Autoton keskusta

Tänä aamuna tuli äkillinen tilanne ja piti saada auto pysäköityä kotitalon läheisyyteen. Taloyhtiöllä on muutama hassu talli sisäpihalla niille jotka ovat tallipaikkansa osanneet joskus 70-luvulla taloon muuttaessaan varata. Lähellä on yhteensä noin 200 metriä korttelien välistä tietä, johon auton saa pysäköidä joko parkkikiekolla tai (kalliilla) kaupungin pysäköintiluvalla. Tämän 200 metrin matkalla autoja saa pysäköidä molemmin puolin tietä letkaan, mutta samainen pätkä on jaettu noin 5 korttelin asukkaiden kesken, joten arvaatte varmaankin miten paljon tyhjää tilaa löytyy.

Sitten tuleekin vastaan parkkimittarilla varustettuja tai kiekonpyöritystä vaativia paikkoja, kunnes noin kilometrin päästä löytyy hautausmaa, jossa on pieni hiekkaparkkipaikka meille, jotka täällä asumme. Mielestäni tässä on jotain mätää. Vaikka tiesinkin asuntoon muuttaessani parkkipaikkaongelmasta, en uskonut sen todellisuutta ennen kuin oikeasti tuli kesä ja piti auto saada parkkiin.

Olen itse autottoman keskustan kannalla, mutta kyllä asukkaille pitäisi jostain pysäköintitilaa saada, tai vähintäänkin jokin pysäköintipoletti, jolla saisi ilmaiset linja-automatkat parkkipaikalle ja takaisin. Eniten minulla on pakokaasupäästöjä kaupungissa pölissyt ilmoille juuri sen takia kun joudun kiertämään kortteleita ympäri etsiessäni tyhjää parkkipaikkaa. Myös hermot menevät usein, sillä monilla pysäköijillä tuntuu olevan rekkamiehen ego ja ne pienetkin autot vievät kaksikin ruutua huonosti pysäköityinä.

Koska saadaan Suomeen Venäjänmallisesti isot vartioidut parkkipaikat kaupunkikeskustan ulkopuolelle jatkuvien linja-autoyhteyksien päähän. Tällä konstilla voitaisiin keksustasta yksityisautoilu lopettaa vallan joten teko olisi ennen kaikkea luontoa ja meidän keskusta-asukkien keuhkoja säästävä.

PS. Kevät tuli, lumi suli ja 7. kerroksen ikkuna on noesta musta. Vielä ei kannata pestä, koska kohta alkaa katupöly leijailla ja lasi mustuu kuitenkin uudestaan. Onneksi on kirkasvalolamppu sisällä.