisella lämmöllä kunnes se on rapeaa. Ota pekoni pannulta sivuun ja paista valkosipulia hetki pekonista jääneessä rasvassa. Lisää viini varovasti (voi roiskua) ja sitten tomaatit ja laakerin lehdet. Anna hautua noin kymmenen minuuttia ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita pekonit takaisin kastikkeen sekaan ja lisää myös keitetyt gnocchit. Lisää annosten päälle halutessasi parmesaanijuustoa. Tarjoile.

(Resepti: In the kitchen with Anna: New ways with the classics - Anna Olson)

Kotimaisuus saa grillinkin kiiltämään

Vajaan kuukauden päässä odottaa oma takapiha, mutta mitä olisi piha ilman grilliä? Satunnaisgrillaajana suljin heti pois kaasugrillit. Sähkögrilli sopisi kenties parvekkeelle, mutta rivitalon pieneen pihaan paras ratkaisu lienee supisuomalainen hiililämmitteinen pallogrilli. Ja nimenomaan kotimaisuus on valttia Finnflamen kohdalla.

Finnflamen pallogrillit ovat ruostumatonta terästä ja jätetty peilikiiltäviksi, joten perinteistä mustaa kuulaa ei takapihalle ilmesty. Koska piha on pieni ja grillin paikka vakio, päädyin malliin A-SSP18 "Pedestal". Grilli seisoo tukevasti yhden jalan varassa, jonka juuressa on irroitettava tuhkaluukku ja keskellä jalkaa ottoilman säätö. Pallon halkaisija on noin 45cm.

Ainoa muutos joka grilliin pitää tehdä on lämpömittarin asentaminen. Ajattelin toteuttaa tämän uuniin soveltuvan lämpömittarin avulla, jollaisia talvella myydään ainakin kinkunpaiston avuksi. Pedestalin suositushinta on 62 euroa, joskin ainakin Talotarvike.com pyytää grillistä alennuksen jälkeen 79 euroa. Finnflame vakuutti minut tyylikkäällä ulkonäöllä, laadukkaalla materiaalilla, toimivalla jalustallaan sekä tietysti kotimaisuudellaan.

Kanna evääsi tyylillä

Nyt kun koulut ovat alkamassa ja työpaikkojen kesälomat ovat historiaa, on aika suunnata takaisin kellojen kera elämiseen. Onneksi kello osoittaa välillä myös ruokatuntia, jonka aikana pääsee virkistämään kehoaan toivottavasti tuhdilla aterialla. Mutta mieltä koulujen ja työpaikkojen ruokailuvälineet eivät yleensä virkistä. Siihen voi nyt tehdä muutoksen Lalalandin tarjoamilla persoonallisilla eväslaatikoilla jotka ovat samalla myös numeroituja keräilykappaleita.

Hintaa eväslaatikolle kertyy hieman alle 33 euroa plus toimituskulut. Kutakin seitsemästä eväslaatikkomallista on tarjolla vain rajoitetut 100 kappaletta joten on aivan varmaa, että opiskelu- tai työkaverillasi ei samanlaista ole heti seuraavana päivänä.

Lalaland via Notcot

Vesi hanasta vai pullosta?

Viime lauantain Aamulehdessä oli artikkeli pullotetuista vesistä. Aamulehden teettämän testin mukaan pullotetuissa lähdevesissä on huomattavasti enemmän bakteereja kuin Tamperelaisessa vesijohtovedessä. Artikkelissa kerrotaan myös pulloveden menekin kasvaneen, vaikka veden hinta onkin tällätavoin myytynä jopa tuhatkertainen vesijohtoveteen verrattuna. Lehdessä myös ihmetellään miksi ihmiset ovat valmiita ostamaan vettä tähän hintaan, kun kotona samaa ainetta saa hanasta lähes ilmaiseksi.

Itse löydän vastauksen jo kysymyksestä, sillä se hanavesi on nimenomaan kotona kun taas juomapullo on yleensä ratkaisu jossakin muualla syttyvän janon sammuttamiseen. Ja tällöin vesi on varsin hyvä vaihtoehto hiilihapollisille limuille.

Vielä vuosi sitten kun päiväni kuluivat luennoilla istumiseen, ostin usein pullollisen vettä iltapäiväksi. Syitä oli kolme, joista ensimmäinen on veden hinta. Vesipullo maksaa parhaimmillaan 50 senttiä tai jopa euron vähemmän kuin vastaavankokoinen limupullo. Tällainen säästö on opiskelijabudjetissa jo melkoinen. Toiseksi vedessä ei ole sokeria, hiilihappoa, eikä elintarvikevärejä, jotka tuhoaisivat hampaita tai vähintäänkin muuttaisi niitä kellertäviksi. Kolmantena syynä on veden luonnollinen ominaisuus virkistää aivotoimintaa. Itse en luota energiajuomien lyhytkestoiseen virkistävään vaikutukseen vaan juon tällaisten sijaan paljon vettä, jolloin aivot pysyvät nesteytettyinä ja ajatus kulkee iltapäivän puuduttavimmillakin luennoilla.

Aamulehden artikkelissa kritisoidaan pullovesien bakteeripitoisuuksia ja samalla kehutaan kuinka hanaveden bakteeripitoisuus on täysi nolla. Tosin hanaveteen lisätään klooria, jotta tämä tulos saavutetaan. Itse en suoraan sanottuna tiedä kumpi on parempi. Bakteerithan toisaalta luovat elimistöön myös immuniteettiä monia sairauksia vastaan, mutta seassa saattaa tietysti olla joku vahvempikin bakteeri, joka sitten laukaisee jonkin sairauden. Itse olen valmis tämän riskin ottamaan, sillä selvisin lapsuudestanikin hengissä juotuani kaiket kesät kesämökillä itse kerättyä lähdevettä.

Mielestäni myös pullovesituotannon saastuttavuus on hieman outo kritisointikohde. Onhan toki totta, että jossakin päin maailmaa pullovettä todellakin juodaan mieluummin kuin hanavettä myös kotona. Tällöin vettä ostetaan tavallaan turhaan. Itselleni pulloveden ostaminen on kuitenkin aina ollut valintakysymys sille, ostanko pullollisen limua vai pullollisen vettä. Yhden muovipullon jätemäärä kuluu jokatapauksessa. Lisävinkkinä vesipulloa on hyvä käyttää myös hanaveden kuljetukseen, jolloin säästää rahaa, eikä pullon sisältö ole visuaalisesti ristiriidassa etiketin kanssa.

Mutta miten te lukijat suhtaudutte pullotettuun veteen? Onko kyseessä tyystin turha tuote, joka pakataan jätemäärää lisääviin pulloihin ja jota saisi kotona murto-osalla kaupan hinnasta vai onko pullotettu vesi hyvä vaihtoehto limuille ja mehuille?

Keittiön kahdeksan pakollista esinettä

Yhdysvaltalainen Dwell -lehti on listannut Heinä/Elokuun numerossaan kahdeksan esinettä, jotka tulisi löytyä jokaiselta itseäänkunnioittavalta kokilta. Ise en aivan jokaista listan esinettä itselleni hankkisi tai huolisi, mutta lista antaa hyvää suuntaa kyllä jokaiselle, joka tahtoo design-ikoneita keittiöönsä.

• Jean-Frédéric ja Jean-Pierre Peugeotin pippurimylly (~30€, Pähkinä Shop)
  
• Timo Sarpanevan valurautainen pata (163€, Kodin Ykkönen)
  
• Yoshiharu Iwatan automaattinen riisinkeitin (?)
  
• Brabantia designin poljinroskis (ei hintatietoa)
  
• Philippe Starckin "Juicy salif" sitruspuserrin (53€, Cook Symposium)
  
• Richard Sapperin ja Marco Zanuson keittiövaaka (100€, Design and fun)
  
• Richard Sapperin "Minitimer" ajastinkello (13,30€, MoMa Store)
  
• Alfonso Bialettin "Moka express" espressokeitin (~20-60€, Sokos)
  

Tästä nähdään, että design-keittiö ei ole mitenkään ylivoimaisen kallis rakentaa, mutta suosittelen silti kaikkia harkitsemaan, tahtooko hankkia design-tavaransa juuri jonkun tekemän valmiin listan mukaan vai käyttää omaa sisustussilmäänsä. Itselläni listan tavaroista löytyy jo Peugeotin Paris-sarjaa olevat pippuri- ja suolamylly. Pitkällisenä haaveena on saada hankittua myös tuo Sarpanevan pata. Starckin Juicy Salif ei minun keittiööni sopisi, vaikka mies onkin yksi suosikkimuotoilijoistani. Myös muuten hauskat Zanuson keittiövaaka ja Sapperin ajastinkello eivät tule varmaankaan ikinä keittiötäni koristamaan.

Mikäli lukijoilla on jotain tietoa tuosta Iwatan riisinkeittimestä, kertokaa minullekin. En pitkällisen etsinnän jälkeenkään löytänyt mitään tietoa suunnittelijasta sen enempää kuin itse keittimestäkään.

Lähteet:
Apartment Therapy, Atylia Design, Bialetti USA, INeedCoffee, Kodin1, Museum of Modern Art, Pähkinä Shop, Unica home, Wikipedia

Minne menit suklismanna?

Lapsuuteni oli kaakaontäyteinen. O'boyta meni monta kuppia päivässä ja aamupala oli parasta silloin, kun lautasen pohjalla olevan kuvan sai kaapia esiin suklaapuuron alta. Vielä jokunen aika sitten näin kaupassa siinä tutussa paikassa mannapuuron vieressä tämän ruskean suklaamannapuuropaketin. Mutta missä se on nyt? Ilmeisesti valmistus on lopetettu, syytä en löytänyt ainakaan internetistä.

Pahimpaan suklaapuuronhimoon löytyi kuitenkin helpotusta erinäisten reseptien avulla, joista mainita voisi ainakin Marjatan suklaapuuron, Kotikokin suklaapuuron, Apollon suklaapuuron (kalorilaskuri.fi:ssä), Myllyn Paras suklaamannapuuron, sekä suklaapuuron mummun tapaan. Jollei internetistä mitään muuta iloa ole, löytyy täältä ainakin ruokareseptejä lähes loputtomasti.

Funktiojuoma joka tilanteeseen

Kuluttajille on kehitetty viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä useampia erilaisia energia-, teho- ja palautusjuomia kaupan hyllyjä koristamaan. Yhdysvalloissa valmistetaan myös Function Drinks nimisiä juomia, joita löytyy tällä hetkellä kahdeksan erilaista, erilaisiin tarkoituksiin räätälöityinä. Tuotekehityksestä vastuussa ovat eri alojen lääkärit, jotka hyödyntävät lääketieteen osaamista sujuvasti kuluttajajuomien sekoittamisessa. Tai kuten yrityksen sivulla sanotaan:

Lääkärit Function Drinksillä ovat tietoisia stressin aiheuttamasta rasituksesta - sekä henkisestä, että fyysisestä. Lääketieteellisessä käytössä ja jokapäiväisessä sairaalaelämässä näemme useaa voimaksta, täysin luonnollista anti-oksidanttia ja muuta täydennysainetta käytettävän vaikuttavin tuloksin. Mutta aiemmin suurin osa näistä parannuskeinoista on ollut tavallisen kuluttajan tavoittamattomissa.

Juomia on siis kahdeksan erilaista. Youth trip tarjoaa iholle tärkeitä vitamiineja ja suojaa ihoa kehon sisältä käsin vanhenemista aiheuttavilta toksiineilta. Brainiacin luvataan parantavan lyhytkestoista muistia ja virkistävän aivotoimintaa. Urban detox taas poistaa kehosta kaupunkilaisen elimistöön kertyviä saastekasautumia. Shock sports on perinteisempää urheilujuomaa, joka rentouttaa ja nesteyttää lihaksia urheilusuorituksen jälkeen. Alternative energy on perinteistä energiajuomaa vastaava tuote, joka pitää kropan ravitun tuntuisena 6-8 tuntia. House call parantaa immuniteettiä ja antaa suojaa ikäviä räkätauteja vastaan. Vacation puolestaan lievittää stressiä ja parantaa mieltä. Light weight polttaa kaloreita ja tehostaa vatsan toimintaa.

No uskokoon ken tahtoo, mutta mielenkiintoisella tavalla juomat ovat kehittyneet viime aikoina aina vain lähemmäs ns. avaruusajan ihmetroppeja. Miettikääpä miltä olisi 100 vuotta sitten näyttänyt nykyihmisen elämä, jossa poronkäristys kahdelle valmistuu muovipaketissa parissa minuutissa ja erilaisilla juomilla voit tehostaa toimintaasi kunkin hetken vaatimuksia vastaavaksi. Enää ei olla kaukana siitä, että päivän personoidulla ruokavaliolla maustettu ateria ja itseä kehittävät vitamiinit saadaan yhdestä kerralla nieltävästä pilleristä.

Laktoosihinnoittelusta

Olen silloin tällöin ihmetellyt, miksi ihmeessä ostan laktoositonta maitojuomaa, kun litran hinnalla saa puolitoista litraa tavallista. Yleensä jo yhden tölkillisen jälkeen vatsa muistuttaa syyn tälle käyttäytymiselle. Toisaalta, HYLA-maitohan on halvempaa kuin täysin laktoositon maitojuoma. Mutta enpä pysty laatukaakaon ystävänä kyllä sulattamaan HYLA-maidon imelänmakeaa makua. Sylki nousee suuhun vääristä syistä jo pelkästä ajatuksestakin.

Läheinen S-Market on jossain vaiheessa salakavalasti tuonut hyllyynsä kuitenkin isojen Valio-maitoerien rinnalle Ingmanin laktoosittomat maitojuomat. Vitsi piilee siinä, että Ingmanin litra maitojuomaa on 15 senttiä halvempaa kuin Valion vastaava. Nyt maitolitra ilman vatsakramppeja maksaa vain 1,39 euroa tavallisen 1,55 euron sijaan. Suunta on parempaan päin, ehkä joskus vielä loppuu meidän vatsavikaisten rahastus kokonaan.

Toisaalta olen kyllä tiputtanut päivittäisen maidonkulutukseni noin kolmasosaan entisestä. Aiemmin, kun vatsa ei vielä laittanut hanttiin, join jopa litran maitoa päivässä, mutta nykyään olen korvannut tämän pitämällä aina pari juomapullollista kraanavettä jääkaapissa. Jääkaappikylmä vesi vie janon eikä vie ketään taloudelliseen turmioon. Suosittelen kaikille lukijoillekin kylmää vettä juotavaksi etenkin näin kesän tullessa, jotteivat aivot pääse vallan kuivumaan.

Käsityön leima

Tällä kertaa seikkailin lahjaostoksilla internetin ihmemaassa ja jotakin kautta löysin NetUniikki - kädentaitajien verkkokaupan. Ostoslistalle päätyi Kivikausi -nimisen pajan valmistama vuolukivinen "Kiekura" -sydän. Tätä sydämenmuotoista kiveä voi käyttää vaikkapa kynttilänalusena tai pakkasessa viilennettynä vaikka maidon alusena. Kyynikko toteaisi tässä, että sama alunen siis menee emännällä ruoanlaitossa ja isännällä oluenjäähdyttämisessä. Oli miten oli, monta on käyttötapaa pienellä kivenkappaleella.

Syy miksi aiheesta bloggaan, on ensinnäkin todella nopea toimitusaika, vain kaksi arkipäivää. Toiseksi tuotteen paketointi vei mielikuvan käsityötuotteesta loppuun asti. Itsetehdyssä pahvikuoressa on käsin kirjoitettu vastaanottajan ja lähettäjän tiedot, sekä piirretty kukkanen vielä oheen koristeeksi. Itse paketista löytyy itse tuote erikseen pakattuna, käyntikortti ja pikanttina yksityiskohtana käsinkirjoitettu pieni kortti jossa kiitetään tilauksesta ja mainitaan mahdollisuus antaa palautetta tuotteesta nettisivujen kautta. Loistavaa palvelua ja käsityötunnelman loppuun asti saattamista. Moni muukin uniikkituotteita myyvä yritys saisi ottaa mallia tästä toiminnasta.

Cutting cakes

Aina välillä joku suunnittelija löytää arkielämästä ihmisten todellisia tarpeita, joihin löytyy lopulta varsin yksinkertaiset vastaukset. Näin on myös Cutting cakes -nimisen pyöreän leivonnais / pizzamittanauhan laita. Kun on vieraita kylässä ja yksi kakku, niin harvalla riittää lukiomatematiikan opinnotkaan laskemaan, että moneenko osaan ja missä kulmassa kakku leikataan, mikäli vieraita on pariton lukumäärä.

Eipä hätää, tämän viivaimen voi asettaa kakun ympärille ja tämän jälkeen kehältä katsotaan vieraiden lukumäärää vastaavat numerot ja leikataan näiden suuntaisesti kakku kappaleiksi. Enää ei tarvitse kenenkään tuntea hiljaista syyllisyyttä siitä, että otti liian ison palan purtavakseen.

Tietysti viivain on vasta suunnittelun tasolla, joten älkää ihan vielä sännätkö lähimpään markettiin etsimään tätä ennennäkemättömän tarpeellista keittiövälinettä.

Lähteet:
Cutting cakes @ Idealist