Poljinavusteinen sähköpyörä

Sähköavusteiset polkupyörät ovat olleet markkinoilla jo tovin, mutta FlyKly on ensimmäinen, joka kääntää konseptin kunnolla päälaelleen. FlyKly on ensisijaisesti noin 30 km/h sähkömoottoritoimisesti kulkeva skootteri, joka on tarvittaessa poljinavusteinen.

Neljän tunnin latauksella FlyKlyn luvataan kulkevan täysin omin voimin yli 60 kilometriä. Polkimia käyttämällä toimintasädettä voidaan kasvattaa ja kiihtyvyyttä parantaa.

Yhdysvalloissa 1500 euroa maksavalla laitteella saa ainakin paikallisen lainsäädännön mukaan ajaa siellä missä polkupyörilläkin, eikä erillistä mopokorttia tai ajolupaa vaadita. FlyKlyä on saatavilla kahta mallia; kuvassa näkyvän Vintagen lisäksi tarjolla on lähinnä uutta skootteria muistuttava Modern. Etenkin kesäisin FlyKly olisi aivan mahtava työ- ja kauppamatkakulkine myös Suomessa, mikäli paikallinen lainsäädäntö ei vain tulkitsisi tätä nollapäästöistä kaksipyöräistä mopoksi.

Lähteet: Flykly.com, Cool Material

Litiumiakuilla ajetaan vuoteen 2100

Nykyisenkaltaisilla litiumiakuilla varustetuilla sähkökäyttöisillä autoilla voidaan ajaa Michiganin yliopiston ja Fordin tekemän tutkimuksen mukaan ainakin vuoteen 2100 asti. 90 vuoden kuluttua maailman litiumivarannot alkavat ehtyä nyt arvioidun tarpeen kasvun myötä. Tutkimus olettaa, että vuoteen 2083 mennessä yhä kasvanut henkilöautoliikenne on kokonaan sähkökäyttöistä, mutta toki tutkimus ottaa huomioon sen, että litiumia käytetään paljon muuallakin kuin akkuteollisuudessa.

Maailman suurimmat tunnetut litiumivarannot löytyvät Chilestä, Boliviasta, Yhdysvalloista ja Kiinasta. Kyseisen alkalimetallin myynnistä kertyvät varat siis ajautuvat jatkossakin varsin tuttuihin, jo öljymyynnillä rikastuneiden valtioiden taskuihin. Chilen ja Bolivian litiumilouhokset eivät juuri jättäne taaloja näiden maiden asukkaiden iloksi. Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan yhteensä noin 39 miljoonaa tonnia litiumia, josta autoteollisuus tulee seuraavan 90 vuoden aikana tarvitsemaan alle puolet, noin 12-20 tonnia.

Nanotekniikka avuksi

Toivoa litiumin riittävyyden parantamiseksi tarjoaa jatkuva akkuteknologian kehitys. Ricen yliopiston ja Lockheed Martinin tutkimuksissa on saatu litiumi-ioniakkuihin potentiaalisesti jopa kymmenkertainen käyttöaika nanotekniikan avulla. Nanotekniikalla akkujen käyttöaikaa pidentäviä suunnitelmia on tehty myös kuulussa Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa.

Tieto litiumivarantojen riittävyydestä on huojentava, sillä oletettavasti 90 vuoden kuluessa ehditään kehittää jo uusi, toivottavasti uusiutuvista luonnonvaroista valmistettava energiansäilytystapa.

Lähteet: Global Lithium Availability: A Constraint for Electric Vehicles?, Gruber, Medina (University of Michigan), Silicon strategy shows promise for batteries (EurekAlert), Inhabitat

Frank Riggio - Lithium

Tuulivoimaa teiden varsilta

Suomessa uusiutuvan energian ja etenkin tuulivoiman osalta on kiistelty paljon merituulipuistojen esteettisistä ja ympäristöllisistä haitoista. Suomessa on kuitenkin vaikka millä mitoin valmiita "puita" tuulivoiman talteenottoa varten. Moottoritiet ovat jo valmiiksi aukeita ja usein tuulisia tunneleita, jossa kaistojen väliin voitaisiin aivan hyvin rakentaa paitsi suurikokoisia tuulivoimalan keräysyksiköitä, myös pienempiä pystyturbiineja miljoonien katuvalojen sähkötarvetta tyydyttämään. Inhabitat esittelee Greener Gadgets -suunnittelukilpailuun osallistuneen TAK Studion näkemyksen aiheesta, josta löytyy runsaasti kuvia kilpailun kotisivuilta. Työn kantavana ajatuksena on kerätä autojen aiheuttama ilmavirta turbiinien avulla talteen katuvaloissa käytettäväksi.

Vielä kun eri ideat yhdistettäisiin. Insinööritaitoa omaamattomana voisi kuvitella esimerkiksi TAK Studion suunnitteleman turbiinin yhdessä katuvalojen yläpintaan asennettujen aurinkokennojen riittävän hyvinkin yhdessä energiatehokkaiden katuvalojen polttamiseen. Samanlaista eri uusiutuvien energiamuotojen yhteiskeräystä voisi käyttää monessakin kohteessa tuotantolaitoksista loma-asuntoihin. Kaukana on vielä se päivä kun sähköverkko toimii kaksisuuntaisesti, jolloin tällaisista itse itsensä sähköistävistä laitteista tai esimerkiksi tyhjillään olevan loma-asunnon aurinko- ja tuulivoimaloista ylijäänyt virta voitaisiin johtaa takaisin runkoverkkoon muualla käytettäväksi. Nykyisellä kehityksellä sinnekin vielä tullaan pääsemään.

Ilmamopo toimisi kaupungin ekokulkineena

Liikenteen bensasyöppöyttä on viimeisten 40 vuoden ajan koitettu pienentää, mutta liikennemäärien kasvu on tehokkaasti syönyt sen hyödyn, joka kehittyneen tekniikan myötä on polttoaineenkulutuksessa ja saasteettomuudessa saavutettu. Vasta viime vuosina on toden teolla jatkettu 1800-luvun lopulla alkanutta sähkökäyttöisten, tyystin öljypohjaiset polttoaineet ohittavien autojen kehitystyötä. Vaikka jonkin verran on nähty myös prototyyppejä vaihtoehtoisilla energiamuodoilla toimivista moottoripyöristä, on kehityksen pääpaino pysynyt nelipyöräisissä kulkineissa.

Royal Melbourne Institute of Technologyssa on opiskelijatyönä kehitetty nyt varsin mielenkiintoinen visio tulevaisuuden moottoripyörästä, joka ei käytä sen enempää bensiiniä kuin sähköäkään voimanlähteenään. Nopeusennätyksiä rikkomaan rakennettu Green Speed -kilpamoottoripyörä käyttää nimittäin autoihin auttamattomattomasti liian tehotonta paineilmaa liikkeellepanevana voimanaan. Pyörän runkoa kehittänyt Edwin Yi Yuan tunnustaa moottoripyöränkin kulkevan paineilmalla liian lyhyen matkan tankkausten välillä, jotta laite olisi kuluttajille soveltuva. Paineilmakäyttöisen Green Speedin odotetaan rikkovan aavikkotestissä helposti 160 kilometrin tuntinopeus. Voit tutustua tarkemmin Green Speediin Motorcycle USA:n artikkelissa.

Suomessakin on kuitenkin yksi kuluttajaryhmä, jolle paineilma saattaa olla hyvä ratkaisu "polttoaineeksi", nimittäin mopoilijat. Kevytrakenteisen mopon huippunopeus jää huomattavasti moottoripyörää alhaisemmaksi, jolloin samalla paineilmamäärällä voidaan kulkea pidempikin matka. Paineilmaa tankataan pyörään suuremmista paineilmasäiliöistä, jollaisia voisi olla etenkin kaupunkien keskustojen huoltoasemilla. Halpa energianlähde kannustaisi samalla autopainotteisten keskustojen mopoistumista aasialaiseen ja etelä-eurooppalaiseen tapaan.

Ongelmana on tietenkin jälleen se, ettei ilma pakkaannu itsestään sinne tankkiin, vaan paineen aikaansaamiseksi tarvitaan jotakin muuta energiaa. Tätä energiaa saadaan parhaillaan itse tankkauspisteellä osittain myös uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävillä paikallisilla tuuli-, vesi- ja aurinkovoimaloilla. Paineilmakäyttöisiä mopoja ei vielä ole kaupallisesti saatavilla, mutta mekaniikasta ymmärtävät voivat rakentaa sellaisen itsekin. Suomessa tällaiset itse valmistetut ekokulkineet ovat tietenkin täysin lainvastaisia, sillä meillä aivan jokainen liikkuja on lakipykälillä pakotettu käyttämään öljypohjaisia energianlähteitä autoissaan ja mopoissaan. Isossa-Britanniassa keksijä Jem Stansfield on kuitenkin luonut kaupasta saatavilla osilla itselleen paineilmakäyttöisen mopedin.

Valoa vain tarpeen mukaan

Kodissa käytetyt valaisinpolttimot ovat kehittyneet huikeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ensin valontuotannossa hyötysuhteeltaan huonot hehkulamput saivat rinnalleen hieman loisteputkia muistuttavat energiansäästölamput, joista huomattavasti parannettuna painoksena kaupoissa ovat alkaneet yleistyä nyt vielä vähemmän sähköä kuluttavat ja vähemmän ongelmajätettä tuottavat LED-polttimot. Yanko Designissa esitelty Seokjae Rheen suunnittelema EcoBulb lisää polttimon elinikää ja pienentää sähkönkulutusta vielä varsin yksinkertaisella muunnoksella. Mikäli huoneessa vietetään aikaa lähinnä työpisteellä ahkeroiden tai nojatuolissa kirjaa lukien, on pyöreän polttimon ympäriinsäsäteilevä valo silkkaa haaskausta.

EcoBulbin ideana on, että polttimosta voidaan sytyttää vain osa ja ohjata valo sinne missä sitä todella tarvitaan. Kuuteen segmenttiin jaetusta polttimosta voidaan sytyttää kerralla yksi tai useampi osio valontarpeen mukaan.

Hans Rosling ja maailman kehitys

Ruotsalaisprofessori Hans Rosling on näyttänyt viime vuosina mallia siitä, miten maailman kehitys voidaan esittää yleisölle siten, että maallikkokin ymmärtää mistä on kyse. Miehen vuonna 2006 TED-konferenssissa pitämä puhe on innostuneisuudessaan suorastaan legendaarinen. Rosling esitteli samalla kehittämänsä Trendalyzer-ohjelman, jolla monimutkaistakin statistiikkaa voidaan esittää selkeästi. Miehen alla olevalla videolla esittelemiä tilastoja pääsee vertailemaan itse ilmaiseksi Gapminder-järjestön sivustolla, josta löytyy selaimessa toimiva versio Trendalyzerista.


Ja tärkeintähän ovat tietenkin itse tilastot. Jo pelkästään oman kotimaan eri tilastotiedoista löytyy monta yllättävää seikkaa, joista riittäisi pohdittavaa monen blogipostauksen verran. Gapminderin tarjoama tilastopalvelu toiminee oivana työkaluna etenkin opiskelijioiden tietolähteeksi.

Gapminderin tilastotietojen lukeminen vaatii tietenkin jonkin verran kontekstin ymmärtämistä. On täysin turhaa pelästyä sitä tosiseikkaa, että Suomi on henkilökohtaisen sähkönkulutuksen osalta aivan maailman kärkimaita, sillä kun katsotaan, että kärjessä ovat myös maat kuten Islanti, Norja, Ruotsi ja Kanada, nähdään syyn olevan suureksi osaksi kiinni maantieteellisen sijainnin aiheuttamasta kylmästä ilmastosta ja sähkölämmityksen tarpeesta. Toisaalta sähkönkuluttajien kärjessä ovat myös lämpimistä maista varakkaimmat, kuten Qatar ja Kuwait, joissa taas tarvitaan jatkuvasti sähkökäyttöistä ilmastointia rakennusten viilentämiseksi. Tietenkään kaikki ei ole näin yksioikoista, mutta juuri tällaisten syyn ja seurauksen pohtimisen herättämiseen Gapminder on parhaimmillaan.

Kisailua nollapäästöillä

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksei vaihtoehtoisia energialähteitä käyttäville autoille ole organisoitu minkäänlaista kilpailutoimintaa, vaikka juuri kilpailu paitsi kehittäisi teknologiaa eteenpäin, nostaisi myös näiden ekoautojen arvostusta kansan syvien rivien keskuudessa. Alankomaissa on nyt perustettu lähes vallankumouksellinen uusi Formula-autojen kilpasarja, Formula Zero. Formula 0 -luokassa ajetaan autoilla, jotka eivät rasita ympäristöä. Toistaiseksi kilpurit ovat vain mikroautoja, mutta tavoitteena on muuttaa luokka pikku hiljaa suuremmaksi ja haastaa Formula 1 -luokka jo vuonna 2015 vastaavan kokoisilla autoilla.

Formula nollat liikkuvat polttokennojen voimalla. Liikuttamiseen käytetty sähköenergia saadaan vetyä ja happea yhdistämällä, jolloin päästöinä syntyy pelkkää vesihöyryä. Varikolla tankkaus hoidetaan vetysäiliötä vaihtamalla. Elokuun lopulla ajettuun, maailman ensimmäiseen Formula Zero -kilpailuun otti osaa peräti kuusi tallia viritettyine polttokennoautoineen. Mukana oli tiimejä Alankomaista, Belgiasta, Espanjasta, Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Suomesta ei valitettavasti tiimiä mukana ollut. Tässä olisi nyt oiva tilaisuus lähteä nostamaan suomalaisia maailmankartalle edistyksellisenä, ympäristöasioista välittävänä ja edelleen maailman nopeimpana kansana.

Aurinkoista blogiremonttia

Vihdoin Kartanoon saatiin oma graafinen yläbanneri pelkän tekstin tilalle. Vaikka uudessa kuvassa hieman synkistelläänkin, on Suomen jälkisuvessa vielä onneksi aurinkoa jäljellä. Tässä harmaassa valossa pääsin, kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, testaamaan aurinkoenergialla toimivaa yleislaturia ja MP3-soitinta. Nyt näiden laitteiden herättämät viralliset mietteet voi lukea V2.fi:stä, jossa jaan sekä risuja että ruusuja kiinalaiskojeille. Artikkelista löytyvät myös laitteiden hintatiedot ja linkit maahantuojan verkkokauppaan.

Aurinkoa elektroniikkaan

Aurinkokennoilla varustetut pienlaitteet ovat jossakin määrin vihoin yleistymässä. Kennojen teho on kasvanut ja valmistuskustannukset kutistuneet jatkuvasti ja nyt markkinoille tulee halpatuotantomaissa rakennettua pienelektroniikkaa, jossa näitä uusia ja halpoja kennoja käytetään. Olen työni puolesta päässyt testaamaan erään suomalaisen maahantuojan Itä-Aasiassa valmistettuja tuotteita. Nyt syksyn kynnyksellä pääsin koittamaan myös aurinkokennolla varustettua MP3-soitinta ja aurinkokennoyleislaturia.

Ilokseni huomasin, että aika on todellakin kypsä näille laitteille. Mikäli pitkälti alle 50 euron arvoinen MP3-soitin soittaa 45 minuutin aurinkolatauksella musiikkia lähes neljä tuntia, ollaan tässä jo todellisen murroksen äärellä. Yleislaturina mm. Verkkokauppa.comin myymä Reino toimii myös varsin hyvin. Kahden kennon avulla voi ladata vaikka kännykkäänsä auringon voimalla. Kännykkälaturihan on ihmisillä usein se aparaatti, joka jää seinään kiinni piilosähköä kuluttamaan, joten ainakin aurinkoisemmilla keleillä tältä haitalta voidaan nyt välttyä.

Nyt odotan innolla, milloin suuremmat laitevalmistajat, kuten mediasoittimia valmistavat Creative ja Apple ottavat aurinkokennot omiin laitteisiinsa. Myös kännykkävalmistajat voisivat integroida kennot suoraan puhelinten takakansiin. Selvästikin pienissä kennoissa riittää jo tehoa ja tämä on juuri sellaista kehitystä mitä sähkölaitteissa nyt tarvitaan ja mille kuluttajien keskuudessa on kysyntää. Aurinkokennon käyttöhän on äärimmäisen ykinkertaista. Kennot kohti aurinkoa ja piuha kennojen ja ladattavan laitteen välille. Yllätyksekseni etenkin MP3-soittimen todella pieni, muutaman neliösenttimetrin kokoinen kenno oli varsin herkkä latautumaan, vaikka suoraa auringonpaisteta ei ollutkaan tarjolla. Tämä rikkoo sitä käsitystä, ettei Suomessa aurinkokennoilla tee mitään. Kyllä tekee.

Sähkömittari nousee taivaalle

Lounais-Helsingin kollektiivisena sähkömittarina tulee tämän kuun lopulla toimimaan Ruoholahden taivas. Kirkkaan laserin avulla Ruoholahden Salmisaaressa sijaitsevan kivihiiltä ja polttoöljyä käyttävän sähkö- ja kaukolämpövoimalan tuottamaan savusumuun heijastetaan kuvio, jonka koko ja muoto muuttuu Ruoholahden ja Lauttasaaren alueiden energiankulutuksen mukaan.

Helen Evansin ja Heiko Hansenin suunnittelema Nuage vert (vihreä pilvi) -taideteos on osa elektronisen taiteen festivaalia, Pixelachea. Ruoholahdessa ja Lauttasaaressa asuvia pyydetään teoksen näytösaikana 22.-29. helmikuuta vähentämään sähkön kulutusta vihreän pilven kasvattamiseksi.

Sähköä voi säästää kytkemällä sähkölaitteet aina pois päältä kun niitä ei käytä. Säästeliäimmät voivat irrottaa niiden sähkölaitteiden johdot seinistä, jotka muuten ovat jatkuvassa valmiustilassa. Turha television, tietokoneen tai kotiteatterilaitteiston joutokäynti kannattaa nyt minimoida jo taiteenkin nimissä.

Auringon voimaa reppuun

Chicagossa majaansa pitävän Noon Solarin syyskokoelmasta löytyy tyylikäs lehmännahkainen satchel-laukku uusiutuvien luonnonvarojen nimeen vannoville. Repun selkäpuolella on lähes koko kyljen kokoinen aurinkopaneeli, joka lataa repun sisällä olevaa akkua. Akkuun puolestaan voi kytkeä minkä tahansa USB-liitännän kautta ladattavan laitteen. Mukana toimitetaan neljä erilaista puhelinsovitinta sekä iPod-sovitin. Hintaa Logan-laukulla on hieman yli 280 euroa.

Naisille sopiva Willow on tyyliltään Loganin tapainen, japanilaisella shibori-tekniikalla värjätty kassi, jonka toisella syrjällä on myös aurinkopaneeli. Willowin saa mukaansa hieman alle 190 eurolla. Logan on ensimmäinen tapaamani aurinkoenergiaa hyödyntävä laukku, joka ei ole liian futuristisen ja muovisen näköinen. Mikäli hintaa olisi puolet nykyisestä, voisi tämä reppu nousta ostoslistalleni. Lisää tietoa Loganista ja Willowista löytyy Noon Solarin kotisivuilta.

Energiaa säästävien lamppujen koko-ongelma

Omalla kohdallani energiaa säästävien polttimoiden hankinnan koko ongelma on koko-ongelma. Vähemmän virtaa kuluttavat polttimot ovat kooltaan yleensä huomattavasti vanhoja hehkulamppuja suurempia. Toki on ymmärrettävää, että kaasuun perustuva toiminta vie sytyttimineen enemmän fyysistä tilaa, mutta silti toivoisin tämän asian korjaantuvan lähitulevaisuudessa.

Tänään kulutin joulukuusiostoksilla saamani 12 euron lahjakortin paikallisessa Bauhausissa. Mukaan tarttui kaksi Megaman-merkkistä energiansäästöpolttimoa. Kaupassa vertaillessani nämä Petit Economy -mallit olivat hyllyn pienimpiä polttimoita, mutta kotona karu totuus paljastui. WC:n lasikupujen alle polttimot eivät mahtuneet lainkaan liiallisen pituutensa vuoksi, noin senttimetriä lyhempi malli olisi sopinut.

Työpöydän valaisimeen polttimo sopii paikalleen, mutta on liian pitkä jäädäkseen metallisen kuvun alle täysin piiloon, jolloin lopputulos on silmiä häikäisevä ja ruma pätkä polttimoa, joka näkyy varjostimen alta. Joko valmistajien on pian saatava markkinoille lisää pieniä energiansäästöpolttimoita tai ihmiset joutuvat tulevan hehkulamppujen myyntikiellon myötä päivittämään valaisimensa ja varjostimensa astetta suurempaan kokoluokkaan.

Ekologiset autot ovat rumia

Mitä vähemmän auto saastuttaa, sitä kammottavamman näköinen se on. Tämä pitää erittäin hyvin paikkansa kun tutustutaan tämän hetkisiin hybridiautosuosikkeihin, Toyota Priukseen ja Honda Insightiin. Autojen muotoilu on täysin luokatonta ja suorastaan vastenmielinen kohderyhmälle, joka eniten polttoainetta kuluttavilla autoilla ajaa. Onneksi sentään Honda on alkanut asentaa hybridilaitteistoa myös tavallisiin Civic-malleihin ja muut valmistajat tarjoavat samoin uutta teknologiaa vanhoissa kuorissa, ilman kammottavaa ekoego-muotoilua.

Nyt italialainen muotoilijalegenda Pininfarina on lähdössä mukaan pelkästään sähkön varassa toimivien nollapäästöisten autojen valmistukseen. Ensireaktioni oli innostunut, sillä kyseisen firman piirustuspöydältä ovat kotoisin miehekkäitä legendoja Ferrari Daytonasta ja Testarossasta aina Jaguar XJ220:een sekä Alfa Romeo Spider Duettoon. Odotukset olivat siis korkealla, mutta pettymys karvas. Lopputuloksena on nelipaikkainen lähinnä Peugeot 107:ää ja Smartia yhdistelevä saippuakuplan näköinen pallukka, josta muotoilun intohimo on kaukana. Ranskalaisen Bollorén valmistamaa edistyksellistä akkuteknologiaa käyttävään Pininfarinan sähköautoon voi tutustua Green Car Sitellä.

Ainoa muotoilultaan meihin bensahulluihin miehiin vetoava sähköauto on siis edelleen yhdysvaltalaisvalmisteinen Tesla Roadster.

Remontti tulee sittenkin

Pieni osasyy edellisestä asunnosta pois muuttamiseen oli tulevan putkiremontin odotus. Uusi rivitalokolmiomme on rakennettu 1980-luvun alussa, joten oletimme, että pintaremonttia lukuunottamatta mitään suurta ei pitäisi olla tulossa. Oletus oli väärä.

Talo on rakennettu aikoinaan nopeasti ja halvalla. Nyt ongelmat ovat alkaneet ilmetä. Hämmästyttävää on, että rivitalojen ympärille ei ole tehty lainkaan salaojitusta. Maan painuttua päätyasuntomme nurkalla, on sadevesi valunut suoraan kivijalkaa vasten. Kivijalkaa, jota ei ole eristetty. Lopputuloksena talon pääty kaivetaan auki, salaojitetaan ja eristetään. Toinen makuuhuoneistamme menee remonttiin päätyseinän kosteuden vuoksi.

Kylpyhuoneeseen on joskus vuosia sitten vaihdettu lattiamatto uuteen, mutta mukavana yllätyksenä tekijä on laittanut alkuperäisen maton tilalle tavallista muovimattoa kosteaan tilaan tarkoitetun maton sijaan. Näinpä siis myös kylpyhuone ja sauna joutuvat remontoitaviksi kosteusvaurioiden vuoksi.

Talomme on kuulemma vuokranantaja VVO:n yksi energiasyöpöimmistä koko Etelä-Suomessa. Ikkunat ja ovet vuotavat lämmön ulos, eikä eristys ole kummoinen. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä taloa remontoimaan ja parantamaan taloyhtiön energiatehokkuutta.

Tänään oli sopivasti myös talotoimikunnan kokous, jossa valittiin uusi hallitus asukastoimintaa hoitamaan. Työkiireiden vuoksi en ole blogiakaan ehtinyt kirjoittaa, joten kieltäydyin ystävällisesti puheenjohtajan pestistä, mutta suostuin toimimaan varapuheenjohtajana. Samalla kokouksessa tuli tutustuttua hieman naapureihin. Mukavan tuntuisia ihmisiä kaikki, suuri osa nuorehkoja lapsiperheitä, vaikka mukana oli myös talojen rakentamisesta lähtien alueella asuneita.

Itse asuinseutu on miellyttävä. Luonto on lähellä, linja-autoyhteydet Tampereen keskustaan ovat loistavat ja kauppaankin on vain viiden minuutin kävelymatka. Alue on siisti ja rauhallinen. Ainoastaan parkkitilan vähäisyys on käynyt häiritsemään. Muuten, tulevista remonteistakin huolimatta, uusi asunto alkaa tuntua kodilta. Usko tulevaan on vahva.

Harmaaveden kierrätystä itsetehtynä

Taannoin kirjoitin blogiini Aqus Toilet System -nimisestä harmaaveden kierrätysjärjestelmästä, jossa wc:n käsienpesualtaan vesi kierrätetään uudestaan wc-pöntön huuhteluvedeksi. Nyt Instructables tarjoaa ohjeet, kuinka tehdään itse pöntön yhteyteen pieni käsienpesuallas.

Yksinkertaisuudessaan ideana on ottaa wc-pöntön vesisäiliön kansi pois ja vaihtaa se pöytätasoon, jossa on pesuallas. Vesi altaalle tulee suoraan vesisäiliön täyttöputkesta, eli vesi juoksee altaaseen aina kun vessan vetää. Altaaseen tuleva vesi on täysin puhdasta, samasta vesijohdosta se tulee kuin vaikkapa keittiön kraanavesi.

Idea on yksinkertainen ja toteutukseen löytyy hyvät ohjeet. Ohjeistusta pitää kuitenkin hieman soveltaa, sillä ne on suunniteltu amerikkalaisille sivukahvasta vedettäville pöntöille. Käytännössä soveltaminen tarkoittaa pöytätasoon reiän tekemistä, josta vetokahva viedään läpi.

Ja kuten ehkä muistatte, tällainen järjestelmä saattaa säästää jopa 26% vedenkulutuksessa. Tyylikkäästi toteutettuna järjestelmä voi myös olla kaunis käytännöllisyyden ja ekologisuuden ohella. Alla vielä video vedenkierrätyksestä käytännössä.



Lähteet:
Instructibles via Core77

Säästy johtomereltä ja nikkaroi latausasema

Kännykät, musiikkisoittimet, kämmenmikrot ja muut modernit laitteet vaativat kukin oman laturinsa. Johtosotku on lopulta vallaton ja latureita saa etsiä pitkin asuntoa ja kun sopiva laturi löytyy, etsitään seuraavaksi vapaata pistorasiaa. Pidemmän päälle tämä käy hermoille eikä johtosotkut todellakaan kaunista asuntoa.

KangaRoom Storage myy erilaisia latausasemia mobiililaitteille, mukaanlukien kuvan PDA / kännykkäasema. Jälleen kuitenkin herää epäilys siitä, että moisen latausaseman voisi helposti nikkaroida itsekin. Tarvikkeiksi riittää katkaisijalla varustettu jatkojohto jossa esimerkiksi kuusi pistoketta, sekä jonkin verran puutavaraa.

Rakennettavan laatikon tulee olla leveydeltään vähintään jatkojohdon jakorasian mittainen. Korkeutta laatikolla tulisi olla sen verran, että pistorasian päälle mahtuu yleisimmät laturit kiinni. Laatikon takaseinän voi jättää avonaiseksi, sillä tämä osa tulee seinää vasten. Pohjaan kannattaa tehdä jatkojohdolle lovi takareunaan, jotta johto laskeutuu nätisti kaapista ulos. Laatikon päälle kannattanee tehdä kaiteet vaikka kynnyslistasta, jotteivat ladattavat laitteet pääse vahingossa putoamaan. Kattoon tulee porata myös sopivat reiät, joista laturien johtojen päät saa tuotua laatikon kannen päälle.

Kun kaikki laturit on kytketty jakorasiaan, vedetään näiden johdot laatikon katolle, jolle on helppo laskea myös ladattavat laitteet latauksen ajaksi. Johtosotku pysyy laatikon sisällä piilossa, näkyviin jää ainoastaan jatkojohto ja laatikon päällä olevat latauspistokkeet. Kaapin etuseinästä kannattaa tehdä saranoitu tai muulla tavoin avautuva, jolloin jakorasian katkaisijaan on helppo päästä käsiksi ja kytkeä sähkö pois aina kun laatikon päällä ei ole mikään laite latautumassa. Muistattehan nimittäin, että sähköverkkoon kytketty puhelimen laturikin vie yllättävän paljon sähköä vaikkei puhelin olisikaan kytketty lataukseen.

Näin siis säästetään sähköä ja johtosotkua. Laatikonhan voi ripustaa siis seinälle tai mikäli rakentaa laatikkoonsa takaseinän, sitä voi käyttää vaikka pöydän päällä tai hyllyssä. Muistakaa myös varmistaa, että laatikossa pääsee kiertämään ilma, jotteivat laturit lämpiä liikaa ja aiheuta tulipalon vaaraa. Lopuksi laatikkonsa voi myös maalata mieleisekseen tai päällystää vaikka mieleisellään tapetilla tai kankaalla omaa silmää miellyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi.

Vedenkierrätystä

Muutama vuosi sitten suureen ääneen medioissa rummutettiin harmaaveden hyötykäyttöä kotitaulouksissa, mutta syystä tai toisesta kohu loppui yhtä nopeasti kun alkoikin, eikä hienoon ideaan ole viimeaikoina törmännyt enää missään. Apartment Therapy: Chicago toi harmaavesikierrätyksen takaisin pinnalle esitellessään Aqus -nimistä kierrätysratkaisua.

Käytännössä harmaavesikierrätys tarkoittaa Aquksenkin tapauksessa kylpyhuoneen käsienpesualtaan käytetyn veden talteenottamista erilliseen säiliöön, josta sitä jatkokäytetään wc-pöntön vetämisen yhteydessä huuhteluvetenä. Ajatus on kerrassaan nerokas, sillä wc-pöntön huuhteluvedellä ei ole mitään tarvetta olla täysin puhdasta hanavettä. Lisäksi wc-pönttöä ja käsienpesuallasta käytetään usein samassa yhteydessä, jolloin pöntön vetämisen jälkeen tapahtuvan käsienpesun yhteydessä harmaavesisäiliö täyttyy uudestaan seuraavaa huuhtelukertaa varten.

Tällaisen järjestelmän soisi yleistyvän ja tulla jopa standardiksi uusien talojen rakentamisessa. Järjestelmä vähentää vedenkulutusta huomattavasti, jopa 26% kokonaiskulutuksesta. Tämä säästää kahden hengen taloudessa vuoden aikana noin 100 euroa vesilaskussa. Lisäksi tietysti on ajateltava oheisvaikutuksia kuten pienentynyt energiantarve kunnallistekniikan osalta, sekä jätevedenpuhdistamoiden osalta. Vuorokauden aikana vettä säästyy jopa 60-80 litraa kahden hengen taloudessa tämän kierrätysjärjestelmän avulla.

Lähteet
Aqus Toilet System via Apartment Therapy: Chicago
Motiva: Kodin energiankulutus: Vedenkulutus

Toimesta tuumaan

Melko hurjalta kuulostavat ajatukset Talouslehden artikkelissa, joka käsittelee valtiovarainministeriön vuoden 2007 talouspoliittista strategiaa etenkin ilmastopoliittisten päätösten osalta. Euroopan Unionissa ei ilmeisesti ole aivan kaikki jauhot pussissa kun ilmastokysymyksistä keskustellaan. Suomeen ehdotetaan uutta sellutehdasta, jonka jätelientä polttamalla syntyisi uusiutuvasta luonnonvarasta energiaa. Logiikka loppuu lyhyeen.

Mikäli EU:n tavoite, eli 20% vähennys kasvihuonepäästöissä toteutuu, tulee valtiovarainministeriön mukaan Suomesta katoamaan vuoteen 2020 mennessä 40.000 työpaikkaa energiantuotannon, sekä metalli- ja metsäteollisuuden aloilta. Nyt pitäisi toteuttaa jälleen vahvalla kädellä suurta linjausta, jonka myötä Suomesta on tulossa innovaatio ja IPR-maa teollisen maan raunioille. Jälleen kaivataan kotimaista osaamista juurikin energiantuotannon alalla, jossa erilaiset henkilökohtaiset energiantuottamistavat ovat maailmalla yleistymään päin. On kotipihaan asennettavaa tuulivoimalaa ja kattoon kiinnitettävää aurinkovoimalaa. Missä ovat kotimaiset massamarkkinoille suunnatut henkilökohtaiset energiantuotantoratkaisut? Uskon, että tuosta 40.000 työpaikasta voitaisiin melkoinen osa siirtää tällaisten tuotteiden kehitys-, jälleenmyynti- ja asennustehtäviin.

Suomessa on aika käyttää aivoja lihasten sijaan. Oma teesini on korkeateknologinen osaaminen, tuotannon hallinta ja asiakaspalvelu. Kotimaisten tuotteiden suunnitteluun ja kehittämiseen pitäisi panostaa huomattavasti aikaisempaa enemmän ja siirtää kallis tuotantovaihe sinne, jossa se osataan tehdä sopuisaan hintaan. Väistämättä Suomi ajautuu tilanteeseen, jossa vain erikoistuotteet kannattaa valmistaa oman maan kamaralla. Asiakkaalle räätälöidyt tavarat, sekä pientuotanto säilyy Suomessa. Suurten tehtaiden ja tuotantolaitosten aika alkaa kuitenkin olla ohi ja liukuhihnat korvautuvat kovaa vauhtia toimistotuoleilla. Yhtä nopeasti hikinen voimatyö tulee muuttumaan yhä enemmän Lego-palikoiden voimalla pyöriväksi brainstormingtyöksi.

Tesla Roadster

Ajauduin taannoin keskusteluun urheiluautoista ja ilmansaasteista. Perinteisesti urheiluautot lasketaan puunhalaajien joukkueessa noin Beelsebubiin rinnastettavissa olevaksi pahuuden ytimeksi. Tottahan se toki on, että usein nopeammat menopelit myös levittävät saasteita nopeammin ympärilleen. Enää ei kuitenkaan tarvitse olla näin, kun Yhdysvaltalainen Tesla Motors on tuonut markkinoille täysin sähkökäyttöisen kaksipaikkaisen urheiluauton.

Tesla Roadster kiihtyy nollasta sataan neljässä sekunnissa ja huippunopeudeksi luvataan yli 200 kilometriä tunnissa. Ottaen huomion yleiset nopeusrajoitukset, voidaan alhainen huippunopeus antaa anteeksi, semminkin kun kiihtyvyys on samaa luokkaa mm. Porsche Carrera GT:n kanssa. Auton toimintasäde on yli 320 kilometriä ja auton akku voidaan ladata täyteen mistä tahansa normaalista pistokkeesta alle neljässä tunnissa. Auto on varustettu myös tekniikalla, joka lataa akkua moottorilla jarrutettaessa.

Hintaa Tesla Roadsterilla on ilman kotimaisia veroja noin 73.000 euroa. Vertailun vuoksi Porsche 911:n verottomat hinnat vaihtelevat välillä 67.000 - 115.000 euroa. [via AutoCarrera] Hinta on siis varsin kohtuullinen suorituskykyyn nähden. Auto on myös varsin tyylikkäästi muotoiltu, eikä puhtaissa linjoissa näy tavallisesti hybridi- ja sähköautoille tyypillisiä naivistis-futuristisia ylilyöntejä. Auton muotokieli tuo vahvasti mieleen Englantilaisen Lotuksen tuotokset.

Löytyisiköhän Suomesta tarpeeksi osaamista muuttuville automarkkinoille? Voisi olettaa, että samalla tekniikalla toimiva pieni perheauto olisi varsin kiinnostava ns. tavallisia kuluttajiakin ajatellen.

Lähteet
Tesla Motors via TreeHugger

Tuuletusta kesäksi

Keväisin asuntoni lämpötila nousee aika järkyttäviin lukemiin jo varhain, sillä aamuaurinko paistaa itään aukeavasta ikkunasta suoraan sisälle. Eräänä aurinkoisena aamuna tarkistin lämpömittarista melko rapeat 29 Celsius-asteen sisälämpötilan. Itse hankin jo nykyiseen asuntoon muuttaessani kattolampun paikalle neljällä lampulla varustetun, viisilapaisen kattotuulettimen. Laitteen valoja tulee kuitenkin aniharvoin pidettyä päällä, lähinnä vain talven aivan pimeimpinä päivinä. Suurin syy on sähkön säästäminen, sillä valaisimessa on tällä hetkellä käytössä perinteiset 40W polttimot (4*40W=160W!). Lampun ostamisen yhteydessä hankin kyllä neljä energiansäästöpolttimoa Hong Kong myymälästä, mutta nämä halpapolttimot hajosivat yksitellen noin 2 kuukauden käytön aikana.

Asiaan. Apartment Therapy New Yorkin kautta löysin kattotuulettimia valmistavan Matthews Fan Companyn sivut, joilta omaksi suosikikseni pääsi kuvassa oleva Duplo-Dinamico tuplatuuletin. Valoja tässä mallissa ei ole, mutta laitteen toiminta on mielenkiintoinen. Varsien päissä olevat tuulettimet ovat suunnattavissa vapaasti ja koko varsilaite tuulettimineen pyörii tuulettimien aiheuttaman ilmavirran seurauksesta. Näin tuulettimen pyörimisnopeutta voidaan säätää sekä tuuletinnopeuden, että tuulettimien kulman avulla. Toisaalta osa tuuletustehosta varmasti hukkuu koko laitteen pyörivään liikkeeseen, eli erityisen nerokas tämä järjestelmä ei ole. Sen sijaan noissa varsissa olisi voinut olla myös lavat, jolloin päissä olevat tuulettimet olisivat pyörittäneet myös varren lapoja, aiheuttaen näin isomman ilmavirtauksen. Jokatapauksessa tuuletin on tällaisenaan tyylikäs ja suostuisin ottamaan sen kattooni koska tahansa.