Vuosi 2009 on synkkä suomalaiselle miehelle. Paitsi, että televisiosta ei tule enää muuta miesten urheilua kuin moottoripyöräilyä maksuttomilta kanavilta, vaateliike Seppälä on unohtanut aikuisten miesten vaatteet valikoimistaan, autojen saasteverotus puskettiin puolivillaisena läpi, emaskuloitiin suomalainen mies vielä tohvelisankariksi tapauksessa Esko Kiesi ja suorapuheisuus.
Viimeisin mainituista asioista on traaginen, tai oikeastaan asiassa mentiin jo pitkälle tragikomiikan puolelle ja puhtaaksi farssiksi. Esko Kiesi, jolla oli jotakin tekemistä Audi-merkkisten autojen myynnin kanssa haalittiin Anna-lehden haastatteluun ja tästä alkoi miesparan julkinen kuohitseminen ja ristiinnaulinta. Mikä oli Kiesin synti? Suorapuheisuus. Kiesi sanoi sen, joskin värikkäin sanankääntein, jota moni mies hiljaa itsekseen ajattelee naisesta. Mies on sika ja nainen on kuin auto. Tasapeli - vaan ei sittenkään.
Joillekin naisryhmille Kiesin lennokas, täysin haastattelun teemaan sopiva vertaus naisen ja auton välillä oli liikaa ja pian Kiesi oli lööpeissä sovinisti ja vainottu "Audi-mies". Luettuani alkuperäisen Kiesin haastattelun koin kerrankin, että hei, nyt mies uskaltaa puhua rehellisesti suunsa puhtaaksi. Yhtäkkiä pääasiaksi nousi kuitenkin miehen myymä automerkki, Audi. Tilanteeseen sopeutuen pidin hetken aikaa Audia vihdoin suorasukaisena, särmikkäänä autona, kunnes kulkusensa feministien pähkinänsärkijään jättänyt Audin edustaja lähti puolustelemaan, etteivät Kiesin kommentit ole mitenkään linjassa Audi-konsernin ajatusmaailman kanssa ja, että mieshän on suorastaan hirviö kun menee tuollaisia tuhmuuksia naisista lehdessä kertomaan. Selvä, Audin pääkohdeyleisöä ovat siis katkerat naiset, en minä.
Ja palataanpa siihen Kiesin alkuperäiseen sanomaan. Siis siihen mitä tavallinen mies luki haastattelusta, ei siihen, mitä pirun raamatunluvun tavoin lehteä tihrustavat pikkusielut kuvittelevat. Kiesi ei missään tapauksessa pilkannut naista, päinvastoin. Mieshän kertoi arvostavansa naista. Naista, joka tukee puolisoaan ja auttaa kotiaskareissa. Missään kohtaa ei sanottu, että kotityöt olisivat vain naisen vastuulla. Tämä on kuitenkin liikaa, sillä eihän nainen voi kotitöitä tehdä näinä tasa-arvon aikoina, nehän ovat lukuisten sortovuosien jälkeen täysin miehen harteilla, ilmeisen oikeutetusti. Nainen on naisellinen ja tällaisena naista tulee arvostaa, ei vain fyysisesti hieman erinäköisenä miehenä, sillä erot sukupuolten välillä ulottuvat pintaa syvemmälle.
Hyvästi siis suorapuheisuudelle. Jopa Kiesin esiin nostama fakta siitä, ettei nainen toimi johtajana yhtä hyvin kuin mies, sai katkeran vastaanoton. Kysehän on tilastotiedosta ja yksilöllisistä eroista. Kyllä nainenkin voi olla hyvä johtaja, olen tällaisia tavannut useitakin. Pääasiassa nainen on kuitenkin hyvä johtaja silloin, kun alaiset ovat suurimmaksi osaksi miehiä. Naisille naisjohtajalla ei ole useinkaan auktoriteettia, vaan naisryhmissä yhteistyön tekeminen muodostuu usein ongelmalliseksi huonon suoran kommunikoinnin ja selän takana puhumisen vuoksi. Tätäkin esiintyy tietenkin myös miesryhmissä, mutta ei samassa määrin. Tästä syystä keskimääräisesti miehet toimivat tehokkaammin johtajina puhtaan auktoriteetin voimin sekä mies- että naisyhteisöissä kun naiset toimivat vastaavalla teholla ainoastaan miesvaltaisissa yhteisöissä.
Tasa-arvo on mielestäni sitä, että osataan arvostaa sekä naisen että miehen erityispiirteitä ja kannustaa näiden sekä henkilökohtaisten, yksilöllisten vahvuuksien esilletuomista. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki olisivat samanlaisia, tasa-arvoa on se, että kaikki ovat lähtökohtaisesti arvostettuja niin kotona kuin työympäristössäkin, omissa askareissaan.
Ja viikon säälittävin tempaus oli tietenkin YLE Lapin kohulla ratsastanut "Audimies iski Rovanimiellä" -uutinen, jossa on paitsi silmiinpistävä kielioppivirhe jo otsikossa, myös täysin järjetön sisältö. Tästäkö kansallisesti tärkeästä informaatiosisällöstä meidän tulisi maksaa ehdotettua mediamaksua?
