Säästä rahaa - ole oma parturisi

Nyt seuraa säästövinkki. Vuoden 2005 jälkeen olen käynyt parturissa vain kerran, päivä ennen häitä. Muutoin olen oppinut opiskeluaikojen pakollisen säästöbudjetin myötä hoitamaan parturoinnin korkeimman omakätisesti kotona. Tulos ei aina ole mallikatalogitasoa, mutta tähän päivään mennessä kukaan ei ole ainakaan kehdannut huomauttaa hiustyylistä mitään.

Paljonko voit säästää?

Lasketaanpa viimeisen 10 vuoden aikana parturointiin käytetyt varat. Ensimmäinen 24,90 € maksanut BaByliss-kotiparturikone kesti viime kesään asti, jolloin hankin nykyisen Philips HC5440 -kotiparturisetin hintaan 35 €. Sähköä akkulaitteet vievät varsin pihisti, joten sitä en laske nyt tähän edes mukaan. Mukaan lukien tuo häiden vuoksi M Roomissa otettu 30 euron hiustenleikkuun, viimeisen 10 vuoden aikana rahaa parturointiin on siis kulunut 89,90 €. Tämä tarkoittaa 0,75 euron kuukausittaista panostusta.

Mikäli olisin käynyt aiempaan tapaani kerran kuukaudessa erittäin edullisessa 20 € hiustenleikkuudessa, olisin käyttänyt päälakeeni rahaa viimeisen 10 vuoden aikana 2400 €. M Roomin Silver-jäsenyydellä rahaa olisi samassa ajassa kulunut 3500 €. Rahallinen säästö on siis aikaa myöden huomattava.

Miten aloittaa?

Tarvitset seuraavat tarvikkeet sujuvaan kotiparturointiin.

• Kotiparturikone
• Sakset viimeistelyyn
• Kiinteä seinäpeili tai peilikaappi
• Kädessä pidettävä isohko peili niskan viimeistelyyn
• Imuri hiustenkeruuseen

Parturikoneessa tärkeää on löytää tukevarakenteinen laite, jossa on mielellään yksi säädettävä leikkuupää. Säätövaralla on suuri merkitys sen suhteen, millaisen hiusmallin haluaa. Uudemmassa koneessani pisin leikkuumitta on vain 24 mm, joka on hitusen vähäisesti omaan makuuni. Toki, joka toisella leikkuukerralla on mahdollista siistiä vain sivut, jolloin saa pienellä odottelulla aikaan myös korkeamman hiusmallin.

Miten leikata?

Tapoja leikata omaa kuontaloa on varmasti yhtä monta kuin leikkaajia. On kuitenkin tärkeää, että hiukset ovat puhtaat leikkauksen alkaessa. Muotoilutuotteet tarttuvat hiuksista parturikoneeseen ja tukkivat terät. 

Itse aloitan leikkuun aina päälaelta suurimmalla leikkuumitalla. Kun kaikki yli maksimileikkuumitan olevat hiukset on lyhennetty, jatkan niskasta ja ohimoilta 6-8 mm leikkuumitalla. Tämän jälkeen yksinkertaisesti käytän väliasetuksia tehdäkseni pidemmän päälaella olevan tukan tasaisesti lyheneväksi alaspäin. Väliasetuksina käytän yleensä 10, 13, 15, 18 ja 20 mm asetuksia. Näillä saa yleensä riittävän tasaisen muodon pitkän ja lyhyen osan välille. Niskan alaosasta lyhennän hiukset vielä 5 milliin.

Sivut ja päälaen hiukset saa helposti muotoon seinäpeilin edessä leikkaamalla. Kädessä pidettävän peilin ja seinäpeilin avulla pystyy puolestaan näkemään niskan alueen varsin hyvin. Päätä kannattaa käännellä peilien välissä hitaasti ja katsoa leikkuun ääriviivaa erilaisten kohoumien ja kuoppien löytämiseksi ja tasoittamiseksi.

Viimeistely

Lopuksi korvien ympärystät ja yksittäiset pitkäksi jääneet hiukset voi leikata hiustenleikkuuseen tarkoitetuilla ohuilla saksilla. Tämän jälkeen on hyvä imuroida irtohiukset lattialta ja tasoilta sekä omilta olkapäiltä. Oikein näppärä leikkaaja voi askarrella vaikka jätesäkistä itselleen suojuksen, jottei hiukset jää vaatteisiin. Lopuksi kannattaa käydä suihkussa ja pestä hiukset vielä huolellisesti. Samalla voi tunnustella etenkin päälaen takaosan ja niskan yläosan alueelta hiusten pituutta kaksin käsin, sormilla ikään kuin saksiliikettä tekemällä. Näin saa tuntuman siitä, ovatko hiukset yhtä pitkät vasemmalla ja oikealla sivulla.

Karkeasti näin voit sinäkin säästää vähintään 230 € vuodessa.

Nicky-kravattisolmu

Olkoon tässä vaikka vinkki ensi viikon uudenvuodenkemuihin kaikille miehille. Koittakaa perinteisen four-in-handin sijasta ainakin itselleni uutena tuttavuutena Thomas Finkin kirjasta Miehenä olemisen taito tullutta Nicky-kravattisolmua. Four-in-handista ja niin ikään suositusta Windsorista poiketen Nickyn alkuasetelmassa kravatti on kaulassa pohjapuoli ylöspäin. Solmu on kuitenkin Windsoria helpompi ja nopeasti ulkoakin opittavissa. Hyvät ohjeet Nicky-kravattisolmun tekemiseen ja moneen muuhunkin kravattisolmuun löytyy To Tie A Tie -sivustolta.

Miesten elämäntapalehti aloittaa verkossa

Yllättäen puun takaa ilmestyy uusi miehille suunnattu elämäntapaverkkolehti Homme, joka aloittaa miesten tyylistä keskustelemisen tulevana perjantaina 1. helmikuuta. Jännityksellä odotan, mitä piilee tämän hämärän peitossa pysyneen brändin takana.

Kaksi negatiivista asiaa kuitenkin nousee heti mieleen. Miksi lehden tunnuslause on englannin kielinen? Eikö Men's lifestyle magazine käänny kuitenkin sievästi miesten elämäntapalehdeksi? Toinen häiritsevä seikka on tulevaa sivustoa mainostavan tekstin lopussa silmää vinkkaava hymiö. Vaikka verkossa ollaankin, on aina vaikeaa ottaa vakavasti tekstiä, jossa on mukana hymiöitä.

Toivotaan kuitenkin parasta, että Homme olisi laadukkaasti toimitettu ja monipuolinen verkkolehti, joka käsittelisi tyyliä laajemminkin kuin pelkästään suurimpien design-merkkien ja puvuntakkien kautta. Homme-löydöstä kiitos kuuluu Silver-blogille.

Liian lyhyistä lahkeista

Miksi? Laitatko jalkaasi kaksi kokoa liian pienet kengät? Onko talvella piposi niin pieni, ettei se edes lämmitä? Miksi kuitenkin laitat jalkaasi housut jotka ovat selvästi pesussa kutistuneet? Vai loppuiko housuntekijältä kangas hieman polven jälkeen? Nyt puhun siis naisten (ja miksei miestenkin) capri-housuista.

Mielipide caprien vastenmielisyydestä ei rajoitu omaani, sillä pikaisen lähipiirin miestutkimuksen mukaan muutkaan miehet eivät koe liian lyhyitä housunlahkeita esteettisenä. Housujen mukavuudesta en sano mitään, mutta jos pelkästään mukavuuden ehdoilla pukeuduttaisiin, liikkuisimme varmastikin kaikki kauhtuneissa verkkareissa julkisesti. Lasken täten capri-housut samaan kastiin klassisen tuulipuvun kanssa.

Naisen nilkka on harvoin yksinään niin kaunis, että sitä kannattaisi erikseen housun alta esitellä. Hameen kanssa juttu toimii, mutta ei caprien kanssa. Outo juttu, mutta näin se menee. Tämä naisten pukeutumisen outo ilmiö on minua ihmetyttänyt jo vuosia. En ole kenenkään lähimmäiseni antanut ostaa itselleen moisia "tulvahousuja" vaan olen vakuutellut, ettei täällä sisämaassa vedenpinta nouse niin korkealle, ettäkö nilkat kastuisivat.

Olkoon tämä teksti vetoomuksena kaikille lukijoille: Jättäkää ne puolimittaiset lahkeet kauppaan. Ostakaa joko shortsit tai kunnolliset housut, ei mitään sekoitusmuotoja. Kiitos. Tämän viestin innoittajana toimi uusi blogilöytö "Eniten vituttaa kaikki", jossa vedetään sanallisesti koko maailmaa turpiin.

Nettihinta vs kaupanhinta

Suuresti tänään ihmetytti miksi jouduin Anttilan tavaratalosta kävelemään tyhjin käsin ulos. Läksin ostamaan NetAnttilan puolelta bongaamaani BaBylissin kotiparturipakettia, jonka hinnaksi mainittiin 44,50€ (normaalihinta 64,50€). Sivulla on maininta myös neljän kuukauden mittaisesta osamaksusopimuksesta, jonka perässä maininta (vain netistä). Anttilan tavaratalossa sama paketti oli kuitenkin hyllyn mukaan normaalihintainen, eli 64,50€. Hämmästykseksi pakettien hintalapuissa luki vielä kolmas hinta, joka oli muistaakseni jotain 59 euron tienoilla. Asiaa infosta kysyttyäni selvisi, että halvempi hinta pätee vain verkkokaupasta tilattuja tuotteita. Eli saan tuotteen halvemmalla, mikäli se postitetaan minulle lähimpään postiin sen sijaan, että olisin nyt kantanut laatikon omin pikku kätösin kotiin.

No onneksi kuitenkin menin vielä Sokokselle hintavertailua tekemään, sillä vastaava BaBylissin laite ilman säilytyslaatikkoa maksoi siellä sopuisasti 29,90€. Viis laatikosta, joten nappasin ostokseni Sokoksesta kotiin, ilman postitusaikoja ja hintasekoilua. Huomenna pääsen testaamaan laitetta käytännössä. Saapi nähdä tuleeko kesätukasta mallia keesi vai skini. Laskin, että laite maksaa itsensä takaisin jo kahdessa kuukaudessa, sillä omalla hiustenkasvunopeudellani joudun käymään kuukausittain 18 euron hintaisessa parturissa. Vaan ennen ei tee mieli juhlia, ennenkuin lopputulos on selvillä.

Sata vuotta sitten nyt

Olen ollut jo jonkin aikaa huomaavinani muotoilussa ja muodissa muutosta joka enteilee jonkinlaista 1900-luvun alkupuolen hengennostatusta. Tapeteissa ja koristemaalauksissa sekä muotoilussa näkyy 1900-luvun taitteessa vallalla ollut art nouveau (alias jugend) tyylisuunta kaikkine luonnosta otettuine kukka-, oksa- ja puukuvioineen. Yleisessä tyyli-ilmapiirissä mielestäni 20-luvun rentous ja iloisuus ennen Wall streetin romahdusta tuntuu jotenkin viehättävän ihmisiä.

Mikäli olen oikeassa ja 1900-1930 tulee enemmänkin vielä trendi-ilmiöksi, ei tämä olisi mikään yllätys sinänsä. 90-luvun lopulla tuli ensin 70-luvun kopiointi trendiksi, 2002-2003 tienoilla nousi esiin 80-luku ja sittemmin pikaisesti käväistiin 90-luvulla. Nyt siis ollaan saavutettu tilanne, jossa lähivuosikymmenet on koluttu pikakelauksella uudestaan läpi ja on joko suunnattava tulevaisuuteen tai sitten mentävä ajassa pidemmän matkaa taaksepäin. Haarukka on vielä minun arvioissani suuri, sillä kuten mainitsin, osa trendeistä tuntuu kumpuavan art nouveausta ja osa 20-luvun sodanjälkeisistä iloisista vuosista.

Ohessa päivän löytö aiheeseen liittyen, Louise Greenin Minnie ja Emily -hatut, joissa lieri, joskin pieni, tulee alas ja huokuu 80 vuoden takaista tyyliä. Katsokaamme mitä muotimaailma meille jatkossa tarjoilee. Nämä hatut ovat viime syksyn katalogista, mutta mikäli selaatte Louise Greenin sivuilta tämän kevään katalogin esiin, näette mihin suuntaan on menty - kyllä, eli lierit ovat kasvaneet.

Lähteet:
Louise Green Millinery via Stylehive

Lantion kruunut

Hieman räväkämpään menoon tarvitaan kunnon vyö, jottei lähde sentään housut jalasta. Ja komean vyön kruunaa komea solki. Texasissa valmistettavat Elsewaresin lasipintaiset vyönsöljet eivät jätä kylmäksi. Löytyy niin retroa kuviota ja pirteää väriä, että heikompia hirvittää. Itse lämpenin kuvan Zipp soljelle totaalisesti, mutta onneksi sille on laitettu tuhti 165 dollarin hinta, jottei tarvitse ihan heti tilata.

Lähteet:
Elsewares via StyleHive

Toisia silmiä ostamassa

Tapahtuipa kartanossa aamuna eräänä niin, että päätin hieman suoristaa silmälasieni sankaa perinteisellä menetelmällä, siis raa'alla voimalla. Räksähdyksen jälkeen huomasin toisesta linssistäni puuttuvan pienen palan. Tästäpä siis tulikin kallis päivä, sillä uudet lasit on hankittava näiden 1½ vuotta palvelleiden kehyksettömieni tilalle. Nämä kyseiset lasit ostin aikoinaan netistä, Favopticilta ja hintaa oli jotakin 50 euron tienoilla sankoineen, linsseineen. Lasit ovat toimineet loistavasti, kevyet pitää ja kestävät. Kestävät siis mikäli ei päätä oikaista syntyneitä vääntymiä voimalla.

Ilmoittaessani tilaavani uudet samanlaiset Favopticilta vanhojen tilalle, ystävättäreni hihkaisi "Uusiudu!" ja niinpä päivästä tuli entistä kalliimpi. Selasin tietysti ensin läpi, mitä tämä nettifirma tarjoaa katalogissaan. Mallit olivat lähes täsmälleen samat kuin silloin, kun nykyiset lasini tilasin. Oli siis syytä lähteä kiertämään silmälaseja myyviä liikkeitä.

Aasinsillasta pääsemmekin päivän aiheeseen. Netistä on todella vaikea löytää kuvaa vasta liikkeessä sovittamistaan kehyksistä! Kokonainen miestyötunti meni, ennen kuin löysin kuvat kahdesta hyväksi sovitetusta mallista. Kolmas malli ei ilmeisesti kuulun netin tietämyksen piiriin. Ja yleensä netti tietää kaiken.

Vinkkinä siis kaikille silmälaseja ostaville, ottakaa se digikamera / kamerapuhelin hyötykäyttöön siellä liikkeessä, että voitte vielä kotona harkita ja puntaroida vaihtoehtoja ennen ratkaisua. Tämä ihan siitäkin syystä, että liikkeestä ostettuna itse kehykset maksavat jo aina 150 eurosta ylöspäin ja tällaisenkin summan käyttöä kannattaa harkita, sillä sitä rahaa tulee kantamaan kasvoillaan taas vähintäänkin seuraavan vuoden ajan.

Mallit joihin itse päädyin löytyivät seuraavien valmistajien valikoimista: Arrow (puun ja metallin tyylikäs yhdistelmä), Oxyde (asialliset, kulmikkaat), sekä Versace (hieman pyöreämmät, vahvoilla sangoilla).

Naamahuoltoa

Parissakin blogissa on ollut viimeaikoina asiaa partakoneista, kiitos uuden ja uskomattoman 5+1 -teräisen Gillette Fusionin. Itse olen käyttänyt ko. firman tuotteita alkaen 2-teräisestä perusmallista. Viime vuodet olen poistanut naamasta karvaa Hitachin simppelillä sähkökoneella ja viimeistellyt Gilletten Mach 3:lla. Gilletten terät maksavat kuitenkin jopa 10 euroa paketti (sis. 5 terää) marketeissa. Päätin ostaa itselleni vanhanaikaisen safety razor -partahöylän, jonka teriä saa 5 eurolla jo 10 kappaletta.

Ostokseni tein Miehenkaupassa, jossa on hyvä valikoima muitakin äijäin naamankorjaustuotteita. Hinnat ovat kohtuulliset ja toimitus oli erittäin nopeaa. Joka välissä kehotetaan ottamaan heti yhteyttä kauppiaaseen, mikäli herää jotakin kysyttävää. Hyvästä virtuaalisesta palvelusta ja toimituksesta suuret kiitokset Miehenkaupalle.

Itse partahöylä jonka tilasin on saksalainen, merkiltään Merkur Futur. Höylässä on säädettävä "syöttö". Säästin reilun vuorokauden sängen ensihaasteeksi Merkurille ja ensimmäinen ajokerta paljasti heti oman kärsimättömyyteni ja harjoituksen puutteen. Terä ei tuntunut purevan paksumpaan sänkeen lainkaan, sen sijaan ihon sain rikki paristakin kohtaa. Ennalta hypetetty erittäin sileä ajotulos jäi vielä haaveeksi. Partavaahdolla tuntuu olevan erittäin tärkeä rooli safety razorin käytössä. Lisäksi kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta parranajossa tarvitaan siis enemmän kuin Gilletten idioottivarmalla kraapalla. Palaan myöhemmin asiaan mikäli kokemus tästä kehittyy johonkin suuntaan.