YLE Teeman muotiviikko

Yleisradiomme kanavista oma suosikkini, YLE Teema, viettää tällä hetkellä muotiviikkoa. Muotiaiheista ohjelmaa tulee jokainen päivä ja sekä tiistaina nähty Muotiregatta-näytös vuodelta 1972 että keskiviikon Farkkujen maailmanvalloitus ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja hauskojakin ohjelmia. Suosittelen siis seuraamaan mitä loppuviikko vielä tuo tullessaan Teeman ohjelmistoon.

"Miesten muoti vaatii rohkeutta ja terveitä elämäntapoja, sillä muodikas mies ei ole vatsakas, eikä laiskakaan", tiesi Muotiregatta, joka esitteli 70-luvun alun oranssin ja vihreän sekä suurten graafisten kuvioiden sävyttämää muotia. Naismannekiinit pääsivät tuolloin peruukeista ja irtoripsistä ja malleilta odotettiin ensisijaisesti luonnollista kauneutta. Naisilla muodissa olivat haalarit, leveälahkeiset housut ja värikkäät hameet, miesten asuissa kirkkaankeltaisten kaulusten kärjet hipoivat olkapäitä.

Farkkujen Maailmanvalloitus puolestaan paljasti mielenkiintoisen historiallisen seikan Levi's 501 -mallista. Mallin nosti suursuosioon nuori kapinallinen James Dean, vaikka tämä tosiasiassa käytti elokuvissaan Lee-merkkisiä farmareita. Vapaa-ajalla Dean kuitenkin suosi Levi'sin housuja. Ohjelma kertoi myös Levi'sin palkanneen 40 etsivää kiertämään maailmaa ja etsimään käsiinsä brändille ominaista punaista logolappua kopioivia farkkuvalmistajia. Farkuissa toki brändi onkin tärkeä, Kartanossakin pukeudutaan vakaumuksellisesti vain Dieselin valmistamiin farkkuihin, jos nyt välillä koitan jotain muuta merkkiä ja yleensä pettymyksen jälkeen palaan jälleen itselle hyvin sopiviin malleihin. Farkkujen Maailmanvalloitus on nähtävissä 30.5.2012 asti YLE Areenassa.

Ikealta kodin viihdekeskus

Ikea alkaa pian myydä huonekaluun integroitua viihdekeskusta. Uppleva-sarjan viihdekeskus on skandinaaviseen makuun muotoiltu televisiotaso, jossa on kiinteä LCD-televisio sekä Blu-ray-soitin ja stereokaiuttimet. Bassokaiutin on langaton ja sijoitettavissa vapaasti huoneeseen. Yhteistyössä kiinalaisen, mm. Samsungin edullisempia televisiomalleja valmistavan elektroniikkayhtiö TCL:n kanssa toteutettu viihdekeskus poistaa olohuoneesta johtosotkuja ja tekee televisiosta jälleen sympaattisemman, helposti lähestyttävämmän laitteen.

Jostain syystä uutuus tuo mieleeni 50-70-lukujen innovatiiviset televisiot, kuten JVC Videospheren sekä Philco Predictan, jotka perustuivat pelkän teknologisen edelläkävijyyden sijaan ennen muuta ystävälliseen olemukseen.

Aikaisintaan kesäkuussa myyntiin tulevaan Uppleva-viihdekeskukseen on valittavissa useita erikokoisia televisioita sekä eri värejä niin television reunuksiin kuin itse huonekalun runkoonkin. Viihdekeskuksen hinnat alkavat noin 750 eurosta ylöspäin.

Lähde: idg.se

Mad Men -muotia Banana Republicilta

Yhdysvaltalainen vaateliike Banana Republic on tuonut markkinoille Mad Men -televisiosarjasta inspiroidun malliston. Mallistoon kuuluu 60-lukulaista ja nykymuotia yhdisteleviä asuja ja asusteita miehille sekä naisille. Naisten mallistossa on korkeavyötäröisiä mekkoja ja miehille päähenkilö Don Draperin vaatekaappiinkin sopivaa liituraitaa ja villatakkia. Myös tyyliin ehdottomasti kuuluvia fedora-hattuja on mallistossa kolme eri väristä.

Rajoitetun ajan saatavilla oleva mallisto on luotu yhteistyössä televisiosarjan puvustussuunnittelija Janie Bryantin kanssa. Hintataso ei ole aivan mahdoton, sillä Banana Republicin verkkokaupasta ostettaessa miesten harmaat, liituraitaiset puvunhousut, liivin ja takin saa alle 430 eurolla. Mekkojen hinnat alkavat noin 110 eurosta ja fedora-lierin saa omakseen alle 40 eurolla.

Kenelle Mad Men vielä on televisiosarjana vieras, voivat hankkia tästä tyylikkäästä sarjasta ensimmäisen tuotantokauden itselleen reilulla 10 eurolla vaikka CDONista. Alla pieni näyte 60-lukulaiseen mainostoimistomaailmaan sijoittuvasta sarjasta.

TVkaista lopetusuhan alla

Yksi 2000-luvun parhaista kotimaisia verkkopalveluista, TVkaista, on joutunut tekijänoikeusjärjestöjen teräviin kynsiin. Maksuttomilta televisiokanavilta ohjelmia tallentava TVkaista sai ÄKT:n ja Kopioston lisäksi kimppuunsa Suomen suurimmat televsioyhtiöt YLE:n, MTV Median, Nelosen ja Sanoma Televisionin. Jostakin kumman syystä nämä yhtiöt kokevat kuluttajia oivasti palvelevan tallennuspalvelun uhaksi toiminalleen. TVkaista toimii ikään kuin verkkoon rakennettuna tallentavana digiboksina, joka säilyttää kaikkien ilmaiskanavien kaikki ohjelmat kahden viikon ajan näiden esitysajankohdasta eteenpäin. Noin 100 euroa vuodessa maksavassa palvelussa jopa neuvotaan, että palvelun käyttäjällä tulisi olla TV-lupamaksu maksettuna, joten lähtökohdat ovat tasan samat kuin tallentavan, joskin suurella kiintolevyllä varustetun digiboksin kanssa. Näin siis kuluttajan näkökulmasta.

Poliisiratsian TVkaistan tiloihin aiheuttaneet mediajätit puolestaan väittävät TVkaistan rikkovan tekijänoikeuksia jakamalla käyttäjilleen katseluoikeuksia keskitetysti tallennettuun mediasisältöön. Uljaasti nämä kotimaan marionetit vielä väittävät TVkaistan olevan uhka jopa kansainvälisten elokuvayhtiöiden taloudellisille intresseille, kertoo Iltalehti verkkosivuillaan. Jopa media-alan koulutuksen saaneen kuluttajan on kovin vaikea nähdä TVkaistassa uhkaa. Kuluttajalle lopputulos on sama tallentaako ohjelman ylikalliille tallentavalle digiboksille vai tuleeko tallennettu ohjelma verkosta valmiiksi MPEG-tiedostona, jota voi katsella kätevästi myös kannettavasta mediasoittimesta. Televisiokanavat tai kehitykseltään seisahtuneet digiboksivalmistajat eivät juurikaan tarjoa vastaavaa palvelun tasoa.

Mikä tekee asian todella mielenkiintoiseksi on se, että tietoliikenneyhtiö Elisa tarjoaa vastaavaa tallennuspalvelua, mutta kyseistä yritystä vastaan ei ole aloitettu oikeustoimia. Elisan osakkeista lähes 20 prosenttia on valtion omistuksessa. Millainen valtion irvikuva teettää YLE:n johdolla poliisijohtoisen takavarikointeihin tähtäävän ratsian pienyritykseen, joka tarjoaa samaa palvelua kuin valtio itse? Kyse ei ole edes selvästi laittomasta toiminnasta, sillä TVkaistasta on tarkoitus tehdä vasta ennakkotapaus tallennuspalveluntarjoajien kukistamiseksi. TVkaistan asiakkaana toivon, ettei tämä farssi johda syyteharkintaan ja Suomen ainoan mediamaksun todella ansaitsevan mediapalvelun sulkemiseen.

Annan kanssa keittiössä: gnocchit pekoni-tomaatti-kastikkeessa.

Seuraan jonkin verran erilaisia ruoanlaitto-ohjelmia teeveestä, ja kun LIV-kanava joskus n. vuosi sitten aloitti toimintansa, löytyi heidän ohjelmistostaan nopeasti uusi suosikki. Anna Olson on kanadalainen kokki, jonka reseptit vaikuttivat hyviltä ja mielenkiintoisilta. Esitin joskus toiveen siitä, että saisin jonkin hänen kirjoittamistaan keittokirjoista lahjaksi, ja kuukausi takaperin olleilla synttäreilläni sellainen sitten paketista kuoriutui. New ways with the classics- kirja sisältää Annan omia tulkintoja useammista klassikkoresepteistä. Kirjan monista ohjeista ensimmäiseksi kokeiluun päätyi kuitenkin italialaishenkinen ateria, johon kuuluu gnoccheja pekoni-tomaatti-kastikkeessa.

Gnocchit ovat siis alkuperältään (ilmeisesti) italialaisia perunasta tehtyjä palluroita, jotka tuorepastan tapaan keitetään vedessä muutaman minuutin ajan. Niiden tekeminen oli yllättävän helppoa ja hauskaa: onnistunee varmasti vaikkei mikään varsinainen mestarikokki itse olisikaan. Gnoccheissa on hauska rakenne ja ne ovat mukavaa vaihtelua ainaiselle pastan ja riisin puputtamiselle. Tämän ohjeen kastike oli melko tujakan makuista, mutta jos ei karsasta punaviinin makua, niin kuitenkin varsin kokeilemisen arvoista.

Resepti on oma käännökseni alunperin englanninkielisestä ohjeesta. Kirja antaa mitat amerikkalaisten mittayksiköiden lisäksi myös grammoina ja millilitroina, joten käytän siis niitä koska ne on helpompi ymmärtää. Joitakin ainesosia jouduin hiukan soveltamaan, mutta luulisin että maut ovat ainakin hyvin lähellä alkuperäisiä.


Gnocchit

500 g jauhoisia perunoita
155 ml vehnäjauhoa
1 suuri muna
1 1/2 tl oliiviöljyä
1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua mustapippuria
ripaus jauhettua muskottia

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pistele perunoita useammasta kohdasta haarukalla. Laita perunat uunipellille ja paista kunnes ne ovat pehmeitä, eli suunnilleen tunnin ajan. Anna perunoiden jäähtyä sen verran, että niitä pystyy kuorimaan.


Kuori perunat, laita kulhoon ja muussaa ne haarukalla pieniksi. Lisää perunoiden sekaan jauhot, muna, oliiviöljy, sitruunan kuori ja mausteet ja sekoita vain sen verran että ainekset menevät sekaisin. Kippaan taikina kevyesti jauhotetulle pinnalle ja jaa se kahdeksaan osaan.


Ota yksi paloista ja rullaa sitä käsiesi välissä ja pöydän pintaa vasten, kunnes siitä tulee n. 30 cm pitkä nauha. Leikkaa nauha noin sentin paloiksi ja aseta leikatut gnocchit kevyesti jauhoitetun leivinpaperin päälle. Toista lopuilla taikinan paloilla. (Gnocchit voi tehdä valmiiksi jopa 8 tuntia ennen tarjoilua ja jäähdyttää, tässä vaiheessa niitä voi myös pakastaa.)


Keittämistä varten kiehuta kattilassa vettä, jonka sekaan on lisätty suolaa. Lisää gnocchit veteen ja keitä kunnes ne nousevat pintaan. Tähän ei mene kuin pari minuuttia, joten mahdollinen kastike kannattaa valmistaa ennen gnocchien keittämistä.

Kastike

3 paksua pekoniviipaletta kuutioituna (käytin paketillisen amerikan pekonia)
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
125 ml punaviiniä
1 tölkki kuutioituja tomaatteja (laitoin tomaattimurskaa)
2 laakerin lehteä
suolaa ja pippuria
(parmesaania)

Paista pekoni pannulla kohtuullisella lämmöllä kunnes se on rapeaa. Ota pekoni pannulta sivuun ja paista valkosipulia hetki pekonista jääneessä rasvassa. Lisää viini varovasti (voi roiskua) ja sitten tomaatit ja laakerin lehdet. Anna hautua noin kymmenen minuuttia ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita pekonit takaisin kastikkeen sekaan ja lisää myös keitetyt gnocchit. Lisää annosten päälle halutessasi parmesaanijuustoa. Tarjoile.

(Resepti: In the kitchen with Anna: New ways with the classics - Anna Olson)

Design for Life

Ranskalaismuotoilija Philippe Starck isännöi tänä syksynä BBC 2 -televisiokanavalla alkanutta uutta reality-sarjaa Design for Lifeä, jossa etsitään kahdentoista muotoilua opiskelevan tai muotoilusta kiinnostuneen kilpailijan joukosta apulaista Starckin Pariisin studiolle. Voittajan pesti Starckin studiolla kestää alustavasti kuusi kuukautta, mutta sarjan kautta on varmasti helpompaa saada nimeään julkisuuteen uutena muotoilijana.

Sarjaa ei vielä esitetä Suomessa, mutta jaksot löytyvät Vimeo-videopalvelusta. Alla sarjan ensimmäinen jakso.

Uutta verta Muodin huipulle

Erilaisten reality-sarjojen vallattua tyystin Suomen mainostelevisiokanavat, alkaa laadukkaasti tuotettujen ohjelmien löytyminen olla yhä vaikeampaa kaiken ala-arvoisen tauhkan seasta. Itse olen reality-sarjoista satunnaista vilkuilua useammin seurannut eräitä sisutussarjoja, Muodin huipulle ja Huippumalli haussa -sarjoja Diiliä sekä tietenkin joitakin autoaiheisia ohjelmia. Erityisesti sarjat, jotka esittelevät ihmisten konkreettisia taitoja pelkän humalaisen sekoilun tai nuotinvierestälaulannan sijaan kiinnostavat.

Onkin mukavaa kuulla, että Staran nettisivuilla omaa Silver-muotiblogiaan pitävä opiskeluajoilta tutuksi tullut Vesa Silver on mukana lokakuussa alkavan uuden kotimaisen Muodin huipulle -sarjan tuotantotiimissä. Moniosaaja Silver on mukana paitsi muotisuunnittelijoiksi halajavien kilpailijoiden tehtävien suunnittelussa, myös kulissien takana hoitamassa sarjaan vierailevia tuomareita sekä pitämään yhteistyökumppanit tyytyväisinä. Odotan mielenkiinnolla millaisia tehtäviä ja tuomareita sarjassa nähdään tulevana syksynä.

Onnittelut Vesalle työn ja harrastuksen hienosti yhdistävästä uraliikkeestä!

He-Man palaa hyllyille

Meidän 80-luvulla varttuneiden, nyt jo noin 30-vuotiaiden poikalasten ei liene vaikeaa nimetä Mattelin lelusta ja Masters of the Universe -televisiosarjasta tuttua He-Mania yhdeksi lapsuusajan suosikkihahmoista. Yhdysvalloissa vuonna 1980 Conan the Barbarianin lapsiystävällisempänä versiona päivänvalon nähnyt He-Man seikkaili Suomen televisiossa kolmoskanavalla 80-luvun loppupuolella. Sarjan faneille myytiin Suomessakin toimintanukkeja, lehtiä, keräilytarroja ja jopa satukasettia. Vuonna 2002 uudelleenlämmitelty televisiosarja sai odotettua kylmemmän vastaanoton.

Nyt Mattel tuo markkinoille uusitut versiot 80-luvun toimintanukeista. Uudet keräilijäpainokset sijoittuvat ulkonäöllisesti alkuperäisen sarjan ja uuden japanilaishenkisemmän animaation välimaastoon. Itse nuket ovat alkuperäisiä yksityiskohtaisempia ja tuimailmeisempiä. Ensimmäisenä ostettavaksi saapui Grayskull-linnan ruhtinas, joka on pitkähiuksisempi versio He-Manista. Piakkoin kauppoihin saapuvat perusmallinen He-Man ja pahan Skeletorin joukoissa taistellut Beast Man. Mattelin verkkokaupassa myytävät hahmot maksavat noin 15 euroa kappaleelta ja niitä luvataan tuoda markkinoille yhden uuden hahmon kuukausivauhdilla.

Leikkeihin nämä hahmot enää tuskin kelpaavat, mutta lapsuuttaan kaiholla muistelevat voivat saada näistä hienon kokoelman olohuoneen vitriiniin. Itse en aivan näin suuri fani koe olevani, vaikka lapsena televisiosarjasta tuttuja toimintanukkeja löytyikin laatikosta toista kymmentä. Myös tarrakirjaa täyteltiin ahkerasti ja tarroja vaihdeltiin kavereiden kesken. He-Man jäi oman lapsuuteni viimeiseksi leluvillitykseksi, sillä 90-luvulla televisioon tulleet Mutanttininjakilpikonnat eivät enää yhtä suuresti innostaneet, vaikka tämänkin ilmiön jäljiltä varastoon on jäänyt mm. näytellyn elokuvan soundtrack-lp ja vanha Commodore 64:lle tehty Turtles-toimintapeli. Turtlesin jälkeen tv-viihde alkoi suosia huutavaa dialogia Marsista tulleiden prätkähiirten ohella ja tämä tappoi lopullisesti oman kiinnostukseni lasten piirrettyihin.

Millaisia muistoja lapsuuden piirrossarjoista löytyy Kartanon lukijoilta? Myös nyt mainittuja vanhemmat sarjat kelpaavat. Barbababat, Kössi Kengurut ja hyvää käytöstä opettaneet Hinku ja Vinku ovat vähintään yhtä viihdyttäviä teoksia toimintasankarisarjojen rinnalla.

Digi digi

Kaapelitalouden analogiset televisiolähetykset loppuvat tämän päivän jälkeen. Itse viivästin digiboksin hankintaa viimeiseen asti, mutta nöyrryin lopulta ja asensin eilen jälleen uuden sähkösyöpön televisiotasolle. Uutta boksia en periaate- ja budjettisyistä lähtenyt ostamaan. Päädyin myös lopulta niin kutsuttuun perusboksiin pähkäiltyäni tovin halpojen tallentavien boksien huonoutta.

Netissä selasin itseni AfterDawnin digiboksivalitsimeen, jossa laitteiden tiedot on kerrottu yksiselitteisesti ja bonuksena saa vielä käyttäjäarvioita omaa ostopäätöstään tukemaan. Samalta sivustolta löytyy myös YLE:n kuuluisa digiboksien musta lista, josta tarkistin, ettei ostoaikeiden kohteena oleva boksi ala heti temppuilemaan tekstityksen kanssa.

Huuto.netistä huusin itselleni vahingossa antenniverkon Siemens Gigasetin, jossa monien muiden boksien tapaan antenni- ja kaapeliverkkoversiot eroavat mallinimessä vain yhden kirjaimen erolla (T/C). Päätin kuitenkin yrittää uudelleen, sillä kehutun boksin kaapeliversiota ei ollut huutokaupattavana yhtäkään.

Toinen kerta toden sanoo ja pari päivää ensimmäisen boksin saapumisen jälkeen noudin postista DiVision-merkkisen kaapelivastaanottimen. Musta DiVision ei valitettavasti pärjää Siemensin kauniille valko-hopeaiselle ulkomuodolle millään mittarilla, mutta positiiviset käyttäjäarviot kannustivat kyseisen laitteen hankintaan.

Laite toimiikin vallan mainiosti. Asennus oli varsin helppoa, sillä valintoja on oikeastaan vain kaksi. Kieli ja maa. Tämän jälkeen laite löysi automaattisesti kaikkiaan yli 120 kanavaa, joista toki yli puolet salattuja. Nyt boksi oli käyttövalmis. Tekstitys tuntuu toimivan sujuvasti, kanavien vaihtoviive on vajaan sekunnin luokkaa ja kuvanlaatu yllätti iloisesti. Ainoa miinuspuoli löytyi videoiden liittämiseen tarkoitetusta SCART-liittimestä, jonka kautta tulevaa kuvaa en saanut millään konstilla näkymään televisiossa. Koska televisiossa on vain yksi SCART-liitin, joudun nyt vaihtelemaan kaapelia digiboksin ja pelikonsolin välillä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen uuteen digiboksiini, sillä huuto.netin kautta hankkimani boksi oli ilmeisesti täysin käyttämätön ja hinnaltaan yli 20 euroa kaupasta ostettua halvempi. Nyt on laatikossaan vielä kertaalleen käytetty harhaostokseni. Jos tahdot ostaa 45 eurolla (+pk) Siemens Gigaset -digiboksin antenniverkkoon, niin jätä yhteystietosi kommentteihin.

Televisio-ostoksilla internetissä

En nyt varsinaisesti ole vielä ostamassa uutta televisiota, vanha kun toimii toistaiseksi hyvin. Isompaan olohuoneeseen muuton myötä katseluetäisyys tulee kuitenkin kasvamaan sen verran, että uuden television hankinta tulee talouteen varmastikin ajankohtaiseksi. Puuttumatta vielä tässä tekstissä sen enempää itse televisioihin tai niiden tekniikkaan, ajattelin tarkistaa läpi kodinkoneliikkeiden verkkosivuja.

Gigantti
Gigantin sivut ovat navigoinniltaan selkeät, vasemmasta reunasta löytyy eri tuotekategoriat. Tuotteita mahtuu listaukseen paljon, mutta hakukriteerit ovat hieman kankeat ja sivulla on paljon pieniä elementtejä joka tekee palvelusta sekavan näköisen. Ehdottomasti plussaa Gigantille tulee mahdollisuudesta vertailla useamman tuotteen teknisiä tietoja rinnakkain. Hintataso Gigantissa on kohdallaan, 37" televisiot alkavat 879 eurosta ylöspäin ja alle 1000 eurossa on jo kiitettävästi valinnanvaraa. Gigantin tuotteet voi ostaa myös suoraan verkosta.

Anttila
Sivut ovat selkeämmät kuin Gigantilla. Valikoima on kuitenkin suppeampi ja halvimmatkin 37" mallit maksavat 1099 euroa. Myös varsinainen tuotesivu on Anttilassa selkeä, mutta hintana on todella suppeasti listatut tekniset tiedot. Verkkokauppa toimii kuten olettaa sopii. Anttila lienee hyvä ostopaikka sellaiselle ihmiselle, joka vain tahtoo television ilman teknistä jargonia ja on valmis maksamaan televisiostaan lähtökohtaisesti keskimääräistä enemmän.

Expert
Suurten ketjujen pettymys. Tuotekatalogi on ainoastaan hankalassa Digipaper-muodossa, joka muistuttaa siis tavallista selailtavaa lehteä selainikkunassa. Tavallaan lehden selailu on hirveän mukavaa ja käyttöliittymältään tuttua kaikille, mutta ainakin itselläni Digipaper hidastaa koko selaimen toimintaa hermostuttavasti. Expertillä on myös tuotehaku, mutta 37" LCD-televisioita haku ei suostunut löytämään yhtäkään. Itse tarjouslehdessä malleja on kaksi, hinnat alkaen lähes 1500 eurosta. Kun kyseessä on kuitenkin vuosi 2007, olisi Expertinkin aika panostaa kunnolliseen verkkokauppaan ja lopettaa tämä omien polkujen kulkeminen.

Veikon Kone
Tuotelistaus on selkeä, mutta tuotteiden järjestystä ei voi itse valita esimerkiksi hinnan mukaan järjestettäväksi. Myös tuotteiden nimet listauksessa on huonosti toteutettu. Kun vihdoin löysin oikeasta reunasta teemaryhmän yli 33" televisioille sain listauksen, jossa ei mitenkään ihmisten kielellä ilmoiteta kunkin television kokoa vaan koon joutuu itse päättelemään tuotenumerosta. Halvin 37" malli on 899e hinnaltaan ja valikoima on melko kattava. Tekniset tiedot ovat kerrottu joissakin malleissa, mutta ei kaikissa. Verkkokauppaa Veikon Kone ei tarjoa. Veikon Kone tarjoaa heti Expertin jälkeen huonoimman käyttökokemuksen.

Verkkokauppa.com
Pientä tekstiä ja loputtomia listauksia. Toisaalta Verkkokauppa.com tarjoaa kaiken tarkimman tuotelistauksen (pelkät 37"). Valinnanvaraa on runsaasti ja hintataso alkaa 799 eurosta ylöspäin. Teknisiä tietoja kerrotaan pihistellen, mutta oleellisimmat tiedot kyllä löytyvät. Verkkokauppa toimii loistavasti, myös toimitusajat kerrotaan heti tuotelistauksessa. Tuotteista ei valitettavasti aina ole kuvaa tarjolla, joten sisustajan täytyy lähteä liikkeeseen katsomaan mitä on ostamassa.

Pixmania
Sivusto on suhteellisen kirjava, jättäen itse tuotelistaukselle ahtaan tilan kaiken muun keskellä. Tuotteita voi selata vain valmistajan mukaan, mutta tämä ei erityisemmin haittaa mikäli aikaa selailuun on. Pixmania on testatuista kaupoista selkeästi halvin, tarjoten 37" Acer televisiota hintaan 644 euroa. Verkkokauppa toimii sujuvasti. Kaikesta sekavuudesta huolimatta kaupasta jää positiivinen kuva mieleen.

Musta Pörssi
Juuri kun sitä ajatteli, että Expert olisi pohjanoteeraus niin paikalle ponnistaa Musta Pörssi, jonka jätinkin tarkoituksella tänne loppukevennykseksi. Yrityksellä ei selvästikään ole mitään halua näkyä verkossa, niin onnettomilla sivuilla ovat nimittäin liikenteessä. Teksti on jälleen mikroskooppista ja sivujen ulkoasu ahtaana laatikkokokoelmana tuo mieleen äkkiä vuoden 1997. Tuotteista ei kerrota sivustolla mitään, sentään linkki Digiaika -sivulle, joka on jo huomattavasti tyylikkäämpi kokonaisuus, mutta tarjoaa vain digivastaanottimen sisältämiä televisioita. Näin ollen lähtöhintakin kipuaa hulppeaan 1300 euroon 37" malleissa. Verkkokauppaahan ei tietenkään käydä. Digiaika -sivulla on laskuri, joka näyttää paljonko on aikaa analogisten lähetysten loppumiseen. Joku olisi saanut asentaa Mustan Pörssin toimistolle jo aikaa sitten kellon, joka näyttää näin kankeiden verkkosivujen ajan loppumisen vuoteen 2000 mennessä.

Kannattaa muistaa myös palvelut kuten MBnetin hintaseuranta, jossa on listattuna lukematon määrä televisioita ja muuta elektroniikkaa. Toinen vastaava palvelu on Vertaa.fi, joka toimii kenties vielä hieman paremmin etenkin viihde-elektroniikkaa hankittaessa.

V2.fi tarjoaa peli- ja viihdeuutisia

Elokuun alussa julkaistu uusi peli- ja viihdesivusto V2.fi tarjoaa printtimediatasoista uutisointia niin peleistä, elokuvista kuin musiikistakin. Lisäksi mukana on paljon yksinoikeudella saatuja haastatteluja ja tasokkaita artikkeleita. Sivustolla on myös laaja ja asiallinen keskustelufoorumi, sekä hauskat -osio, johon kerätään linkkejä netin ihmeellisimpiin kolkkiin.

Kyllä, tämä on hävytön puffaus. Olen nimittäin vuoden loppuun asti kiinteästi tekemisissä kyseisen verkkopalvelun kanssa. En kuitenkaan puffaisi sivua ellen todella uskoisi sen erinomaisuuteen. Ylläpidolla on pitkä kokemus vastaavista sivustoista ja arvostelujen ja uutisten kirjoittajat ovat todella ammattitaitoisia ihmisiä, joiden aivoituksista kuitenkin löytyy huumoria yhden sivuston tarpeiksi.

Tulkaahan käymään sivullamme ja toivon että viihdytte. Keskustelufoorumille saa ja kannattaa kirjoittaa kehitystoiveita. Tulen itse jatkossa kirjoittamaan myös joitakin arvosteluja ja artikkeleita sivustolle, joten tuttua kirjoitustyyliäkin saattaa bongata. Ensimmäinen oma tekstini oli Assembly Summer 2007 raportti. Myös artikkeleita ja uutisia saa kommentoida vapaasti ja keskustelu onkin paikoin jo varsin vilkasta.

MTV3 tarjoaa ilmaista ohjelmaa loppukesäksi

Sinänsä kyseessä ei ole mikään uutinen, mutta vinkki kaikille teille, jotka ette keksi tekemistä sateisiksi Heinäkuun päiviksi. MTV3 NettiTV:ssä on nimittäin ilmaiseksi tarjolla lukematon määrä laatuohjelmaa katsottavaksi. Lifestyle -kategorian alta löytyy ilmaiseksi laadukas sisustusohjelma T.i.l.a., remonttiohjelma Joka kodin asuntomarkkinat, sekä meille autoharrastajille bonuksena Suomen kenties paras, tai ainakin miehekkäin auto-ohjelma, Ajoneuvos.

Jollei tämä riitä, löytyy palvelusta maksuttomana myös terveestä elämästä kiinnostuneiden Keventäjät, konsoli- ja tietokonepelaajien klassikko Tilt, sekä viimeisimmät ajankohtaisuutiset, urheilu-uutiset ja asiaohjelma 45 Minuuttia vanhat jaksot.

MTV3:sta mallia saisi ottaa myös Nelonen, joka ei tarjoa ilmaiseksi esimerkiksi sisustusohjelma Innon vanhoja jaksoja. Myös Sillä silmällä -ohjelman kotimaiset jaksot olisivat tervetullut lisä Nelosen nettisivuille. YLE tarjoaa myös paljon katseltavaa omassa Elävä arkisto -palvelussaan, jossa on paljon mielenkiintoisia ohjelmia menneiltä vuosikymmeniltä.

The Orb is back!

Kipeäharteisille Brisco County Jr.:n ystäville on tiedossa helpotusta Felix Starkin suunnitteleman Oilflaskin avulla. Erehdyttävästi televisiosarjan mystisiä voimia omannutta tapikasta avaruuspalloa muistuttava Oilflask toimii sekä korkillisena hierontaöljysäiliönä että hierontalaitteena.

Felix Stark on vuonna 1976 syntynyt Saksalainen teollinen muotoilija, joka on töillään saanut myös arvostetun Gute Form -palkinnon. Nykyisin Stark toimii 3D suunnittelun luennoitsijana Kölniläisessä muotoiluinstituutissa.

Allekirjoittanut odottaa innolla myös mainitun The Adventures of Brisco County Jr. televisiosarjan uusintoja lähitulevaisuudessa. Toivottavasti jollakin kanavalla riittää rahkeet ostaa vielä yksi kierros tätä loistavaa humoristista lännenseikkailusarjaa, jonka pääosasta vastasi loistavan roolityön tehnyt Bruce "Evil Dead" Campbell.

Lähteet
Formstark via Designspotter

Kilpaileminen kannattaa

Joskus osallistuminen erilaisiin kilpailuihin kannattaa. En nyt puhu mistään perinteisistä tuotekilpailuista, joita löytyy esim. kilpailut.net palvelusta. Osallistua voi myös oman ammattialan avoimiin kilpailuihin, jollaisia löytyy lähes jokaiselle ammattiryhmälle jatkuvasti avoinna olevina. Itse päädyin ottamaan osaa vuoden kestäneeseen OtaDigi Kanssakäyvänäköradiokilpailuun, joka on VTT:n ja Helsingin teknillisen korkeakoulun järjestämä. Kilpailuun osallistuvan tuli luoda toimiva digitelevisioon liittyvä tuote- tai palvelukonsepti.

Oma konseptini "DigiMall" oli superteksti-tv:n tekniikkaa hyödyntävä television kautta käytettävä tuotekuvasto, joka on sidoksissa kulloinkin kanavalla esitettävään ohjelmaan. Perimmäinen idea oli etsiä uusia kanavia mainostajille, sillä tallentavien digiboksien yleistyessä mainoskatkojen huomioarvo tulee vähentymään huomattavasti. DigiMall toimii niin, että jokainen mainostaja saa ostaa tuotteilleen tilaa haluamistaan tv-ohjelmista. Esimerkkinä Hobby hall ostaa mainospaikan Salatuista elämistä, jolloin mainostajan tuotteita käytetään lavastuksen ja puvustuksen osana (product placement) ja nähtyään itseään miellyttävän tuotteen, katsoja voi yhdellä kaukosäätimen napinpainalluksella siirtyä DigiMall ostossovellukseen, jossa ohjelmassa näkyviä tuotteita voi selata kuin paperikatalogia ikään. Tilaaminen onnistuu tekstiviestillä ja tuote toimitetaan postin kautta kotiin. Konseptissa yhdistin siis perinteisen median puolelta paperimuotoiset tuotekuvastot, television tuotesijoittelun ja nettikaupan helppokäyttöisyyden. DigiMall on konseptina myös täysin toimiva mobiilitelevisioon.

Ensimmäinen palkinto meni sivu suun mielenkiintoiselle TV'oke karaoke-televisiosovellukselle, mutta kunniamaininnan sain, sekä palkinnoksi Marja Kurjen suunnitteleman kravatin. Pienenä tyyli- ja tapavihjeenä VTT:lle, että vaikka lahja olikin mieluisa yllätys, solmion ostaminen toiselle ihmiselle vaatii tämän makutottumusten perinpohjaista tuntemista, eikä solmiota usein suosita lahjana kuin aivan läheisille ihmisille. Palkinto oli kuitenkin erittäin motivoiva ja suosittelen kaikille blogin lukijoillekin, että osallistutte rohkeasti alanne kilpailuihin. Osallistumalla saa kokemusta ja usein tärkeää palautetta omasta toiminnasta ulkopuolisilta henkilöiltä. Vastaavaa palautetta ei välttämättä saa tutussa ympäristössä, koulussa tai työpaikalla.

Huom. Myös vuoden 2008 kanssakäyvänäköradiokilpailu on julistettu alkaneeksi!

Euroviisut ohi

Euroviisut menivät edellisvuoden todellisuusvääristymää lukuunottamatta perinteiseen tyyliin Suomen sijoituksen ollessa lopulta 17., mutta jopa Ruotsi ja tylsä The Ark jäivät jälkeen, sijalle 18. Irlannille tämä vuosi oli Euroviisuhistoriansa huonoin, sillä he keräsivät vain 5 pistettä koko kilpailussa ja jäivät viimeiseksi. Mielenkiintoista on huomata myös, että BIG4-blokin maat, eli rahottajamaina aina suoraan finaaliin pääsevät Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa olivat kaikki aivan häntäpäässä, Suomen perässä, pistesaldoillaan.

Kilpailun voitti Serbian Marija Serifovic kappaleellaan "Molitva". Viisuvalvojaisissa Tampereen YO-talolla ei oltu montaa mieltä laulajan ulkonäöstä, mutta eivätpä nämä missikilpailut olekaan. Toiseksi asti ylsi erittäin traaginen (ei, ei tragikoominen) Ukrainan huumoriviisu "Dancing Lasha Tumbai", jonka esitti foliopukuiset pienet tähtihatut, joiden kärjessä ilmeisesti kotimaassaan tunnettu drag-artisti Verka Serduchka, oikealta nimeltään Andrei Danilko. Esitys oli huono.

Itse kilpailun järjestäminen sujui kaikista aiemmista budjettiongelmista huolimatta hienosti ja olikin yksi Euroviisujen historian hienoimmista niin elävine lavasteineen, kuin loistavine väliaikaesityksineenkin. Juontajapari Jaana Pelkonen ja Mikko Leppilampi toimivat hyvin yksiin, joskaan koomikko Krisse Salmisen käyttöä takahuoneessa en aivan ymmärtänyt. Kyllä ensi vuonna on Serbialla kova työ yltää vastaavaan tasoon viisuja järjestäessään.

Lisäys:
"Me olemme maailman paras bändi riippumatta jostain paskakilpailusta", Ola Salo puuskahti tiedotustilaisuudessa Aftonbladet-lehden mukaan [via Helsingin Sanomat]. Ei sinänsä, totta ruotsalaiset silti puhuvat kun itkevät naapuriäänestystä (itsekin tosin antoivat Suomelle 12 pistettä). Itä-Euroopan uudet Mikä-mikä-maat ovat siinämäärin kavereita keskenään, että voiton saaminen Länsi-Euroopan puolelle vaatii jo todella hyvän esityksen. Euroviisujen pistejärjestelmä kaipaa kipeästi uudistusta.

Telkkuvinkki

Kaikille yökyöpeleille on tänään luvassa mielenkiintoinen pakkaus YLE:n ykköskanavalla. Kello 23.45 alkaen tulee peräjälkeen jopa seitsemän Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osastolla (TTVO) tehtyä lyhytelokuvaa. Itse olen ko. koulussa ja suuntautunut lähinnä verkko- ja pelimediaan, mutta tokihan täytyy tovereiden töitä mainostaa. Kannattaa siis katsoa seuraavat uuden kinon ohjelmat:

23.45 - Taisto tehtaasta
Jaakko Kankaan lyhytelokuvassa 1800-luvulla voileipätehtaan omistajasuku (Esko ja Panu Raipia) taistelee oikeuksistaan kirkkoa vastaan ja päätyy syömiskilpailuun jumalaa vastaan.

23.50 - Sälekaihtimet
Kaihtimet on 50-luvulle sijoittuva lyhytelokuva Lempistä, joka elää aviomiehensä hallittavana suljettujen verhojen takana. Rooleissa Heikki Silvennoinen, Johanna Kokko, Jukka-Pekka Mikkonen ja Juha Nurmi. Ohjaus Maiju Asikainen.

23.54 - On ihanaa olla ilkeä
Lyhytelokuva tytöstä, joka rakastaa kepposten tekemistä. Mutta mitä tapahtuu, kun tyttö kohtaa vertaisensa pojan? Pääosissa Elena Leeve ja Reino Nordin. Ohjaus Manu Karppelin.

23.59 - Kub
Surrealistinen lyhytelokuva pariskunnasta, joiden kauan odotettu esikoinen syntyy väärään ulottuvuuteen. Tarina on tragikomedia erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Rooleissa: Anu Raipia, Harri Kettumäki, Martti Palo, Tiina Kolari-Vuorio. Ohjaus Anastasia Lobkovski.

00.08 - Leija
Siskosten luisteluretki päättyy yllättävästi, kun matkalla jäälle he kohtaavat pojan, jolla on mukaan leija. Rooleissa Minna Rajamäki, Emmi Salonen, Lauri Kortelainen ja Tuija Vuolle. Ohjaus Iina Taijonlahti.

00.19 - Kaikki ajallaan
Mitä sinä hetkenä tapahtuu, kun kuolema koittaa? Rooleissa Arja Nurminen, Tiina Syrjä ja Matti Nurminen. Ohjaus Jenny Tervakari.

00.23 - Ilja ei voi
Lyhytelokuva 18-vuotiaasta Ilja-pojasta, joka kasvattaa sammakontoukkia takapihallaan. Pääosassa Juha-Matti Koskela. Ohjaus Hannaleena Hauru.

Köyhäin formulat

Kiinnostaako Formula 1 lähetykset, mutta torpasta ei löydy tv:n maksukorttia? Ei edes digiboksia? Eipä hätää. Jossain päin maailmaa vielä lähetetään Formulat ilman sen kummempaa katsojarahastusta. Arvonta osui tällä kertaa Hong Kongin kohdalle, jonka Star Sports kanava lähettää ilmaiseksi F1 lähetykset livenä ja vieläpä internetiin kaiken maailman nähtäväksi.

Tietoviikkokin bongasi tämän option ja huomenaamuna monet kiukkuiset perheenäidit ja tyttöystävät heräävät aamuviideltä siihen todellisuuteen, että ensin hurahtavat käyntiin tietokoneet ja sen jälkeen formula-autot.

Katseluohjelma löytyy TVU Networksin sivuilta, sen asentaminen on varsin vaivatonta ja käyttö yksinkertaista. MTV Median kanavajohtaja Juha Mustosen mielipide asiasta oli kuitenkin toinen: "Formulat ovat koko kansan tapahtuma ja netti-tv:n virittely vaatii sen verran harrastuneisuutta, että emme usko sen vaikuttavan meidän katsojamääriimme merkittävästi." Mikäli harrastuneisuus tarkoittaa ohjelman asentamista (joka onnistuu myös suomenkielellä) ja kanavan valitsemista kanavalistalta (Sports - Star Sports), ei Suomesta montaa atk-ummikkoa mahda löytyäkään. Sitäpaitsi koko asennusoperaation viedessä aikaa noin viisi minuuttia, voidaan miettiä moniko viitsii maksaa 10 euroa kuukaudessa harrastamattomuudestaan.

Kuvan laatu toki ei ole mitään huippulaatua, mutta onneksi Kimi vaihtoi tänä vuonna kirkkaan punaiseen autoon, joten eiköhän seuraaminen onnistu vaikka pienessä usvassakin (kuvan, ei käyttäjän). Kotimaankielinen selostuskin jää pois, joten ei tarvitse kiroilla joko-joko, mitä-mitä ihmettelyitä suotta. Lepoa ja sielunrauhaa toverit kehärallin katselijat.