keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Darjeeling Limited
Kaikenlaista on tässä vuoden aikana ehtinyt tapahtua, mutta yksi merkittävimmistä asioista lienee muuttaminen uuteen, omaan kotiin. Ja koska muuttamiseen ja uusiin koteihin liittyy aina kaikenlaista lahjontaa, toteutti hyvä haltijatarkummi toiveeni ja toimitti tupaantuliaislahjaksi teekannun. Kannu on Sami Ruotsalaisen Marimekolle suunnittelema Räsymatto-teekannu ja se on jo lyhyen käytön jälkeen osoittautunut erittäin hyväksi. Kannun sisältä löytyy siivilä, johon teelehdet voi annostella suoraan. Erillistä teepalloa ei siis tarvita. Ainut miinuspuoli lienee se, että kannun vetoisuus on vain 7 desiä, joten kovin montaa vadillista siitä ei kerralla tule. Muuten olen kyllä ollut lahjaan erityisen tyytyväinen.
En ole aiemmin juurikaan pitänyt maustamattomasta mustasta teestä, koska se on mielestäni maistunut kitkerältä ja tylsältä. En myöskään pysty sulattamaan maidon ja sokerin kanssa läträämistä, joten olen tähän mennessä enimmäkseen juonut vain erilaisilla hedelmillä maustettuja teelaatuja. Maustamattoman teen salaisuus piileekin ilmeisesti tarpeeksi pitkässä haudutusajassa, sillä valmistettuani sellaista kannussa, oli se suureksi yllätyksekseni hyvää ja pehmeän makuista. Ilmeisesti ne teepakettien haudutusaikaohjeet eivät olleetkaan pelkkiä arvauksia...
No kuitenkin, nyt kun teenkeittelyn makuun on päästy, olisi hirveä hinku hankkia uusia jänniä teelaatuja. Tämän hetken suosikkeja ovat Twiningsin Lady Grey, ystäviltä Intian tuliaisina saatu Darjeeling, sekä teekauppa Chayasta tilattu Long Island Strawberry eli siis mansikan makuinen vihreä tee. Teekauppa Chayaa voinkin lämpimästi suositella kaikille. Asiointi oli vaivatonta, paketti saapui kotiin nopeasti ja valikoimatkin ovat hyvät. Myös Mokkamestareilta löytyy hyvä valikoima erilaisia teelaatuja.
Myös joulupukki oli ilmeisesti kuullut, että pidän teenjuontin liittyvistä asioista, ja oli myös hankkinut pakettiin pari Räsymatto-sarjan teekuppia. Pari lisää ja olen täydellisesti valmistautunut teekutsujen pitämiseen! Taidanpa tästä lähteä leikkamaan kurkkuvoileipiä kolmioiksi, palataan taas! Muistakaa myös rentoutua, tässä mallia näyttää oman perheeni tuorein jäsen.
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Ensikertalaisen caffè latte
Kuunaan espressokeitintä käyttämättömälle operaatioon tarvittiin hieman ohjeita, mutta lopulta ymmärsin keitinveden kuuluvan keittimen alaosan säiliöön ja kahvipurut säiliön päällä olevaan metalliseen siivilään. Tämän jälkeen keittimen yläosa ruuvataan tiukasti kiinni alaosaan ja paketti laitetaan hellalle kiehumaan. Itse varmistin kahvin riittävyyden keittämällä samantien täyden pannullisen. Hellan levyn säädin lämmitystasolle neljä, joka saikin keitinveden hetken odottelun jälkeen porisemaan ja kannun yläosan täyttymään tuoreesta espressosta.
Maidon vaahdotus kävi sähkövaahdottajalla todella nopeasti. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että maitoa kannattaa kaataa kiehautusastiaan korkeintaan puolilleen tämän tilavuudesta ja vatkain kannattaa upottaa maitoon ennen kuin kytkee vispilään virran päälle. Näin varmistetaan, että syntyvälle vaahdolle on riittävästi tilaa astiassa sekä se ettei maito roisku pitkin seiniä vatkainpään osuessa pintaan.
Kahvin kiehuttua ja kiehahtaneen maidon vaahdottamisen jälkeen korkeaan lasiin kaadetaan ensin maitokannun pohjalta juokseva maito. Itse lisäsin lasiin tässä vaiheessa myös vaahdon ja kaadoin espressoa noin 1/4 lasin tilavuudesta vaahdon läpi maidon sekaan. Kahvi jää helposti kellumaan maidon ja vaahdon väliin, joten pitkä lusikka tai pilli auttaa caffè latten sekoituksessa. Sekaan voi lisätä halutessaan myös ripauksen sokeria makeutukseksi. Tämän jälkeen juoma onkin valmis nautittavaksi. Ensikertalaiseltakin onnistuu helposti ihan hyvän caffè latten valmistaminen kunhan maidon ja kahvin sekoittusuhde löytyy sopivaksi.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Valolla sisustamista
Yksivärisille seinille ja minimalistisiin tiloihinkin saa kummasti eloa valolla ja sen mielenkiintoisella käytöllä.
torstai 9. joulukuuta 2010
Hidasta ja nauti elämästä
Kuudelta oma sauna olikin jo lämmin ja lauteella nautittu viileä saunaolut kruunasi vapaaillan raikkaudellaan. Lauteilla istuessa on mielestäni lupa miettiä myös työasioita - ei kuitenkaan tekemättä olevia töitä vaan omia tavoitteita, ideoita oman työn kehittämiseen ja oman alan tulevaisuuden näkymiä, siis suuria linjoja ilman paineita. Muistatkaa hidastaa ja nauttia elämästä myös arkena!
Ja kaiken kruunaa tietenkin rauhallinen jazz. Tällä kertaa saunamusiikista vastasi Bunny Berigan.
torstai 2. joulukuuta 2010
Rahastusta rautateillä
Toinen VR:ään liittyvä erikoinen tapaus sattui noin viikkoa aiemmin tuttavalleni, joka sai maksettavakseen 80 euron tarkastusmaksun junassa, jossa konduktööri ei viitsinyt kiertää vaunuissa myymässä lippuja. Mielestäni olisi kohtuullista vaatia konduktööreiltä vaunujen huolellisempaa läpikäyntiä sellaisen aseman jälkeen, jolta ei voi ostaa lippuja - etenkin jos junassa on myös tarkastaja töissä. Ilmeisesti näin saa kerättyä kuitenkin paremman katteen joukkoliikenteen voittojen maksimoimiseksi.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Joululahjakausi on avattu
Hintojen vertailu siis kannattaa edelleen paitsi kotimaisten, myös kansainvälisten kauppojen osalta.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Kierrätetty Caddy-takki Platinum Dirtiltä
Hauska yksityiskohta on myös takkiin neulottu VIN-valmistusnumero tiedoski siitä, mistä autoyksilöstä kierrätetty materiaali on peräisin. Herkempi harrastaja voi tosin parahtaa itkuun huomatessaan takkinsa olevan valmistettu jostain erikoisvarustellusta pienen tuotantosarjan nelipyöräisestä harvinaisuudesta, joka olisi huomattavasti vielä hienompi alkuperäisenä alla kuin neulottuna päällä.
Lähde: Ecouterre
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Habitare 2010, 4ROOM
Heti Habitare-kierroksen alussa törmäsin Virossa toimivan 4Room-nimisen yrityksen osastolle. Monen muun hienon design-tuotteen lomasta löytyi omilla jaloillaan seisova hattuhyllyn ja kenkätelineen yhdistelmä, Gazebo. Tummaa, karheaa rautaa olevassa naulakossa on luonnetta ja omalaatuista ilmettä, mutta kokonaisuus pysyy juuri sopivan kevyenä, etten usko naulakon valloittavan kaikkea tilantuntua kapeasta eteiskäytävästä. Mieltä huojentavaa oli kuulla myyjättäreltä, ettei naulakon hinta ole kuin 215 euroa Tallinnassa sijaitsevasta liikkeestä ostettaessa. Ei siis lainkaan paha näinkin mielenkiintoisen näköisestä tuotteesta. Kotimaiset, muka design-huonekaluja myyvät ja valmistavat yritykset voisivat ottaa mallia etelänaapurin hintapolitiikasta. Gazebo-sarjan hattuhyllyn ja kenkätelineen saa myös erillisinä tuotteina hintaan 67 ja 92 euroa.
Vielä en 4Roomilta naulakkoa tilannut, sillä eteiseni kaipaa pientä pintakäsittelyä muutenkin, mutta katsotaan jos vaikka jouluna olisi takeilla jo oma paikkansa eteisessä. Lisää 4Roomin tuotteita löytyy yrityksen kotisivuilta osoitteesta www.4room.ee.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Kravattisolmut
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Hyvää yötä
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Nuorta voimaa 50-luvulta
Taannoisesta kaupunginkirjaston poistomyynnistä mukaan tarttui myös kaksi kokonaista vuosikertaa Nuori voima -kulttuurilehteä. Koviin kansiin kootut vuosikerrat ovat vuosilta 1952 ja 1954. Nuoren voiman liiton julkaisema kuukausittainen lehti on toiminut suomalaisen kirjallisuuden ja yleissivistyksen äänenkannattajana jo vuodesta 1908 ja poimimani 50-luvun vuosikerrat ovat ajalta, jolloin kirjallisuuden partiolaisiin verrattava liitto ajautui jäsenkadon myötä kuoleman partaalle. Liitto ja lehti elävät yhä, lisätietoa lehden nykytilasta löytyy Nuoren voiman liiton kotisivuilta. Vanhoissa lehdissä on myös mitä hauskempia mainoksia, joita en malata olla jakamatta tässä.
Nuori voima -lehdissä oli myös kuukausittainen Älyn puntarointia -palsta, jonka anterovipusmaiset tehtävät saavat 2000-luvun aivot lyömään tyhjää todella lujaa. Koittakaapa ratkaista aluksi nämä kolme:
1) TATU J. TIIMA, LOIMAA
Tapasimmepa kerran oheisen nimisen herran, jonka nimeen kätkeytyy hänen ammattinsa täydellisesti. Mikähän titteli oli?
2) Missä kasvissa on tie ja tanssipaikka?
3) Mistä kasvista keskustan kattaen saa eläimen?
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Pohjoismaista muotoilua 1961
Kevään korvalla kirjahylly on saanut erityisen paljon täydennystä huokeista kirpputorilöydöistä. Myös Tampereen kaupunginkirjasto Metson poistomyynnistä tarttui matkaan muutama jo kohtalaiseen ikään ehtinyt teos. Yksi löydöistä on Ulf Hård af Segerstadin vuonna 1961 valmistunut Scandinavian Design, joka käsittelee nimensä mukaisesti pohjoismaista muotoilua ja heijastelee myöhemmin läpilyöneitä 1960-luvun trendejä. Ohessa muutama poiminto kirjan annista.
Lisa Johansson-Papen valaisintehdas Ornolle suunnittelemat valaisimet tarjoavat ajalle tyypillisiä selkeitä muotoja ja värjättyä lasia. Kupujen sisälle eloa tuovat futuristiset niin ikään lasista valmistetut valonhajottimet.
Tanskalaisen Borge Morgensenin tammesta ja nahasta koostuva tuoli juuri oikeanlaisessa ympäristössä Le Klintin valaisimen loisteessa. Hyllystä kätevästi esiin kääntyvälle työtasolle sijoitetut paksukehyksiset ruskeat silmälasit tekevät aikakausikuvauksesta täydellisen.
Moderni keittiökuva vuodelta 1961 tarjoaa lukemattoman määrän skandinaavisia yksityiskohtia. Borge Morgensenin pöydältä löytyy Timo Sarpanevan musta pata ja pöydän yltä Yki Nummen Ornolle suunnittelema muovinen valaisin. Ja mitä olisi 60-luku ilman oranssia? -etualalla väripilkkuna olevat mausteannostimet ovat Saara Hopean suunnittelemat ja Wärtsilän valmistamat.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Uutta suomalaista automuotoilua
Pääkaupunkiseudun Metropolia-ammattikorkeakoulussa kehitetty RaceAbout-urheiluauto on hyvä osoitus kotimaisesta tuotekehitystaidosta. Vuonna 1998 alkunsa saaneen autosuunnitteluprojektin tulokset saatiin julkisuuteen vuonna 2000 ensimmäisen RaceAboutin muodossa. Vuonna 2002 valmistui toisen sukupolven RaceAbout-kilpuri, joka jalostui vielä vuonna 2005 kolmannen sukupolven myötä varsin kauniiksi kaksipaikkaiseksi pieneksi roadsteriksi. Auton muodot olivat toki melkoisen lähellä Luc Donckerwolken italialaiselle Lamborghinille piirtämiä Gallardoa ja Murcielagoa. Yhdennäköisyydestä huolimatta RaceAboy 05 oli kaunis ja riittävän persoonallinen erottuakseen kilpailijoistaan.
Sitten tuli sähkömoottori. On ilmeisesti jonkinlainen luonnonvakio, ettei ekologisesta autosta saa kuin aivan sattumalta tyylikkään. Onnistujiin lukeutuu mm. yhdysvaltalainen Tesla. RaceAboutin pian X-Prize-kilpailuun osallistuva nelivetoinen vuoden 2010 sähkömoottoriversio puolestaan on muotoilultaan epäonnistunut. Auton keula tuntuu kopioivan Nissanin urheilumallin GT-R:n ja Z-sarjan muotoja, mikä tekee nokasta turhankin tutun tuntuisen. RaceAboutin ainoa todella onnistunut muotoilullinen uudistus on perä, joka on ajattoman tyylikäs pyöreine takavaloineen.
Sivuprofiilissa muotoilijalle on iskenyt volttikuume. Auton ohjaamo on täysin epäsuhtainen muuten kauniiseen muotoon nähden, muistuttaen lähinnä Jetsonit-televisiosarjan avaruusaluksia. Pienessä autossa täytyy toki olla tilaa kuljettajalle, mutta auton muu kylkilinja saa ohjaamon näyttämään sarjakuvamaisen suurelta kuvulta. Kylkilinjan turha monimutkaisuus ja erilaisten toistensa risteävien pokkauslinjojen tarpeellisuus on pakko kyseenalaistaa. Kyljen alaosassa oleva tumma syvennys saa suuren sivuikkunan näyttämään entistä massiivisemmalta vasten ohueksi jäävää kylkiprofiilia. Auton muotoilu olisi toiminut taatusti paremmin edeltäjiensä tapaan avomallisena.
Jostain syystä sähkömoottorin mukaantulo saa kuitenkin autot näyttämään lähes aina edeltäjiään tyylittömämmiltä. Hyvinä perheautoesimerkkeinä tästä toimivat kammottava Toyota Prius ja suorastaan hirvittävän ruma ensimmäisen sukupolven Honda Insight. Honda on saanut Insightissa muodot vihdoin tänä vuonna lähemmäs tavallista perheautomuotoilua, mutta Suomessakin menestystä saavuttanut Prius rämpii edelleen pieleen menneen retroilevan futurismin kourissa.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Kaupunki ja internet
Olen monesti ihmetellyt miten harvakseltaan Tampereen kaupungilta löytyy vapaita langattomia verkkoja eli alan jargonia käyttäen Wi-Fi hotspoteja. Saman on huomannut myös ainakin Ei oo totta -blogin Katleena, joka hämmästelee terävin sanoin sitä, miksei Stockmannin kaltaisesta yläluokan tavaratalosta löydy langatonta verkkoa edes kahvilasta. Omalla kohdallani ilmaisen Wi-Fi-yhteyden tarjoaminen nostaa kyllä kahvilan suosiota. En ehkä asiakkaana ostaisi sen enempää kahvilan tuotteita kerralla, mutta olisin taatusti palaava asiakas, mikäli minulle tarjottaisiin vaikka puolen tunnin tai tunnin mittaista pääsyä ilmaiseen verkkoon.
Aina parempi tietysti mikäli verkon käyttöaikaa ei olisi rajoitettu mitenkään, sillä näin myös asentaminen olisi helpompaa. Verkkoa pystyttäessä kahvilan tai muun liikkeen tulisi ainoastaan ottaa huomioon se, ettei verkon kantomatka yllä lähistön asuintaloihin, sillä muuten ilmainen verkko on pian tukossa vapaamatkustajista. Tämä lieneekin se suurin syy sille, miksi keskustasta ilmaisia verkkoja ei löydy, sillä asiakkaille tarkoitettu netti on yhtä hyvin kenen tahansa kantomatkalla asuvan jatkuvasti käytettävissä. Kantomatkan rajoittamisen ohella ainoa toimiva ratkaisu on jonkinlainen vaihtuva salasanajärjestelmä. Voisihan kahvila painattaa kertakäyttöisiä salasanoja vaikka servetteihin. Toisaalta tämä tekisi ilmaisverkon ylläpidosta jälleen sietämättömän taakan kahvilalle ja itse olen sitä mieltä, että kaksi euroa kahvikupista on jo nyt aivan liikaa.
Ja toisaalta, tästä syystä operaattorit myyvät 3G-mokkuloita ja mobiililaajakaistaliittymiä matkapuhelimiin, jotta se netti olisi käytettävissä oikeasti missä tahansa, milloin tahansa.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Ferris Buellerin Ferrari-kopio myytävänä
Vuonna 1986 julkaistunMatthew Broderickin tähdittämän leppoisan nuorisoleffan Ferris Bueller's Day Offin kulkineena ollut Ferrari-kopio on nyt kaupan. Ison-Britannian Hendonissa 19. huhtikuuta järjestettävässä jättihuutokaupassa esillä olevan auton hinnan odotetaan kohoavan jopa 45 000 euroon, ilmenee huutokaupan kotisivuilta. Ferrari 250GT Spyder Californiaa esittävän replica-mallin on valmistanut kalifornialainen Modena Design & Development ja autossa ei ole oikeaa Ferraria kuin lasikuituinen ulkoasu. Sisällä sykkii italialaisen V12:n sijaan Fordin 4,7 litran V8-moottori ja alustaratkaisu on tiettävästi peräisin englantilaisen MG:n avoautosta. Alkuperäistä 250GT Spyder Californiaa ei 60-luvulla valmistettu kuin noin sata kappaletta, joten 45 000 hinta tarkasti tehdystä kopiosta ei olekaan välttämättä niin paha kuin miltä se aluksi kuulostaa. Etenkin kun otetaan huomioon, että auto on ehta elokuvatähti.
Kaksi muuta 80-luvun kuuluisista Ferrari-replicoista esiintyivät televisiosarjassa Miami Vice, jonka ensimmäisillä tuotantokausilla päähenkilöt kurvailivat mustalla Chevrolet Corvetten pohjalle rakennetulla Ferrari 365GTS/4 -kopiolla. Myöhemmissä jaksoissa musta avomalli korvaantui ikimuistoisella valkoisella Ferrari Testarossalla, joka sekin oli kuitenkin kopio ja perustui huomattavasti halvemman, joskin aidosti italialaisen De Tomaso Panteran tekniikkaan. De Tomaso Pantera taas on suomalaisille rokkareille tärkeä siitä, että Mötley Crüen laulaja Vince Neil ajoi tällaisella autolla humalaspäissään kuuluisan kolarinsa vuonna 1984, jossa surmansa sai Hanoi Rocksin rumpali Nicholas "Razzle" Dingley.
torstai 18. helmikuuta 2010
Verkkovaatekauppa Bubbleroom
Sivusilmällä huomaamastani televisiomainoksesta innostuneena päädyin testaamaan uutta verkkovaatekauppa Bubbleroomia, joka yllättikin osittain iloisesti. Tunnettujen merkkivaatteiden hintataso tuntuu olevan kohdallaan ja valinnanvaraakin löytyy mm. Silverin mieleeni iskostaneesta Tiger of Swedenistä Calvin Kleiniin ja Emporio Armanista Wesciin. On mukavaa huomata, että Ruotsissa majaansa pitävä verkkokauppa tarjoaa reilusti vaatteita myös miehille, sillä toistaiseksi verkkovaatekauppojen, kuten nyt vaatekauppojen tarjonta yleensäkin on keskittynyt pelkkiin naistenmallistoihin. Toimitusajan Bubbleroom lupaa olla venymättä yli 10 päivään ja toimituskuluja tulee maltilliset neljä euroa per tilaus. Tämä toki kielii siitä, että vaatteiden hinnoissa on vähintään riittävä kate postikulujen korvaamiseksi.
Miinusta Bubbleroom saa laiskasta verkkokaupan lokalisoinnista. Osa kaupasta on selvästi suomenkielinen ja tuotteiden selaus onnistuu ensimmäisellä kotimaisella, mutta yllättäen suurin osa tuoteselosteista onkin englanniksi. Lyhyet selostukset ovat onneksi helposti ymmärrettävissä taatusti heikommallakin kielipäällä, mutta Googlen konekäännöspalvelun liittäminen selosteiden alle on käsittämätön ratkaisu. Valikosta saa näennäeisesti valittua tuoteselosteet siis myös suomeksi, mutta useimmiten lopputulos on täyttä siansaksaa. Kaikenkaikkiaan Bubbleroom on tervetullut lisä miestenvaatteita myyvien pohjoismaisten verkkokauppojen joukkoon.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Lumikengät netistä
Olen aiemminkin pohtinut Kartanossa internetin avulla ulkomailta ostamisen helppoutta ja hintojen edullisuutta. Asia tuli jälleen todistettua kun autoin sukulaistani lumikenkäostoksilla. Ostettavana tuotteena olivat Suomessa lähes 350 euroa maksavat TSL Over The Top -lumikengät ja ostospaikaksi muodostui tällä kertaa suomalaisen jälleenmyyjän sijaan yhdysvaltalainen Winterfootwear.com, josta TSL:n huippumallit tarttuivat toimituskuluineen, arvonlisäveroineen ja tullin käsittelykuluineen 235 eurolla. Kun säästöt ulkomailta tilatessa ovat tätä luokkaa, on vaikea löytää itsestään sitä siniristilipun ritaria, joka ostaa erikoistuotteista Suomesta vain tukeakseen kotimaisia jälleenmyyjiä. 235 euron hinnasta oli siitäkin muuten yli 70 euroa toimituskuluja ja arvonlisäveroa, joten miten ihmeessä tukkumääriä ostavilla kotimaisilla kivijalkaliikkeillä on kanttia pyytää kyseisistä kengistä niin kauheaa hintaa?
Winterfootwear.comille on annettava kiitosta myös nopeasta, noin parin viikon toimitusajasta. Kenkien tilaaminen ulkomailta on myös kokovalinnan puolesta turvallista, kunhan käy ensin Suomessa sovittamassa haluamiaan kenkiä etukäteen jossakin itsensä markkinoilta ylihinnoitelleessa ulkoiluvälineliikkeessä.
lauantai 6. helmikuuta 2010
Tuulivoimaa teiden varsilta
Suomessa uusiutuvan energian ja etenkin tuulivoiman osalta on kiistelty paljon merituulipuistojen esteettisistä ja ympäristöllisistä haitoista. Suomessa on kuitenkin vaikka millä mitoin valmiita "puita" tuulivoiman talteenottoa varten. Moottoritiet ovat jo valmiiksi aukeita ja usein tuulisia tunneleita, jossa kaistojen väliin voitaisiin aivan hyvin rakentaa paitsi suurikokoisia tuulivoimalan keräysyksiköitä, myös pienempiä pystyturbiineja miljoonien katuvalojen sähkötarvetta tyydyttämään. Inhabitat esittelee Greener Gadgets -suunnittelukilpailuun osallistuneen TAK Studion näkemyksen aiheesta, josta löytyy runsaasti kuvia kilpailun kotisivuilta. Työn kantavana ajatuksena on kerätä autojen aiheuttama ilmavirta turbiinien avulla talteen katuvaloissa käytettäväksi.
Vielä kun eri ideat yhdistettäisiin. Insinööritaitoa omaamattomana voisi kuvitella esimerkiksi TAK Studion suunnitteleman turbiinin yhdessä katuvalojen yläpintaan asennettujen aurinkokennojen riittävän hyvinkin yhdessä energiatehokkaiden katuvalojen polttamiseen. Samanlaista eri uusiutuvien energiamuotojen yhteiskeräystä voisi käyttää monessakin kohteessa tuotantolaitoksista loma-asuntoihin. Kaukana on vielä se päivä kun sähköverkko toimii kaksisuuntaisesti, jolloin tällaisista itse itsensä sähköistävistä laitteista tai esimerkiksi tyhjillään olevan loma-asunnon aurinko- ja tuulivoimaloista ylijäänyt virta voitaisiin johtaa takaisin runkoverkkoon muualla käytettäväksi. Nykyisellä kehityksellä sinnekin vielä tullaan pääsemään.
Ennen ja nyt
Otiskoksi sopisi kenties paremmin "ennen ja vielä sitäkin aiemmin". Vuoden 1938 Almanaque Bertrandissa julkaistun piirroksen idea on kuitenkin hauska ja näinä Esko Kiesin ja Kaarina Hazardin avaaman Pandoran lippaan aikoina myös monella tapaa ajankohtainen.
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Hyvästit putkitukoksille
Hajulukkojen siivousta käsittelevä kirjoitus on ollut yksi kartanon suosituimmista teksteistä, mutta uusi vesilukkoratkaisu saattaa tehdä putkiston tukosten poistamisesta huomattavasti helpompaa. Uncrate esittelee uutta PermaFlow Never-Clog-vesilukkoa, joka on tehty läpinäkyvästä muovista ja jossa on ulkopuolelta kierrettävä puhdistusläppä. Läppää pyörittelemällä voi saada ainakin osan tukoksista lähtemäään vesilukosta eteenpäin kohti viemäriä, mutta toki putkien pesu silloin tällöin on tällaisesta laitteesta huolimatta suositeltavaa. PermaFlow-vesilukon voi ostaa verkkokauppa Amazon.comista varsin edullisesti alle 15 eurolla. On huomioitavaa, että PermaFlow'n sisään ja ulostuloputkien kulma poikkeaa hieman Suomessa yleisesti käytetyistä L-mallisista vesilukoista, joten rautakaupasta voi joutua ostamaan pari ylimääräistä mutkakappaletta mikäli pesualtaan poistovesiputki menee alas lattian läpi.
Mikä parasta, tukkeutumaton PermaFlow-vesilukko tekee erilaisten putkenaukaisukemikaalien käytön käytännössä turhaksi, joten tuote on pitkällä tähtäimellä hyväksi paitsi asumismukavuudelle, myös ympäristölle.
Valkoinen makuuhuone
Valkoinen makuuhuone viestii puhtautta ja tarjoaa unen taivaallisessa ympäristössä, joka muistuttaa pilvissä leijailua. Valkoinen makuuhuone on myös avaran tuntuinen ja herättää nukkujan taatusti valoisaan aamuun, vaikka ulkona ei aurinko täydeltä terältä paistaisikaan. Alla olevan kuvan valkoinen makuuhuone löytyi Desire to inspirestä.
Oman valkoisen makuuhuoneen voi luoda helposti ja tarvittaessa myös edullisesti. Valkoiseksi maalattu puukuitulevy on yleensä huonekalujen valmistusmateriaaleista kukkaroystävällisin ja myös kevein, mikäli tahtoo vaihtaa huoneen järjestystä tiuhaan tahtiin. Makuuhuoneen valkaisu kannattaa aina aloittaa seinistä. Valoisimman lopputuloksen saavuttamiseksi kannattaa käyttää kiiltävää ja mieluusti hieman sinisävytteistä valkoista maalia. Sinisyys ei suurissa pinnoissa erotu, mutta pieni väri nostaa valkoiset huonekalut ja etenkin yksityiskohtina esim. tyynyissä tai verhoissa mahdollisesti käytettävät lämpimät värit hyvin esiin. Ohessa muutama huonekaluvinkki, joilla pääsee hyvin alkuun.
Kuvan sänkynä 1589 euron Askon Vogue, mutta yksinkertaisemmalla päädyllä olevia valkoisia parisänkyjä saa monesta paikasta alle 400 eurolla. Kädentaitoja omaavat voivat suhteellisen vaivattomasti tehdä kangaspäädyn itsekin. Laatikosto on sängynpäädyn vastineeksi muodoltaan varsin yksinkertainen ja jopa hieman kylmä kaikessa kulmikkuudessaan. Jyskissä kuusilaatikkoinen Paris-lipasto maksaa 139 euroa. Makuuhuoneessakin on hyvä olla naulakko irtovaatteita, aamutakkeja tai pyyhkeitä varten ja kuvan Eco-naulakon saa alumiininsävyisen lisäksi myös valkoisena On24-verkkokaupasta. Hintaa naulakolla on 80 euroa. Valkoinen makuuhuone tekee pitkälle päivään nukkumisesta vaikeaa, mutta Hobby Hallista löytyvä pimentävä Ihanin-laskosverho pitää auringonvalon tarvittaessa tehokkaasti ulkona. Hintaa verholla on 29,90 euroa. Vitivalkoisesta sisustuksesta saattaa tulla helposti kylmän tuntuinen, joten lattia on syytä päällystää pehmeällä ja lämpimällä matolla. Ikean Hampen-matto lämmittää varpaita korkean nukkakerroksensa turvin. Lisää mielenkiintoa valkoiseen tilaan voi tuoda muodokkaalla valaisimella. Esimerkiksi Ikean Ps Maskros toimii erittäin hyvin yhdessä Eco-vaatenaulakon kanssa, tuoden huoneeseen kesäisestä luonnosta tuttuja muotoja.
Valkoisen sisustuksen tekeminen ei ole välttämättä helppoa ja kannattaakin miettiä pelkkien huonekalujen ja tekstiilisen lisäksi tarkkaan esimerkiksi olemassaolevan lattiamateriaalin ja -värin sopivuus valkoiseen tilaan. Täyden tehon irtiottamiseksi valkoisessa sisutuksessa kannattaa käyttää katseenvangitsijoina läpinäkyvästä muovista, lasista tai maalaamattomasta metallista valmistettuja yksityiskohtia. Valkoisen huoneen monotonisuutta voi rikkoa myös valkoisen eri sävyillä tekstiileissä ja seinän maalissa tai tapetissa.
maanantai 25. tammikuuta 2010
TVkaista lopetusuhan alla
Yksi 2000-luvun parhaista kotimaisia verkkopalveluista, TVkaista, on joutunut tekijänoikeusjärjestöjen teräviin kynsiin. Maksuttomilta televisiokanavilta ohjelmia tallentava TVkaista sai ÄKT:n ja Kopioston lisäksi kimppuunsa Suomen suurimmat televsioyhtiöt YLE:n, MTV Median, Nelosen ja Sanoma Televisionin. Jostakin kumman syystä nämä yhtiöt kokevat kuluttajia oivasti palvelevan tallennuspalvelun uhaksi toiminalleen. TVkaista toimii ikään kuin verkkoon rakennettuna tallentavana digiboksina, joka säilyttää kaikkien ilmaiskanavien kaikki ohjelmat kahden viikon ajan näiden esitysajankohdasta eteenpäin. Noin 100 euroa vuodessa maksavassa palvelussa jopa neuvotaan, että palvelun käyttäjällä tulisi olla TV-lupamaksu maksettuna, joten lähtökohdat ovat tasan samat kuin tallentavan, joskin suurella kiintolevyllä varustetun digiboksin kanssa. Näin siis kuluttajan näkökulmasta.
Poliisiratsian TVkaistan tiloihin aiheuttaneet mediajätit puolestaan väittävät TVkaistan rikkovan tekijänoikeuksia jakamalla käyttäjilleen katseluoikeuksia keskitetysti tallennettuun mediasisältöön. Uljaasti nämä kotimaan marionetit vielä väittävät TVkaistan olevan uhka jopa kansainvälisten elokuvayhtiöiden taloudellisille intresseille, kertoo Iltalehti verkkosivuillaan. Jopa media-alan koulutuksen saaneen kuluttajan on kovin vaikea nähdä TVkaistassa uhkaa. Kuluttajalle lopputulos on sama tallentaako ohjelman ylikalliille tallentavalle digiboksille vai tuleeko tallennettu ohjelma verkosta valmiiksi MPEG-tiedostona, jota voi katsella kätevästi myös kannettavasta mediasoittimesta. Televisiokanavat tai kehitykseltään seisahtuneet digiboksivalmistajat eivät juurikaan tarjoa vastaavaa palvelun tasoa.
Mikä tekee asian todella mielenkiintoiseksi on se, että tietoliikenneyhtiö Elisa tarjoaa vastaavaa tallennuspalvelua, mutta kyseistä yritystä vastaan ei ole aloitettu oikeustoimia. Elisan osakkeista lähes 20 prosenttia on valtion omistuksessa. Millainen valtion irvikuva teettää YLE:n johdolla poliisijohtoisen takavarikointeihin tähtäävän ratsian pienyritykseen, joka tarjoaa samaa palvelua kuin valtio itse? Kyse ei ole edes selvästi laittomasta toiminnasta, sillä TVkaistasta on tarkoitus tehdä vasta ennakkotapaus tallennuspalveluntarjoajien kukistamiseksi. TVkaistan asiakkaana toivon, ettei tämä farssi johda syyteharkintaan ja Suomen ainoan mediamaksun todella ansaitsevan mediapalvelun sulkemiseen.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Art Deco grafiikassa
maanantai 18. tammikuuta 2010
Kirjalöytöjä ja kanta-asiakkuuksia
En osta uusia kirjoja, vaan olen sytyttänyt itsessäni melkoisen aktiivilukijan vanhoilla ja käytetyillä kirpputorilöydöillä. Teen kirjavalintani lähinnä kirjan painovuoden mukaan. Mitä vanhempi, sen parempi. Hyllystäni onkin saanut turvapaikan jo parisenkymmentä vuosien 1850 ja 1950 välisenä aikana painettua teosta. Olen saanut lukea kaikkea taidehistoriasta Etelä-Amerikan tutkimusmatkoihin ja suomalaisten siirtolaisten Yhdysvaltojen asuttamiseen. Myös suomalaisesta arjesta kertovat kirjat ovat olleet mieluisia. Pidän vanhasta kielestä ja sen usein nykyään etäiseltä tuntuvista hauskoista lauserakenteista - jokainen kirja on kuin aikamatka historiaan.
Tänään mukaani tarttui Pelastusarmeijan kirpputorilta kirjojen lisäksi viiden euron kanta-asiakaskortti, jolla saa 15% alennuksen kaikista yli 10 euron ostoksista. Laskin kortin maksavan itsensä takaisin pelkkiä kirjoja osteltaessa noin vuoden kuluessa. Mikäli joskus tulee ostettua yksikin muutaman kympin huonekalu, on kortti sillä maksettu.
Ja ne tämän päivän kirjalöydöt. Ranskan viimeinen keisari, Napoleon III:n elämä, historiallinen romaani. Kirjoittanut Heinrich Vollrat Schumacher, suomennettu versio painettu Helsingissä 1919. Hinta 4 euroa. Nöddebon pappilassa on ulkomailla kiertäneen tanskalaisen Henrik Scharlingin vuonna 1862 kirjoittama muistelmateos kotimaassaan viettämästä nuoruuden uudenvuodenaatosta. Suomennettu versio painettu Porvoossa 1916. Esikko Koitereen kirjoittama Kaksi todellisuutta on puolestaan kotimainen fiktioteos, joka kertoo renesanssinajan Italiasta. Vuonna 1927 Tampereella painettu kirja maksoi kaksi euroa ja mielenkiintoa lisää sisäkannesta löytyvä vanhoin kirjaimin painettu kirjaston lainausohje; "Joka pitää kirjaa yli määräajan, suorittakoon sakkoa viikossa 4 penniä". Neljäs löytö on Alvilde Prydzin Gunvot Thorintytär Heröstä, joka on sisäsivun mukaan painettu Helsingissä Yrjö Veilinin kustannuksella vuonna 1903. Tämän aikakoneen hinta oli kaksi euroa, joten uskonette kun sanon, että tänään tuntuu kuin olisin aarrekätkön löytänyt.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Kolme vuotta Kartanoa
Suurin uudistus sitten blogin alun tapahtui tänä talvena kun Trrhi saapui Kartanon vierashuoneeseen. Trrhin askartelu- ja ruokatekstit ovatkin selvästi kysyttyä tavaraa, sillä lukijamäärät ovat lähes tuplaantuneet naisnäkökulman saavuttua Kartanoa piristämään. Toisen kirjoittajan kunniaksi blogin ulkoasuakin on rukattu uuteen suuntaan talven mittaan, tärkeimpinä uudistuksina aiempaa leveämpi sisältöpalsta ja entistä koreampi ja suurikokoisempi sivun tunnelmakuva. Uusi kuva on myös eläväinen ja vakiolukijamme voivatkin silloin tällöin bongata kuvasta uusia yksityiskohtia ja tapahtumia aina Kartanoon palatessaan.
Kiitän omasta ja Trrhin puolesta kaikkia lukijoitamme kolmesta ensimmäisestä vuodesta ja toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi Kartanoon myös vuonna 2010. Muistakaa kommentoida ahkerasti, sillä mikään ei ole niin mukavaa kuin lukea kirjoitustemme teissä herättäneitä ajatuksia.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Elämää kananmunassa
Yksin- tai kaksinasujille sopii oivasti belgialaisen dmvA-arkkitehtitoimiston suunnittelema ja toteuttama lujitemuovinen Blob VB3 -kupla-asunto. Kananmunaa muistuttavassa rakennelmassa on integroitu suihku, wc ja keittiö. Nukkumapaikka löytyy koko sisätilaa kiertäviltä hyllyiltä, jotka tarjoavat samalla reilusti säilytystilaa. Kuplan kapeampi pää on avattavissa, jolloin pääty toimii terassina ja kesäisin koko asunto avautuu osaksi ympäröivää luontoa. Blobissa on myös kattoluukku tuuletusta varten ja pienempi sivuovi kulkemista varten. Miinuksena sanottakoon, ettei belgialaisten kananmunamökissä ole lainkaan ikkunoita. Blobiin sopisi loistavasti suuri kattoikkuna, joka toisi päivällä valoa sisään ja antaisi kirkkaina öinä taatusti upean tähtitaivasnäkymän syrjäseuduilla, joilla taivaan loistoa ei ole sumennettu ylenpalttisella valosaasteella.
Blob VB3:sta löytyy paljon lisää kuvia The Design Inspiration -sivustolta.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Annan kanssa keittiössä: gnocchit pekoni-tomaatti-kastikkeessa.
Gnocchit ovat siis alkuperältään (ilmeisesti) italialaisia perunasta tehtyjä palluroita, jotka tuorepastan tapaan keitetään vedessä muutaman minuutin ajan. Niiden tekeminen oli yllättävän helppoa ja hauskaa: onnistunee varmasti vaikkei mikään varsinainen mestarikokki itse olisikaan. Gnoccheissa on hauska rakenne ja ne ovat mukavaa vaihtelua ainaiselle pastan ja riisin puputtamiselle. Tämän ohjeen kastike oli melko tujakan makuista, mutta jos ei karsasta punaviinin makua, niin kuitenkin varsin kokeilemisen arvoista.
Resepti on oma käännökseni alunperin englanninkielisestä ohjeesta. Kirja antaa mitat amerikkalaisten mittayksiköiden lisäksi myös grammoina ja millilitroina, joten käytän siis niitä koska ne on helpompi ymmärtää. Joitakin ainesosia jouduin hiukan soveltamaan, mutta luulisin että maut ovat ainakin hyvin lähellä alkuperäisiä.
Gnocchit
500 g jauhoisia perunoita
155 ml vehnäjauhoa
1 suuri muna
1 1/2 tl oliiviöljyä
1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua mustapippuria
ripaus jauhettua muskottia
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pistele perunoita useammasta kohdasta haarukalla. Laita perunat uunipellille ja paista kunnes ne ovat pehmeitä, eli suunnilleen tunnin ajan. Anna perunoiden jäähtyä sen verran, että niitä pystyy kuorimaan.
Kuori perunat, laita kulhoon ja muussaa ne haarukalla pieniksi. Lisää perunoiden sekaan jauhot, muna, oliiviöljy, sitruunan kuori ja mausteet ja sekoita vain sen verran että ainekset menevät sekaisin. Kippaan taikina kevyesti jauhotetulle pinnalle ja jaa se kahdeksaan osaan.
Ota yksi paloista ja rullaa sitä käsiesi välissä ja pöydän pintaa vasten, kunnes siitä tulee n. 30 cm pitkä nauha. Leikkaa nauha noin sentin paloiksi ja aseta leikatut gnocchit kevyesti jauhoitetun leivinpaperin päälle. Toista lopuilla taikinan paloilla. (Gnocchit voi tehdä valmiiksi jopa 8 tuntia ennen tarjoilua ja jäähdyttää, tässä vaiheessa niitä voi myös pakastaa.)
Keittämistä varten kiehuta kattilassa vettä, jonka sekaan on lisätty suolaa. Lisää gnocchit veteen ja keitä kunnes ne nousevat pintaan. Tähän ei mene kuin pari minuuttia, joten mahdollinen kastike kannattaa valmistaa ennen gnocchien keittämistä.
Kastike
3 paksua pekoniviipaletta kuutioituna (käytin paketillisen amerikan pekonia)
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
125 ml punaviiniä
1 tölkki kuutioituja tomaatteja (laitoin tomaattimurskaa)
2 laakerin lehteä
suolaa ja pippuria
(parmesaania)
Paista pekoni pannulla kohtuullisella lämmöllä kunnes se on rapeaa. Ota pekoni pannulta sivuun ja paista valkosipulia hetki pekonista jääneessä rasvassa. Lisää viini varovasti (voi roiskua) ja sitten tomaatit ja laakerin lehdet. Anna hautua noin kymmenen minuuttia ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita pekonit takaisin kastikkeen sekaan ja lisää myös keitetyt gnocchit. Lisää annosten päälle halutessasi parmesaanijuustoa. Tarjoile.
(Resepti: In the kitchen with Anna: New ways with the classics - Anna Olson)
tiistai 5. tammikuuta 2010
Ilmamopo toimisi kaupungin ekokulkineena
maanantai 4. tammikuuta 2010
Valoa vain tarpeen mukaan
EcoBulbin ideana on, että polttimosta voidaan sytyttää vain osa ja ohjata valo sinne missä sitä todella tarvitaan. Kuuteen segmenttiin jaetusta polttimosta voidaan sytyttää kerralla yksi tai useampi osio valontarpeen mukaan.