keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Äiteempäivä

Sunnuntaina on taas se ainoa päivä vuodesta kun ihmiset muistelevat äitiään. Kaupoilla on nyt ollut tehoviikko äitienpäivälahjojen tyrkyttämisen osalta ja vain harva etsii askarrella itse jotain todella persoonallista äidille lahjaksi. Itse keksin tämän vuoden lahjani aivan käytännön tarpeen, ainakin kuvitellun sellaisen, pohjalta. Äidilläni on jo pitkään ollut leipätarjottimena varsin ruma muovinen soikio, jonka matalalla reunalla on vieläpä tyylikäs Ferroplast -tarra. Niinpä päädyin hankkimaan lahjaksi kunnon leipätarjottimen, josta eivät muruset heti lentele laitojen yli.

Kuvassa näkyvä tarjoitin on kooltaan noin 23*23 senttinen, tummaksi käsiteltyä puuta oleva ja pohjastaan kuvioitu. Tarjotin löytyi Tampereen Sokoksesta ja on pienempi kahdesta tarjolla olleesta vaihtoehdosta. Jotta tarjotin ei olisi aivan yksinäinen, löytyi lähettyviltä hyvin tarjottimen väreihin sopivat Pentikin servetit. Lisäksi lahjaan kuuluu luonnollisesti kortti, jonka ostin hyväksi erikoisliikkeeksi havaitsemastani Tampereen Korttikauppa Näsistä. Kokonaisuutena lahja tuli maksamaan alle 20 euroa, joten äidin muistaminen ei todellakaan ole kallista. Eikä sitä lahjaakaan aina tarvita, usein riittää pelkkä äiteemuorin muistaminenkin edes kerran vuodessa. Sitä varten on päivä. Sunnuntai.

sunnuntai 6. toukokuuta 2007

Ahdistusta postiluukulla

Silloin tällöin olen saanut ilmaisjakelulehteni siisteinä riekaleina eteiseeni. Osansa kiitoksesta saa 60-lukulainen pienehkökitainen postiluukku, mutta ennenkaikkea heristän sormeani jakelusta vastaaville yrityksille. Ensinnäkin mainosten määrä esim. Tamperelaisen välissä on niin järkyttävä, että ei ole mitään toivoa sulloa koko nippua kerralla useimpien ihmisten postiluukusta sisään. Toiseksi jakajille maksetaan niin surkeaa palkkaa lehteä kohden, että pahaa tekee. Itse olin jakamassa muutama vuosi sitten näitä ilmaislehtiä ja kyllähän se jakelupuoli oli ihan inhimillistä ja hyvin palkattua, mutta ongelmaksi muodostui kodin muuttaminen hetkellisesti logistiikkakeskukseksi, kun joutui useaan sataan lehteen sullomaan 5-6 mainoslehteä väliin. Mukaan lukien se helvetin paksu Etuovi-lehti. Joten kyllä, ilmaisjakelijoille sallin ilmaisten lehtien riepomisen luukusta sisään miten mieli tekee.

Sen sijaan postinjakajia en ymmärrä. Te tuotte kuitenkin ihmisille kotiin usein kalliitakin paketteja ja lehtiä, joten olisi syytä katsoa hieman miten ne luukusta sisäänsullotaan. Jos Tamperelaisen jakaja onnistuu tuon jumalattoman nippunsa useimmiten sullomaan kuitenkin ehjänä sisään, miten postinjakaja ei saa yhtä onnetonta Image-lärpäkettä edes kansilehteä rikkomatta luukusta läpi? Ongelmahan on pelkästään esteettinen, mutta itseäni tämä jurppii kyllä niin maan vietävästi välillä. Aiemmin otin yhteyttä Postiin ja Sanoma Magazinesiin kun 20 vuotta Aku Ankkoja keräilleenä lehteni tuli silppuna luukusta sisään. Pahoitteleva vastaus tuli Sanoma Magazinesilta, josta tuli myös uusi lehti tukevassa kirjekuoressa rikkoutuneen tilalle. Postilta sen sijaan ei vastausta tullut lainkaan samaan sähköpostiin. Melko kohteliasta.

Toivoisin totisesti, että posteljooniparoille annettaisiin lisää aikaa suorittaa jakelukierroksensa, vaikka palkankorotuksen myötä. Luulisi nykyisillä postin taksoilla olevan varaa maksaa työntekijöilleen hyvin tehdystä työstä kunnon palkat, sen sijaan, että otetaan ihmisiltä rahat pois ja rikotaan toisten omaisuutta. Myöskin taloyhtiöiden hallituksille sellainen viesti, että varatkaa herrantähden rahaa postiluukkujen modernisointiin!

perjantai 4. toukokuuta 2007

Miten käännän mutteria?

Joskus sitä tuntee olonsa uusavuttomaksi. Perunamuusin ohje ei ole omassa päässä, eikä kirjastostakaan löydy haettua teosta ensiyrittämällä. Sitten törmään netissä ohjeeseen siitä, kuinka vaihdetaan rengas autoon. Ok. Siinä on yleensä 5-6 liikkuvaa osaa, joista ensimmäinen on rengas ja loput pultteja (tai harvoissa tapauksissa muttereita).

DIY Network on hieno palvelu, joka sisältää hyviä ohjeita asioiden tekemiseksi itse. Lähinnä olen katsellut ohjeita kodinehostuksen puolelta - siitä, kuinka rakennetaan laatikostoja, peilejä ja ovia. Autopuolellakin suurin osa ohjeista on ihan hyviä, mutta sitten se renkaan vaihto. Pitääkö asiasta oikeasti tehdä opas? Voinen tiivistää tässä myös suomenkielisen opastuksen asiaan:

Ota tunkki, mutteriavain ja vararengas esiin. Löysytä vaihdettavan renkaan muttereita avaimella. Nosta auto tunkilla ylös (katso vähän mistä kohtaan tunkkaat). Irroita pyöränpultit. Ota rengas irti ja vaihda vararengas tilalle. Kiinnitä vaihdettu rengas pyöränpulteilla paikalleen. Laske auto alas ja kiristä mutterit. Tässä tämä. Vaikka olen itsekin uusavuton, niin jotenkin jo terveellä maalaisjärjellä tuon renkaanvaihdon pitäisi onnistua keneltä tahansa. Jopa vielä uusavuttomammalta. Ei kaikkeen tarvita ohjeita, eihän?

torstai 3. toukokuuta 2007

Maa on pyöreä

Nyt on maan pyöreyteen taas helppo uskoa. Apartment therapy: New York blogissa hehkutettiin lyhyesti 1 World Globes nimistä Seattlessa sijaitsevaa yritystä, joka kehuu omaavansa maailman laajimman valikoiman erilaisia karttapalloja. Tuotteita löytyykin aina moderneista akryylipalloista hienoihin (ja kalliisiin) lasipalloihin asti. On lattialla seisovaa mallia, pöytämallia, baarimallia ja äärimmäisen tarkkoja yli 20" halkaisijaltaan olevia jättimaapalloja. Omat suosikkini ovat 12" Atlas Desk Globe, joka muistuttaa myös siitä, että maapallomme hyvinvointi on kaikkien meidän harteilla, sekä yksinkertainen The Fielding World Globe, jonka jalustassa on vetolaatikko vaikkapa suurennuslasia varten. Itselläni oli nuorempana muovinen, mustalla jalalla oleva ja sisältä valaistu karttapallo koulupöydälläni. Lisäksi seinällä oli valtava kartta, jossa oli esitelty myös kaikkien maiden viralliset liput. Oletko sinä omistanut karttapalloa ja mikäli olet, koetko sen auttaneen sinua maapallon mittasuhteiden hahmottamisessa?

keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Design, sign vai resign

Sanojenpyöritystä luvassa. Mistä tulee englanninkielinen sana design ja miksi se on vaikea kääntää suomeksi? Puretaanpa sana ensin kahteen osaan; de ja sign. Aloitetaan ensin sanasta sign, joka englanniksi sellaisenaan tarkoittaa usein tunnusta ja allekirjoitusta. Sign on siis sinällään jo jotain varsin henkilökohtaista, jokaiselle yksilöllistä, sillä kenelläpä meistä olisi samanlainen allekirjoitus naapurin kanssa. Design -sanan etuliite de on usein englanninkielessä negatiivisen varauksen omaava, demotivate, debug, depart. De viittaa usein jonkin subjektin poistamiseen, pyyhkimiseen tai poislähtemiseen. En oikein usko, että design olisi kuitenkaan tunnusomaisuuden poispyyhkimistä, päinvastoin.

Vastaus löytynee ranskankielestä, jossa de liite sukunimissä tarkoittaa jostakin tullutta. Esimerkiksi Jacques De Rouen olisi härmässä jotakuinkin Rouenin Jaska. Tämän etuliitteen käyttäminen designin yhteydessä olisi varsin loogista. Jostakin tullut tunnus. Design on siis jonkun tarkoituksella tekemää tunnusomaisuutta, yksilöllisyyttä joka ei synny itsestään. Mitä tämä sitten olisi suomeksi? Usein design käännetään suomenkielen sanaksi muotoilu. Muotoilu on kuitenkin mielestäni varsin rajoittava vastine alkuperäiselle sanalle. Sanakirjan mukaan design on suunnittelua, joka onkin jo lähempänä, mutta mikä on tämän verbimäisen suunnittelun tulos. Ei ainakaan suunnitelma. Eli mitä on esimerkiksi graafinen design. Onko se kuvallista muotoilua? Kieliongelmaa ei kuitenkaan käytännössä ole olemassa, sillä design on muotutunut yhdeksi monista arkipäiväistyneistä lainasanoista kieleemme.

Mitä sitten on otsikossa mainitsemani resign? Tästä käytetään usein myös termiä tuunaus, joka on mielestäni todella negatiivisesti varautunut sana, kiitos sinänsä hyvän MTV:n ohjelman Pimp my riden suomennosyritysten. Pakko silti myöntää, että tuunaaminenkin kuulostaa järkevämmältä kuin pimppaaminen, jossa on mukana vahva eroottinen lataus. Re -etuliite englanninkielessä tarkoittaa usein toistoa ja takaisinpaluuta, uudelleentekemistä. Kirpputorilöydön tuunaamisen sijaan, tavallaan resignaat, eli uudelleen tunnusomaistat tuotteen kun teet siihen mieleisiäsi muutoksia. Pidätkö sinä asunnossasi mieluummin tuunaustavaroita vai resign tavaroita?

Sopii muuten tuo resign [ri:zain] näin tamperelaisenkin suuhun oikein makeasti. Tosin täkäläisillä mennee arkikielessä risainit ja risainit sekaisin hyvin äkkiä. Herrain ree -kirjainta kun ei käytetä! Tosin on syytä muistaa myös resign sanan oikea englanninkielinen merkitys, joka tarkoittaa paitsi alistumista myös eroamista jostakin toimesta. Eipä siis alistuta vieraiden kielien valloille, vaan muotoillaan ja uudelleenmuotoillaan!