Olin jo hetken aikaa pohtinut kännykänvaihtoa, kun Samsung X460:n harmaa ulkoasu alkoi yli kahden vuoden käytön jälkeen jo kyllästyttää. Puhelinhan oli suorastaan loistava. Niin pieni, että mahtui hyvin farkuntaskuun ja sisälsi hyvän kansinäytön ja akkukin kesti liki viikon kerrallaan omassa käytössäni. Nyt kuitenkin sorruin ostamaan käytettynä "uuden" puhelimen, malliltaan Sony Ericsson K750i. Vau.
Ennen ostopäätöstä puntaroin pitkään eri puhelinmalleja ja sitä, mitä oikeastaan puhelimelta nyt kaipaisin. Digikameraa kun en vielä ole elämässäni omistanut, niin kamera oli yksi peruste. Minulla on varsin hyvä ensimmäisen sukupolven Apple iPod Shuffle MP3-soitin, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä kuljettaa kahta eri laitetta taskussa, joten mediasoitinominaisuudet olivat yksi peruste. Internettiä en juuri puhelimella käytä, mitä nyt joskus hesarin uutisotsikot selaan läpi, joten mitään 3G-laitetta en ajatellut hankkia.
Nyt SonyErkka on ollut käytössä pari päivää ja olen kyllä tyytyväinen 100 euron hankintaani. Puhelimessa on yllättävän hyvälaatuinen 2 megapikselin kamera (Kuvanlaatua voi tutkailla Flickr:n K750 galleriassa). En uskonut, että puhelimellakin saa nykyään noin näppärästi näppäilylaatuisia kuvia. Sitten testasin MP3-soittimen ominaisuudet. Soitin on muuten hyvä ja käyttökelpoinen, mutta äänenlaatu jää valitettavan selvästi iPodista jälkeen. Lähinnä häiritsevää on biisien välissä kuuluva outo kihinä, aivan kuin laitteen sisällä olisi jokin pyörivä laite. No ehkä se on se pieni jukeboksi sitten. Itse biisit soivat kuitenkin sen verran laadukkaasti, että enää ei tarvitse kantaa kuin puhelinta taskussa. Myös muistikortti on Sonyssa varsin näppärä, sillä se on koska tahansa vaihdettavissa laitteen kyljessä. Nokioissahan muistikortti on usein takakannen ja akun alla piilossa. Nyt vain pitäisi ostaa joku 2Gt kortti, jotta on sitten tilaa musiikille ja kuville riittämiin.
Pelotti kyllä ostaa puhelin käytettynä, mutta luotin siihen, että kun ei valitse sitä aivan halvinta, niin ei saa myöskään aivan huonointakaan. Olen erittäin tyytyväinen tähän puhelinmalliin, mutta suosittelen kaikille kyllä silti varovaisuutta käytettyjen puhelinten ostamisessa. Sika säkissä voi olla nykyään särki laatikossa.
Ennen ostopäätöstä puntaroin pitkään eri puhelinmalleja ja sitä, mitä oikeastaan puhelimelta nyt kaipaisin. Digikameraa kun en vielä ole elämässäni omistanut, niin kamera oli yksi peruste. Minulla on varsin hyvä ensimmäisen sukupolven Apple iPod Shuffle MP3-soitin, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä kuljettaa kahta eri laitetta taskussa, joten mediasoitinominaisuudet olivat yksi peruste. Internettiä en juuri puhelimella käytä, mitä nyt joskus hesarin uutisotsikot selaan läpi, joten mitään 3G-laitetta en ajatellut hankkia.
Nyt SonyErkka on ollut käytössä pari päivää ja olen kyllä tyytyväinen 100 euron hankintaani. Puhelimessa on yllättävän hyvälaatuinen 2 megapikselin kamera (Kuvanlaatua voi tutkailla Flickr:n K750 galleriassa). En uskonut, että puhelimellakin saa nykyään noin näppärästi näppäilylaatuisia kuvia. Sitten testasin MP3-soittimen ominaisuudet. Soitin on muuten hyvä ja käyttökelpoinen, mutta äänenlaatu jää valitettavan selvästi iPodista jälkeen. Lähinnä häiritsevää on biisien välissä kuuluva outo kihinä, aivan kuin laitteen sisällä olisi jokin pyörivä laite. No ehkä se on se pieni jukeboksi sitten. Itse biisit soivat kuitenkin sen verran laadukkaasti, että enää ei tarvitse kantaa kuin puhelinta taskussa. Myös muistikortti on Sonyssa varsin näppärä, sillä se on koska tahansa vaihdettavissa laitteen kyljessä. Nokioissahan muistikortti on usein takakannen ja akun alla piilossa. Nyt vain pitäisi ostaa joku 2Gt kortti, jotta on sitten tilaa musiikille ja kuville riittämiin.
Pelotti kyllä ostaa puhelin käytettynä, mutta luotin siihen, että kun ei valitse sitä aivan halvinta, niin ei saa myöskään aivan huonointakaan. Olen erittäin tyytyväinen tähän puhelinmalliin, mutta suosittelen kaikille kyllä silti varovaisuutta käytettyjen puhelinten ostamisessa. Sika säkissä voi olla nykyään särki laatikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti