Maabrändin nostatus

Suomalaisten kansallinen itsetunto on matalalla. Silloin tällöin me puhallamme yhteen hiileen, mutta tämä tapahtuu vain jääkiekon mm-kilpailujen tai vastaavien urheilutapahtumien aikaan. Arjen yhteiset ponnistukset kansakunnan kehittämiseksi ovat kateissa.

Jossain Suomen historian vaiheessa yhteisen parempaan pyrkimisen tilalle nousi oman edun tavoittelu - heikompaa alettiin auttamisen sijaan polkea yhä alemmas. Oman edun tavoittelu ei ole yhteiskunnallisesta asemasta kiinni, solidaarisutta ei ole nähtävissä johtajan sen enempää kuin työntekijänkään arjessa. Jatkuva keskinäinen kilpailu syö kyvyn kehittää yhteistä maatamme tai luoda uusia, koko kansaa hyödyntäviä innovaatioita.

Yhteinen etu on myös meidän jokaisen oma etu - oman asuinympäristön, kotikaupungin ja kotimaan siisteydestä, turvallisuudesta ja viihtyisyydestä tulee vielä joskus uudelleen sydämen asia suomalaisille ikään, koulutukseen ja sukupolveen katsomatta.

Suomen parantamisen voi aloittaa tehokkaasti Finland Promotion Boardin julkaiseman Maabrändiraportin (PDF) sisäistämisellä.

Kaupunki ja internet

Olen monesti ihmetellyt miten harvakseltaan Tampereen kaupungilta löytyy vapaita langattomia verkkoja eli alan jargonia käyttäen Wi-Fi hotspoteja. Saman on huomannut myös ainakin Ei oo totta -blogin Katleena, joka hämmästelee terävin sanoin sitä, miksei Stockmannin kaltaisesta yläluokan tavaratalosta löydy langatonta verkkoa edes kahvilasta. Omalla kohdallani ilmaisen Wi-Fi-yhteyden tarjoaminen nostaa kyllä kahvilan suosiota. En ehkä asiakkaana ostaisi sen enempää kahvilan tuotteita kerralla, mutta olisin taatusti palaava asiakas, mikäli minulle tarjottaisiin vaikka puolen tunnin tai tunnin mittaista pääsyä ilmaiseen verkkoon.

Aina parempi tietysti mikäli verkon käyttöaikaa ei olisi rajoitettu mitenkään, sillä näin myös asentaminen olisi helpompaa. Verkkoa pystyttäessä kahvilan tai muun liikkeen tulisi ainoastaan ottaa huomioon se, ettei verkon kantomatka yllä lähistön asuintaloihin, sillä muuten ilmainen verkko on pian tukossa vapaamatkustajista. Tämä lieneekin se suurin syy sille, miksi keskustasta ilmaisia verkkoja ei löydy, sillä asiakkaille tarkoitettu netti on yhtä hyvin kenen tahansa kantomatkalla asuvan jatkuvasti käytettävissä. Kantomatkan rajoittamisen ohella ainoa toimiva ratkaisu on jonkinlainen vaihtuva salasanajärjestelmä. Voisihan kahvila painattaa kertakäyttöisiä salasanoja vaikka servetteihin. Toisaalta tämä tekisi ilmaisverkon ylläpidosta jälleen sietämättömän taakan kahvilalle ja itse olen sitä mieltä, että kaksi euroa kahvikupista on jo nyt aivan liikaa.

Ja toisaalta, tästä syystä operaattorit myyvät 3G-mokkuloita ja mobiililaajakaistaliittymiä matkapuhelimiin, jotta se netti olisi käytettävissä oikeasti missä tahansa, milloin tahansa.

Kolme vuotta Kartanoa

Kartano-blogi täyttää tänään tasan kolme vuotta. Tammikuusta 2007 alkaen blogi on täyttynyt välillä tiheämmin ja välillä seesteisemmin varsin laidasta laitaan elämää käsittelevillä aiheilla. Yhteensä postauksia on tullut pian 200 kappaletta. Eniten huomiota ovat saaneet ekologiset tuotteet ja ratkaisut, vaikka välillä on käsitelty ahkerasti myös liikennettä, tietotekniikkaa ja kodin remontointia. Suosituimmaksi aiheeksi ovat muodostuneet patjavalintaan liittyvät kirjoitukset: Niin makaa kuin patjan ostaa sekä futon- ja joustinpatjoja käsittelevät kirjoitukset. Nämä aloitusvuoden kesällä kirjoitetut aiheet tuovat hakukoneiden kautta yhä vieläkin uusia lukijoita Kartanoon.

Suurin uudistus sitten blogin alun tapahtui tänä talvena kun Trrhi saapui Kartanon vierashuoneeseen. Trrhin askartelu- ja ruokatekstit ovatkin selvästi kysyttyä tavaraa, sillä lukijamäärät ovat lähes tuplaantuneet naisnäkökulman saavuttua Kartanoa piristämään. Toisen kirjoittajan kunniaksi blogin ulkoasuakin on rukattu uuteen suuntaan talven mittaan, tärkeimpinä uudistuksina aiempaa leveämpi sisältöpalsta ja entistä koreampi ja suurikokoisempi sivun tunnelmakuva. Uusi kuva on myös eläväinen ja vakiolukijamme voivatkin silloin tällöin bongata kuvasta uusia yksityiskohtia ja tapahtumia aina Kartanoon palatessaan.

Kiitän omasta ja Trrhin puolesta kaikkia lukijoitamme kolmesta ensimmäisestä vuodesta ja toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi Kartanoon myös vuonna 2010. Muistakaa kommentoida ahkerasti, sillä mikään ei ole niin mukavaa kuin lukea kirjoitustemme teissä herättäneitä ajatuksia.

Jäähyväiset suorapuheisuudelle

Vuosi 2009 on synkkä suomalaiselle miehelle. Paitsi, että televisiosta ei tule enää muuta miesten urheilua kuin moottoripyöräilyä maksuttomilta kanavilta, vaateliike Seppälä on unohtanut aikuisten miesten vaatteet valikoimistaan, autojen saasteverotus puskettiin puolivillaisena läpi, emaskuloitiin suomalainen mies vielä tohvelisankariksi tapauksessa Esko Kiesi ja suorapuheisuus.

Viimeisin mainituista asioista on traaginen, tai oikeastaan asiassa mentiin jo pitkälle tragikomiikan puolelle ja puhtaaksi farssiksi. Esko Kiesi, jolla oli jotakin tekemistä Audi-merkkisten autojen myynnin kanssa haalittiin Anna-lehden haastatteluun ja tästä alkoi miesparan julkinen kuohitseminen ja ristiinnaulinta. Mikä oli Kiesin synti? Suorapuheisuus. Kiesi sanoi sen, joskin värikkäin sanankääntein, jota moni mies hiljaa itsekseen ajattelee naisesta. Mies on sika ja nainen on kuin auto. Tasapeli - vaan ei sittenkään.

Joillekin naisryhmille Kiesin lennokas, täysin haastattelun teemaan sopiva vertaus naisen ja auton välillä oli liikaa ja pian Kiesi oli lööpeissä sovinisti ja vainottu "Audi-mies". Luettuani alkuperäisen Kiesin haastattelun koin kerrankin, että hei, nyt mies uskaltaa puhua rehellisesti suunsa puhtaaksi. Yhtäkkiä pääasiaksi nousi kuitenkin miehen myymä automerkki, Audi. Tilanteeseen sopeutuen pidin hetken aikaa Audia vihdoin suorasukaisena, särmikkäänä autona, kunnes kulkusensa feministien pähkinänsärkijään jättänyt Audin edustaja lähti puolustelemaan, etteivät Kiesin kommentit ole mitenkään linjassa Audi-konsernin ajatusmaailman kanssa ja, että mieshän on suorastaan hirviö kun menee tuollaisia tuhmuuksia naisista lehdessä kertomaan. Selvä, Audin pääkohdeyleisöä ovat siis katkerat naiset, en minä.

Ja palataanpa siihen Kiesin alkuperäiseen sanomaan. Siis siihen mitä tavallinen mies luki haastattelusta, ei siihen, mitä pirun raamatunluvun tavoin lehteä tihrustavat pikkusielut kuvittelevat. Kiesi ei missään tapauksessa pilkannut naista, päinvastoin. Mieshän kertoi arvostavansa naista. Naista, joka tukee puolisoaan ja auttaa kotiaskareissa. Missään kohtaa ei sanottu, että kotityöt olisivat vain naisen vastuulla. Tämä on kuitenkin liikaa, sillä eihän nainen voi kotitöitä tehdä näinä tasa-arvon aikoina, nehän ovat lukuisten sortovuosien jälkeen täysin miehen harteilla, ilmeisen oikeutetusti. Nainen on naisellinen ja tällaisena naista tulee arvostaa, ei vain fyysisesti hieman erinäköisenä miehenä, sillä erot sukupuolten välillä ulottuvat pintaa syvemmälle.

Hyvästi siis suorapuheisuudelle. Jopa Kiesin esiin nostama fakta siitä, ettei nainen toimi johtajana yhtä hyvin kuin mies, sai katkeran vastaanoton. Kysehän on tilastotiedosta ja yksilöllisistä eroista. Kyllä nainenkin voi olla hyvä johtaja, olen tällaisia tavannut useitakin. Pääasiassa nainen on kuitenkin hyvä johtaja silloin, kun alaiset ovat suurimmaksi osaksi miehiä. Naisille naisjohtajalla ei ole useinkaan auktoriteettia, vaan naisryhmissä yhteistyön tekeminen muodostuu usein ongelmalliseksi huonon suoran kommunikoinnin ja selän takana puhumisen vuoksi. Tätäkin esiintyy tietenkin myös miesryhmissä, mutta ei samassa määrin. Tästä syystä keskimääräisesti miehet toimivat tehokkaammin johtajina puhtaan auktoriteetin voimin sekä mies- että naisyhteisöissä kun naiset toimivat vastaavalla teholla ainoastaan miesvaltaisissa yhteisöissä.

Tasa-arvo on mielestäni sitä, että osataan arvostaa sekä naisen että miehen erityispiirteitä ja kannustaa näiden sekä henkilökohtaisten, yksilöllisten vahvuuksien esilletuomista. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki olisivat samanlaisia, tasa-arvoa on se, että kaikki ovat lähtökohtaisesti arvostettuja niin kotona kuin työympäristössäkin, omissa askareissaan.

Ja viikon säälittävin tempaus oli tietenkin YLE Lapin kohulla ratsastanut "Audimies iski Rovanimiellä" -uutinen, jossa on paitsi silmiinpistävä kielioppivirhe jo otsikossa, myös täysin järjetön sisältö. Tästäkö kansallisesti tärkeästä informaatiosisällöstä meidän tulisi maksaa ehdotettua mediamaksua?

Kouluissa kaivataan filosofiaa

Kauhajoella toistui se mikä nähtiin Tuusulassa jo vuosi sitten. Eikä Kauhajoen tragedia ei tule jäämään viimeiseksi kouluampumatapaukseksi. Julkisuudessa on jälleen kuumeisesti pohdittu nuorten mielenterveysmäärärahojen kasvattamista, aselain tiukentamista ja jopa internetin käytön rajoittamista. Oma mielipiteeni on se, että jokainen näistä asioista tarjoaa toki pohdittavaa, mutta näissä tapauksissa ne eivät tule uusilta ampumatapauksilta koululaisia suojelemaan.

Kouluihin kaivataan yhteiskunnallista ja filosofista keskustelua, ei koulupsykiatria. Nämä epäeksaktit kouluaineet ovat luisuneet pahasti unholaan, sillä niiden oppeja voidaan harvoin valjastaa tuottamaan mitään konkreettista hyödykettä. Käsitykseni mukaan kamaliin tekoihin syyllistyneet Auvinen ja Saari olivat periaatteessa varsin fiksuja nuoria miehiä. He vain sattuivat kiinnostumaan elämän peruskysymyksistä ja filosofiasta. Oppinsa pojat saivat mm. Friedrich Nietzscheltä, joka kirjoitti muistioissaan yleisiä moraalikäsityksiä rikkovasta yli-ihmisestä. Molemmat pojista ihannoivat tätä filosofiaa, jossa väärin tekeminen onkin oikein ja luonnonvalinta hoituu vain pakottautumalla irti yleisestä moraalikäsityksestä. Tätä ei kuitenkaan julkisuudessa syystä tai toisesta käsitellä.

On helpompaa käsitellä asioita, jotka jokainen televisionkatsoja jossakin määrin ymmärtää. Puhutaan koulukiusaamisesta, aseista ja mielenterveysongelmista. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että nuoret miehet ovat innostuneet filosofiasta ja vailla varteenotettavaa vasta-argumentointia näkevät lukemansa ainoana oikeana totuutena. Kouluissa pitäisi siis käsitellä enemmän erilaisia ideologioita ja elämänkatsomusta yleisellä tasolla. Nuoren kanssa tulee käsitellä tämän lukemaa kirjafilosofiaa ja tutkia erilaisia katsantokantoja.

Nykyään koulussa filosofiasta innostuneet nuoret leimataan helposti omituisiksi, vaikka kyse on varsin intellektuellista harrastuksesta. Julkisuudessakin on sentään huomattu, että molemmat tekijät ovat kokeneet syvää pettymystä sekä itseensä että muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan yleensä, samalla tuntien ylemmyyttä muita kohtaan. Kirjaviisaus johtaa helposti siihen, että nuori tuntee olonsa muita fiksummaksi, koska muut eivät kykene tai halua keskustella tämän opiskelemista syvällisistä teemoista. Tästä seuraa pettymys ympäristöön ja maailmaan, jossa ihmiset eivät enää pohdi oman olemassaolonsa tai maailman tarkoitusta. Seurauksena syrjäytyminen ja yhä vahvempi oman yksisilmäisesti valitun filosofisen opin seuraaminen.

Se mitä julkisuudessa tällä hetkellä puidaan, saattaa jopa ruokkia vastaavaa väkivaltaista käytöstä. Ympäröivä yhteisö todistaa jälleen yksinkertaisuutensa keskittymällä asioihin, jotka eivät millään tavoin liity kyseisiin tapahtumiin. Jos nyt kaiken pinnallisen syyttelyn sijasta keskityttäisiin puhumaan todellisista asioista eli tekoihin johtaneesta maailmankuvasta, saatettaisiin vastaavaa käytöstä saada hillittyä. Tällä hetkellä ongelmissa mennään edelleen siitä mistä aita on matalin syyttämällä aseita, koulukiusausta ja mielenterveystyön puutteellisuutta.

Lainaus historiasta

Jos muukalainen, tahtoen oppia tuntemaan meidän kansallisluonnettamme ja meidän olomuotojamme, seurustelisi meidän yhteiskuntamme eri piireissä, niin hän varmaankin saisi meistä omituisen käsityksen. Kaikkialla ja kaikensäätyisiltä yhteiskunnan jäseniltä saisi hän kuulla samaa valitusta, että yhteisen hyvän harrastus on sammunut, että toimintahalu on nukkunut, että on niin vähän, tuskin ollenkaan kansalaisia, jotka tahtoisivat toimittaa jotain muutakin, kuin mitä kuuluu jokapäiväisen leivän hankkimiseen, ja että sekin joka on vastaisen toimeentulonsa turvannut ja koonnut säästöjä jälkeläisilleenkin, ei astu askeltakaan jokapäiväisen polun ulkopuolelle.

"Mnemosynestä", 1821

Miten hyvin tämä Isien ääni -kirjasta otettu lainaus päteekään vielä tänä päivänäkin. Itsekkyys ja omahyväinen toiminta leimaa yrityskulttuuria niin ulkomailla kuin Suomessakin. Epäsuotuisammassa asemassa olevan riistämistä jatketaan, eikä yhteiskunnan yhteiseksi kehittämiseksi nähdä vaivaa nimeksikään. Miten hienoa olisikin, jos suomalaiset, kuten menneiden vuosikymmenten japanilaiset ikään, voisivat vielä puhaltaa yhteen hiileen jonkin yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Aiemmin on syntynyt käsitteitä kuten suomalainen muotoilu tai suomalainen innovointi. Millaisia käsitteitä suomalaisuus herättää tulevaisuudessa?

Taidekuviot valloittavat seinäsi

Erilaiset seinille tehtävät pop-taidemaiset kuviot ovat viimeisen vuoden aikana nousseet esille sisustuslehdissä ja verkossa. Löytyy suurta barokkikuviota, abstrakteja kuvioita, kasvokuvia, eikä rajana ole oikeastaan kuin mielikuvitus.

Mitä mieltä te olette näistä seinäkuvioista? Voisitteko harkita omaan kotiinne jotakin abstraktia tai näköiskuvaa? Mihin huoneeseen sijoittaisitte kuvan ja minkäkokoisena? Olisiko kuvassa jokin oma aihe vai kelpaisiko kaupasta löytyvät yleiset aiheet?

Itse voisin kuvitella jotakin todella suurta abstraktia kuviota esimerkiksi olohuoneen yhdelle seinälle. En kuitenkaan käyttäisi välttämättä mustaa kuviota valkoisella kuten kuvassa vaan kenties jotakin jännittävää väriyhdistelmää. Sininen tai beige kuvio ruskealla seinällä voisivat olla silmälle mieluisia vaihtoehtoja. Aiheena voisi olla jokun barokkikuvion tapainen ylellinen ja monimuotoinen, sekä mielenkiintoinen kuvio. Kertokaahan kuitenkin tekin ajatuksenne näistä kuvioista. Joitakin vinkkejä saa Muurwerkin kuvasivulta.

Lähteet
Muurwerk via The Style files

Muutoksen tuulia

Kartanon isännän elämässä on alkamassa uusi jännittävä aiakausi. Muutto oman pihan omaavaan rivitaloasuntoon on edessä vajaan kuukauden päästä ja jo tässä kuussa opintojen loppumetrit häämöttävät työharjoittelun alkaessa paikallisessa monimediayrityksessä.

Jatkossa blogista saattaa siis löytyä myös pihanhoitoon liittyvää asiaa kun aihe käy henkilökohtaisemmaksi. Muutto kerrostalosta rivitaloon ja pois Tampereen ydinkeskustasta on jo nyt herättänyt paljon mietteitä. Muutto on kuin seikkailu ja tunne on kutkuttava. Uudessa asunnossa on omat hyvät ja huonot puolensa. 80 neliötä on jaettu melko sekavasti, tehden asunnosta mielenkiintoisen ja haasteellisen sisustettavan. Seinillä olevat edellisen omistajan asentamat tapetit eivät miellytä, wc ja kylpyhuonetilojen muovimatot ovat huonossa kunnossa ja vaativat vaihtoa, piha on melko hoitamattoman oloinen ja sauna erikoisenmuotoinen. Paljon on siis tekemistä asunnon viihtyvyyden parantamiseksi.

Myös muutto pois keskustasta tuo uudenlaisia haasteita arkipäivään, kun matka tulevalle työpaikallekin kasvaa kilometristä yli kymmeneen kilometriin. Edessä on vähintäänkin polkupyörän osto ja joukkoliikenteen matkakortin hankinta. Uusi asuinalue on kuitenkin onneksi todella viihtyisä ja sijaitsee luonnon keskellä joten ulkoilumahdollisuudet paranevat kilpaa hengitysilman laadun kanssa. Jo siinä vaiheessa kun kävin katsomassa asuntoa oli metsäisen raittiin ilman työntyminen keuhkoihin yksi suuri plussa muuttopäätöstä mietittäessä.

Kartano blogikin on jo ylittänyt 100 postauksen rajansa jonkun aikaa sitten ja lukijamäärä on ollut mukavassa nosteessa etenkin kesän loppupuolella. Päivittäisiä sivulatauksia kertyy jo yli 40, joka on mielestäni varsin mukavasti. Toivottavasti viihdytte blogin parissa jatkossakin ja toivon myös, että edes murto-osa tästä muuton ja elämäntilanteen muutoksen tuomasta jännittävästä tunteesta välittyisi teillekin asti.

Bloggaamalla rikkaaksi?

Lauantain Helsingin Sanomat kirjoittaa bloggaamisen taloudellisesta puolesta otsikolla "Blogikirjoittelu ei elätä Suomessa". Artikkelissa luodaan katsaus suosittujen suomalaisblogien suhtautumiseen blogien ohessa olevaan verkkomainontaan. Yleiskuvaksi jää, että mainosten esittäminen blogien yhteydessä on Suomessa varsin marginaalista ja tähän on helppo yhtyä. Suomen kokoisella kielialueella suomeksi bloggaava tulee aniharvoin tavoittaneeksi sellaista lukijamäärää, joka pelkästään mainoksia napsauttelemalla nostaisi bloggaajaa ryysyistä rikkauksiin ainakaan aivan hetkessä.

Itse olen nyt muutaman kuukauden ajan pitänyt Googlen AdSense -mainosbanneria blogini yhteydessä kokeilun vuoksi. Rahallinen tulos on todella minimaalinen, mutta kertymää on mielenkiintoista seurata. Samalla AdSense pitää kirjaa sivun kävijämääristä, joten erillistä kävijälaskuria ei tarvitse asentaa. Mainosbannerin ulkoasunkin voi varsin vapaasti muokata haluamakseen ja toivonkin, että nykyinen hillitty ulkoasu ei pomppaa tarpeettomasti lukijoiden silmille blogin reunalta.

Mikäli blogillaan aikoo toden teolla rikastua ja päivittäiset kävijämäärät ovat jo 2000 pinnassa, on mainosbannereiden myynti suoraan yrityksille kannattavin vaihtoehto. Erilaiset sisältöön osaksi kirjoitetut mainokset ovat yksi vaihtoehto, mutta tekee blogista äkkiä läpinäkyvää mainospuhetta varsinaisen asiasisällön jäädessä taka-alalle. Ohjenuorana voisi pitää myös, että mikäli blogi käsittelee pääasiassa kuluttamista ja/tai kulutustuotteita, mainostaminen voi olla hyväkin ratkaisu. Yleisille mielipideblogeille, päiväkirjoille ja etenkin poliittisille ja kansalaisaktivisimia suosiville blogeille mainostaminen taas todennäköisesti tekee enemmän hallaa kuin hyötyä. Mieti aina ensin oman blogisi yleistä linjaa ja sitä, sopiiko kaupallinen tiedottaminen asiayhteyteen ennen kuin syöksyt suinpäin mainostajien puheille.

Elän täällä, siis sisustan

Tämänpäiväisessä Aamulehdessä pisti silmään Edith Aholan kolumni, jossa käsitellään kodin sisustamista otsikolla "Sisustan, siis elän". Aholalla sisustaminen ei selvästi kuulu harrastuksiin, sillä tekstinsä mukaan hän on ollut migreenin partaalla valitessaan värejä sadan värilastun kokoelmasta. Suurena murheena on ollut myös värilastujen väriyhdistelmät.

Ennen riitti, että värilastut ovat paitsi pieniä, mutta myös erivärisiä, kuin maalit todellisuudessa ovat. Edellisen lisäksi nykyremontoijaa hermostuttaa uusi vitsaus: maalitehtaiden värisommittelijat ovat valinneet sisustustikkuihin eriskummallisia värejä, jotka missään nimessä eivät soinnu toisiinsa.

Tällaista väriyhdistelmää edustaa hiekanruskea, fuksia ja persikka. Suosittelen myös oman maun käyttämistä kodin värimaailmaa valitessa, sillä mikäli valmiit, yleensä harmonisiin värikarttoihin perustuvat yhdistelmät eivät miellytä, voi värit valita myös sekaisin ja koostamalla omia väriyhdistelmiä. Ketään ei pakoteta orjallisesti tottelemaan näitä valmiita ehdotelmia. Ja kyllä, hiekanruskea, fuksia ja persikka sopivat yhteen, mutta pakko ei näitäkään ole yhdistää jos tulos raastaa sielua.

Siinä missä miehet eivät muista tai erota, onko äijäkaverin olohuone vintagea vai retroa, naiset pistävät merkille ainakin sen, ovatko ystävättären lehtikorin Avotakat tuoreita vai vuodelta 1995. Tupaantuliaisten jälkeen ystävättäret puivat tekstareitse illan emännän makaaberia tapaa yhdistää kylmät ja lämpimät värisävyt toisiinsa. Vastaavassa tilanteessa miehet muistelisivat ainoastaan kylmien ja lämpimien ruokalajien runsasta tarjontaa.

Aholan sukupuolia erotteleva jakaantuminen on peräisin viime vuosisadalta, jolloin miehiä ei kannustettu mukaan "tyttöjen leikkeihin" televisiosarjojen kuten Innon ja Sillä silmällä avulla. Nykyään monet tuntemani 20-30 -vuotiaat miehet panostavat kotinsa sisustukseen, joskus jopa enemmän ja tarkemmin kuin saman ikäluokan naiset. Aihetta löytyy pidempäänkin blogimerkintään siitä, miten kodista on tullut asujalleenkin vain vierailun kohde erilaisten aktiviteettien ja töiden ynnä opiskelun pitäessä asukkaan kodin ulkopuolella. Tällöin kodista tehdään omannäköinen ja korostetusti omaa itseä rauhoittavia tai innostavia elementtejä sisältävä pysähdyspaikka, jokin jossa voi olla omaa esteettistä käsitystä mukailevassa tilassa rauhassa maailman melskeeltä.

Olen pitänyt Edith Aholan kolumneista aiemmin ja pidin tästäkin, vaikka en samaa mieltä olekaan päivän aiheesta. Mielestäni sisustaminen on hieno harrastus jossa yhdistyy niin äärimmäinen henkilökohtaisuus kodin muodossa, kuin laaja sosiaalinen kanssakäynti ja yhteisölliyys erilaisten esteettisten ratkaisujen vertailussa. Kodin sisustus on 2000-luvun kantaaottavaa taidetta.

Turvaa juhannusliikenteeseen

Juhannusliikenne on taas vilkkaimmillaan tänään ja huomenna. Tässä muutama asia ruuhkissa selviytymiseksi ja muutenkin liikenteessä huomioon otettavaksi.

Uudet autot
Turvallisuus on autoissa kohentunut huomattavasti viimeisen 20 vuoden aikana, jolloin autoissa on yleistynyt kehittyneet turvarakenteet, turvatyynyt, sekä erilaiset ajonhallintajärjestelmät luistonestosta lukkiutumattomiin jarruihin. Toisaalta samaan aikaan uusien autojen kolarimäärät ovat kasvaneet suhteessa entiseen, sillä kuljettajat tuudittautuvat usein liikaa turvallisuudentunteeseen, kun auto kulkee kuin kiskoilla, eikä mainoksessakaan törmäystestinukeille käynyt ollenkaan niin huonosti, etteikö auto olisi viittä tähteään turvatestissä ansainnut. Kun autoa ei enää tarvitse varsinaisesti ajamalla ajaa, kuljettaja turtuu ja asettuu entistä enemmän matkustajan rooliin. Äkkitilanteessa tästä olotilasta herääminen ja reagointi on hitaampaa kuin ajettavuudeltaan vaativammalla vanhalla autolla. Älkää hyvät uuden auton omistajat kuvitelko ajavanne enkelten siivellä, sillä seuraukset voivat olla tuhoisat. Etenkin sen vastaantulijan kannalta, jonka vanhan ja turvatyynyttömän auton nokkaan te törmäätte unen hiipiessä silmään.

Nopeusrajoitukset
Modernin helpon ajettavuuden lisäksi kuljettajaa turruttaa myös 1970-luvulta peräisin olevat nopeusrajoitukset, joita on useilla teillä vieläpä laskettu viime vuosina. Hitaassa nopeudessa kuljettajalta vaaditaan entistä vähemmän keskittymistä ajamiseen ja hitaasti ikkunoissa liukuva metsämaisema saa jopa yönsä hyvin nukkuneen kuljettajan silmät painumaan helposti umpeen ajon aikana. Perinteiset tekniikat ikkuna auki ajamisesta pieneen ratin heilutteluun ovat entistä tarpeellisempia hereilläpysymiseksi etenkin pitkillä matkoilla. Ylinopeuteen ei silti tule sortua. Autoradiokin kannattaa kääntää Ylen ykköseltä tai Groovelta vaikka YleX:lle tai Novalle pitkien matkojen ajaksi. Rokki soimaan ja mieli virkeäksi.

Ali- ja ylinopeus
Kaahaajia kritisoidaan aina, eikä suotta. Ylinopeus on selvästi laissa kielletty, oli tie sitten kuinka tuttu tahansa ja auto kuinka hyvä ajettava tahansa. Ylinopeutta ajavat tekevät usein turhia ja typeriäkin ohituksia vaarallisissa paikoissa. Toisaalta alinopeutta ajavia kuljettajia ei sakoteta, ei edes kritisoida julkisesti juurikaan. Kuitenkin voidaan miettiä, kummat oikeasti aiheuttavat liikenteessä enemmän ohitustilanteita, ali- vai ylinopeutta ajavat. Jotta liikenne pysyisi sujuvana, joutuu alinopeutta ajavan ohittamaan varmasti useampi auto kuin mitä ylinopeutta ajava ohittaa. Lisäksi ylinopeutta ajava ottaa pääsääntöisesti riskin itse, joutuessaan ajamaan vastaantulijoiden kaistalla tiuhaan. Alinopeutta ajava pakottaa käytöksellään monet, kokemattomatkin ohittajat vastaantulevien kaistalle, jolloin sivullisille aiheutuvien vahinkojen todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Älkää siis madelko liikenteessä vaan kunnioittakaa nopeusrajoitusta mikäli säätila sallii (tavallista vesisadetta ei lasketa huonoksi sääksi). Mikäli nopeusrajoitus tuntuu liian suurelta, kannattaa valita ajoreitti siten, että saa rauhassa ajella pienempiä sivuteitä, jossa ei ole muiden tiellä, eikä joudu itse ajamaan pelottavan suurta nopeutta.

Turvaväli
Jätä aina selvä turvaväli edellä ajavaan. Puskurissa kiinni roikkuminen ei ole taloudellinen ajotapa, minkä lisäksi tällainen toiminta raastaa molempien autojen kuljettajien hermot hajalle. Etenkin ABS-jarrullisten autojen kuljettajat jättäkää turvaväli, sillä edessä ajavan vanhemman auton jarrut lyövät hätäjarrutuksessa pyörät lukkoon, jolloin auton pysähtyvyys on huomattavasti nopeampi kuin lukkiutumattomien jarrujen kanssa. Lukkiutumattomien jarrujen tarkoitus on pitää auto hallittavissa hätätilanteessa, mutta mitä apua tästä on kun turvaväliä on 10 metriä, jolloin olet jo edelläajavan peräkontissa ennenkuin edes tajuat tämän tehneen hätäjarrutuksen? Takana tuleville ei kannata yrittää opettaa turvavälin pitämistä painelemalla jarrupoljinta huvikseen. Myöskään äkkinäinen kiihdyttely harvoin auttaa tilanteeseen.

Jousta ja anna muiden riehua
Ole rauhallinen kuin James Bond ja anna muiden riehua liikenteessä. Älä sorru sikailemaan, kyllä sinä perille ehdit ilman turhaa törttöilyäkin. Ole joustava, liiku letkan mukana, äläkä tee turhia ohituksia, mutta pidä huoli siitä, ettet myöskään vedä itse letkaa takanasi alle nopeusrajoituksen. Jätä tilaa eteen ja taakse, sekä anna hurjastelijoille tietä väistämällä oikeaan reunaan. Pidä mieli virkeänä ajon aikana. Kuumana päivänä juo paljon aivoja virkistävää vettä, kuuntele kerrankin musiikkia kovalla tai laula itse mielisävelmiäsi muiden matkustajien kiusaksi. Älä luota liikaa autoosi, ei autosikaan luota sinuun.

Toivotan kaikille Kartanon lukijoille virkistävää juhannusta ja turvallista ajomatkaa!

Älä usko mitä tahansa

Alkukesästä Tampereen keskustassa kävelylenkillä ollessani tulin mukavantuntuisen Krishna-liikkeen jäsenen pysäyttämäksi. Mies kauppasi kahden sorttisia kirjoja kävelykadulla ja mielenkiintoisen keskustelutuokion päätteeksi päätin ostaa pienemmän kirjoista, "Kuningatar Kuntin opetukset", kirjoittanut Sri Srimad A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada. Olen aiemmin jo tutustunut hindulaisuuteen Bhagavad Gitaa lukemalla, joka olikin varsin mielenkiintoinen teos. Selvennykseksi lukijoille, että olen itse ateisti, mutta jossain määrin kiinnostunut eri uskonnoista ja niiden opetuksista. On ihan hyvä pitää mieli avoinna ajatuksille ja koen itse ymmärtäneeni paljon enemmän maailman nykytilanteesta tutustuttani hieman eri uskonnollisten ryhmien historiaan ja pyhiin kirjoituksiin.

Kuningatar Kuntin opetukset on kuitenkin kirjana paikoin käsittämätön. Röyhkeä ja törkeä jopa. Aiheesta kiinnostuneita, jotka eivät ole elämäänsä vielä Krishnalle esitetään kirjassa moukiksi ja ties miksi. Välillä tulee suorastaan olo, että minua loukataan henkilökohtaisesti koska ajattelen eri tavalla. Seuraavassa yksi melko pöyristyttävä ote kirjasta:

Epätoivoisen ja hädissään olevan ihmisen on helppo lausua Herran pyhä nimi vilpittömästi, mutta aineellisen hyvinvoinnin keskellä on vaikeata olla yhtä vakavissaan. Aineellisen menestyksen ylpistämä ihminen saattaa lausua Herran pyhän nimen silloin tällöin, mutta hän ei kykene siihen aidosti. Seuraavat neljä aineellisen kehityksen periaatetta haittaavat henkistä edistystä: (1) ylhäinen syntyperä (2) rikkaus (3) korkea koulutus (4) ja viehättävä kauneus.

Miten ihmeessä korkea koulutus on aineellisen kehityksen periaate? Ymmärrän kyllä, että korkea koulutus on yksi suuri saatana minkä tahansa uskonnon kiihkeille edustajille, sillä yleensä koulutuksen myötä ihmisen maailmankuva aukeaa ja yksilö osaa tarkastella myös uskonnollisia tekstejä kriittisesti. Tämähän tietysti johtaa siihen, että enää eivät ihmiset usko mitä tahansa puppua aivan sinisilmäisinä. Ylhäinen syntyperä vaikuttaa myös hieman Stalinistiselta katsantokannalta, sillä lopulta, moniko meistä voi vaikuttaa itse siihen, millaiseen sukuun syntyy? Rikkauden vaikutuksenkin kyseenalaistan, sillä rikkaus ei ole pelkästään konkreettista vaurautta ja vaikka asia näin ajateltaisiin, eikö ole myös oleellista se, miten rikkaudellaan voi auttaa muuta maailmaa. Ekologinen kuluttaminen ja hyväntekeväisyys ovat siis lähtökohtaisesti huonoja asioita, sillä niiden alkuunpanemiseksi tarvitaan rikkautta (ainakin jossain määrin).

Viehättävä kauneus on jo oma lukunsa. Jos nyt syntyperänsä voikin vielä kieltää, miten voi vaikuttaa geeneihinsä vai pitääkö kauniiden ihmisten rumentaa itsensä, jotta olisivat uskonnon arvoisia? Todella häiritseviä ajatuksia sotkettu muuten kohtalaisen hyvähenkiseen ja idealtaan terveeseen alkuperäisuskontoon.

Suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista näihin erilaisiin Krishna-liikkeen kirjoihinkin, mutta älkää nielkö purematta kaikkea mitä niissä sanotaan. Sama pätee niin koraaniin, raamattuun kuin muihinkin niinsanotusti pyhiin teksteihin. Usein nämä tekstit ovat kirjoittajansa tulkitsemia, eivät objektiivisia totuuksia. Lisäksi erilaiset säännöt ja uskon sanelemat määräykset ovat viitteellisiä, eikä niitä koskaan tulisi mielestäni seurata kritiikittömästi ilman maalaisjärjen vahvaa läsnäoloa.

Miesparkki

Lempäälä kruunattiin taannoin Suomen luovimmaksi kunnaksi. Tämä hieno titteli napsahti entiselle kotikunnalleni siitä todella luovasta keksinnöstä, että pitäjän halki kulkee Tampere-Helsinki-välinen kolmostie ja sen varteen voisi pystyttää kauppakeskuksen. Melko luovaa siis ja vaati epäilemättä melkoisesti brainstormausta moisen keksiminen. Näin siis syntyi Ideapark, joka on kyllä vallan mainio kauppakeskittymä, sillä enää ei tarvitse autoilla ympäri Tampereen reunoja etsimässä erilaisia kauppoja, nyt pääsee vähemmällä bensalla ja saastemäärällä keskustasta 15 minuutissa Ideaparkiin, jossa on kaikki. Kävin tänään Helsingin keskustassa ja totesin, että on senkin pitäjän hienous haihtunut kun samat liikkeet on nykyään isompana myös kotikaupungin reunalla.

Nyt Ideaparkin alullepanija, Toivo Sukari on rakentamassa uutta retail park Areenaa aivan Ideaparkin viereen. Tulossa on kahdeksan hehtaarin kokoinen "miesten maailma". Tämä tarkoittaa käytännössä Suomen suurinta vaihtoautohallia (1,5 hehtaaria), sekä muita auto-, rauta-, sisustus- ja vapaa-ajan kauppoja. Tarkoitus on ilmeisesti heittää hameväki Ideaparkiin ja painua itse hivelemään konepeltejä naapuritontille. Mikäpä siinä, sitä parempi mitä enemmän Ideaparkin ympäristöön liiketilaa syntyy, sillä tämä vähentää vieläkin vähemmän Tampereen kehäteillä seikkailua nyt myös uutta tai käytettyä autoa etsivien osalta.

Retail park Areenan rakennustyöt alkavat suunnitelman mukaan 2008 ja rakennus olisi valmis jo vuonna 2009. Edelleen työn alla on Ideaparkin yhteyteen tuleva hiihtoputki, maauimala sekä tornihotelli. On pakko nostaa hattua Sukarille, sillä miehellä on selvästi vahva visio tekemisistään eikä röyhkeyttä suuren mittakaavan projektien läpiviemiseksi tunnu puuttuvan. On myös mahtavaa nähdä oman lähiseudun kaupallinen kehittyminen ja vetovoiman kasvu. Myös Ikea avataan vuonna 2009 vain 10 minuutin ajomatkan päähän Ideaparkista, joten kasvu ei rajoitu pelkästään yhteen metsäpalstaan.

Lähteet
Aamulehti, keskiviikko 13. kesäkuuta 2007

Pakkauksista muualla puhuttua

Sattumoisin myös toisaalla on satuttu pohtimaan tuotepakkausten maailmaa. Tommipommi 2 -blogissa käsiteltiin jo viime perjantaina pakkaustaidetta. Kirjoittaja nauttii pakkausten ulkoasun katselusta ja miksikäs ei, kun perustelut ovat hyvät.

Joka tapauksessa pakkausten esteettinen maailma on jotenkin terveempi kuin niinsanottu taidemaailma. Varmaan siksi, ettei sen instituutiona tarvitse pyydellä keneltäkään anteeksi olemassaoloaan.

Lähteet
Tommipommi 2 via Kulutusjuhla

Junaradasta luontopoluksi

New Yorkin Manhattaniin rakennettiin 1930-luvulla yli kaksi kilometriä korotetulle "sillalle" junarataa, joka jäi kuitenkin vuonna 1980 lopullisesti käyttämättä tavaraliikenteen loputtua radalla. Viimeiset 27 vuotta tämä radanpätkä on ollut huoltamatta ja ylläpitämättä keskellä kaupunkia.

Lähistön asukkaat ovat vuonna 2004 perustaneet Friends of the High Line nimisen yhdistyksen, joka ajaa radan uudelleenkäyttöönottoa puistoalueena, ikään kuin luontopolkuna maanpinnan yläpuolella. Yhdistyksen sivuilla on mielenkiintoisia valokuvia radan nykyisestä kunnosta, sekä tarkkaan mietityn näköisiä suunnitelmia siitä, miten rata saadaan muutettua asukkaiden yhteiseksi luontopoluksi.

Lähteet
Friends of the High Line via Apartment Therapy - New York
High Line (New York City), Wikipedia

Toimesta tuumaan

Melko hurjalta kuulostavat ajatukset Talouslehden artikkelissa, joka käsittelee valtiovarainministeriön vuoden 2007 talouspoliittista strategiaa etenkin ilmastopoliittisten päätösten osalta. Euroopan Unionissa ei ilmeisesti ole aivan kaikki jauhot pussissa kun ilmastokysymyksistä keskustellaan. Suomeen ehdotetaan uutta sellutehdasta, jonka jätelientä polttamalla syntyisi uusiutuvasta luonnonvarasta energiaa. Logiikka loppuu lyhyeen.

Mikäli EU:n tavoite, eli 20% vähennys kasvihuonepäästöissä toteutuu, tulee valtiovarainministeriön mukaan Suomesta katoamaan vuoteen 2020 mennessä 40.000 työpaikkaa energiantuotannon, sekä metalli- ja metsäteollisuuden aloilta. Nyt pitäisi toteuttaa jälleen vahvalla kädellä suurta linjausta, jonka myötä Suomesta on tulossa innovaatio ja IPR-maa teollisen maan raunioille. Jälleen kaivataan kotimaista osaamista juurikin energiantuotannon alalla, jossa erilaiset henkilökohtaiset energiantuottamistavat ovat maailmalla yleistymään päin. On kotipihaan asennettavaa tuulivoimalaa ja kattoon kiinnitettävää aurinkovoimalaa. Missä ovat kotimaiset massamarkkinoille suunnatut henkilökohtaiset energiantuotantoratkaisut? Uskon, että tuosta 40.000 työpaikasta voitaisiin melkoinen osa siirtää tällaisten tuotteiden kehitys-, jälleenmyynti- ja asennustehtäviin.

Suomessa on aika käyttää aivoja lihasten sijaan. Oma teesini on korkeateknologinen osaaminen, tuotannon hallinta ja asiakaspalvelu. Kotimaisten tuotteiden suunnitteluun ja kehittämiseen pitäisi panostaa huomattavasti aikaisempaa enemmän ja siirtää kallis tuotantovaihe sinne, jossa se osataan tehdä sopuisaan hintaan. Väistämättä Suomi ajautuu tilanteeseen, jossa vain erikoistuotteet kannattaa valmistaa oman maan kamaralla. Asiakkaalle räätälöidyt tavarat, sekä pientuotanto säilyy Suomessa. Suurten tehtaiden ja tuotantolaitosten aika alkaa kuitenkin olla ohi ja liukuhihnat korvautuvat kovaa vauhtia toimistotuoleilla. Yhtä nopeasti hikinen voimatyö tulee muuttumaan yhä enemmän Lego-palikoiden voimalla pyöriväksi brainstormingtyöksi.

Euroviisut ohi

Euroviisut menivät edellisvuoden todellisuusvääristymää lukuunottamatta perinteiseen tyyliin Suomen sijoituksen ollessa lopulta 17., mutta jopa Ruotsi ja tylsä The Ark jäivät jälkeen, sijalle 18. Irlannille tämä vuosi oli Euroviisuhistoriansa huonoin, sillä he keräsivät vain 5 pistettä koko kilpailussa ja jäivät viimeiseksi. Mielenkiintoista on huomata myös, että BIG4-blokin maat, eli rahottajamaina aina suoraan finaaliin pääsevät Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa olivat kaikki aivan häntäpäässä, Suomen perässä, pistesaldoillaan.

Kilpailun voitti Serbian Marija Serifovic kappaleellaan "Molitva". Viisuvalvojaisissa Tampereen YO-talolla ei oltu montaa mieltä laulajan ulkonäöstä, mutta eivätpä nämä missikilpailut olekaan. Toiseksi asti ylsi erittäin traaginen (ei, ei tragikoominen) Ukrainan huumoriviisu "Dancing Lasha Tumbai", jonka esitti foliopukuiset pienet tähtihatut, joiden kärjessä ilmeisesti kotimaassaan tunnettu drag-artisti Verka Serduchka, oikealta nimeltään Andrei Danilko. Esitys oli huono.

Itse kilpailun järjestäminen sujui kaikista aiemmista budjettiongelmista huolimatta hienosti ja olikin yksi Euroviisujen historian hienoimmista niin elävine lavasteineen, kuin loistavine väliaikaesityksineenkin. Juontajapari Jaana Pelkonen ja Mikko Leppilampi toimivat hyvin yksiin, joskaan koomikko Krisse Salmisen käyttöä takahuoneessa en aivan ymmärtänyt. Kyllä ensi vuonna on Serbialla kova työ yltää vastaavaan tasoon viisuja järjestäessään.

Lisäys:
"Me olemme maailman paras bändi riippumatta jostain paskakilpailusta", Ola Salo puuskahti tiedotustilaisuudessa Aftonbladet-lehden mukaan [via Helsingin Sanomat]. Ei sinänsä, totta ruotsalaiset silti puhuvat kun itkevät naapuriäänestystä (itsekin tosin antoivat Suomelle 12 pistettä). Itä-Euroopan uudet Mikä-mikä-maat ovat siinämäärin kavereita keskenään, että voiton saaminen Länsi-Euroopan puolelle vaatii jo todella hyvän esityksen. Euroviisujen pistejärjestelmä kaipaa kipeästi uudistusta.