Säästä rahaa - ole oma parturisi

Nyt seuraa säästövinkki. Vuoden 2005 jälkeen olen käynyt parturissa vain kerran, päivä ennen häitä. Muutoin olen oppinut opiskeluaikojen pakollisen säästöbudjetin myötä hoitamaan parturoinnin korkeimman omakätisesti kotona. Tulos ei aina ole mallikatalogitasoa, mutta tähän päivään mennessä kukaan ei ole ainakaan kehdannut huomauttaa hiustyylistä mitään.

Paljonko voit säästää?

Lasketaanpa viimeisen 10 vuoden aikana parturointiin käytetyt varat. Ensimmäinen 24,90 € maksanut BaByliss-kotiparturikone kesti viime kesään asti, jolloin hankin nykyisen Philips HC5440 -kotiparturisetin hintaan 35 €. Sähköä akkulaitteet vievät varsin pihisti, joten sitä en laske nyt tähän edes mukaan. Mukaan lukien tuo häiden vuoksi M Roomissa otettu 30 euron hiustenleikkuun, viimeisen 10 vuoden aikana rahaa parturointiin on siis kulunut 89,90 €. Tämä tarkoittaa 0,75 euron kuukausittaista panostusta.

Mikäli olisin käynyt aiempaan tapaani kerran kuukaudessa erittäin edullisessa 20 € hiustenleikkuudessa, olisin käyttänyt päälakeeni rahaa viimeisen 10 vuoden aikana 2400 €. M Roomin Silver-jäsenyydellä rahaa olisi samassa ajassa kulunut 3500 €. Rahallinen säästö on siis aikaa myöden huomattava.

Miten aloittaa?

Tarvitset seuraavat tarvikkeet sujuvaan kotiparturointiin.

• Kotiparturikone
• Sakset viimeistelyyn
• Kiinteä seinäpeili tai peilikaappi
• Kädessä pidettävä isohko peili niskan viimeistelyyn
• Imuri hiustenkeruuseen

Parturikoneessa tärkeää on löytää tukevarakenteinen laite, jossa on mielellään yksi säädettävä leikkuupää. Säätövaralla on suuri merkitys sen suhteen, millaisen hiusmallin haluaa. Uudemmassa koneessani pisin leikkuumitta on vain 24 mm, joka on hitusen vähäisesti omaan makuuni. Toki, joka toisella leikkuukerralla on mahdollista siistiä vain sivut, jolloin saa pienellä odottelulla aikaan myös korkeamman hiusmallin.

Miten leikata?

Tapoja leikata omaa kuontaloa on varmasti yhtä monta kuin leikkaajia. On kuitenkin tärkeää, että hiukset ovat puhtaat leikkauksen alkaessa. Muotoilutuotteet tarttuvat hiuksista parturikoneeseen ja tukkivat terät. 

Itse aloitan leikkuun aina päälaelta suurimmalla leikkuumitalla. Kun kaikki yli maksimileikkuumitan olevat hiukset on lyhennetty, jatkan niskasta ja ohimoilta 6-8 mm leikkuumitalla. Tämän jälkeen yksinkertaisesti käytän väliasetuksia tehdäkseni pidemmän päälaella olevan tukan tasaisesti lyheneväksi alaspäin. Väliasetuksina käytän yleensä 10, 13, 15, 18 ja 20 mm asetuksia. Näillä saa yleensä riittävän tasaisen muodon pitkän ja lyhyen osan välille. Niskan alaosasta lyhennän hiukset vielä 5 milliin.

Sivut ja päälaen hiukset saa helposti muotoon seinäpeilin edessä leikkaamalla. Kädessä pidettävän peilin ja seinäpeilin avulla pystyy puolestaan näkemään niskan alueen varsin hyvin. Päätä kannattaa käännellä peilien välissä hitaasti ja katsoa leikkuun ääriviivaa erilaisten kohoumien ja kuoppien löytämiseksi ja tasoittamiseksi.

Viimeistely

Lopuksi korvien ympärystät ja yksittäiset pitkäksi jääneet hiukset voi leikata hiustenleikkuuseen tarkoitetuilla ohuilla saksilla. Tämän jälkeen on hyvä imuroida irtohiukset lattialta ja tasoilta sekä omilta olkapäiltä. Oikein näppärä leikkaaja voi askarrella vaikka jätesäkistä itselleen suojuksen, jottei hiukset jää vaatteisiin. Lopuksi kannattaa käydä suihkussa ja pestä hiukset vielä huolellisesti. Samalla voi tunnustella etenkin päälaen takaosan ja niskan yläosan alueelta hiusten pituutta kaksin käsin, sormilla ikään kuin saksiliikettä tekemällä. Näin saa tuntuman siitä, ovatko hiukset yhtä pitkät vasemmalla ja oikealla sivulla.

Karkeasti näin voit sinäkin säästää vähintään 230 € vuodessa.

Keittiö uusiksi edullisesti

Keittiöremontin valmistumisesta on ehtinyt vierähtää jo reilu vuosi aikaa, mutta nyt on vihdoin aikaa esitellä pintaremontoitu kodin sydämemme. Keittiössä oli aluksi kirsikanväriset kaapinovet, täysteräksinen yhden altaan tiskipöytä, sekä nykyisen astianpesukoneen paikalla korkea kiinteä kaappi. Pitkähkön pohdinnan jälkeen päädyin ovien vaihtamisen sijaan maalaamaan nykyiset, uusimaan vetimet ja työtasot, tiskialtaan sekä hanan. Lisäksi päätin purkaa korkean kaapin keittiön oven ja tiskitason väliltä sekä jatkaa työtasoa pidemmäksi ja sijoittaa kaapin kohdalle astianpesukoneen, jollaista asunnossa ei aiemmin ollut.

Pintojen vaalennus maalilla ja laminaatilla

Projekti lähti liikkeelle kuitenkin katon maalaamisesta valkoiseksi, vanha väri kun oli harmaantunut jo jonkin verran etenkin seinien vierustoilta. Tämän jälkeen korjasin repsottavat yläsokkelit sekä maustekaapin takana kiemurrelleen liesituulettimen poistoilmaletkun. Ovet hiottiin ja maalattiin kiiltävällä valkoisella lateksimaalilla. Lisäksi päälle levitettiin vielä kiiltoa lisäämään kirkas lakka. Jälkeenpäin ajateltuna hiomisvaiheen ja lakkauksen olisi voinut jättää pois ja tyytyä pelkkään maalipesulla ovien käsittelyyn sekä maalin antamaan kiiltoon.

Vanhat kaappirungot pidettiin ennallaan, mutta maalattiin sisältä kiiltävän valkoisiksi. Myös vanhat saranat siltä osin kun ne olivat vielä käyttökelpoisia, puhdistettiin ja kiinnitettiin takaisin huollettuihin runkoihin. Pikanttina yksityiskohtana jääkaapin tausta maalattiin raikkaan turkoosiksi, ikään kuin kylmäkalusteen paikan merkiksi. Yleisilmettä terästettiin vielä hormin kivijäljitelmätapetilla.

Lattiassa olleen muovimaton päälle asensin ensin askelääniä vaimentavan aluskatteen ja vaalean, mäntypuukuvioisen, erittäin kestävän Balterio-laminaatin.

Kunnolla tilaa astianpesulle

Työtasoiksi valikoituivat tummat puukuvioiset laminaattitasot, jotka antavat kontrastillaan ryhtiä muuten vaaleaan kokonaisuuteen. Tiskipöydän koosta ei tingitty, altaita on entisen yhden sijaan kaksi, jonka lisäksi kokonaisuuteen kuuluu isohko valutustaso. Tiskialtaiden yläpuolella oleva astiankuivauskaappi kunnostettiin hiomalla ja maalaamalla sekä uusilla ritilätasoilla.

Keittiöhana on FM Mattsonin 9000E III, jossa on vedensäästötoiminto ja pehmeästi sulkeutuva keraaminen säätökasetti sekä pesukoneliitäntä. Hoover-astianpesukone valikoitui hiljaisen käyntiäänensä perusteella ja totta tosiaan, pesusyklin aikana suurin kuuluva ääni on vain laimea veden loiske koneen sisällä.

Pala sieltä, toinen täältä

Remontti oli melko suuritöinen ilman ulkopuolista apua, mutta toisaalta budjetti pysyi hyvin hallinnassa, koko uudistuksen suurimmat menoerät syntyivät laminaattilattian ja maalien hinnasta. Mieleistemme osasten löytäminen vaati hieman kiertelyä eri liikkeissä. Maalit, laminaatti, allashana ja kuviotapetti ovat Kodin Terrasta. Tiskiallas, ovien vetimet, kattovalaisin ja Morum-matto ovat Ikeasta, pienet kodinkoneet, verhot ja tabletit Prismasta. Hoover-astianpesukone löytyi Gigantista. Keittiön lasipöytä ja tuolit tulivat mutkien kautta Finnlandiasta ja näyttävä lasinen seinäkello Sokoksesta.

Miniasunto kaupungin sydämessä

Suomessakin on totuttu opiskelijapiirien ulkopuolella elämään leveästi yhä suuremmissa ja suuremmissa asunnoissa. Siinä missä kaksioon mahtui vielä 40-luvulla kokonainen suurperhe asumaan, huomaan itsekin asuttavani vielä toistaiseksi isoa kolmiota täysin yksin. Näin ei tarvitse olla, sillä pienelläkin tilalla tulee toimeen kunhan siihen tottuu ja osaa järjestää elämänsä pieneen mittakaavaan.

Esimerkkinä onnistuneesta miniasunnosta on newyorkilaisen arkkitehdin Luke Clark Tylerin pieni, vain reilun seitsemän neliömetrin suuruinen asuinkomero. Mies on tehnyt huonekalunsa itse ja jakaa käytävässä olevan wc- ja suihkutilan kolmen muun miniasunnon kanssa. Manhattanilla sijaitsevan asunnon vuokra on kohtalaisen korkea, yli 550 euroa kuukaudessa.

Hyvästit putkitukoksille

Hajulukkojen siivousta käsittelevä kirjoitus on ollut yksi kartanon suosituimmista teksteistä, mutta uusi vesilukkoratkaisu saattaa tehdä putkiston tukosten poistamisesta huomattavasti helpompaa. Uncrate esittelee uutta PermaFlow Never-Clog-vesilukkoa, joka on tehty läpinäkyvästä muovista ja jossa on ulkopuolelta kierrettävä puhdistusläppä. Läppää pyörittelemällä voi saada ainakin osan tukoksista lähtemäään vesilukosta eteenpäin kohti viemäriä, mutta toki putkien pesu silloin tällöin on tällaisesta laitteesta huolimatta suositeltavaa. PermaFlow-vesilukon voi ostaa verkkokauppa Amazon.comista varsin edullisesti alle 15 eurolla. On huomioitavaa, että PermaFlow'n sisään ja ulostuloputkien kulma poikkeaa hieman Suomessa yleisesti käytetyistä L-mallisista vesilukoista, joten rautakaupasta voi joutua ostamaan pari ylimääräistä mutkakappaletta mikäli pesualtaan poistovesiputki menee alas lattian läpi.

Mikä parasta, tukkeutumaton PermaFlow-vesilukko tekee erilaisten putkenaukaisukemikaalien käytön käytännössä turhaksi, joten tuote on pitkällä tähtäimellä hyväksi paitsi asumismukavuudelle, myös ympäristölle.

Ilmamopo toimisi kaupungin ekokulkineena

Liikenteen bensasyöppöyttä on viimeisten 40 vuoden ajan koitettu pienentää, mutta liikennemäärien kasvu on tehokkaasti syönyt sen hyödyn, joka kehittyneen tekniikan myötä on polttoaineenkulutuksessa ja saasteettomuudessa saavutettu. Vasta viime vuosina on toden teolla jatkettu 1800-luvun lopulla alkanutta sähkökäyttöisten, tyystin öljypohjaiset polttoaineet ohittavien autojen kehitystyötä. Vaikka jonkin verran on nähty myös prototyyppejä vaihtoehtoisilla energiamuodoilla toimivista moottoripyöristä, on kehityksen pääpaino pysynyt nelipyöräisissä kulkineissa.

Royal Melbourne Institute of Technologyssa on opiskelijatyönä kehitetty nyt varsin mielenkiintoinen visio tulevaisuuden moottoripyörästä, joka ei käytä sen enempää bensiiniä kuin sähköäkään voimanlähteenään. Nopeusennätyksiä rikkomaan rakennettu Green Speed -kilpamoottoripyörä käyttää nimittäin autoihin auttamattomattomasti liian tehotonta paineilmaa liikkeellepanevana voimanaan. Pyörän runkoa kehittänyt Edwin Yi Yuan tunnustaa moottoripyöränkin kulkevan paineilmalla liian lyhyen matkan tankkausten välillä, jotta laite olisi kuluttajille soveltuva. Paineilmakäyttöisen Green Speedin odotetaan rikkovan aavikkotestissä helposti 160 kilometrin tuntinopeus. Voit tutustua tarkemmin Green Speediin Motorcycle USA:n artikkelissa.

Suomessakin on kuitenkin yksi kuluttajaryhmä, jolle paineilma saattaa olla hyvä ratkaisu "polttoaineeksi", nimittäin mopoilijat. Kevytrakenteisen mopon huippunopeus jää huomattavasti moottoripyörää alhaisemmaksi, jolloin samalla paineilmamäärällä voidaan kulkea pidempikin matka. Paineilmaa tankataan pyörään suuremmista paineilmasäiliöistä, jollaisia voisi olla etenkin kaupunkien keskustojen huoltoasemilla. Halpa energianlähde kannustaisi samalla autopainotteisten keskustojen mopoistumista aasialaiseen ja etelä-eurooppalaiseen tapaan.

Ongelmana on tietenkin jälleen se, ettei ilma pakkaannu itsestään sinne tankkiin, vaan paineen aikaansaamiseksi tarvitaan jotakin muuta energiaa. Tätä energiaa saadaan parhaillaan itse tankkauspisteellä osittain myös uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävillä paikallisilla tuuli-, vesi- ja aurinkovoimaloilla. Paineilmakäyttöisiä mopoja ei vielä ole kaupallisesti saatavilla, mutta mekaniikasta ymmärtävät voivat rakentaa sellaisen itsekin. Suomessa tällaiset itse valmistetut ekokulkineet ovat tietenkin täysin lainvastaisia, sillä meillä aivan jokainen liikkuja on lakipykälillä pakotettu käyttämään öljypohjaisia energianlähteitä autoissaan ja mopoissaan. Isossa-Britanniassa keksijä Jem Stansfield on kuitenkin luonut kaupasta saatavilla osilla itselleen paineilmakäyttöisen mopedin.

Näkyvyyttä pimeään

Näin pimeänä vuodenaikana olisi ulkona liikkuessaan syytä muistaa käyttää heijastinta. Sitä itsekin aina autolla ajaessaan yllättyy, kuinka huonosti sieltä sisältä näkeekään tummiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. Markkinoilla on tarjolla moniakin erilaisia heijastinmalleja, mutta sain inspiraation yrittää tehdä sellaisen itse.

Kuukausi takaperin järjestetyiltä Tampereen kädentaitomessuilta tarttui mukaan muovinen ruusukkeen tekoväline. Sen on valmistanut Clover -niminen yritys, jonka tuotevalikoimaan kuuluu myös monia muita pieniä käsityöapuvälineitä. Ruusukeapulainen koostuu kolmesta erikokoisesta ja -mallisesta tähdestä, joiden ympärille nauhaa kiertämällä saadaan aikaiseksi erilaisia ruusukkeita, jotka sitten koossapysymisen vuoksi ommellaan keskeltä kiinni. Näitä ruusukkeita käytinkin sitten heijastimien pohjana.


Tekemisen aloitin tekemällä keskikokoisen tähden ympärille ensin ruusukkeen heijastinnauhasta ja sen jälkeen satiininauhasta. Asettelin ruusukkeet lomittain toisiinsa nähden ja ompelin ne vielä keskenään yhteen. Heijastinten keskellä olevat naamat on tehty rintanappikoneella lahjapaperista leikatuista kuvista, mutta niiden tilalle voi liimata minkä tahansa muunkin napin. Takapuolelle kiinnitykseksi on laitettu hakaneula, joka ommeltiin ensin kiinni satiininauhan palaan ja koko paketti liimattiin sitten kiinni ruusukkeen takapuolelle. Sitten vain odotellaan liiman kuivumista ja ta-daa, sinulla on valmis heijastin!


Heijastimiin käytettyjä nauhoja voi ostaa erilaisista nappipuodeista ja käsityöliikkeistä, omani ostin Tampereelta Koskikeskuksen yläkerrassa sijaitsevasta Merlettosta ja Näsilinnankadulla sijaitsevasta Nappipuodista. Näppärä askartelija tekee tuollaisen ruusukkeen varmasti ilman apuvälinettäkin, tai askartelee jostakin pahvista tuollaisen tähden jonka ympärille nauhaa voi kiertää. Liimana käytin pitävää ja joustavaa "korjausliimaa", jonka pitäisi sopia kaikenlaisille pinnoille, mutta esim. kuumaliima olisi varmastikin ajanut saman asian.

Joka tapauksessa: muista käyttää heijastinta!

Buttercup Bag

Nyt 92-vuotiaan Suomen kunniaksi on myös joulupukin pajassa oltu tänään ahkeria. En meinannut millään keksiä sisarilleni joululahjoja, mutta selaillessani internetissä törmäsin kivaan laukkuohjeeseen ja ongelmat ratkesivat. Buttercup Bag on soma pieni käsilaukku ja sen tekeminenkin oli ihanan helppoa, onnistuu varmasti aloittelevaltakin ompelijalta. Ilmainen kaava ja ompeluohjeet laukkuun löytyvät täältä.

Laukkuja valmistui tänään kaksi ja niistä molemmat ovat menossa lahjaksi. Omaankin laukkuuni on jo kankaat ostettuna, kun vaan ehtisi vielä ommella senkin! Kaikki laukuissa käytetyt kankaat on ostettu Eurokankaasta ja ommeltu ihan tavallisella ompelukoneella. Lisäsin laukkuihin vielä alkuperäisestä ohjeesta poiketen koristeiksi pienet rusetit ja laukun sulkemista varten ompelin reunaan pienen palan tarranauhaa. Alla vielä tarkemmat kuvat molemmista laukuista ja vilaus toisen laukun sisustasta.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Sulamisvedet pois eteisestä

Pakkasten tultua odotettavissa on pian varmasti myös lunta. Etenkin suojakelien jälleen koittaessa lumi tuppaa pakkaantumaan tiukasti kiinni kengänpohjiin. Kenkien mukana lumi puolestaan tulee sisälle ja sulaessaan kastelee pahimmillaan koko eteisen. Tämä tekee erityisen pahaa jälkeä etenkin puulattiaisissa asunnoissa.

Apartment Therapy -sivusto esittelee kymmenen hyvää tapaa lumisten kenkien säilyttämiseksi. Osa tavoista on vähemmän käytännöllisiä ja reilusti tilaakin vieviä, mutta yksi vinkeistä on pienellä vaivalla jokaisen itsekin toteutettavissa. Matala laatikollinen kiviä toimii oivana sulamisveden kerääjänä, eikä vie tilaa tavallista kenkätelinettä enempää. Laatikkoon kivien alle kertyvä vesi haihtuu yön aikana mukavasti huoneilmaan, joten kuivatuslaatikko ei vaadi juurikaan ylläpitoa. Toiminta tehostuu tietenkin mikäli laatikkoa säilytetään suoraan lämpöpatterin vieressä.

Laatikkoa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota tämän tiiviytyeen. Muovinen aluslaatikko toiminee parhaiten, mutta jos kädentaitoja löytyy, voi laatikon tehdä omien mittojen mukaan myös puusta. Laatikko kannattaa käsitellä sisäpuolelta vaikka talomaalilla tai muulla puuta kosteudelta suojaavalla aineella. Saumat puolestaan on syytä tiivistää silikonilla. Kiviä puolestaan voi löytää vielä omasta pihasta tai jos haluaa erityisen hienoja pyöreitä kiviä, kannattaa suunnata sisustus- ja rakennustarvikkeita myyvään kauppaan.

Matkalaukkuja purkamassa

Joo-o ja moi vaan kaikille, jotka tätä mahdollisesti lukevat!

Tuossa yläpuolella tätä vierasta jo esiteltiinkin, mutta ehkä vielä pikainen kertaus.
Eli siis: tästä eteenpäin kaikenlaista hömppää teille tarjoilee trrhi, joka on: n. 25-vuotias tamperelainen, opiskelee kolmatta vuotta muotoilua ammattikorkeakoulussa ja tykkää syömisestä, leipomisesta, askartelusta, lukemisesta, televisiosta, elokuvista, koirista ja poneista. Siinä se varmaan sitten olikin. Tyyli on todennäköisesti melko erilainen kuin tähän asti totuttu linja tässä blogissa, mutta toivottavasti se ei säikäytä vanhoja lukijoita muualle.

Tässä ensimmäisessä postauksessa ajattelin esitellä teille muutaman viime päivinä tekemäni jutun. Äärimmäisen suloinen seitsemän kuukautta vanha siskontyttöni on kuulemma toivonut joulupukilta kivoja magneetteja, joita voisi sitten keittiössä ruokaillessa ja oleskellessa jääkaapin ovesta katsella. Ensimmäinen ajatus oli toteuttaa ko. magneetit HAMA-helmistä, mutta sattumalta kirjahyllystä löytyi joskus kauan sitten lahjaksi saatu kirja. The Cute Book on askartelukirja täynnä ohjeita söpöjen minieläinten valmistamiseen. Kirjasta löytyvät selkeät kaavat sekä kuvalliset ohjeet eläinten ompeluun, ja materiaalina on käytetty huopaa, jota omastakin hyllystä sopivasti löytyi, joten eikun tuumasta toimeen ja ompelemaan. Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi neljä pikkukaveria ja lisää on mahdollisesti tulossa. Lopputulosta voitte ihailla tästä.


Lopuksi vielä kaikille Spotifyn omistajille (ja miksei muillekin) päivän musiikkivinkki. Katsoin viikko sitten elokuvan 500 Days of Summer, ja vaikka tarina itsessäänkin oli jo ihana, toi soundtrack siihen vielä vähän lisää. Se onkin soinut tässä huoneessa melkeinpä jatkuvasti siitä lähtien. Eli tästä sitten vaan muutkin kuuntelemaan!

Autoharrastajan oma maalikauppa

Käyttöauto muuttuu harrastusajoneuvoksi käytännössä siinä vaiheessa kun jälleenmyyjän takuu raukeaa. Me pahat saastuttajat vanhoilla autoillamme törmäämme usein myös metallin luonnolliseen, hitaaseen palamiseen eli ruostumiseen. Tätä ilmiötä vastaan taisteleminen on tullut oman harrasteautoni kohdalla jälleen ajankohtaiseksi, joten ei muuta kuin kulmahiomakone kauniiseen käteen ja kukkivan maalipinnan kimppuun. Kun ruoste on saatu hiottua pois ja suoja-aineet levitettyä tulee aika maalata paljas pelti uudelleen. Sopivaa spray-maalia hankkiessaan harrastaja tekee kuitenkin usein kohtalokkaan virheen ja sortuu markettitasoisiin yleismaaleihin, jotka vaikka kantavatkin kyljessään oman auton värikoodia, ovat yleensä parhaimmillaankin hieman erisävyistä muun auton kanssa.

Suosittelen lämpimästi Pintaväri-myymälöitä, joista itse käytin menneellä viikolla Tampereen toimipistettä maalien hankkimiseen. Asiantunteva ja asiallinen myyjä kaivoi arkistostaan oman autoni värikoodin mukaisen sävykartan ja käveli reippaasti ulos vertailemaan liuskan eri sävyjä autoni maalipintaan. Sävyerot olivatkin valtavat, sillä valkoinen autoni olisi vuosimallista ja tehtaan värisekoituksista riippuen saattanut olla hieman beige, sinertävä tai vihertävä. Oikean sävyn löydyttyä myyjä sekoitti juuri tätä versiota minulle spray-pulloon ja antoi vielä hyviä vinkkejä paikkamaalauksen onnistumisen takaamiseksi. Hintaa purkille tuli 23 euroa eli noin 10 euroa enemmän Mastonin valmistamiin yleisväreihin verrattuna. Oiva palvelu ja oikea sävy ovat kuitenkin helposti lisähinnan väärtejä.

Verkosta apua kodin huoltotöihin

Taannoinen hajulukko-postaukseni herätti ainakin zepanderissa kysymyksen "Mistä tuollaisia voi tietää?". Itse olen oppinut yhtä ja toista kodin ylläpidosta pelkästään tutustumalla rohkeasti kodin sähkö-, vesi- ja muihin laitteisiin, mutta monesti apu on löytynyt myös internetistä. Lupasin myös koota listaa sivustoista, joilta löytyy apua huoltotoimenpiteisiin, remontointiin ja muihin asioihin joita kukaan ei syntyessään voi tietää.

Hienon triplan tarjoaa Suorakanava Oy, jonka sivustot Rakentaja.fi, Sisustaja.com ja Puutarha.net antavat apua niin talonrakentajille, remontoijille, sisustajille, kuin puutarhan ja kodin kasveja hoitavillekin. Sivustot toimivat samalla mainoksena alan yrityksille. Samalla mainoslinjalla toimii Suomela, josta löytyy myös hyviä vinkkejä monelle asumisen eri osa-alueelle.

Hyviä vinkkejä tarjoaa tunnetusti myös Pirkka, jonka sivuilla on vinkkejä lähinnä remontoijalle, mutta antaa myös käytännön ohjeita mm. ulkovalaisimen tai laminaattilattian asentamiseen. Perhekerho kantaa oman kortensa kekoon sisustus- ja remonttivinkeillä, mutta tarjoaa myös apua puutarhan hoitoon.

Hyviä pikaniksejä aivan perushuoltotoimenpiteisiin tarjoaa yllättäen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta pienellä ohjesivustollaan. Ehdottomasti paras tapa löytää ratkaisuja juuri omiin kodin ongelmiin on tutustua keskustelupalstojen arkistoihin. Huonosta maineestaan huolimatta Suomi24 tarjoaa tällä hetkellä parhaan ja kattavimman keskusteluarkiston ja neuvontapohjan kodin ongelmien parissa painivalle.

Mikäli valmiita keskusteluja ei löydy, eikä vastausta omaan viestiin tule, voit toki pyytää neuvoja koska tahansa myös Kartanon kommenteissa. Autan ilolla kanssaihmisiä, mikäli mitenkään osaan. Älkääkä koskaan unohtako Googlen voimaa ongelmanratkojana.

Mukavia hetkiä kodinhuollon parissa ja ongelmavapaata kevättä kaikille lukijoille. Toivottavasti kerätyistä sivustoista on hyötyä tai jopa huvia mahdollisimman moneen tilanteeseen.

Harmaaveden kierrätystä itsetehtynä

Taannoin kirjoitin blogiini Aqus Toilet System -nimisestä harmaaveden kierrätysjärjestelmästä, jossa wc:n käsienpesualtaan vesi kierrätetään uudestaan wc-pöntön huuhteluvedeksi. Nyt Instructables tarjoaa ohjeet, kuinka tehdään itse pöntön yhteyteen pieni käsienpesuallas.

Yksinkertaisuudessaan ideana on ottaa wc-pöntön vesisäiliön kansi pois ja vaihtaa se pöytätasoon, jossa on pesuallas. Vesi altaalle tulee suoraan vesisäiliön täyttöputkesta, eli vesi juoksee altaaseen aina kun vessan vetää. Altaaseen tuleva vesi on täysin puhdasta, samasta vesijohdosta se tulee kuin vaikkapa keittiön kraanavesi.

Idea on yksinkertainen ja toteutukseen löytyy hyvät ohjeet. Ohjeistusta pitää kuitenkin hieman soveltaa, sillä ne on suunniteltu amerikkalaisille sivukahvasta vedettäville pöntöille. Käytännössä soveltaminen tarkoittaa pöytätasoon reiän tekemistä, josta vetokahva viedään läpi.

Ja kuten ehkä muistatte, tällainen järjestelmä saattaa säästää jopa 26% vedenkulutuksessa. Tyylikkäästi toteutettuna järjestelmä voi myös olla kaunis käytännöllisyyden ja ekologisuuden ohella. Alla vielä video vedenkierrätyksestä käytännössä.



Lähteet:
Instructibles via Core77

Säästy johtomereltä ja nikkaroi latausasema

Kännykät, musiikkisoittimet, kämmenmikrot ja muut modernit laitteet vaativat kukin oman laturinsa. Johtosotku on lopulta vallaton ja latureita saa etsiä pitkin asuntoa ja kun sopiva laturi löytyy, etsitään seuraavaksi vapaata pistorasiaa. Pidemmän päälle tämä käy hermoille eikä johtosotkut todellakaan kaunista asuntoa.

KangaRoom Storage myy erilaisia latausasemia mobiililaitteille, mukaanlukien kuvan PDA / kännykkäasema. Jälleen kuitenkin herää epäilys siitä, että moisen latausaseman voisi helposti nikkaroida itsekin. Tarvikkeiksi riittää katkaisijalla varustettu jatkojohto jossa esimerkiksi kuusi pistoketta, sekä jonkin verran puutavaraa.

Rakennettavan laatikon tulee olla leveydeltään vähintään jatkojohdon jakorasian mittainen. Korkeutta laatikolla tulisi olla sen verran, että pistorasian päälle mahtuu yleisimmät laturit kiinni. Laatikon takaseinän voi jättää avonaiseksi, sillä tämä osa tulee seinää vasten. Pohjaan kannattaa tehdä jatkojohdolle lovi takareunaan, jotta johto laskeutuu nätisti kaapista ulos. Laatikon päälle kannattanee tehdä kaiteet vaikka kynnyslistasta, jotteivat ladattavat laitteet pääse vahingossa putoamaan. Kattoon tulee porata myös sopivat reiät, joista laturien johtojen päät saa tuotua laatikon kannen päälle.

Kun kaikki laturit on kytketty jakorasiaan, vedetään näiden johdot laatikon katolle, jolle on helppo laskea myös ladattavat laitteet latauksen ajaksi. Johtosotku pysyy laatikon sisällä piilossa, näkyviin jää ainoastaan jatkojohto ja laatikon päällä olevat latauspistokkeet. Kaapin etuseinästä kannattaa tehdä saranoitu tai muulla tavoin avautuva, jolloin jakorasian katkaisijaan on helppo päästä käsiksi ja kytkeä sähkö pois aina kun laatikon päällä ei ole mikään laite latautumassa. Muistattehan nimittäin, että sähköverkkoon kytketty puhelimen laturikin vie yllättävän paljon sähköä vaikkei puhelin olisikaan kytketty lataukseen.

Näin siis säästetään sähköä ja johtosotkua. Laatikonhan voi ripustaa siis seinälle tai mikäli rakentaa laatikkoonsa takaseinän, sitä voi käyttää vaikka pöydän päällä tai hyllyssä. Muistakaa myös varmistaa, että laatikossa pääsee kiertämään ilma, jotteivat laturit lämpiä liikaa ja aiheuta tulipalon vaaraa. Lopuksi laatikkonsa voi myös maalata mieleisekseen tai päällystää vaikka mieleisellään tapetilla tai kankaalla omaa silmää miellyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi.

Remontoi virtuaalista työpöytääsi

Nykyään vapaa-ajanvietto ja työnteko ovat siirtyneet pitkälti näyttöpäätteen ääreen. Näin ollen myös näytöllä näkyvät asiat on hyvä "sisustaa" mieleisikseen. Työpöytänäkymän sisustaminen oman maun mukaiseksi ei ole kovinkaan monimutkaista ja seuraavaksi käydäänkin läpi joitakin asioita joiden ulkoasua käyttäjä voi helposti kohentaa.

Taustakuva
Taustakuva on yleensä ensimmäinen asia jonka näet kun käynnistät tietokoneesi. Taustakuva on hieman kuin olohuoneen tapetti, joten kyllä siihen kannattaa panostaa hieman enemmän kuin mitä käyttöjärjestelmän alkuperäisvaihtoehdot antavat myöden. Graafisesti tyylikkäitä taustakuvia tarjoaa ilmaiseksi Pixelgirl presents, jonka sivuilta löytyy useammankin suunnittelijan hauskoja kuva-aiheita.

Kuvakkeet
Mikäli taustakuva on kuin tapetti, työpöydän kuvakkeet ovat kuin tauluja. Pixelgirl tarjoaa myös taustakuviinsa sopivia kuvakkeita, joissa esiintyy erilaisia eläinhahmoja, mutta myös muunlaisia tyylikkäästi toteutettuja kuvakkeita on tarjolla. Ole tarkkana kuvakkeita ladatessasi, että valitset omaan käyttöjärjestelmääsi sopivan latauspaketin, siniset kasvot kuvastavat Macin pakettia ja monivärinen ikkuna Windowsille sopivaa pakettia.

Valmiit teemat
Teemoilla voi vaihtaa kerralla koko käyttöjärjestelmän ulkoasua väreineen, taustakuvineen ja ikoneineen. Mikäli käytät Windowsia kuten allekirjoittanutkin, on teemojen hankkiminen kuitenkin hieman hankalaa. Käytännössä asentamiseen tarvitaan maksullinen teemojen hallintaohjelmisto, kuten StyleXP (14,60 euroa). Itse teemoja löytyy kuitenkin ilmaiseksi esimerkiksi xptheme.info -sivustolta.

Alkuun suosittelen lähinnä kahden ensimmäisen kohdan läpikäymistä, mutta mikäli tahdot viedä työpöydän personoinnin pidemmälle, on siihenkin mahdollisuudet kaupallisten sovellusten avulla. Lisävinkkinä kannattaa pitää huoli myös tietokoneen virusturvasta, johon soveltuu loistava ja ilmainen Avast! anti-virus. Palomuuriksi suosittelen helppokäyttöistä ZoneAlarmia. Lisää ilmaisia ohjelmia löytyy helposti kotimaiselta Ilmaisohjelmat -sivustolta.

Elektroniikassakin panostetaan estetiikkaan

Vielä kymmenen vuotta sitten tietokone oli synonyymi beigenharmaalle kantikkaalle laatikolle, joka ei esteettisyydellään palkintoja kerännyt. Samaan sarjaan voi laskea samaa ikäluokkaa edustavat puhelimet, muistatteko vielä vaikkapa Nokian 3110:n viime vuosikymmenen puolivälistä? Kehitys on ollut nopeaa ja nykyään elektroniikkaa muotoilevat myös suuren luokan designerit kuten Prada (Prada phone by LG) ja Pininfarina (Spire Pininfarina PC-kotelo).

Myös pienemmän elektroniset laitteet ovat saavuttaneet statussymboliaseman ja laitteista löytyy jokaisen tyyliin sopivia versioita. Rikkaimmat voivat hankkia itselleen vaikka TrekStorin valmistaman 18 karatiin kullalla päällystetyn ja timanttikoristellun i.Beat mp3-soittimen. Kullansävyjä löytyy myös Jens of Swedenin MP-500 mallista.

Mikäli musiikkisoittimesi on hieman tavallista erikoisempi, kannattaa tyylin jatkoksi hankkia myös tyylikkäät kuulokkeet. Tällaisia myy esimerkiksi New Yorkilainen AudioCubes, jonka mallistosta myös kuvan tyylikkäät Denon AH-D5000 kuulokkeet, joiden kaikukopat on valmistettu tummasta mahongista. Pirteämpään menoon sopivat vaikkapa Zumreed Sfitit, joita saa kymmenessä raikkaassa värissä, eikä näiden kuulokkeiden riesana ole myöskään liian korkea hinta.

Myös jo hankittua elektroniikkaa voi koristella, josta mallina erilaiset säilytys- ja suojakotelot, kuten Podstar Diablo kotelo iPod Nanolle tai Gelaskins, joka tarjoaa tyylikkäitä päällystarroja niin musiikkisoittimiin kuin kannettaviin tietokoneisiinkin. Jälleen tässä on mahdollisuus säästää rahaa ja tehdä itse tarransa, mikäli hallitsee kuvankäsittelyn tai piirtämisen jalon taidon ja omistaa väritulostimen, jolla voi tulostaa tarra-arkeille, joita myy esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa.

Eilispäivän estetiikkaa myytävänä

San Franciscolainen Lynn Goldfinger-Abram perusti 12 vuotta sitten Paris Hotel Boutique liikkeensä, jossa hän myy vanhaa, pääasiassa juhlavaa tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä. Yrityksen tuotteet ovat osittain harvinaisuuksia tai vähintäänkin erikoisuuksia, joita liikkeeseen on kerätty kirpputoreilta, huutokaupoista ja muista lähteistä. Valikoima onkin laaja ja kattaa esineitä pääasiassa 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin asti.

Liikkeellä on myös oma blogi, Paris Hotel Boutique Journal, joka on hyvinkin henkilökohtainen ja toisaalta kertoo paljon myös liikkeen uusista myyntiartikkeleista. Itse löysin paljon mielenkiintoista tavaraa yrityksen sivuilta, mm. kuvassa näkyvän Guccin istumajärjestystaulun, jonka pohjana on nahalla päällystetty magneettilevy. Tämän levyn päällä on metalliset kehikot nimikorteille, sekä ruokapöytää esittävä osio. Mikäli järjestäisin syystä tai toisesta isommat juhlat suvulleni ja tuttavilleni, tahtoisin istumajärjestyksen esitettävän ehdottomasti tämänkaltaisella ultratyylikkäällä taululla.

Jälleen toisaalta pieni tee-se-itse henki auttaa tähänkin, sillä kyseinen harvinainen taulu on jo myyty jollekin onnelliselle ostajalle reilulla 400 eurolla. Mutta kaupastahan saa kaikki tarvittavat osat, jotka voisivat olla vaneria, magneettimaalia, sekä kangasta tai keinonahkaa. Nimikylttien kehyksiin ratkaisu löytyy todennäköisesti vaikkapa Tiimarista ja keskikoristeen voi löytää lähes mistä tahansa kun pitää mielen avoinna ja tutkii vaikka kirpputorien tarjontaa luovalla katseella.

Lähteet
Paris Hotel Boutique via Stylehive

Moderni nukkekoti

Nukkekodin ei aina tarvitse esittää barokkityyliä kuten Sirchin moderni nukkekoti todistaa. Läpinäkyvästä akryylilasista ja puusta valmistettu noin 73 senttiä leveä nukkekoti toimisi täydellisesti vaikka olohuoneen koristeena. Tällaisen laatikon tosin käsistä kätevä tekijä rakentaa itsekin, jolloin esine muuttuu persoonallisemmaksi ja sopii jopa näin miehiseen makuun pienenä askartelutaidonnäytteenä.

Hintaa modernilla nukkekodilla on 150 euroa ja sitä myy esimerkiksi brittiläinen Little fashion gallery. Jollei muuten, niin tästä vaimolle tai tyttöystävälle lahjaksi. Nyt kun aloittaa askartelun, niin eiköhän tuo viimeistään jouluksi valmistu.

Lähteet:
Sirch via The style files

Kolme dee-se-itse

Olen viimeisen parin vuoden aikana opiskellut 3D mallintamisen alkeita osittain opiskelujen ja osittain puhtaan henkilökohtaisen kiinnostuksen vuoksi. Kun lähdin suunnittelemaan taannoin pieneläinten kantolaatikkoa, päätin testata mallintamisen hyötyjä kyseisessä projektissa. Täytyy sanoa, että tulokset ovat toistaiseksi positiivisia. Aiemmin olisin lähtenyt suin päin parin paperille tehdyn piirroksen perusteella sahailemaan levynkappaleita laatikonseiniksi, mutta nyt kun rakensin ensin aiheesta 3D mallinnoksen, pystyin jo heti virtuaalisesti testaamaan laatikon toimivuutta. Mittasuhteiden hahmottaminen ja karkeiden suunnitteluvirheiden poistaminen ovat erittäin hyviä ominaisuuksia. Lisäksi, koska laatikko ei tule omaan käyttööni, on ollut hyvä näyttää 3D mallia myös loppukäyttäjälle, jolloin ulkonäköseikkoihin voidaan puuttua jo hyvissä ajoin. Lisäksi 3D mallista on iloa myös siinä, että millimetrin tarkkuudella suunnitellun laatikon vaatima materiaalimäärä on huomattavan helppo laskea. Tänään sahataan laatikon vaatimat levyt valmiiksi ja kokoamistyön pääsen aloittamaan ensi viikolla. Nyt on jo kuitenkin selkeä suunnitelma ja hyvä havainnollistava malli siitä, miten eri osat kiinnitetään toisiinsa ja missä järjestyksessä. Tee-se-itse rakennusohjeet siis.

Mikäli 3D kiinnostaa, suosittelen tutustumaan 3DLinksissä sijaitsevaan ilmaisohjelmien listaan tai käymään suoraan Blender -nimisen ohjelman kotisivuilla. Mallintaminen on lopulta varsin helppoa pienen harjoittelun jälkeen ja työskentely muistuttaa pitkälti muovailuvahan käyttöä, mutta millintarkassa maailmassa.

Raapimataulu

Kaikkea ei aina tarvitse ostaa kaupasta, vaan välillä on hyvä kantaa kaupasta tavaran sijasta ulos pelkkiä ideoita. Nämä ideat voi pienellä vaivalla toteuttaa itse kotona ja muokata niistä mieleisiään variaatioita. Square Cat Habitat tarjoaa asiakkailleen Itch -nimistä kissan raapimalaitetta. Itse tykästyin ideaan, sillä usein eläintarvikeliikkeiden raapimapuut ovat lähinnä rumia lankkuja seinässä tai vaihtoehtoisesti paljon tilaa vieviä puumalleja.

Itchin kaltaisen raapimataulun voi kuitenkin kukin pienellä vaivalla tehdä itse kotona. Mikäli askartelu puun kanssa sujuu, voi itse tehdä liimapuulevyn taustaksi raapimataululle. Jos tuntuu siltä, että puupalikoiden kasaaminen levyksi ei onnistu, voi vaihtoehtona pitää vaikka jonkin halvan puisen leikkuulaudan ostamista. Raapimapinnaksi käy hyvin rautakaupoista löytyvä karhea kynnysmatto, josta voi leikata haluamansa muotoisen ja kokoisen palan sitten tämän puulevyn pintaan naulattavaksi tai liimattavaksi.

Muitakin lemmikeille sopivia leluja ja tavaroita voi ja kannattaa tehdä itse, mikäli askartelulle on aikaa. Yleensä eläintarvikeliikkeiden hinnat leluille on melko korkea. Kaupan lelut ovat usein myös riemunkirjavia, eivätkä kovinkaan kauniita katsella.

Lähteet
Square Cat Habitat via Apartment Therapy

Nettihinta vs kaupanhinta

Suuresti tänään ihmetytti miksi jouduin Anttilan tavaratalosta kävelemään tyhjin käsin ulos. Läksin ostamaan NetAnttilan puolelta bongaamaani BaBylissin kotiparturipakettia, jonka hinnaksi mainittiin 44,50€ (normaalihinta 64,50€). Sivulla on maininta myös neljän kuukauden mittaisesta osamaksusopimuksesta, jonka perässä maininta (vain netistä). Anttilan tavaratalossa sama paketti oli kuitenkin hyllyn mukaan normaalihintainen, eli 64,50€. Hämmästykseksi pakettien hintalapuissa luki vielä kolmas hinta, joka oli muistaakseni jotain 59 euron tienoilla. Asiaa infosta kysyttyäni selvisi, että halvempi hinta pätee vain verkkokaupasta tilattuja tuotteita. Eli saan tuotteen halvemmalla, mikäli se postitetaan minulle lähimpään postiin sen sijaan, että olisin nyt kantanut laatikon omin pikku kätösin kotiin.

No onneksi kuitenkin menin vielä Sokokselle hintavertailua tekemään, sillä vastaava BaBylissin laite ilman säilytyslaatikkoa maksoi siellä sopuisasti 29,90€. Viis laatikosta, joten nappasin ostokseni Sokoksesta kotiin, ilman postitusaikoja ja hintasekoilua. Huomenna pääsen testaamaan laitetta käytännössä. Saapi nähdä tuleeko kesätukasta mallia keesi vai skini. Laskin, että laite maksaa itsensä takaisin jo kahdessa kuukaudessa, sillä omalla hiustenkasvunopeudellani joudun käymään kuukausittain 18 euron hintaisessa parturissa. Vaan ennen ei tee mieli juhlia, ennenkuin lopputulos on selvillä.