Cirque Dracula, Turku

Turun Mannerheiminpuistoon pystytetyssä peiliteltassa esitettävä, kustavilaisen ArtTeatron käsialaa oleva Cirque Dracula on mannaa sirkuksesta, tanssista ja teatterista pitäville. Trendikkääseen tapaan ihmismielen pimeämmältä puolelta materiaalia ammentavassa varieteessa seurataan kreivi Draculan (Ebon Grayman) rakkaustarinaa upeasti koristellun ja sisustetun teltan keskellä olevalla pyöreällä lavalla. Lavasteita ei sinällään ole ja tunnelma sekä ympäristö luodaan hyvin hallituilla äänitehosteilla, huolellisella valojen käytöllä ja pienellä määrällä rekvisiittaa.

Elokuun puoleen väliin asti pyörivä esitys on huolellisesti suunniteltu ja millintarkasti toteutettu parituntinen jännitysnäytelmä, jossa on kauhua, huumoria ja korkealla ammattitaidolla toteutettua sirkustemppuilua. Miekannielennän, jonglöörauksen ja akrobatiatemppujen ohella hattua on nostettava lyhyille, mutta tunnelmallisille tanssiesityksille, jotka rytmittävät toimintaa ja toimivat lyhyinä välinumeroina. Myös tohtori Van Helsinkiä esittävä ukrainalainen Kotini Jr saa pelkällä elehdinnällään yleisön naurunremakkaan jännittävämpien temppujen ja herkemmän draaman vastapainoksi.

Esitystä suositellaan yli 13-vuotiaille ja tämä onkin hyvä ohjenuora, sillä aivan nuorimmille Cirque Draculassa on aivan liikaa jännitystä. Osa herkimmistä katsojista varmasti pahoittaa mielensä myös burleskihenkisestä asustuksesta, jossa ohjelman naistähdet esiintyvät. Suosittelen vilpittömästi esitystä Suomen Kulttuuripääkaupungissa vieraileville. Lipun hinta on 39 euroa, mutta toisaalta tunnelma on tiiviimpi kuin elokuvissa ja huvipuistossa yhteensä. S-Etukortilla lipun saa hieman edullisemmin, 35 eurolla.

Lisätietoa esityksestä on luettavissa Cirque Draculan sivuilta.

Ikean sälepohjalle uutta käyttöä

Kolmisen vuotta vanha Ikean edullinen sängyn sälepohja Sultan Lade antoi lukuisten korjaustoimenpiteiden jälkeen jälleen periksi ja romahdutti minut Sultan-patjoineni vasten lattiaa. Hain kyseisestä kalustetalosta uudet liimapuiset, joustavat Sultan Luröy -sälepohjat, jotka osoittautuivat todellakin vajaan kolmen euron lisäinvestoinnin arvoisiksi tarjotessaan lisää joustoa patjan alle.

Vanhat Lade-säleet päätyivät kuitenkin talouden sisäiseen kierrätykseen, sillä koostuvathan pohjat sinänsä käyttökelpoisista 80 cm pitkistä suorista laudanpätkistä. Takapihalla on ollut jo jonkin aikaa tarvetta juuri samanmittaisille laudoille puisten 80x80 cm terassilaattojen aluspuiksi. Tarjonta kohtasi tarpeen siis juuri sopivasti.

Ensin sälepohjat purettiin irtolaudoiksi irroittamalla säleistä niitit ja säleitä toisissaan kiinni pitävät nauhat. Tämän jälkeen säleet olisi voinut vielä hioa, mutta sopivan hiomapaperin puuttuessa ja käsittelemättömän puun ollessa kyseessä, siirryttiin nyt suoraan suojaukseen. Säleet siveltiin Tikkurilan ruskealla Valtti Kaluste- ja terassiöljyllä, joka antoi säleille mukavan tumman sävyn. Eivät säleet varmasti vanhojen puulaattojen pohjassa montaa vuotta kestä, mutta ainakin ne siirtyvät lopulta vanhojen tukipuiden tapaan takaisin luonnon kiertokulkuun ja mullaksi.

Terassin huollosta ylijääneitä sälepohjan osia on tarkoitus käyttää myöhemmin vielä muissa asunnon kalusteprojekteissa kuten peilikaapin rungossa.

Laboratorioliha hillitsee päästöjä

Oxfordin ylipistossa on tutkittu mahdollisuutta kasvattaa laboratoriossa eläinlihaa vastaavaa syötävää keinolihaa. Suomalaisen Hanna Tuomiston johtaman tutkimuksen tavoitteena oli löytää keinoja perinteisen maanviljelyn ja lihantuotannon kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Keinolihalla eläinperäisen lihantuotannon korvaaminen vähentäisi ruoaksi tarkoitetun lihan valmistuksen aiheuttamia päästöjä jopa 96 %, kertoo The Guardian. Energiaa laboratoriolihan valmistus kuluttaisi 7-45 % perinteistä tapaa vähemmän, vettä koko prosessissa kuluisi vain 1 % ja maa-alaa 4 % nykyisestä tarpeesta.

Tuomiston mukaan ensimmäiset keinolihatuotteet saataisiin kauppoihin jo viiden vuoden kuluttua, mikäli projektille saadaan kunnollinen rahoitus. Lihankulutuksen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoden 2001 tasosta vuoteen 2050 mennessä, joten tarve taloudellisemmalle ja ympäristöystävällisemmälle lihantuotannolle on ilmiselvä. Nykyisellään karjatalous tuottaa noin 9 % ihmisen toiminnasta johtuvista hiilidioksidipäästöistä. Tämä on suurempi osuus kokonaispäästöistä kuin mikä aiheutuu maailman auto-, juna- ja lentoliikenteestä.

Siihen, pitäisikö teollisesta lihantuotannosta siirtyä laboratoriotuotantoon, Tuomisto ei ota kantaa, vaan esittelee tutkimustuloksensa vain ratkaisumallina maailman ruoantarpeen ja maatalouden päästöjen kasvuun.

Tämän jutun kuvana on Pieter Aertsenin öljyvärimaalaus Lihakoju ja pyhä perhe jakamassa almuja vuodelta 1551. Teos on teemaltaan uskonnollinen, eikä ottanut aikanaan kantaa lihantuotannon trendeihin, vaikka toisinkin voisi kuvitella.

Tuuleta ajatuksiasi

Työpaikkani aulassa on suuri näyttö, josta voi aamuisin sisään tullessaan nähdä paitsi päivämäärän ja nimipäiväsankareiden nimet, myös lainauksen joltain historian henkilöltä. Viime viikolla ruudulla oli mainio toteamus Pulitzerilla ja Nobelin kirjallisuudenpalkinnolla tunnustetulta yhdysvaltalaiskirjailijalta John Steinbeckiltä: 

Kyky ajatella tänään erilailla kuin eilen erottaa viisaan itsepäisestä.

Toivon kaikkien välillä tuulettavan ajatusmaailmaansa toisinajattelijan roolissa. Toisen, eri tavalla ajattelevan ihmisen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kannattaa hetki pohtia sitä mistä tämä toinen mielipide juontaa juurensa. Käsiteltävällä aiheella ei ole juurikaan merkitystä, aina kannattaa miettiä asioita myös toisesta näkökulmasta. Tämä lisää paitsi aitoa suvaitsevaisuutta, myös luovuutta, sillä välillä ratkaisut moniin elämän eteen tuomiin ongelmiin saattaa löytyä juuri ajatusmalleista, jotka eivät luonnostaan pyöri oman pään sisällä.

Ei ole selkärangatonta tai periaatteistaan luopumista myöntää rohkeasti olleensa aiemmin väärässä ja muuttamalla mielipidettään uuteen suuntaan pohdittuaan asiaa uuden tiedon tai tunteiden valossa.

John Steinbeckin sielunmaisemaan voi tutustua mm. teoksissa Hiiriä ja ihmisiä, Eedenistä itään sekä Vihan hedelmät. Nämä löytyvät melko varmaan lähimmästä kirjastostasi.

Kisaeväät testissä

Nyt kun sekä jääkiekon maailmanmestaruusturnaus että Eurovisionin laulukilpailu ovat jo ohi, on aika summata viikonlopun aikana kerättyä kokemusta seuraavien suurten urheilu- ja taidejuhlien evästyksen suunnittelua varten. Edullisen kauppalaskun ystävänä ilahduin suuresti löytäessäni Prismasta S-ryhmän oman merkin, Rainbow'n nauta-sikajauhelihaa ja laktoosi-intolerantin kukkarolle vastaavaa merkkituotetta edullisempaa laktoositonta maitojuomaa.

Nauta-sikajauhelihalla oli hintaa 1,99 € 400 gramman paketista, joten sinänsä tämä ei ole edullisempaa kuin Atrian vastaava. Maku oli hyvinkin kilpailukykyinen ja Kartanossakin reseptiltään paljastettu länkkäripata onnistui Rainbow-jauhelihallakin hyvin. Laktoosittoman maitojuoman hinta oli ilahduttavasti vain 1,39 € litralta ja säästöä Valion ja Ingmanin vastaaviin tuotteisiin tulee parhaillaan jopa 50 senttiä litralta. Tämä on jo huomattava säästö etenkin talouksille, joissa laktoositonta maitoa juodaan sellaisenaan suurempia määriä. Maku vastasi tässäkin täysin kalliimpia verrokkeja. Maito on suomalaista ja yllättäen Rainbow-maidossa on Ingmanin vastaavaa maitojuomaa vähemmän kaloreita ja hiilihydraatteja, mutta yhtä paljon proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia.

Jääkiekko-ottelun eväänä toimi niin ikään Prisman hyllystä löytynyt ruotsalainen Pistonhead-olut. Kymmenen tölkin pakkaus maksaa reilut 13 euroa, joten merkki ei ole todellakaan kalleinta, jos nyt ei aivan halvintakaan mallasjuomaa. Autoharrastajan lupauksellaan koukuttanut "Low Ridin' Lager" valitettavasti petti makutestissä pahasti. Juoma on vetistä, hedelmäistä ja makeahkoa. Toisaalta kotimaiselle perusoluelle tyypillistä kirpakkaa jälkimakua ei nouse suuhun nimeksikään. Tätä tuskin päätyy enää minun ostoskoriini.